Vanhempia valtuustoaloitteita ja valtuustokyselyjä
Valtuustoaloite diakoniapalvelukeskuksen mahdollistamiseksi Tampereella
Tampereen seudulla toimii useita järjestöjä, yhteisöjä ja kolmannen sektorin yhdistyksiä, jotka tekevät työtä köyhien, pienituloisten, asunnottomien, päihde – ja mielenterveyskuntoutujien, vankilasta vapautuneiden ja yksinäisten ihmisten auttamiseksi. Diakoniatyötä tehdään hajallaan eri puolilla Tampereen seutua erikokoisissa ja -varusteisissa tiloissa. Yksi tärkeä auttamiskeskus on ollut Tampereen seurakuntayhtymän asunnottomien päiväkeskus Musta Lammas, joka on matalan kynnyksen tukipiste päihde- ja mielenterveyskuntoutujille. Päiväkeskuksen tilat myydään, joten se joutuu etsimään uuden paikan keskustan tuntumasta.
Suomessa on noin 714 000 köyhää ihmistä. Köyhyys tai syrjäytymisriski koskettaa jo 854 000 suomalaista. Köyhiksi lasketaan kaikki ne, jotka tienaavat alle 60 prosenttia väestön mediaanitulosta. Suomalaisista 13 % oli pienituloisia vuonna 2011. Pienituloisia ovat henkilöt, joiden tulot yhden hengen kotitaloudessa ovat alle 13 700 euroa vuodessa, noin 1 140 euroa kuukaudessa. Vuonna 2012 Tampereella oli liki 40 000 pienituloista henkilöä eli 18,3 % kuntalaisista. Suomessa hieman alle 15 % lapsista on vaarassa luisua köyhyyteen ja yhteiskunnan ulkopuolelle. Tämä tarkoittaa noin 158 000 alle 18-vuotiasta suomalaislasta. Tampereella on poikkeuksellisen paljon köyhyyttä. Koko maan köyhyysaste on n. 13,2 %, Tampereella se on peräti 19 %. Köyhien määrä on kaksinkertaistunut Tampereella 10 vuodessa. Valitettavasti köyhyys myös periytyy sukupolvelta toiselle, köyhien vanhempien lapset ovat usein myös köyhiä. Viime vuoden huhtikuussa julkaistun, tamperelaisen kyselytutkimuksen mukaan ilmainen ruoka-apu on monen tamperelaisen pärjäämisen kannalta välttämätöntä. Ruokajonoissa on työttömiä, opiskelijoita, yksinhuoltajia, maahanmuuttajia, vanhuksia ja myös työelämässä mukana olevia, joilla palkka ei riitä elämiseen.
Monet järjestöt toivovat, että he voisivat tehdä auttamis – ja vertaistukityötä yhdessä ja yhteistyössä toisten kanssa organisoiduissa ja valvotuissa tiloissa. Auttamistyö koostuisi mm. ruoka- ja vaateavusta, elämänhallinnan opettelusta, tuesta ja neuvonnasta. Myös vankilasta vapautuvat tarvitsevat monenlaista tukea.
Esitän, että Tampereen kaupunki mahdollistaisi järjestöjen tärkeän, myös ennaltaehkäisevän, auttamistyön tarjoamalla kohtuuhintaisen tilan diakoniapalvelukeskukseksi keskustan läheisyydestä. Samoihin tiloihin voisi sijoittaa myös velkaneuvonnan tiloja, sosiaali- ja terveyspalveluja ym. tuki- ja neuvontapalveluja. Diakoniapalvelukeskuksen suunnitteluun tulee ottaa mukaan halukkaat järjestöt sekä mahdollisesti seurakuntayhtymä.
Tampereella 12.5.2014
Aila Dündar-Järvinen
Kaupunginvaltuutettu
Valtuustoaloite peruskoulujen turvallisuuskyselyn tulosten hyödyntämisestä toimenpide– ja aikataulusuunnitelman avulla
Tampereen kaupunki teki marraskuussa 2013 peruskoulujen oppilaille, henkilöstölle ja huoltajille laajan kyselyn sähköisesti. Edellisen kerran kysely tehtiin vuonna 2010. Osana kyselyä toistettiin vuonna 2010 tehty Turvallisuuskysely. Kysely oli osa Tampereen kaupungin lasten ja nuorten palvelujen lautakunnan 24.10.2013 hyväksymää perusopetuksen arviointisuunnitelmaa. Perusopetuksen laadun arvioinnin kannalta keskeisiksi teemoiksi on nostettu seuraavan aikataulun mukaisesti neljä teemaa:
1. Oppilaiden hyvinvointi ja turvallisuus: lukuvuosina 2009-2010 ja 2013-2014
2. Osaava ja hyvinvoiva henkilöstö: lukuvuosina: 2010-2011 ja 2014-2015
3. Monipuolinen, kattava ja joustava palvelutarjonta: lukuvuosina 2011-2012 ja 2015-2016
4. Oppilaan oppimien ja kasvu: lukuvuosina 2013-2014 ja 2016-2017
Lukuvuoden 2013- 2014 teemana on aikataulun mukaan oppilaiden turvallisuus ja hyvinvointi. Turvallisuutta arvioitiin fyysisen ympäristön, henkilöstön, toimintakulttuurin,vuorovaikutuksen, kerhotoiminnan sekä turvallisuuteen liittyvien varautumisen ja suunnitelmien näkökulmasta. Vastaajia pyydettiin arvioimaan omasta näkökulmastaan mm. lapsen koulutilojen ja välituntien turvallisuutta, koulun ilmapiiriä, toimintakulttuuria, oppilaan ja huoltajan osallistamista sekä yhteistyötä koulun ja kodin välillä. Lisäksi pyydettiin arvioita koulun järjestämästä kerhotoiminnasta, koulutilojen viihtyisyydestä sekä varautumisesta vaaratilanteisiin. Henkilöstöltä kysyttiin lisäksi heidän näkemystään moniammatillisesta yhteistyöstä ja tuen tarpeessa olevien oppilaiden opettamisesta, maahanmuuttajataustaisten oppilaiden opetuksesta sekä oppilashuollosta.
Kyselyyn saatiin yhteensä 7960 vastausta. Kysely oli suunnattu kaikille perusopetuksen oppilaiden huoltajille sekä koulujen henkilöstölle. Lisäksi kyselyyn vastasivat luokkien 3, 5, 7 ja 9 oppilaat. Kyselyn perusteella saatiin selkeitä kehittämiskohteita, joihin tulee puuttua :
- ryhmäkokoja pitäisi edelleen pienentää
- henkilöstön vaihtuvuus on huoltajien mukaan liian suurta
- terveydenhoitajan, kuraattorin ja psykologin palveluita ei ole riittävästi saatavilla
- huoltajilla ja oppilailla ei ole kovin paljon mahdollisuuksia osallistua koulun toiminnan suunnitteluun
- kodin ja koulun välistä aitoa vuorovaikutusta tulee tukea ja etsiä siihen uusia toimintamalleja
- koulujen työrauha koetaan edelleen melko huonoksi, siinä ei ole tapahtunut muutosta
- koulut eivät puutu riittävästi kiusaamiseen
- oppilaiden mielipiteitä ei oteta riittävästi huomioon
- oppilaiden ja henkilöstön osalta järjestyssääntöjen noudattamisessa koettiin olevan puutteita. Järjestyssääntöjä tulee kouluilla päivittää ja ottaa suunnitteluun mukaan myös oppilaat ja huoltajat. Järjestyssäännöistä tiedottamiseen tulee kiinnittää myös enemmän huomiota.
- henkilöstön työssä jaksamista tulee tukea
- huoltajat kokevat saavansa vähän tietoa koulun turvallisuuteen liittyvistä asioista
- huoltajat haluavat säännöllisesti tietoa koulun tapahtumista ja toiminnasta
- koulun kerhotoiminnasta ei ole riittävästi tietoa (muut kuin aamu- ja iltapäiväkerho)
- koulujen pihoja pidetään virikkeettöminä
- oppilaiden saattoliikenteessä on pulaa turvallisista ja sopivista paikoista koulujen lähistöllä
Koulukohtaisten tulosten työstäminen on aloitettu 13.3.2014 rehtoreiden arviointiseminaarissa. Koulukohtaiset tulokset käydään kouluilla läpi kevään 2014 aikana ja niiden pohjalta kirjataan kehittämiskohteita koulujen lukuvuosisuunnitelmiin 2014-2015. Lisäksi tuloksista tiedotetaan oppilaita ja huoltajia.
Esitän edellisten toimenpiteiden lisäksi, että turvallisuuskyselyn tulosten perusteella laaditaan yksityiskohtainen toimenpide- ja aikataulusuunnitelma epäkohtien poistamiseksi / parantamiseksi; kehittämiskohteiden kirjaaminen ei yksin riitä. Yhteistyötä tulisi tehdä koulujen, oppilaiden, vanhempainyhdistysten, huoltajien ja henkilöstön kanssa. Lisäksi esitän, että tulevaisuudessa kyselykokonaisuuksiin otetaan mukaan omina kokonaisuuksina sekä psyykkinen että fyysinen turvallisuus. Kyselyyn sekä kehittämistoimintaan mukaan tulisi ottaa sekä Lasten Parlamentti että Tampereen Nuorisofoorumi.
Tampereella 14.4.2014
Aila Dündar-Järvinen
Kaupunginvaltuutettu
Valtuustoaloite Kämmenniemen, Terälahden ja Sorilan päiväkotilasten puheterapian järjestämisestä
Teiskon (Kämmenniemi, Terälahti) ja Sorilan alueiden päiväkotilasten puheterapian saannissa on vaikeuksia. Kaikki vanhemmat eivät kykene kuljettamaa lastaan Tipotielle, puheterapeuttien vastaanotolle, vaikka tarvetta puheterapialle olisi. Varsinkin kaupungissa työssäkäyvien ja linja-autolla kulkevien vanhempien lapset voivat jäädä ilman tarvitsemaansa puheterapiaa, joka voi vaikuttaa koko elämään. Varsinkin Kämmenniemessä asuu paljon lapsiperheitä.
Kämmenniemen päiväkodilla on olemassa huonetila. Puheterapeutti voisi käydä Kämmenniemen päiväkodilla ja vanhemmat toisivat lapsiaan Terälahdesta ja Sorilasta Kämmenniemeen. Vanhemmilla olisi huomattavasti lyhyempi matka kuljettaa lapsiaan kuin Tipotielle. Linja-auto kulkee arkena joka tunti molempiin suuntiin Pyynikintori- Kämmenniemi. Linja - auto pysähtyy koulun aukioloaikana koulun viereen.
Kämmenniemen ja Terälahden alueella 3 lasta käy säännöllisesti puheterapiassa. Kuitenkin yli 20 lasta tarvitsisi puheterapiaa, mutta vanhemmat eivät pysty kuljettamaan lapsiaan puheterapiaan.
Sorilassa yksi lapsi käy säännöllisesti puheterapiassa. Lisäksi 9 lapsella olisi tarve puheterapiaan, mutta matka on yksi keskeinen este, miksi lapset eivät voi käydä puheterapiassa. Kämmenniemen, Sorilan ja Terälahden alueilla on lisäksi 7-8 esiopetusikäistä lasta, jotka tarvitsevat säännöllistä puheterapiaa.
Puheterapiapalveluun sisältyy lasten, heidän vanhempiensa sekä muun lähiympäristön ohjausta ja konsultointia. Puheterapiaan kuuluu myös puhetta tukevien ja korvaavien kommunikaatiokeinojen suunnittelua sekä ohjausta. Ohjauskäyntejä näin ollen vanhempien ja henkilöstön kanssa tarvitaan. Syksyllä 2013 ei kuitenkaan toteutuneita käyntejä ole juurikaan ollut. Tarve puheterapian kartoitus- ja ohjantakäyntiin olisi kuitenkin ollut arviolta 10 lapsella.
Esitän, että Kämmenniemen, Terälahden ja Sorilan päiväkotilasten puheterapia järjestetään Kämmenniemen päiväkodilla ja että välttämättömät vanhempien ohjauskäynnit otetaan käyttöön.
Tampereella 20.1.2014
Aila Dündar-Järvinen
Kaupunginvaltuutettu
Valtuustoaloite yhteistyön lisäämisestä Tampereen Lasten Parlamentin ja Nuorisofoorumin kanssa
Tampereen kaupunki on antanut lapsinäkökulmasta pormestaritasoisen pysyväismääräyksen vuonna 2008. Sen mukaan lapsinäkökulma on otettava huomioon kaikessa päätöksenteossa, erityisesti kaupunkikehityksen kannalta strategisesti merkittävissä asioissa. ”Muistan lapsinäkökulman” -tarra muistuttaa päätöksentekijöitä asiasta kaupunginvaltuuston ja kaupunginhallituksen istuntosaleissa.
Lapsinäkökulmassa tulee ottaa huomioon lapsen ja nuoren mielipide eikä aikuisen ajatuksesta siitä, mitä lapset ja nuoret mahdollisesti ajattelevat. Tampereella korostetaan asioiden valmisteluvaiheessa tapahtuvaa lasten ja nuorten kuulemista, jota kautta lapsi ja nuori kokee valmisteltavan asian omakseen.
Tamperelaiset lapset ja nuoret ovat mukana valmistelussa erityisesti heille suunnattujen edustuksellisten elinten avulla. Tampereen Lasten Parlamentin (TLP) ja Tampereen Nuorisofoorumin (TNF) kautta saavutetaan koulujen oppilaskunnista lapsia ja nuoria, jotka ovat eri-ikäisiä, asuvat eri asuinalueella tai ovat kiinnostuneita tietyistä asioista.
Viime vuosina lapset ja nuoret ovat osallistuneet muun muassa erilaisten viheralueiden, leikkipaikkojen, kouluverkon, aamu- ja iltapäivätoiminnan sekä kouluruoan suunnitteluun.Lisäksi Tampereen Nuorisofoorumin nimetyillä jäsenillä on läsnäolo- ja puheoikeus kaupunginvaltuustossa ja Lasten- ja nuorten palvelujen, Sivistys-ja elämänlaatupalvelujen, Osaamis- ja elinkeinopalvelujen ja Yhdyskuntalautakunnan kokouksissa sekä myös Toisen asteen koulutuksen, Varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen, Kulttuuri- ja vapaa-aikapalvelujen sekä Tampereen Ateria liikelaitoksen johtokunnissa. Jokaiseen näistä Nuorisofoorumilla on mahdollisuus osallistua kahdella edustajalla.
Tampereen Lasten Parlamentti (TLP) on vuonna 2001 Tampereelle perustettu alakoululaisten lasten oma vaikuttamiskanava. Sen tavoitteena on saada alakouluikäisten lasten mielipiteet kuuluviin tamperelaisessa päätöksenteossa. Tampereella toimii myös Nuorisofoorumi ( nuorisovaltuusto), joka tarjoaa osallistumis – ja vaikuttamiskanavan yläasteikäisille 8-9 luokkalaisille ja toisen asteen opiskelijoille (lukio, ammattikoulu). Sen avulla pyritään saamaan nuorten ääni kuuluviin päätöksenteossa. Aikaisempina vuosina valtuustoryhmistä on valittu mm. yhteyshenkilöt Nuorisofoorumin ja valtuutettujen yhteydenpitoa tiivistämään. Yhteyshenkilöillä on ollut mahdollisuus esim. osallistua Nuorisofoorumin hallituksen kokouksiin. Valitettavasti tämä käytäntö on hiipunut viime vuosina. Lisäksi säännölliset kutsut valtuutetuille molempien tahojen suurkokouksiin on jäänyt toteutumatta. Erityisesti Lasten- ja nuorten palvelujen lautakunnan sekä Osaamis- ja elinkeinopalvelujen lautakunnan jäsenten olisi hyvä saada säännöllistä informaatiota em. elinten toiminnasta. Vaikka molemmissa lautakunnissa on Nuorisofoorumin edustus, ei kokouksissa aikataulullisista syistä ehditä ja voida paneutua Nuorisofoorumin toimintaan. Päättäjille tulisi tarjota mahdollisuuksia tutustua toimintaan tiedotteiden, toimintakertomusten ja toimintasuunnitelmien kautta sekä konkreettisia osallistumismahdollisuuksia kokouksiin ja tapahtumiin. Tampereen kaupungin tulee myös huolehtia, että tulevaisuudessa kuntarakenneuudistuksen myötä lasten ja nuorten edustus päätöksentekoelimissä ei tule heikentymään.
Esitän, että Tampereen kaupunki tiivistää yhteistyötään ja etsii uusia yhteistyömuotoja Tampereen Lasten Parlamentin ja Nuorisofoorumin kanssa elävöittämällä yhteyshenkilökäytäntöä sekä ottamalla em. elinten edustajat tiiviimmin mukaan jo kaupungin päätöksenteon valmisteluvaiheessa, ei vasta päätöksentekovaiheessa. Lisäksi esitän, että käynnistetään yhteisiä ja säännöllisiä suunnittelupalavereja eri yhteistyön muodoista Tampereen kaupungin ja em. elinten edustajien kanssa.
Tampereella 16.12.2013
Aila Dündar-Järvinen
Kaupunginvaltuutettu
Valtuustoaloite joukkoliikenteen käytön lisäämiseksi kampanjan avulla
Helsingin seudun liikenne (HSL) käynnisti keväällä 2013 kampanjan houkutellakseen uusia matkustajia maksuttomilla matkoilla. HSL kannusti ottamaan kevätlomaa autoilusta ja tarjosi autoilijoille kahden viikon kyydit maksutta. Kampanjalla pyrittiin houkuttelemaan uusia matkustajia joukkoliikenteen käyttäjiksi. Lisäksi haluttiin saada perinteisesti haasteellinen autoilijakohderyhmä testaamaan joukkoliikennettä. Vahvoihin ennakkoasenteisiin ja pinttyneisiin tapoihin haluttiin muutosta. Haluttiin myös kasvattaa matkakorttiasiakkaiden määrää ja saada uudet asiakkaat myös jatkossa käyttämään joukkoliikennettä.
Kampanjan aikana 8.4.–12.5. 2013 autoilijat voivat tilata netistä HSL:n matkakortin maksutta. Postitse kotiin toimitettavaan korttiin oli ladattu 14 päivän kausilippu ilmaiseksi ilman korttimaksua. Edun arvo oli 55,10–77,50 euroa. Sitä tarjottiin uusille asiakkaille eli sellaisille HSL- alueen asukkaille, joilla ei ole ennestään HSL:n henkilökohtaista matkakorttia tai jotka eivät ole käyttäneet korttiaan kolmeen vuoteen. Maksuttoman matkakortin saadakseen tuli olla 18 vuotta täyttänyt ja asua HSL- alueella. Kampanjan tavoitteena oli kasvattaa matkakorttiasiakkaiden määrää useilla tuhansilla ja saada uudet asiakkaat myös jatkossa käyttämään säännöllisesti matkakorttia joukkoliikenteessä. Matkakortilla matkustaminen tulee selkeästi edullisemmaksi kuin kertalipulla. Mitä suurempi osa matkoista tehdään joukkoliikenteellä, sitä ruuhkattomampaa, sujuvampaa ja turvallisempaa liikenne on, kampanjassa todettiin.
Kampanja oli osa HSL:n uusasiakashankintaprojektia. HSL:n projektissa luotiin uusiasiakashankintaan uudenlaisia toimintamalleja, joilla pyritään vaikuttamaan ihmisten kulkutapavalintoihin. Lisäämällä
joukkoliikenteen käyttöä vähennetään yksityisautoilun aiheuttamia haitallisia ympäristövaikutuksia, kuten päästöjä, ruuhkia ja melua. Lisäksi HSL aloitti kanta-asiakkaille tarkoitetun asiakasohjelman kehittämisen, joka on tarkoitus lanseerata vuonna 2015. Asiakasohjelman tavoitteena on kasvattaa joukkoliikenteen asiakasmääriä, kannustaa asiakkaita rekisteröitymään HSL:n asiakkaaksi ja sitouttaa olemassa olevat asiakkaat entistä vahvemmin joukkoliikenteen käyttäjiksi.
Kampanjan tulokset olivat erinomaiset: matkakorttitilauksia saatiin 33 934 kpl ja niitä toimitettiin 28 473 kpl (tavoite oli 7500). Kaikki tilaajat eivät täyttäneet kampanjan ehtoja: tilaajista 16%:lla ( 5 461) oli kortti ennestään tai he eivät asuneet HSL- alueella.
Kampanjasivuilla oli yli 95 000 kävijää, joista 35 % teki tilauksen. Kampanjan avulla saatujen uusien käyttäjien ja lataajien avulla kampanja maksoi itsensä takaisin kahdessa kuukaudessa.
Ympäristöministeriö osallistui 40 000 eurolla kampanjan kustannuksiin (KULTU- ohjelman kautta). Vain 20 asiakasta 28 000:sta muutti annetun ilmaiskauden arvoksi, mutta moni osti arvoa lisää kortille. Kampanja tavoitti hyvin erityisesti yli 30-vuotiaat helsinkiläiset miehet.
Kampanjaa mainostettiin laajasti lehdissä, netissä ja radiossa; myös mediatiedotteilla, sähköisillä asiakas- ja sidosryhmäkirjeillä. Esitän, että Tampereen kaupunki tutkii mahdollisuutta toteuttaa samankaltainen kampanja Tampereella joukkoliikenteen houkuttelevuuden ja joukkoliikenteen käyttäjien lisäämiseksi.
Tampereella 21.10.2013
Aila Dündar-Järvinen
Kaupunginvaltuutettu
Valtuustoaloite aktiivipassin käyttöönottamiseksi Tampereella
Vuoden 2006 syksyn aikana heräsi silloisten valtuutettujen keskuudessa ajatus aktiivipassin käyttöönotosta Tampereella. Vuoden 2007 talousarviossa (s. 117) päätettiin, että joukkoliikenteen lippu-uudistuksen yhteydessä selvitetään vähävaraisille tarkoitetun alennuslipun, ns. aktiivipassin käyttöönotto ja mahdollisuudet yhdistää se muihin TKL:n alennuslippuihin. Käytännössä aktiivipassiasia ei ole kuitenkaan vuosiin edennyt mihinkään suuntaan.
Useat kaupungit Suomessa ovat selvittämässä ns. aktiivipassin käyttöönottoa. Sillä tarkoitetaan alennuskorttia, jonka kaupunki voi myöntää syrjäytymisvaarassa oleville, pitkään toimeentulotukea
saaneille. Passilla voisi saada alennuksen esimerkiksi uimahalleissa, kuntosaleilla, kulttuuritapahtumissa ja joukkoliikenteessä. Alennus voisi olla esimerkiksi 50 prosenttia.
Aktiivipassi on käytössä jo monessa Keski-Euroopan maassa. Se perustuu ajatukseen, että matala tulotaso ei saa olla esteenä ihmisten monipuoliselle osallistumiselle, aktiiviselle elämälle ja itsestä
huolehtimiselle. Liikenteen ja liikunnan ohella se koskee useissa maissa myös terveys- ja kulttuuripalveluja.
Suomessa on 700 000 köyhää ihmistä. Köyhiksi lasketaan kaikki ne, jotka tienaavat alle 60 % väestön mediaanitulosta. Suomalaisista 13 % oli pienituloisia vuonna 2011. Pienituloisia ovat henkilöt, joiden tulot yhden hengen kotitaloudessa ovat alle 13 700 euroa vuodessa, noin 1 140 euroa kuukaudessa. Köyhien määrä on Tampereella tuplaantunut vuodesta 2000.
Tyyne Hakkaraisen köyhyysselvitys valmistui vuonna 2009. Se sai alkunsa valtuutettujen Aila Dündar-Järvisen ja Jari Heinosen valtuustoaloitteesta, jossa esitettiin, että Tampereen kaupungin tulee tehdä selvitys kaupunkiköyhyydestä ja luoda köyhyyden vastaisen toimintamalli. Tampereella marssittiin 25.5.2013 köyhien oikeuksien puolesta ja keskustorille kokoontunut Kuule köyhää päivän kansalaiskokous teki kansalaisaloitteen Tampereen kaupungille Aktiivipassin käyttöönotosta. Ajatus sen käyttöönotosta on pyörinyt Tampereen kaupungin hallinnossa jo vuosia.
Tampereella on pienituloisia eli alle 13 700 euroa (eli vähän yli 1000 euroa kuukaudessa) ansaitsevia 40 000. Pienituloisten osuus (köyhyysaste) koko väestöstä on Tampereella n. 20%. Kaupunkiympäristö on huono-osaisille haasteellinen asuinpaikka: asumis- ja elinkustannukset ovat korkeat, liikkuminen on hankalaa ja kallista. Kuitenkin myös huono-osaisten on kyettävä liikkumaan. Palvelut eivät ole asuinpaikan vieressä, kulttuuritarjonta, ystävät, harrastukset jne. ovat usein toisessa kaupunginosassa tai keskustassa.
Lippujen hinnat rajoittavat monien mahdollisuuksia osallistua, käyttää palveluja, harrastaa ja tavata muita ihmisiä.
Esitämme aloitteessamme, että Tampereella otetaan käyttöön pienituloisten aktiivipassi, jonka hinta on 10 euroa kuukaudessa. Tuloraja aktiivipassissa on virallisen köyhyysrajan taso (60 prosenttia mediaanitulosta eli keskitulosta).
Tampereella 16.9.2013
Aila Dündar-Järvinen Jari Heinonen
Kaupunginvaltuutettu Kaupunginvaltuutettu (skp)
Valtuustoaloite harmaan talouden selvityksen tekemisestä
Harmaa talous tarkoittaa muuten laillista liike- tai yritystoimintaa, josta ei kuitenkaan suoriteta lakisääteisiä maksuja tai veroja, esimerkiksi ennakonpidätyksiä tai sosiaaliturva- ja eläkemaksuja. Euroopan Unioni laskee harmaaseen talouteen kuuluvaksi myös laittoman siirtolaisuuden ja laittoman kaupan. Tilaajavastuulaki edellyttää, että tilaaja huolehtii lain noudattamisesta. Harmaa talous vääristää kilpailua ja heikentää veropohjaa ja yhteiskuntamoraalia. Työntekijöille harmaa talous merkitsee palkkojen ja työehtojen polkemista. Harmaata taloutta esiintyy tyypillisesti työvoimavaltaisilla toimialoilla, kuten rakennusalalla, majoitus- ja ravitsemisalalla ja kuljetusalalla.
Harmaan talouden laajuutta arvioidaan esimerkiksi 16.6.2010 ilmestyneessä eduskunnan tarkastusvaliokunnan tilaamassa tutkimuksessa, joka on Suomen tähän asti laajin tutkimus harmaasta taloudesta. Tutkimuksessa esitettyjen arvioiden mukaan harmaan talouden määrä olisi verotarkastuksiin perustuvalla laskentamenetelmällä 10–14 miljardia euroa vuonna 2008. Harmaaseen talouteen liittyy usein myös muuta rikollista toimintaa. Se voi olla esim. rahanpesua ja veroparatiisien hyödyntämistä. Toisaalta se voi olla työsuojelun laiminlyöntiä tai sosiaaliturvan väärinkäyttöä.
Kunta voi yhteistyössä verohallinnon kanssa ajaa tiedot ristiin ja tarvittaessa seulaan jääneet yritykset käydään vielä lävitse yksitellen. Verottajan oikeudet ja mahdollisuudet tietojen ristiinajoon lisääntyivät vuoden 2011 alussa.
Esim. Helsingin kaupunki on jo teettänyt tällaisen selvityksen ja se toi julki huomattavia epäselvyyksiä julkisten töiden teettämisessä ja hankinnoissa. Pelkästään Helsingin kaupungin rakennusviraston urakoista oli 11 prosentissa mukana yritys, joka jäi verottajan seulaan.
Harmaan talouden torjunnan kokonaisuuteen liittyy myös 1.9.2012 voimaan tullut urakoitsijan velvollisuus huolehtia siitä, että kaikilla on rakennustyömaalla kuvallisessa tunnisteessa myös veronumero.
Esitän, että Tampereen kaupunki tekee harmaan talouden selvityksen käyttämistään yrityksistä yhteistyössä verohallinnon kanssa. Mikäli selvityksessä löytyy yrityksiä ja yhteisöitä, jotka eivät maksa lainmukaisia palkkoja, sosiaalivakuutusmaksuja ja veroja, kaupunki lopettaa hankinnat niiltä.
Tampereella 16.9.2013
Aila Dündar-Järvinen
Kaupunginvaltuutettu
Valtuustoaloite Tampereen kaupungin perheneuvolan palvelujen saavutettavuudesta ja jonojen purkamisesta
Tampereen kaupungin perheneuvola täyttää tänä vuonna 70 - vuotta. Tampereen perheneuvolan palvelut ovat olleet viime vuosina yhä kysytympiä. Monet perheet hakevat perheneuvolasta tukea, neuvoja ja apua kasvatustehtävään tai perheen ongelmatilanteisiin. Perheneuvolaan otetaan yhteyttä esim. jos lapsi oireilee, lapsella on vaikeuksia päiväkodissa / koulussa, vanhemmat ovat huolissaan lapsen käyttäytymisestä, sosiaalisesta selviytymisestä, kehityksestä, mielialasta tai jos perheessä on ristiriitoja; traumaattisia tapahtumia ( kuolema, onnettomuus, sairaus ). Tukea saa myös parisuhdekriiseissä, jos perheessä harkitaan eroa tai tarvitaan apua erosta selviämiseen. Lasten asioissa palvelut on tarkoitettu alle 13-vuotiaille. Perheneuvolaan ei tarvita lähetettä, vaan asiakas voi itse ottaa yhteyttä hakiessaan apua.
Perheneuvolassa etsitään yhdessä perheen kanssa ratkaisuja huolenaiheisiin. Työmuotoja ovat arviointi, lapsen kasvuun, kehitykseen ja tunne-elämään liittyvät tutkimukset, erilaiset terapiat ja perheasioiden sovittelu. Perheasioiden sovittelu on vapaaehtoinen keskustelumahdollisuus avio- tai avoeroa miettiville, erojärjestelyjä tekeville, jo eronneille ja puolisoille, jotka päätyvät jatkamaan yhdessä. Sovittelupalvelu on tarkoitettu tamperelaisille perheille, joissa on alle 18-vuotiaita lapsia.
Perheasioiden sovittelussa voidaan sopia myös lasten tapaamisten järjestelystä. Perheneuvolan sovitteluasiakkaiden kanssa lasten huolto- ja tapaamissopimus voidaan laatia ja vahvistaa perheneuvolassa.
Perheneuvolan palvelut ovat maksuttomia. Perheneuvolan lastenpsykiatrit, psykologit ja sosiaalityöntekijät työskentelevät moniammatillisissa työryhmissä. Perheneuvolan palvelujen kysyntä on viime vuosina kasvanut. Kaikkein kiireisimmissä tilanteissa aika pystytään järjestämään 2-3 viikossa, mutta pisimmillään palveluita voi joutua odottamaan yli puoli vuotta.
Tampereen seutukunnan sosiaaliasiamiehen selvityksen vuodelta 2012 mukaan perheneuvolan jonot ovat Tampereella olleet jo pitkään kohtuuttoman pitkät. Kiireettömässä tilanteessa asiakas voi joutua odottamaan perheneuvolaan pääsyä jopa 8 kuukautta. Kiireellisissä asioissa aika järjestyy kuitenkin nopeammin. Sosiaaliasiamies toteaa, että tämä 8 kuukautta on kohtuuton aika odottaa palveluihin pääsyä. Jos perheneuvolan aikaa joutuu odottamaan pitkään, saattaa tilanne kriisiytyä tai sitten apu saattaa tulla myöhässä. Sosiaaliasiamies ehdottaa, että perheneuvolan palveluja tulee kehittää niin, ettei jonotilanne ole asiakkaille kohtuuton. Resursseja tulee tarkistaa, jotta kaikki apua tarvitsevat saavat perheneuvolan palvelua oikea-aikaisesti.
Esitän, että Tampereen kaupungin perheneuvolan palveluja tulee kiireellisesti parantaa ja jonot purkaa niin, että tamperelaiset perheet pääsevät perheneuvolan palvelujen piiriin ilman kohtuuttomia jonoja ja odotusaikaa. Riittävät ja oikea-aikaiset ennaltaehkäisevät perheneuvolan palvelut ovat sekä inhimillisesti että taloudellisesti tärkeitä.
Tampereella 27.5.2013
Aila Dündar-Järvinen
Kaupunginvaltuutettu
Valtuustoaloite konsulttipalvelujen käytön selvittämisestä Tampereen kaupungissa
Tampereen kaupungin talous on kehittynyt huolestuttavaan suuntaan viime vuosina. Vuoden 2012 Tampereen kaupungin tilinpäätöksen tulos on 28,4 miljoonaa euroa alijäämäinen. Tilikauden tulos on 13,3 miljoonaa euroa alkuperäistä talousarviota ja 15,9 miljoonaa euroa edellistä vuotta heikompi. Säästöohjelmalla saavutettiin noin 11 miljoonan euron nettomenojen säästöt.Tampereen kaupungin talous on viime vuosina ajautunut rakenteelliseen epätasapainoon. Syynä epätasapainoon ovat verotulojen vähentyminen yhteisöverotuottojen alenemisen myötä, valtionosuusleikkaukset ja toimintamenojen liian reipas kasvu. Talouden ja toiminnan tasapainottaminen edellyttää rakenteellisia muutoksia kaupungin toiminnassa.Kaupunginhallituksen suunnittelukokous hyväksyi kokouksessaan 2. huhtikuuta 2013 kymmenen rakenteellista muutosta jatkovalmistelun pohjaksi. Tilaajalautakuntien tulee käsitellä huhtikuun loppuun mennessä tarvittavat tasapainottamistoimenpiteet, joilla saavutetaan kaupunginhallituksen suunnittelukokouksen edellyttämät säästötavoitteet.
Lautakunnat kohdentavat tasapainottamistoimet oman harkintansa mukaan. Lisämäärärahasta päättää kaupunginvaltuusto toukokuussa. Ilman toimenpiteitä kaupungin talousarvion alijäämä tulee olemaan 45 miljoonaa euroa. Suurin menojen leikkaamisen kohde ovat kaikille yhteiset menot, 6 miljoonaa euroa. Tämä pitää sisällään hankinnat, mahdolliset toimipisteiden sulut, matkojen rajoittamisen, palkattomat vapaat, ylityökorvaukset ja rekrytointipäätösten keskittämisen organisaatioiden johtoryhmiin. Lauta- ja johtokunnat tekevät budjettimuutokset valtuustolle huhtikuun aikana ja budjettimuutokset käsitellään toukokuun valtuustossa. Arviointi tavoitteiden toteutumisesta ja tarvittavista jatkotoimista tehdään elokuussa. Jos talousarvion ylitystä ei ole onnistuttu pienentämään, kaupungin henkilöstön lomautuksista ja muista lisätoimista, esim. kunnallisveron korotuksesta joudutaan päättämään tuossa yhteydessä.Tampereen kaupunki käyttää melko runsaasti ulkopuolisia konsultteja erilaisiin arviointi-, suunnittelu- ja kehitystehtäviin. Ainakin yhdyskuntapalveluissa ja tilakeskuksessa konsulttipalvelujen ostot ovat vuosittain huomattavia. Erilaisten konsulttipalvelujen käytöstä kaupungin hallinnossa ja niiden kustannuksista ei kuitenkaan ole saatavilla selkeitä lukuja eivätkä kustannukset ole läpinäkyviä.
Suuret konsulttipalveluiden ostot luonnollisesti kilpailutetaan hankintalain mukaisesti ja pienemmät voidaan toteuttaa suorahankintana. Kaupunginvaltuustolla ei tällä hetkellä ole selkeää kuvaa kaupungin hallinnon eri portaiden käyttämien ulkopuolisten konsulttien määrästä, näiltä hankittujen palveluiden luonteesta ja näiden aiheuttamasta kustannusvaikutuksesta. Tässä taloudellisessa tilanteessa tulisi Tampereen kaupungin tilaamista konsulttipalveluista ja niistä aiheutuneista kustannuksista tehdä valtuustolle perusteellinen selvitys.Konsulttipalvelujen käytön rationalisointi ja mahdollisuuksien mukaan tapahtuva supistaminen olisi todennäköisesti iso säästökohde kaupungille.Esitän, että Tampereen kaupunki selvittää nopealla aikataululla kaupungin hallinnon eri portaiden osalta konsultti- ja asiantuntijapalvelujen kustannukset ja tuo ne kaupunginvaltuuston tietoon.
Tampereella 15.4.2013
Aila Dündar-Järvinen
Kaupunginvaltuutettu
Valtuustoaloite omaishoidon tuen kriteereiden ja palkkioiden päivittämisestä
Omaishoidon tuen tarkoituksena on turvata paljon apua tarvitsevan henkilön kotona selviytyminen. Tuki on harkinnanvarainen etuus, jota myönnetään talousarviossa annetun määrärahan puitteissa. Tampereella omaishoidon tukea myönnetään Tampereella asuville hakijoille, joiden hoito on erittäin vaativaa ja/tai sitovaa. Hoitaja voi olla omainen tai muu hoidettavalle läheinen henkilö.Omaishoidon tukeen kuuluu hoitopalkkio kunnan kanssa sopimuksen tehneelle hoitajalle ja hoidon turvaamiseksi tarvittavat palvelut, jotka määritellään hoidettavalle laadittavassa hoito- ja palvelusuunnitelmassa. Lisäksi omaishoitajalle kuuluu lakisääteiset vapaapäivät hoitotyöstä. Omaishoitajalla on oikeus pitää vapaata kolme vuorokautta kalenterikuukautta kohti. Hoitajalla ei ole oikeutta lakisääteiseen vapaaseen sellaista kalenterikuukautta kohden, kun hoito keskeytyy yhdessä tai useammassa jaksossa yhteensä yli viideksi päiväksi.
Omaishoitajavapaan toteuttamiseksi kunta järjestää asiakkaan sijaishoidon. Vapaa järjestetään täysinä vuorokausina esim. palvelutaloissa tai palvelusetelillä. Palveluseteli on vaihtoehto niille asiakkaille, jotka eivät pidä lakisääteisiä vapaapäiviä täysinä vuorokausina. Omaishoidon tuleen kuuluu myös tapaturmavakuutus ja työeläke eläkkeellä ollessa tehdystä työstä, jota voi hakea 68 vuotta täytettyään. Omaishoidon tuesta sopimuksen tehnyt henkilö ei ole työsuhteessa sopimuksen tehneeseen kuntaan, hoidettavaan tai hoidettavan huoltajaan. Omaishoidon tuesta laaditaan hoitajan ja kunnan välille toimeksiantosopimus, jossa määritellään sopijapuolten oikeudet ja velvollisuudet.Lasten- ja nuorten palvelujen lautakunta päätti lasten- ja nuorten (0-20 – vuotiaat) omaishoidon palkkioluokista kokouksessaan 4.12. 2008 pienin muutoksin. Lautakunta käsittelee salaisella esityslistalla omaishoidon tuen virkamiespäätöksistä tehdyt oikaisuvaatimukset. Oikaisuvaatimuksissa otetaan kantaa mm. omaishoidon tukea alentaviin seikkoihin ja kriteereihin, joita Tampereen kaupunki käyttää alentaessaan omaishoidon tukea. Tukea alentavina seikkoina kaupunki pitää mm. kotiin annettavaa palvelua ja kodin ulkopuolista palvelua. Tampereen kaupunki on katsonut esim. vammaisen ja sairaan lapsen oppivelvollisuuden suorittamisen koulussa kodin ulkopuoliseksi palveluksi ja alentanut tällä perusteella omaishoidon tukea. Oppivelvollisuuden suorittamista koulussa ei kuitenkaan tulisi pitää omaishoidon tukea vähentävänä erityisenä omaishoidon tuen palveluna, koska se ei ole vapaaehtoista, vaan siihen sisältyy järjestämisvelvollisuus ja asiakkaan kannalta lain velvoite.
Esitän, että Tampereen kaupunki tuo lasten- ja nuorten palvelujen lautakunnalle ja ikäihmisten palvelujen lautakunnalle nopealla aikataululla sekälasten – ja nuorten (0 - 20 – vuotiaat) että aikuisten ( 21 vuotta täyttäneet ) omaishoidon tuen kriteerit ja palkkioluokat päivitettäviksi.
Tampereella 18.3.2013
Aila Dündar-Järvinen
Kaupunginvaltuutettu
Valtuustoaloite irtaantumiseksi Rantaväylän pitkä tunneli-hankkeesta
Rantaväylän tunneli-hanke on ollut vireillä vuosikausia. Mitä enemmän hankkeesta on saatu teknisiä ja taloudellisia tietoja, sitä laajemmin kuntalaiset ovat alkaneet vastustaa hanketta. Eri tutkimustulosten perusteella tamperelaisten selvä enemmistö vastustaa hanketta. Kuntalaiset antoivat äänensä kuulua myös viime kunnallisvaleissa, minkä seurauksena tunnelin vastustajilla on enemmistö uudessa valtuustossa.
Kaupungin talous on ajautunut suuriin vaikeuksiin. Talous on alijäämäinen jo kolmatta vuotta peräkkäin. Samaan aikaan investointitarve ja -suunnitelmat ylittävät lähes kaksinkertaisesti nykyisen investointitason. Yhtälö on mahdoton. Asioita on laitettava tärkeysjärjestykseen. Tunnelin nettohinta tamperelaisille veronmaksajille on vähintään 100 miljoonaa euroa, kun otetaan huomioon Näsikallion erotasoliittymän rakentaminen ja rahoituskulut. Lisäksi tunneli rakennetaan Näsijärven pinnan ja pohjaveden ylätason alapuolelle ruhjeiseen kallioon, joten tunnelin rakentamisessa saattaa tulla arvaamattomia lisäkustannuksia.
Liikenteen vuoksi tunnelia ei tarvita. Liikennejärjestelmää voidaan kehittää muillakin tavoin. Vaihtoehtoja on, jos niitä halutaan selvittää. Liikennepoliittista ajattelua tulisi muuttaa siten, että ensin liikkumistarpeisiin vaikutettaisiin maankäytön suunnittelulla, sitten joukkoliikenteen parantamisella, seuraavaksi tekemällä pieniä infraratkaisuja ja vasta viimeisenä vaihtoehtona rakentamalla uusia väyliä. Rantaväylän välityskyky riittää vielä pitkäksi aikaa, kunhan edellä mainittuja toimenpiteitä toteutetaan määrätietoisesti.
Tunneli-hanketta on perusteltu keskustan vetovoimaisuuden lisäämisellä ja kaupunkirakenteen eheyttämisellä. Keskustan kehittäminen on tärkeä tavoite, mutta sitä voidaan tehdä muillakin tavoin. Tunnelin rakentaminen tasamaalla on kallein vaihtoehto. Aivan ydinkeskustan tuntumassa on hyviä rakennusmahdollisuuksia. Uusien keskustahankkeiden toteutusta ei pidä siirtää odottelemaan pitkä tunnelin valmistumista. Rantaväylän vaikutuspiirissä olevien maa-alueiden kehittäminen on mahdollista muilla liikenneratkaisuilla pitkä tunnelin vaihtoehtoa nopeammin ja edullisemmin.
Tunneli-hanke on tarkoitus toteuttaa ns. allianssimallilla sen saatua lainvoiman. Allianssimallissa ns. kehitysvaiheessa laaditaan lopulliset toteuttamissuunnitelmat ja kustannusarvio. Mikäli osapuolet tässä vaiheessa katsovat, ettei hankkeen toteuttamiselle ole edellytyksiä, voi kukin osapuoli irtaantua hankkeesta ilman sanktioita ennen ns. toteutusvaiheen alkamista. Irtisanominen tulee tehdä kirjallisesti vähintään 4 viikkoa ennen aiottua sopimuksen eli ns. kehitysvaiheen sopimuksen päättymispäivää. Kehitysvaiheen aikana laaditut toteuttamissuunnitelmat valmistuvat 30.6. mennessä. Kehitysvaihe päättyy, kun allianssin johtoryhmä hyväksyy lopulliset toteuttamissuunnitelmat. Päätöksenteko johtoryhmässä edellyttää yksimielisyyttä.
Allekirjoittaneet kaupunginvaltuutetut esittävät, että Rantaväylän pitkä tunneli -hanke tulee tuoda valtuuston käsiteltäväksi siten, että sopimukset voidaan irtisanoa ilman sanktioita ennen ns. toteutusvaiheen alkamista. Katsomme, että hankkeelle ei ole taloudellisia edellytyksiä eikä toiminnallisia perusteita.
Esitys: Tampereen kaupungin tulee irtaantua Rantaväylän pitkä tunneli-hankkeesta ja irtisanoa valtion kanssa tehdyt sopimukset, koska kustannukset ovat nousseet merkittäväksi ja lopullista kustannusta ei voida arvioida luotettavasti. Asia tulee tuoda valtuuston käsiteltäväksi siten, että sopimukset voidaan irtisanoa ilman sanktioita ennen ns. toteutusvaiheen alkamista. Rantaväylän vaikutuspiirissä olevien maa-alueiden kehittämiseksi tulee käynnistää suunnittelu muiden liikennevaihtoehtojen pohjalta.
Aila Dündar-Järvinen
Yhdessä 34 muun kaupunginvaltuutetun kanssa
Valtuustoaloite sähköisestä palvelukartasta
Pääkaupunkiseudulla on käytössä kaupunkien yhteinen sähköinen palvelukartta. Palvelukartta on avoin tiedotuskanava Vantaan, Helsingin, Espoon ja Kauniaisten kaupunkien toimipisteistä ja palveluista. Se opastaa kuntalaisia löytämään aina ajantasaisimman tiedon kaupungin tarjoamista palveluista ja niiden sijainneista. Kartan kautta on mahdollisuus antaa palautetta ja käydä avointa keskustelua suoraan toimipisteistä ja palveluista vastaavien kanssa.
Palvelukartasta selviää mm. tiedot esteettömistä paikoista. Palvelukartta sisältää myös muuta eri vammaisryhmille arvokasta tietoa. Esimerkiksi liikunta- ja näkövammaisen on tärkeää tietää jo ennakkoon mahdollisista esteistä hakiessaan palveluja esim. jostakin kaupungin virastosta. Sähköisen palvelukartan ei kuitenkaan ole tarkoitus olla täydellinen esteettömyysselvitys. Tietoa kerätään jatkuvasti ja päivitetään mm. palautteen perusteella. Esim. Vantaan vammaisneuvosto pitää palvelukartan saamista kaupunkiin erittäin arvokkaana. Pääkaupunkiseudulla myös yksityisiä yrityksiä ja niiden palveluja toivotaan palvelukartalle. Pääkaupunkiseudun palvelukartalla on kuukausittain yli 300 0000 kävijää. Sivulatauksia kertyy 8 miljoonaa kappaletta.
Sähköinen palvelukartta julkaistiin Helsingin kaupungin verkkopalveluna joulukuussa 2008 ja koko pääkaupunkiseutua kattavaksi se laajeni vuonna 2011. Kuntien tuottamien tietojen lisäksi palvelukartalta löytyvät myös osa Helsingin ja Uudenmaan Sairaanhoitopiirin palveluista, valtion julkisia palveluja sekä matkailukohteita ja tapahtumia. Sähköisessä palvelukartassa toimipisteistä esitetään yhteystiedot, kotisivut, ajankohtaiset asiat, lähellä olevat pysäkit ja liikenneyhteydet. Esteettömyystiedot kerättiin Helsingissä vuonna 2011. Espoon, Vantaan ja Kauniaisten vastaavat tiedot saatiin vuoden 2012 aikana.
Esitän, että Tampereen kaupunki perustaa sivuilleen pääkaupunkiseudun mallin mukaisesti sitä kuitenkin edelleen kehittäen sähköisen palvelukartan, johon laitetaan esim. kaupungin järjestämien ja tuottamien palvelujen sekä virastojen tietoja, tiedot saavutettavuudesta sekä esteettömyystietoja. Sähköisen palvelukartan tulee opastaa kuntalaisia löytämään aina ajantasaisimman tiedon kaupungin tarjoamista palveluista ja niiden sijainneista. Kartan kautta tulee olla mahdollisuus antaa palautetta ja käydä avointa ja vuorovaikutteista keskustelua suoraan toimipisteistä ja palveluista vastaavien kanssa.
Tampereella 18.2.2013
Aila Dündar-Järvinen
Kaupunginvaltuutettu
Valtuustoaloite kokeilun käynnistämiseksi työpaikan nimettömästä hausta
Helsingin kaupunki on aloittanut kokeilun työntekijöiden hakuprosessista, jossa karsintavaiheessa salataan esimerkiksi hakijan nimi, ikä ja sukupuoli. Tavoitteena on lisätä hakijoiden tasapuolista kohtelua ja kiinnittää huomiota erityisesti osaamiseen ja työkokemukseen. Näin uskotaan voitavan parantaa esimerkiksi maahanmuuttajien tasapuolista kohtelua työnhaussa.
Helsingin kaupungin mukaan nimettömän työnhaun on todettu muualla hyödyttävän esim. etnisiä vähemmistöjä. Lisäksi se voi vähentää esimerkiksi sukupuolen, iän ja epätyypillisen työuran perusteella tapahtuvaa epätasapuolista kohtelua ja edistää siten kaikkien ihmisten mahdollisuuksia saada töitä. Helsingin kaupunki toivoo kokeilun kannustavan ihmisiä hakemaan kaupungille töihin äidinkieleen, kansalaisuuteen, ikään, sukupuoleen, vammaan tai seksuaaliseen suuntautumiseen katsomatta.
Nimetön työnhakuprosessi toimii siten, että tehtävää hakevat henkilöt täyttävät sähköisen hakemuksen normaalisti. Sen jälkeen hakemuksista poistetaan hakijan henkilökohtainen tausta: nimi, osoite, ikä, sukupuoli, syntymäpaikka, siviilisääty, perhetiedot, kansalaisuus ja äidinkieli. Sen jälkeen hakijoiden taustaa tuntemattomat ihmiset valitsevat jatkohaastatteluun pääsevät.
Työhaastattelun tekijä saa tietoonsa ennen haastattelua vain hakijoiden ammatin, tutkinnon, tutkintotason, edelliset työsuhteet ja suoritetut työtehtävät sekä niihin liittyvän osaamiseen. Hakijan muut henkilökohtaiset ja sosiaaliset ominaisuudet suhteessa työtehtävään arvioidaan haastattelussa ja mahdollisesti suosittelijoita kuulemalla. Haastatteluvaiheessa hakijan nimi on jo tiedossa.
Nimetöntä hakua on kokeiltu jo ainakin Ruotsissa ja Ranskassa. Näiden maiden kokemukset ovat olleet hyviä, joten nimetöntä työnhakua suositellaan muillekin.
Esitän, että Tampereen kaupunki kokeilee Helsingin kaupungin tavoin mahdollisuutta hakea työpaikkaa kaupungilta nimettömänä.
Tampereella 18.2.2013
Aila Dündar-Järvinen
Kaupunginvaltuutettu
Valtuustoaloite koulujen liikenneturvallisuussuunnitelmassa esitettyjen toimenpiteiden toteuttamisesta vuoden 2013 alusta
Lasten ja nuorten palvelujen lautakunta edellytti 25.2.2010 oppilasverkon kehittämissuunnitelman hyväksymisen yhteydessä, että kouluverkon aiheuttamat muutokset otetaan huomioon koulujen piharatkaisuissa ja koulutien turvallisuuteen kiinnitetään erityistä huomiota.
Tampereen koulujen liikenneturvallisuussuunnitelma 2010 käsiteltiin lautakunnassa 25.11.2010. Liikenneturvallisuussuunnitelmassa esitettiin useita koulujen lähiympäristöihin
liittyviä rakentamistoimenpiteitä, joilla on tarkoitus parantaa koululaisten koulureittejä ja saattoliikennettä.
Lautakunta edellytti lisäksi, että liikenneturvallisuussuunnitelman toteutumisesta raportoidaan lautakunnalle lukuvuoden 2012-2013 alkuun mennessä. Lasten- ja nuorten palvelujen lautakunta käsitteli 11.10.2012 kokouksessaan koulujen liikenneturvallisuussuunnitelman toimenpiteiden toteutustilannetta. Toimenpiteitä on tehty, mutta toteuttamatta ovat mm. seuraavat toimenpiteet :
Amurin koulu: Koko Sepänkadun saneeraus, katusuunnitelman mukaisesti, on vielä toteuttamatta.
Johanneksen koulu: Erkkilänkadun / Peltokadun liittymä sekä Erkkilänkadun ja Kullervonkadun kevyen liikenteen väylät.
Nekalan koulu : Jokipohjantien liittymien korottaminen kevyen liikenteen väylällä.
Sammon koulu / Järvensivun koulu :
Koulureitin Järvensivulta Sammon kouluun parantamistoimenpiteet ovat toteuttamatta. Nämä toimenpiteet on aiottu toteuttaa vaiheittain vuosina 2013-2014.
Lasten- ja nuorten palvelujen lautakunnalle merkittiin tiedoksi 11.10. 2012 koulujen liikenneturvallisuussuunnitelmassa esitettyjen toimenpiteiden toteutustilanne sillä toteamuksella, että loput pyritään toteuttamaan vuosina 2013-2014 vuosittaisten talousarvioiden antamien mahdollisuuksien puitteissa.
Esitän, että Tampereen kaupunginvaltuusto varaa talousarviossaan vuodelle 2013 määrärahat koulujen liikenneturvallisuussuunnitelmassa mainittujen toimenpiteiden toteuttamiseksi siten, että koulujen ympäristön liikenneturvallisuuden varmistamiseksi toimenpiteisiin ryhdytään heti vuoden 2013 alusta ja että lautakunnalle annetaan asiasta tilannekatsaus.
Tampereella 22.10.2012
Aila Dündar-Järvinen
Kaupunginvaltuutettu
Valtuustokysely koskien jalankulkuväylien ja suojateiden talvikunnossapitoa ja esteettömyyttä – Aila Dündar-Järvinen
Kvkys 22.10.2012 ”Jo kolmantena talvena peräkkäin jalankulkuväylien ja suojateiden talvikunnossapito on ollut huonoa eikä Tampereen kaupunki ole voinut taata esteettömyyttä liikuntaesteisille sekä iäkkäille kaupunkilaisille. Puutteellinen tai vaihteleva talvikunnossapidon taso heikentää jalankulkijoiden turvallisuutta vaikuttaen esim. jalankulkijoiden liukastumis- ja kaatumistapaturmiin ja estää tai vaikeuttaa kohtuuttomasti erityisesti erilaisia apuvälineitä käyttävien ja ikääntyneiden liikkumista jalkakäytävillä, suojateillä ja asuntokaduilla. Se on myös liikkumiseste, jos kulkureitit katkeavat tai palveluiden saavuttaminen talvihoidon huonon laadun vuoksi estyy.
Yli 65-vuotiaita Tampereella on noin 40 000. Liikkumis- ja toimintaesteisiä henkilöitä Tampereella on arviolta 15 000 – 20 000, joista noin 7000 luokitellaan liikkumisen suhteen vaikeavammaisiksi.
Kunnossa- ja puhtaanapitolaki edellyttää esteettömyyden ottamista huomioon katujen kunnossapidossa (3§ 1 mom). Tampereen kaupungin esteettömyysohjelma (2009) edellyttää kunnossapidon esteettömyyden edistämistä:
´Kaupungin käyttö-, hoito-, huolto- ja kunnossapitotehtävien ohjeet tarkistetaan esteettömyyden näkökulmasta päivittämällä niihin ylläpidon esteettömyysohjeet.´
Lähtökohtana on siten yhdenvertaisuus: myös talviaikana liikuntaesteisillä henkilöillä on oltava kohtuullisia mahdollisuuksia liikkua ja toimia kotinsa ulkopuolella.
Tiehallinnon tutkimuksen mukaan Suomessa tapahtuu noin 70 000 sairaanhoitoa vaativaa loukkaantumista vuosittain tie-, katu- ja piha-alueilla. Tampereella loukkaantumisia tapahtunee n. 3000-4000 vuodessa. Kaatumisten yhteiskunnalliset kustannukset ovat mittavat.
Kysyn :
1. Millä tavoin Tampereen kaupunki varmentaa esteettömyyden tulevana talvena liikuntaesteisille sekä iäkkäille kaupunkilaisille?
2. Aikooko Tampereen kaupunki varata riittävästi määrärahoja vuoden 2013 talousarvioon jalkakäytävien ja suojateiden talvikunnossapidon laadun ja turvallisen käytön varmistamiseksi?
3. Miten ja mihin toimenpiteisiin Tampereen kaupunki aikoo ryhtyä selvitäkseen ensi talven kunnossapidon haasteista esteettömyyden näkökulmasta?
4. Miten Tampereen kaupunki aikoo vähentää tie-, katu- ja piha-alueiden onnettomuuksia liukkaiden keliolosuhteiden aikana?
5. Aikooko Tampereen kaupunki laajentaa loppu liukastumiselle – käytäntöä eli liukkaudesta varoittamista tekstiviestein myös lumi ym. huonon kelin varoituksiin?”
Apulaispormestari Timo Hanhilahden vastaus Aila Dündar-Järvisen kyselyyn:
1. Millä tavoin Tampereen kaupunki varmentaa esteettömyyden tulevana talvena liikuntaesteisille sekä iäkkäille kaupunkilaisille?
Vastaus: Kaupungin vastuulla olevat väylät, jotka ovat esteettömän liikkumisen kannalta tärkeimmät, kirjataan kunnossapitosopimuksiin erikseen ja sopimusten laadun toteutumista valvotaan. Kohteet ja väylät käydään läpi esteettömyysasiamiehen kanssa läpi. Esimerkiksi Hämeenkadun varren suojatiet ja linja-autopysäkit käydään läpi kadun varren kiinteistöjen edustajien kanssa, jotta kaupungin vastuulla olevan ajoradan ja kiinteistöjen vastuulla olevien jalkakäytävien talvikunnossapitoa voidaan paremmin yhteensovittaa ja siten parantaa laatua ja vähentää esimerkiksi aurausvallin aiheuttamia ongelmia.
2. Aikooko Tampereen kaupunki varata riittävästi määrärahoja vuoden 2013 talousarvioon jalkakäytävien ja suojateiden talvikunnossapidon laadun ja turvallisen käytön varmistamiseksi?
Vastaus: Yhdyskuntalautakunnan käsittelemässä vuoden 2013 talousarvioesityksessä varataan määrärahoja talvikunnossapitoon siten, että talvikunnossapidon laatu on tyydyttävä käyttäjät, olosuhteet, vuorokauden aika ja paikka huomioon ottaen. Määrärahalla ei voida saavuttaa hyvää laatua kaikissa olosuhteissa ja kaikissa paikoissa samanaikaisesti.
3. Miten ja mihin toimenpiteisiin Tampereen kaupunki aikoo ryhtyä selvitäkseen ensi talven kunnossapidon haasteista esteettömyyden näkökulmasta?
Vastaus kohdassa 1) Hämeenkadun aurausvallit suojateiden ja linja-autopysäkkien kohdalla aurataan aikaisempia vuosia tehokkaammin. Lisäksi keskusta-alueen torien kunnossapitosuunnitelma päivitetään.
4. Miten Tampereen kaupunki aikoo vähentää tie-, katu- ja piha-alueiden onnettomuuksia liukkaiden keliolosuhteiden aikana?
Vastaus: Liukastumisien vähentäminen väylän liukkauden torjunnan keinoin on osittain ristiriitaista, koska esimerkiksi hiekoituksen lisääminen aiheuttaa keväällä enemmän hiekoituspölyn aiheuttamia terveys- yms. ongelmia. Suolaa käytetään vain ajoradoilla kaikkein vilkkaimmilla tai liikenneturvallisuuden kannalta vaikeimmilla katuosuuksilla. Suolaa ei Suomessa käytetä kevyenliikenteen väylien tai pihojen liukkauden torjunnassa ympäristösyiden takia. Hiekkaa tai sepeliä käytetään kevyenliikenteen väylillä ympäristön säästämiseksi mahdollisimman vähän mutta olosuhteet ja paikka huomioon ottaen riittävästi. Yksi tärkeä keino liukastumisten torjunnassa on hiekoituksen lisäksi tiedottaminen. Tiedottamisessa yksi teema on keliin soveltuvien jalkineiden käytön merkitys. Liukastuminen voi tapahtua kadulla, pihassa, kotiovella tai missä vaan. Siksi oikeat jalkineet voivat olla paras turva liukastumista vastaan
5. Aikooko Tampereen kaupunki laajentaa loppu liukastumiselle – käytäntöä eli liukkaudesta varoittamista tekstiviestein myös lumi ym. huonon kelin varoituksiin?”
Vastaus: Tampereen kaupunki käyttää edelleen tulevana talvena Ilmatieteenlaitoksen palvelua, joka varoittaa jalankulkijaa erityisen liukkaasta kelistä tekstiviestin avulla. Palvelu edellyttää rekisteröitymistä palvelun piiriin. Palvelu on käyttäjälle maksuton.
Tekstiviestipalvelun ajatus on varoittaa korostetusti erityisen liukkaasta kelistä. Normaalista talvikelistä, jolloin voi olla myös liukasta, ei erikseen varoiteta.
Valtuustoaloite pormestarimallin uudelleenarvioimiseksi
Tampereen kaupunki selvitti päättäjien ja johtavien viranhaltijoiden näkemyksiä pormestarimallista sähköisellä kyselyllä huhti-toukokuussa 2011. Tuloksia verrattiin marras-joulukuussa v.2007 toteutettuun vastaavaan kyselyyn. 56 % vastaajista v. 2011 koki, että raja politiikan ja virkamiestoiminnan välillä ei ole selkeytynyt. Lisäksi 53 % vastaajista v. 2011 oli sitä mieltä, että pormestari tulisi voida valita myös muista henkilöistä kuin valtuutetuista. Enemmistö viranhaltijoista kannatti v. 2011 pormestarin valintaa muista kuin valtuutetuista kun taas enemmistö luottamushenkilöistä valitsisi pormestarin valtuutettujen joukosta. Tänä vuonna 57 % pormestarimalli- kyselyyn vastanneista luottamushenkilöistä ja viranhaltijoista koki, että apulaispormestareiden toimenkuva ja toimivalta kaipaisivat selkeyttämistä. Vastaajat kokivat myös, että pormestarin ja tuotannosta vastaavien johtajien välisessä työnjaossa on kehitettävää (57 % vastanneista). Huomattavaa kyselyssä oli, että pormestarin esikunnan roolissa on selkeyttämistä (67 % vastanneista). Näkemykset siitä, pitääkö pormestarin apuna olla nykyistä selkeämmin konsernin operatiiviseen johtamiseen keskittyvä virkamiesjohtaja tai johtajia, jakaantuivat lähes tasan (53 % puolesta, 47 % vastaan).
Tampereen kaupunginhallituksen alaisen jaoston, suunnittelujaoston, linjauksen mukaisesti yksi toimintamallin kehittämisteemoista vuonna 2011 on poliittisen johtamisen kehittäminen. Poliittisen johtamisen kehittämisen tavoitteena on mm. arvioida pormestarin valintatapaa ja luoda perusta valintatavasta päättämiselle sekä arvioida apulaispormestarien roolia suhteessa pormestariin, konsernihallinnon johtajiin ja kaupunginhallitukseen. Pormestarimalliin siirtymisen yhteydessä apulaispormestareiden roolissa haluttiin korostaa nimenomaan päätoimista lautakunnan puheenjohtajuutta siten, että virkamiesvalmistelu tapahtuisi tilaajaryhmässä ja että apulaispormestareiden tehtävissä pääpaino olisi valmistelun ja poliittisen päätöksenteon ohjaamisessa sekä edustamisessa kuntalaisiin ja muihin sidosryhmiin päin ts. antaa kasvot päätöksenteolle. Käytännössä apulaispormestarit voivat toimia valtuustossa ns. kaksoisroolissa: valtuutettuna ja ehkä myös valtuustoryhmän puheenjohtajana ja valmistelun suuntaviivoista määräävinä pormestarin alaisina ja varahenkilöinä.
Pormestarimalli jakaa edelleen mielipiteitä vuosien jälkeen niin kuntalaisten, päättäjien kuin viranhaltijoidenkin keskuudessa. Erityisen huolestuttava piirre on apulaispormestareiden vaihtuvuus. Ainoastaan 1 alkuperäisistä v. 2009 tammikuussa valituista 4 apulaispormestarista jatkaa luottamustehtävässään tällä hetkellä. Näyttää siltä, että apulaispormestarin tehtäviin sitoutuminen on heikkoa ja sitä käytetään ponnahduslautana ”parempiin” tehtäviin. Tiheä vaihtuvuus heikentää merkittävästi lautakunnan toimintaa, koko prosessin toimivuutta sekä sitä kautta kuntalaisia koskevia päätöksiä. Myös pormestarin valintatapa herättää edelleen keskustelua: tuleeko pormestarin olla valtuutettu vai ei, pitäisikö pormestari voida valita suoralla kansanäänestyksellä ?
Esitän, että Tampereen kaupunki tutkii mahdollisuutta vähentää apulaispormestareiden määrää neljästä kolmeen. Lisäksi esitän, että Tampereen kaupunki tekee aloitteen
sisäasiainministeriölle mahdollisuudesta valita pormestari myös suoralla kansanäänestyksellä vuonna 2012 syksyn kunnallisvaaleissa.
Tampereella 12.12.2011
Aila Dündar-Järvinen
Kaupunginvaltuutettu
Valtuustoaloite ”Tamperelisän” saamiseksi toimeentulotukeen
Suomen hallitus korotti työttömien peruspäivärahaa ja työmarkkinatukea noin sadalla eurolla. Samaan aikaan toimentulotukea nostettiin, lakisääteinen indeksikorotus mukaan luettuna, vain 12,15 eurolla. Näin olleen useimmilla työttömillä työttömyyspäivärahan ja työmarkkinatuen korotus vähennetään käytännössä lähes kokonaisuudessaan pois toimeentulotuesta. Eli käytännössä työttömien käteen jäävät tulot eivät kasva lainkaan.
Esitämme aloitteessamme Tampereen kaupungille, että se korjaa omalta osaltaan vääryyden ja päättää maksaa kuukausittain toimeentulotuen saajille sosiaalisen turvallisuuden ja toimintakyvyn edistämiseksi 75 euroa ehkäisevää toimeentulotukea.
Tampereella 17.9.2012
Jari Heinonen Aila Dündar-Järvinen
kaupunginvaltuutettu (SKP) kaupunginvaltuutettu
Valtuustoaloite ammatillisten oppilaitosten ja lukioiden kirjakeskuksen perustamiseksi
Toisen asteen oppilaitosten opiskelijoille ja heidän perheilleen suuri menoerä on oppikirjojen hankkiminen. Esimerkiksi uutena hankitut lukiolaisen oppikirjat maksavat lukion aikana vähintään 1300 euroa, arvioi Suomen lukiolaisten liitto vuonna 2009. Ensimmäisen vuoden lukiokirjat saattavat maksaa uutena jopa 700 euroa. Jos kaikki kirjat ostaa uutena, lukiokirjoihin saattaa mennä jopa 1500 euroa, ennen kuin opiskelijalla on ylioppilastodistus kädessään. Koko lukioajan kirjat voi saada käytettyinä noin 740 eurolla. Asia riippuu kuitenkin siitä, mitä aineita lukee ja kuinka monta kurssia lukiossa opiskelee. Oppikirjojen hinnat ammatillisessa koulutuksessa ovat usein vähintään samalla tasolla lukiokirjojen kanssa, usein jopa kalliimpia, joskin ostettavien kirjojen määrä saattaa oppiaineista riippuen muodostua lukiokirjoja vähäisemmäksi.
Käytettyjen kirjojen hankkiminen hankaloituu silloin, jos oppilaitokset uudistavat oppikirjavalikoimaansa usein. Oppikirjojen vaihtaminen uudempiin saattaa olla tarkoituksenmukaista aineissa, joissa tiede kehittyy nopeasti eteenpäin, kuten esimerkiksi biologiassa. Uudet kirjat saattavat myös olla pedagogisesti parempia kuin vanhat ja monet opettajat ovat motivoituneita vaihtamaan oppikirjoja lähes aina oppikirjan uuden painoksen ilmestyttyä, jolloin käytettyjä kirjoja vanhoina painoksina ei enää voida hyödyntää.
Talouden epävakauden ja äkillisen rakennemuutoksen uhkan aikana työllisyystilanne on useissa kaupungeissa haasteellinen. Monissa perheissä on työttömyyttä, irtisanomisuhka päällä tai perheen toimeentulosta vastaa vain yksi aikuinen; tällöin toisen asteen opiskelijan oppikirjojen hankkiminen saattaa perheelle olla varsin suuri, jopa ylitsepääsemätön taloudellinen ponnistus. Samaan aikaan, kun on keskusteltu oppivelvollisuusiän jatkamisesta 18 ikävuoteen saakka, on syytä harkita myös toisen asteen koulutuksen aloittamisen taloudellisen kynnyksen madaltamista luomalla järjestelmiä oppikirjojen hankkimisen helpottamiseksi. Tällaisena järjestelmänä toimisi esimerkiksi kunnallinen oppikirjakeskus, joka hankkisi toisen asteen yleisimmät oppikirjat käyttöönsä lainatakseen niitä kirjaston tapaan toisen asteen oppilaille. Lainaaminen tapahtuisi kuitenkin pientä rahallista panttia vastaan lukukauden ajaksi. Alkuinvestoinnin jälkeen kustannuksia aiheutuisi lähinnä uusien painosten ilmestyessä markkinoille, sillä oppikirjoja voitaisiin kierrättää perusasteen koulujen tavoin. Myös ei- kierrätettävien työkirjojen yhteisostona tapahtuva hankinta voitaisiin organisoida siten, että hankinta kirjakeskuksen kautta tulisi oppilaalle halvemmaksi, kuin työkirjan ostaminen kirjakaupasta.
Esitän, että Tampereen kaupunki tutkii mahdollisuutta perustaa ammatillisten oppilaitosten ja lukioiden kirjakeskus, jonka tehtävänä on lainata toisen asteen oppikirjoja pientä rahallista panttia vastaan opiskelijoille ja hankkia työkirjoja edullisesti opiskelijoille yhteisostona.
Tampereella 17.9.2012
Aila Dündar-Järvinen, Kaupunginvaltuutettu
Valtuustoaloite autistien toiminta- ja tukikeskuksen perustamiseksi Tampereelle
Autismi on pysyvä ominaisuus, jonka syyt ovat suurelta osin tuntemattomia ja eri lapsilla ja nuorilla erilaisia. Autismista kärsivälle lapselle ja aikuiselle on vaikeaa ymmärtää ja tulkita toisen ihmisen tunteita ja ajatuksia heidän eleistään ja ilmeistään, lisäksi heillä ilmenee sekä merkittäviä puutteita sosiaalisessa vuorovaikutuksessa että kommunikaatiokyvyssä. Jotkut autismista kärsivät lapset kärsivät myös eriasteisesta älyllisestä kehitysvammaisuudesta, jotkut taas saattavat esimerkiksi oppia lukemaan hyvin ja olla älykkyydeltään vähintään normaalitasoisia, jotkut keskimääräistä selvästi älykkäämpiä. Monella autismista kärsivillä esiintyy hyperaktiivisuutta, impulsiivisuutta tai käytöshäiriöitä.
Autismin oirekuva, oireiden voimakkuus ja vahvat alueet vaihtelevat suuresti eri lapsilla. Iän myötä monet autistiset lapset kykenevät luomaan toimivia suhteita toisiin ja heidän käytösongelmansa vähenevät. Monet etenkin lievemmästä autismista kärsivät lapset kykenevät kuntoutusmenetelmien kehittymisen myötä elämään aikuisena itsenäistä elämää. Jotkut autistiset lapset ovat poikkeuksellisen lahjakkaita joillakin alueilla, kuten matematiikassa, musiikissa tai kuvataiteissa.
Tampereelle tarvitaan autisteille oma toiminta- ja tukikeskus, jotta autismista kärsiville ja heidän omaisilleen voidaan taata riittävät toiminta- ja tukipalvelut. Näitä palveluita ovat mm. koulutus-, kuntoutus-, asumispalvelut ja omaisten tukipalvelut. Tampereelta puuttuu matalankynnyksen palveluita, joissa on huomioitu autistien erikoistarpeet. Autistien tukikeskuksessa tulee tukea ja auttaa kaikenikäisiä autisteja, lapsista vanhuksiin sekä heidän omaisiaan. Autismikuntoutuksen taso vaihtelee eri puolella Suomea, esim. Hämeenlinnassa on autisteille tarkoitettu oma tukikeskus.
Esitän, että Tampereen kaupunki ryhtyy toimenpiteisiin autistien toiminta- ja tukikeskuksen perustamiseksi Tampereelle.
Tampereella 28.5.2012
Aila Dündar-Järvinen
Kaupunginvaltuutettu
Valtuustoaloite nuorten pahoinvoinnin ehkäisyyn panostamiseksi, seminaarin järjestämiseksi sekä valtakunnallisen mallin luomiseksi
Viime vuosina Suomessa on tapahtunut lukuisia vakavia väkivallantekoja, joissa tekijänä on ollut nuori ihminen. Kouluampumisista on tullut melkein arkipäivää kouluissamme. Lisäksi yksittäiset, tuntemattomiin ihmisiin kohdistuvat väkivallanteot ovat yleistyneet hälyttävästi. Nuorten pahoinvointi, yksinäisyys, työttömyys ja syrjäytyneisyys ovat osatekijöitä näihin tapahtumiin. Monet nuoret voivat pahoin tänä päivänä. Henkinen jaksaminen järkkyy yhteiskunnan vaatimuksista, mielenterveysongelmat lisääntyvät yksinäisyyden ja syrjäytymisen myötä. Koulutukseen pääsy ei välttämättä takaa hyvinvointia ja onnea vaan opiskelut tulee saada päätökseen ja valmistua ammattiin. Tämän jälkeen on löydettävä työpaikka ja selviydyttävä muista yhteiskunnan vaatimuksista. Toimeentulon ja elämässä menestymisen aiheuttamat paineet yhdessä perheen perustamisen kanssa ovat monille liikaa.
Etsivä nuorisotyö on tehnyt hyvää työtä, mutta Tampereen kaupungin tulee panostaa nuorten pahoinvoinnin ehkäisyyn sekä hyvinvoinnin edistämiseen tehokkaasti ja uusia keinoja käyttäen. Eräitä keinoja ovat mm. työpaikkojen luominen nuorille, oppilashuoltoon panostaminen, vertaistuen antaminen, tukihenkilöt- ja perheet, päihdevalistus, yksinhuoltajaperheiden tukeminen, köyhyyden ja syrjäytymisen ennaltaehkäisy, lastensuojelun tehostaminen ja oikea-aikaistaminen, nollatoleranssi koulukiusaamiseen, koulupudokkaiden tukeminen ja matalan kynnyksen mielenterveyspalvelut.
Esitän, että Tampereen kaupunki järjestää innovatiivisen Nuorten pahoinvoinnin ehkäisy- seminaarin, johon kutsutaan päättäjät, virkamiehiä, yhteistyökumppaneita, nuorisofoorumin, koulun ja vanhempainyhdistysten edustajat, tiedotusvälineet, mielenterveystoimijat sekä valtiovallan edustajat. Seminaarin tulosten pohjalta luodaan yhteistyössä valtionhallinnon kanssa valtakunnallinen malli nuorten pahoinvoinnin ehkäisemiseksi sekä hyvinvoinnin edistämiseksi.
Tampereella 28.5.2012
Aila Dündar-Järvinen
Kaupunginvaltuutettu
Valtuustoaloite Acutan jonotusaikojen selvittämiseksi ja perusterveydenhuollon päivystyksen järjestämiseksi
Perusterveydenhuollon päivystystoiminta siirtyi Hatanpään päivystysasemaltaEnsiapu Acutaan 4.5.2009. Tampereen kaupunginhallitus päätti 15.12.2008, että perusterveydenhuollon päivystys hankitaan tehtyjen sopimusten mukaisesti Pirkanmaan sairaanhoitopiiriltä, ja että Pirkanmaan sairaanhoitopiirin tuottamalta perusterveydenhuollon päivystystoiminnalta edellytetään sekä taloudellista että laadullista kilpailukykyä verrattuna markkinoilla toimiviin palvelutuottajiin, ja että kilpailukykyä arvioidaan sairaanhoitopiirin ja Tampereen kaupungin yhdessä sopimien arviointikriteerien mukaisesti. Kaupunginhallituksen edellyttämän arviointiraportti valmistui huhtikuun lopussa 2011. Arviointi kohdistui sekä pitkittäisvertailuun Hatanpään päivystysaseman (PAS) ja Acutan perusterveydenhuollon vastuualueen (Acuta pth) välillä vuosina 2008 ja 2010 sekä Acuta pth:n vertailuun muihin yhteispäivystysyksiköihin (Oulu, Jyväskylä, Vantaa)
Johtopäätöksenä todetaan, että sekä perusterveydenhuollon että erikoissairaanhoidonpäivystyksen käyttö on Tampereella alhaista. Tamperelaisten perusterveydenhuollon päivystyksen käyntimäärät vähenivät vuodesta 2008 vuoteen 2010 31%. Tampereen kustannusnousu koko päivystyksen osalta oli 1,97 Me, josta perusterveydenhuollon päivystystoiminnan osuus oli 1,3 Me (sisältäen perusterveydenhuollon tarkkailun). Seurauksena oli käyntihintojen selkeä nousu, PAS:n lääkärikäynnin kustannus oli 113 euroa/käynti, Acutassa ilman tarkkailuosastoa 186 euroa/käynti.
Vertailussa muihin yhteispäivystyksiin Acuta oli kallein, lääkärikäynnin kustannus vaihteli Jyväskylän 109 eurosta Oulun 153 euroon. Acutan toiminnan sujuvaksi turvaamiseksiTampere perusti selviämishoitoaseman ja lisäsi akuutti- ja kuntoutuspalvelujen ostoa. Yksikköhintojen ja avohoitosuoritteiden määrän nousun takia kustannusnousu vuodesta 2008 vuoteen 2010 oli 6,4 Me eli 12,8 %. Poliklinikkasuoritteiden määrän kasvun taustalla on lisääntyneet uusintakäynnit, sarjakäynnit sekä kirje-/puhelinkonsultaatiot.Päivystystoiminnan laatu todettiin kohtalaiseksi. Asiakastyytyväisyys oli hiukan parantunut vuosien 2008 ja 2010 välillä. Yhteenvetona arvioija ehdotti, että hallintomalli säilyisi toistaiseksi ennallaan ja Acutassa ja Tampereen omassa terveydenhuollossa tehtäisiin toimenpiteitä kustannusten alentamiseksi noin 1,5 Me:lla ja että Tampereen kaupungin tulee linjata, ostetaanko perusterveydenhuollon päivystys edelleen Pirkanmaan sairaanhoitopiiriltä vai järjestääkö kaupunki päivystyksen omana toimintanaan. Jälkimmäisessä vaihtoehdossa kaupungin tulisi myös päättää, siirtyykö päivystyksen henkilöstö kaupungin palvelukseen vai ostetaanko palvelut muulla tavoin. Tetola käsitteli asiaa 18.5.2011 tilaajapäällikkö Erkki Lehtomäen esityksen ( ja edellä siteeratun tekstin) pohjalta ja edellytti mm. että Ensiapu Acutan perusterveydenhuollon päivystys ostetaan edelleen Pirkanmaan sairaanhoitopiiriltä edellyttäen, että sairaanhoitopiiri ryhtyy arvioinnissa esitettyihin toimenpiteisiin päivystystoiminnan kustannusten alentamiseksi ja että kaupunginhallitukselle raportoidaan toimenpideohjelman toteutumisesta vuoden 2013 alussa.
Allekirjoittanut on saanut viestejä tänä kesänä Acutan jonojen pidentymisestä sekä kokenut omakohtaisesti heinäkuun alussa jonojen pituuden.Viikonloppuna voi pahimmillaan joutua odottamaan 6 tuntia vuoroaan Acutan lääkärille. Ilmoittautuessa potilaille kerrotaan olevan parin tunnin ruuhka.
Esitän kaupunginhallitukselle, että se tutkii nopealla aikataululla Acutan jonojen ja odotusaikojen pituuden ja ryhtyy tarvittaessa sen pohjalta toimenpiteisiin. Lisäksi esitän, että se selvittää mahdollisuuden järjestää perusterveydenhuollon päivystys kaupungin omana tuotantona vuoden 2013 alusta.
Tampereella 20.8.2012
Aila Dündar-Järvinen,
kaupunginvaltuutettu
Valtuustoaloite Tampereen kaupunkiympäristön turvallisuuden parantamiseksi
Tampereen kaupunginvaltuusto palautti 16.1.2012 valtuustoaloitteeni julkijuopottelun ja häiritsevän käyttäytymisen vähentämiseksi kaupunkialueella uudelleen valmisteltavaksi. Palautusesityksen kannalla oli 52 valtuutettua. Tarkoituksena on, että kaupunki etsii kumppaneita kolmannen sektorin ja seurakunnan puolelta ongelman hillitsemiseksi; myös vartijoiden käyttö on mahdollista Helsingin ja Oulun mallin mukaisesti. Maalis-huhtikuussa 2011 tehtiin kyselytutkimus, jonka mukaan kaupunkilaisista 31 prosenttia pitää häiriköintiä ydinkeskustassa melko suurena ongelmana, 38 prosenttia kokee ydinkeskustassa kävelyn turvattomaksi viikonloppuiltoina. Aamulehden Moro -lehti julkaisi 19.5.2011 valtuutetuille suunnatun kyselyn nollatoleranssista ja Tampereen keskustan pelottavuudesta yöaikaan. Kyselyn perusteella niukka enemmistö kaupunginvaltuutetuista haluaa ottaa tiukan linjan julkijuopotteluun ja palauttaa kaupunkiin nollatoleranssin. Runsas kolmannes myönsi pelkäävänsä yöaikaan kulkemista Tampereen keskustassa. Nollatoleranssi ei ole tällä hetkellä kokonaisuudessaan mahdollista, koska sitä ei ole Suomessa voimassa olevan lain mukaan voida toteuttaa.
Uudelleen valmisteltavaksi lähetetty valtuustoaloitteeni on ollut nyt uusintakierroksella lausuntoja varten melkein puoli vuotta. Lausuntoja on pyydetty mm. Sivistys- ja elämänlaatupalvelujen lautakunnalta, Lasten- ja nuorten palvelujen lautakunnalta sekä Nuorisofoorumilta. Näin kesän alussa olisi ollut toivottavaa, että valtuustoaloitteeni olisi jo ollut kaupunginvaltuuston uusintakäsittelyssä.
Kaupunkiympäristön turvallisuuden lisäämiseksi tarvitaan myös muitakin toimenpiteitä kuin julkijuopottelun ja häiritsevän käyttäytymisen hillitsemistä. Turvallisuuteen ja sen kokemiseen vaikuttavat mm. siisteys, rikosten ja väkivallantekojen estäminen ja niihin nopea puuttuminen, ympäristön ja rakennusten kunnossapitäminen jne. Turvallisuutta voidaan edistää monin keinoin, esim. valaistusta lisäämällä, tilojen kunnossapidolla, vartijoiden ja poliisien käyttöä lisäämällä, kansalaispartioita ja valvontakameroita käyttämällä ja tietysti lasten ja nuorten valistuksella ja opettamisella jo varhaisessa vaiheessa.
Tampere on Suomen mittakaavassa suuri kaupunki ja turvallisuushäiriöt alkavat olla sitä luokkaa, että turvallisuusongelmiin on puututtava määrätietoisemmin. Yksittäisten turvallisuusongelmien ratkaiseminen on tehotonta ja vie turhaan resursseja. Tampere, Kangasala, Lempäälä, Nokia, Pirkkala ja Ylöjärvi käynnistivät yhteisen seutukunnallisen turvallisuusyhteistyöhankkeen keväällä 2003. Hankeohjelmassa painopistealueina olivat rakennetun ympäristön turvallisuuden parantaminen sekä yhteisten käytäntöjen ja työmenetelmien luominen.Tampereen Turvallisuusohjelma vastasi turvallisuusyhteistyön käytännön organisoinnin ja tiedotuksen alkuun saattamisesta, koulutuksesta ja seurannan koordinoinnista. Tampereen kaupunki tarvitsee päivitetyn turvallisuusohjelman sekä määrärahat turvallisuuden parantamiseksi. Vaikka Tampereella on päätetty säästöohjelmasta, turvallisuudesta tinkiminen kostautuu moninkertaisina menoina, joten ennaltaehkäisy tulee huomattavasti halvemmaksi.
Esitän, että Tampereen kaupunki panostaa Tampereen turvallisuuteen päivittämällä turvallisuusohjelman ja varaamalla määrärahaa sen toimenpide-ehdotusten toteuttamiseen.
Tampereella 18.06.2012
Aila Dündar-Järvinen,
Kaupunginvaltuutettu
Valtuustoaloite Tampereen kaupungin oman asumisyksikön perustamiseksi autistisille nuorille
Useat autististen lasten ja nuorten vanhemmat ovat huolissaan autistien asumisyksiköiden puutteesta Tampereella sekä autistien kohtelusta laitoksissa. Vanhemmat ovat mm. lähestyneet Terveyttä- ja toimintakykyä edistävien palvelujen lautakuntaa ja virkamiehiä vaateella asian johdosta toukokuun lopussa 2012. Allekirjoittanut on saanut myös huolestuneita yhteydenottoja vanhemmilta.
Vaateessaan vanhemmat toteavat mm. että ”Olemme olleet yhteydessä Autismisäätiöön, koska se on ollut halukas käynnistämään asumis- ja kuntoutumispalvelujaan Tampereella. Autismisäätiö on Suomessa luotettava ja pätevä asiantuntijaorganisaatio. Autismisäätiöllä on asumispalveluja Suomessa mm. pääkaupunkiseudulla, Kotkassa ja Seinäjoella. Autismisäätiö myös kouluttaa autisminkirjon osaajia.Tampereen kaupunki ei kilpailuta autismin kirjon ihmisille omia asumisyksiköitä kuten tavalliselle kehitysvammaiselle, vaan ostaa yksittäisiä palveluja yksityisiltä palvelun tuottajilta. Autistiset nuoret ovat aivan oma ryhmänsä, jotka tarvitsevat juuri autismiin koulutetun henkilökunnan; vaihtoehtoisen kommunikoinnin esim. kuvien hallinnan, fasilitoinnin, haastavan ja ajoittaisen väkivaltaisen käyttäytymisen ennakoinnin taidon, päiväjärjestyksen organisoinnin, sosiaalisen tarinan luomisen, aistiyliherkkyyksien ymmärtämisen jne., jotka helpottavat autistisen nuoren maailman hahmottamista. Nämä nuoret pitää ottaa huomioon omana vammaisryhmänään. Autistien ja kehitysvammaisten sijoittaminen samaan yksikköön on ainakin Autismisäätiön asiantuntijoiden mielestä virheratkaisu. Autistisen nuoren on myös saatava mielekästä ja kehittävää päivätoimintaa. ”
Vanhemmat ovat myös erittäin huolestuneita laitoksissa käytettävistä pakkokeinoista. Moniin vaateen allekirjoittaneiden lapsiin ja nuoriin on kohdistettu useita pakkokeinoja kuntoutuksen nimissä. Pakkokeinojen käytöstä on kanneltu Eduskunnan oikeusasiamiehelle, josta on tullut ratkaisu kantelijan hyväksi. Silti näitä pakkokeinoja vanhempien mukaan käytetään laitoksessa, kotioloissa ei.
Esitän Tampereen kaupunginhallitukselle, että autististen nuorten vanhempien lähettämä kirje Tetola- lautakunnalle ja virkamiehille otetaan nopeasti käsittelyyn ja että Tampereen kaupunki ryhtyy välittömästi toimenpiteisiin oman asumisyksikön perustamiseksi autistisille nuorille ja varmistaa, että palvelun tuottaja on alansa osaava asiantuntijaorganisaatio.
Tampereella 18.6.2012
Aila Dündar-Järvinen
kaupunginvaltuutettu
Valtuustoaloite kuntalaisten kansalaisraadin perustamiseksi Tampereelle
Kuntalaisten kansalaisraateja on järjestetty maailmalla 1970-luvulta lähtien, mutta Suomessa vasta viime vuosina. Menetelmä on otettu käyttöön esim. Jyväskylän kaupungissa alkuvuodesta 2012. Jyväskylän ensimmäisten kansalaisraatien teemat liittyvät yleiskaavavalmisteluun ja hyvän asiakaspalvelun kehittämiseen.
Kansalaisraadin ideana on asioiden yhdessä pohtiminen ja aito keskusteleminen. Kansalaisraadin tehtävänä on käsitellä esim. vaikeita, monitulkintaisia ja tunneherkkiä asiakysymyksiä. Pyrkimyksenä on, että yhteinen ymmärrys löydetään vaikeissakin asioissa riittävästi aikaa ja tietoa varaamalla, kuunnellen jokaisen mielipidettä. Raadit kootaan ilmoittautuneista sillä periaatteella, että raatilaiset tulevat muodostamaan ” Tampereen pienoiskoossa ”. Jyväskylässä raatilaiset käyvät monipuolisia keskusteluita koulutettujen ohjaajien johdolla sekä kuulevat käsiteltävän kysymyksen kannalta merkittäviä asiantuntijoita. Lopuksi raatilaiset laativat aiheesta yhteisen julkilausuman, joka esitellään tiedotustilaisuudessa päättäjille, medialle ja muille aiheesta kiinnostuneille. Mukaan kansalaisraatiin voi ilmoittautua kuka tahansa tamperelainen. Kansalaisraati kootaan ilmoittautuneiden joukosta siten, että raati edustaa mahdollisimman kattavasti tamperelaisia. Näin kaikilla on samat mahdollisuudet tulla valituksi raatilaiseksi. Kuntalaisten kansalaisraatiin osallistuvat ovat oman arkensa asiantuntijoita. Erittäin tärkeää on, että raatilaisten työskentelyn tulokset sitoudutaan ottamaan osaksi käsiteltyjen asioiden valmistelua.
Kansalaisraadit ovat uudenlainen toimiva keskustelevan kansalaisdemokratian muoto. Tämä on osoitettu toteen Vaasan yliopiston hankkeessa, jossa on lähdetty soveltamaan raatiajattelua Suomeen. Vaasassa tieteellisin perustein valittu raati ruotii sille annettuja ongelmia tai kehittämisehdotuksia usean päivän ajan ja tekee niistä allekirjoitetun julkilausuman. Hanketta vetävän professorin mukaan kansalaisraati olisi esim. kuntauudistuksessa hyvä keino selvittää kansalaismielipidettä. Tampereella on käytössä Alue - Alvarit, mutta niiden toimintatavat ovat hitaampia eivätkä ne edusta osallistujapohjaltaan Tamperetta pienoiskoossa, kuten kansalaisraadin idea on.
Esitän, että Tampereen kaupunki ryhtyy toimenpiteisiin kuntalaisten kansalaisraadin perustamiseksi Tampereelle Jyväskylän kaupungin mallin mukaisesti.
Tampereella 14.5.2012
Aila Dündar-Järvinen
kaupunginvaltuutettu
Valtuustoaloite alaikäisille alkoholin myymistä ja välittämistä ehkäisevän vuosittaisen Tampereen kaupungin kampanjan järjestämiseksi
Pirkanmaalla aloitettiin vuonna 2010 keväällä K- 18- kampanja, jonka tarkoituksena oli kiinnittää kauppojen huomiota mm. alkoholin myyntiin alaikäisille asiakkaille. Tampereella kampanjassa mukana olivat mm. Lasten parlamentti, vanhempainyhdistykset, Nuorisofoorumi, Pirkanmaan poliisilaitos, Aamulehti, ehkäisevän päihdetyön toimisto Raitsu sekä SPR:n vapaaehtoistoiminnan keskus Tampuri. Mukaan saatiin myös muutama ruokakauppa. Kampanjassa mukana olevat kaupat lupasivat valvoa entistä tiukemmin alkoholin ostajia. Kampanjaan liittyneet kaupat tunnisti K-18 -tarrasta. Kauppojen myyjät allekirjoittavat sopimuksen, jossa he sitoutuvat valvomaan tarkemmin alkoholin ostajia. Lain mukaan alkoholin myyminen ja välittäminen alaikäiselle on kiellettyä. Kampanja lähti alun perin liikkeelle Iisalmesta.
Vuonna 2011 koulujen päättäjäisaikaan 23.5.-5.6.2011 Tampereella toteutettiin Älä välitä alkoholia alaikäiselle –kampanja, johon osallistui yli 60 myymälää Tampereen alueen K-ryhmästä, Pirkanmaan osuuskaupasta ja Suomen lähikauppa Oy:stä. Tempauksessa oli mukana myös Palvelualojen ammattiliitto PAM ry. Tampereen kaupunki vetosi kampanjan avulla asukkaisiinsa, jotta alkoholin välittäminen alaikäisille saataisiin loppumaan. Alkoholia myyviin tamperelaisiin vähittäiskauppoihin tuli asiasta kertovia julisteita, kortteja ja ostoskoreihin pohjapapereita. Kampanjan organisaattorit toivoivat vetoomusten herättävän ajattelemaan, miten kohtalokasta alkoholin välittäminen alaikäiselle voi olla. Vaikka kampanjan toiminta-aika oli vain pari viikkoa, toivottiin sillä saatavan aikaan myös pysyvämpiä asennemuutoksia.
Ensisijaisesti nuorten ja alaikäisten alkoholinkäytöstä ovat vastuussa kodit ja vanhemmat. Yhteiskunta ei voi ottaa kasvatusvastuuta vanhemmilta, mutta se voi auttaa vanhempia siinä. Kampanjoissa tulisi painottaa kodin roolia sekä koulujen ja muiden tahojen tukea ja osavastuuta lapsen ja nuoren kasvatuksessa. Yhä useampi nuori saa alkoholia omilta vanhemmiltaan, sisaruksilta sekä ystäviltään. Alaikäisten väärillä henkilöpapereilla ravintolaan pyrkiminen on yhä yleisempää. Nuoret juovat alkoholia yhä nuorempana ja yhä humalahakuisemmin. Juomisella nuoret kokeilevat rajojaan ja purkavat pahaa oloaan. Rajojen asettaminen on tärkeää. Vanhempien antama esimerkki vaikuttaa nuoriin; joko positiivisesti tai negatiivisesti.
Esitän, että Tampereen kaupunki järjestää ja organisoi laajamittaisen jokavuotisen kampanjan, jolla ehkäistään alkoholin myymistä ja välittämistä alaikäisille sekä tiedotetaan alkoholin haitoista, yhteistyössä eri toimijoiden kanssa. Tällaisia toimijoita voisivat olla mm. Lasten parlamentti, Nuorisofoorumi, vanhempainyhdistykset, koulut, raittiusjärjestöt, poliisi, ehkäisevän päihdetyön toimisto, kaupat, Alko sekä tiedotusvälineet.
Tampereella 14.5.2012
Aila Dündar-Järvinen
Kaupunginvaltuutettu
Valtuustoaloite Konsulinsaaren käyttöönotosta
Nykyisin osittain Satakunnan sillan alla sijaitsevalla Konsulinsaarella on aikanaan toiminut kesäravintola ainakin 1880-luvulta vuoteen 1900 saakka. Kaupunginvaltuusto päätti vuonna 1881 rakennuttaa Konsulinsaarelle kahvilarakennuksen, jonka piirustukset vahvistuivatkin v. 1883. Vaikka rakennus oli tarkoitettu vain kahvilaksi, alkoi se kuitenkin ajan vaatimusten mukaisesti toimia pian ravintolana. Sittemmin Satakunnan sillan valmistuttua ja peitettyä alleen osan saaren pinta-alasta suunniteltiin paikalle uusi rakennus, jonka oli tarkoitus korvata vanha puurakenteinen Tampereen kaupungin rakennuttama ravintola-kahvilarakennus. Perimätiedon mukaan uuden rakennuksen suunnitelmat tilasi yksityishenkilö arkkitehti Birger Federleyltä. Tätä rakennusta, jonka oli määrä toimia myös ravintolana, ei kuitenkaan koskaan toteutettu. Erilaisista syistä johtuen Konsulinsaareen ei tämän jälkeen ole rakennettu rakennuksia, vaan alue on saanut toimia lähinnä asemakaavoitettuna puistona, jossa kasvaa puita ja johon toisinaan on istutettu kukkaistutuksia, mutta jonne ei kaupunkilaisilla ole pääsyä.
Konsulinsaari on kuitenkin erittäin keskeisellä paikalla oleva saari Tammerkoskessa ja sen tehokkaammalle käytölle on löydettävissä paitsi historialliset perusteet, myöskin Tampellan ja Finlaysonin alueiden kehittymisen tukemiseen liittyvät perusteet. Yleisön pääsy saarelle edellyttää luonnollisesti saaren aitaamista Satakunnan sillan tyyliin sopivalla aitarakenteella. Edelleen saaren tehokas käyttö edellyttäisi kulkuyhteyden järjestämistä alueelle myöskin Satakunnan sillan kautta. Lienee myös mahdollista jonkin verran laajentaa saaren maa-alaa, kuten Pellavatehtaan isännöitsijä, konsuli Wahlgren aikoinaan teki, jotta kahvilatoiminta ja rakentaminen tulisi mahdolliseksi. Vaikka sähkölaitoksen energiatuotanto koskessa aiheuttaa tarvetta suojata saarella vierailevia ihmisiä veden varaan joutumiselta, tämä tuskin on suurempi vaara kuin riski pudota viereiseltä Satakunnan sillalta, kosken ylittävältä patosillalta tai Tammerkosken rannalta muutoinkaan. Turvallisuus lienee siten tekijä, joka voidaan huomioida alueen suunnittelussa.
Konsulinsaaren tehokkaampi ja kuntalaisia nykyistä paremmin palveleva käyttö voitaisiin toteuttaa pienimuotoisen ja arkkitehtuuriltaan ympäristöön sopivan paviljonkityyppisen rakennuksen avulla. Tässä rakennuksessa voisi kesäaikaan toimia kahvila ja sinne voitaisiin sijoittaa esimerkiksi pienimuotoisia Tampellan ja Finlaysonin historiasta kertovia näyttelyitä. Tampereen keskustan kehittämistyöryhmän raportissa (5.12.2008) todetaan mm. seuraavaa: ”Kosken keskelle, osittain Satakunnankadun sillan alle jäävä saari otettaisiin aktiiviseen käyttöön rakentamalla sinne pieni paviljonkimainen kahvila/- ravintolarakennus. Näin saadaan pitkälle sillalle välietappi, joka palvelee aluetta ja sen työntekijöitä myös päivisin vaikka lounasravintolana.” Lisäksi kaupunkiseudun kehittämisyhtiö Tredea Oy:n tilaamassa selvityksessä todetaan mm. ”Konsulinsaaren siivoamisella ja vaikkapa kahvilalla (kaksikerroksinen) saataisiin myös Satakunnansillalta hyvät näkymät kuohuvaan koskeen.”
Esitän, nyt tätä aihetta koskevassa kolmannessa aloitteessani, että Tampereen kaupunki ryhtyy toimenpiteisiin Tammerkoskessa sijaitsevan Konsulinsaaren tehokkaammaksi käyttämiseksi rakentamalla saarelle kulkuyhteys Satakunnan sillalta ja rakennuttamalla alueelle kesäkahvilatoimintaa ja pienimuotoisia näyttelyitä mahdollistavan paviljonkirakennuksen terasseineen. Kehittämistyössä kaupunki voisi ottaa yhteistyökumppaneiksi Tredea Oy:n sekä paikallisia yrittäjiä.
Tampereella 13.2.2012
Aila Dündar-Järvinen, Kaupunginvaltuutettu
Valtuustoaloite päihde- ja mielenterveysneuvoston perustamiseksi Tampereelle
Useissa Suomen kaupungeissa ja kunnissa on perustettu mielenterveysneuvostoja. Mielenterveysneuvostoja on perustettu mm. Ylöjärvelle ja Ouluun, päihde- ja mielenterveysneuvosto Kemiin. Päihde- ja mielenterveysneuvoston tulisi olla yhteistyöelin päihteiden käytön ennaltaehkäisyyn ja mielenterveyden edistämiseen liittyvissä asioissa.
Sen jäsenistön tulisi edustaa monipuolisesti päihde- ja mielenterveystyötä tekeviä järjestöjä, Terveyttä- ja toimintakykyä edistävien palvelujen lautakuntaa sekä kaupunginhallitusta. Lisäksi sen tehtäviä voisi olla edistää kaupungissa päihde – ja mielenterveystyötä tekevien viranomaisten, kansalaisjärjestöjen sekä kaupungin päättäjien yhteistoimintaa, seurata kaupunkilaisten päihde- ja mielenterveystyöhön liittyvien tarpeiden kehitystä, seurata kaupunginhallinnon päätöksenteon mielenterveysvaikutuksia, edistää päihteiden käytön ehkäisyyn ja mielenterveyteen liittyvien näkökohtien huomioimista kaupungin päätöksenteossa, tehdä suunnitelmia, aloitteita ja esityksiä sekä antaa lausuntoja kaupungin eri viranomaisille päihteisiin ja mielenterveyteen liittyvissä asioissa, seurata kaupungin päihde- ja mielenterveystyön kokonaissuunnitelman toteutumista, osallistua päihde- ja mielenterveystyön kokonaissuunnitelman päivittämiseen, huolehtia käsittelemiensä asioiden tiedottamisesta, seurata väestön psyykkistä hyvinvointia, pohtia ja kehittää eri toimijoiden välistä yhteistyötä päihde – ja mielenterveystyön alueella, seurata päihde- ja mielenterveyspalvelujen alueellista saatavuutta ja tasa-arvoa, kehittää palveluja kansallisen mielenterveys- ja päihdesuunnitelman linjausten mukaisesti (Mieli), tehdä päihde- ja mielenterveyspalveluja koskevia kehittämisehdotuksia ja antaa pyydettäessä lausuntoja eri hallintoelimille ja hoitaa muut neuvoston toimialaan kuuluvat ja kaupunginhallituksen sille määräämät tehtävät.
Esitämme, että Tampereen kaupunki tutkii mahdollisuutta perustaa vammaisneuvoston kaltainen päihde- ja mielenterveysasioihin keskittyvä neuvosto. Neuvostoon tulisi kuulua päihde- ja mielenterveysjärjestöjen edustajia, Terveyttä ja toimintakykyä edistävien palvelujen lautakunnan ja kaupunginhallituksen edustajia. Tampereella toimiva Raittius- ja päihdeasiain neuvottelukunta voitaisiin täten soveltuvin osin sulauttaa uuteen päihde- ja mielenterveysneuvostoon.
Tampereella 12.9.2011
Aila Dündar-Järvinen, Kaupunginvaltuutettu
Valtuustoaloite julkijuopottelun ja häiritsevän käyttäytymisen vähentämiseksi kaupunkialueella
Poliisin Nollatoleranssi –projekti alkoi elokuussa 1999 ja kesti vuoden ajan. Poliisin kanssa yhteistyössä toimivat tuolloin kirkko, SPR, Paussi, Nuorten selviämisasema, Tampereen kaupunki sekä joukko yksityisiä kiinteistönomistajia ja ravintoloita. Tarkoituksena oli tuolloin mm. vähentää Tampereen ydinkeskustassa esiintyvää väkivaltaa. Poliisi lisäsi näkyvyyttään kaupungin keskustassa erityisesti viikonloppuiltaisin kello 18-02. Poliisi alensi myös rikkomusten puuttumiskynnystä ja häiritsevään käyttäytymiseen puututtiin välittömästi. Poliisi puuttui mm. julkiseen virtsaamiseen ulkona. Alkoholin nauttimisesta annettiin sakko. Alaikäiselle sakon syyksi riitti myös alkoholin hallussapito.
Vuonna 1999 nollatoleranssi –projektin tavoitteet saavutettiin ja Tampereen keskusta rauhoittui silminnähtävästi. Lähiöissä humalaisten määrä kuitenkin lisääntyi selvästi. Maalis-huhtikuussa 2011 tehtiin kyselytutkimus, jonka mukaan kaupunkilaisista 31 prosenttia pitää häiriköintiä ydinkeskustassa melko suurena ongelmana, 38 prosenttia kokee ydinkeskustassa kävelyn turvattomaksi viikonloppuiltoina. Aamulehden Moro -lehti julkaisi 19.5.2011 valtuutetuille suunnatun kyselyn nollatoleranssista ja Tampereen keskustan pelottavuudesta yöaikaan. Kyselyn perusteella niukka enemmistö kaupunginvaltuutetuista haluaa ottaa tiukan linjan julkijuopotteluun ja palauttaa kaupunkiin nollatoleranssin. Runsas kolmannes myönsi pelkäävänsä yöaikaan kulkemista Tampereen keskustassa. Nollatoleranssi ei ole tällä hetkellä kokonaisuudessaan mahdollista, koska sitä ei ole Suomessa voimassa olevan lain mukaan mahdollista toteuttaa. Piknik-tyyppinen alkoholin nauttiminen puistossa on sallittua voimassa olevan järjestyslain mukaan. Taajama-alueella juopotteluun ja häiritsevään käyttäytymiseen voi puuttua kuitenkin järjestyslain pohjalta (Järjestyslaki v.2003/ 2.luku/ 4§ ).
Julkijuopottelu ja sen myötä rähinöinti ja väkivalta on lisääntynyt merkittävästi niin Tampereella kuin muissakin suurissa kaupungeissa. Tampere tarvitsee erilaisia tapahtumia keskustaan, erityisesti kesäaikaan, mutta valitettavasti niiden kylkiäisenä seuraa usein järjestyshäiriöitä ja julkijuopottelua. Erityisen huolestuttavaa on alaikäisten juopottelu, joka johtaa usein myös huostaanottoihin. Poliiseja ja järjestysmiehiä tarvitaan lisää. Ennaltaehkäisevään nuorisotyöhön tarvitaan enemmän resursseja. Tarvitaan myös lisää päihteettömiä nuorisokahviloita.
Esitän, että Tampereen kaupunki ryhtyy toimenpiteisiin julkijuopottelun ja häiritsevän käyttäytymisen hillitsemiseksi Tampereen keskusta-alueella.
Tampereella 13.6.2011
Aila Dündar-Järvinen
Kaupunginvaltuutettu
Valtuustoaloite Tampereen toimintamallin uudelleenarvioimiseksi
Tampereen nykyisen toimintamallin käyttöönotto on ollut reformi, jolla ei ole ollut selkeitä aikaisempia vertailukohtia suomalaisessa kuntakentässä. Vertailukohtien ja esikuvien puuttuminen on tarkoittanut sitä, että on lähdetty testaamaan ja on täytynyt hyväksyä useita täysin uudenlaisia käytäntöjä. Keskeinen toimintamallin uudistukseen liittynyt muutos kunnallisten palveluiden järjestämisessä on Tampereella käyttöön otettu tilaaja-tuottaja-malli. Useilla paikkakunnilla, joissa tilaaja-tuottajamallin suuntaan on edetty todetaan sen olevan vain yksi välivaihe markkinoiden kehittyessä. Seuraava askel on kunnallisen palvelutuotannon liikelaitostaminen.
Lähtökohtaisesti kunta toimii lainsäädännön edellyttämänä palveluiden järjestäjänä ja toimeksiantajana. Kunnan rooli on käytännössä aina tilaajan rooli. Kunnalla voi olla myös palveluiden tuottajan rooli. Kunta määrittelee itse tilaajana palvelut, joita se haluaa lakisääteisten palvelujen lisäksi tuottaa ja sen, miten ne tuotetaan. Myös rahoittajan rooli jää kunnalle, koska kunnalla on velvollisuus järjestää riittävä rahoitus järjestämilleen palveluille valtionosuuksien lisäksi joko verotuloina tai käyttömaksuina.
Tilaaja-tuottajamallin käytännön soveltamista rajoittaa muun muassa se, ettei kaikilla toimialoilla ole olemassa toimivia palvelumarkkinoita. Useiden, perinteisesti kunnan vastuulle kuuluneiden palveluiden hankinnan kilpailuttamista rajoittaa mm. potentiaalisten tuottajien puute. Kuntasektorin tuottajilla on lisäksi useilla tuotantoalueilla sellaista osaamista, mitä ei yksityiseltä sektorilta löydy. Ns. monituottajamalli ja kilpailutus ei kovin hyvin sovellu esimerkiksi perusopetuksen palveluiden tai vaikkapa kirjastopalveluiden hankintaan. Huonosti se soveltuu myös esim. lastensuojelupalveluihin, ympäristölupiin tai vaikkapa rakennuslupiin. Nykylainsäädäntö myös rajoittaa mahdollisuuksia kilpailuttaa tarjouksia uudelleen yritysten tapaan. Osan palveluista katsotaan myös olevan sellaisia, että kunnan tulee vastaisuudessakin tuottaa ne itse. Tilaaja-tuottajamallissa myös tuotteistamisen ongelmat nousevat esille: entistä tarkemmin pitäisi pystyä määrittelemään se tuote, palveluketju tai yksittäinen palvelu, josta tarjouksia pyydetään. Haasteita asettaa mm. se, että sekä tilaajan että tuottajan tulee ymmärtää sisällöt ja hinnoitteluperusteet samalla tavalla. Ongelmaksi saattaa myös muodostua se, että tilaajalla ei käytännössä ole ollut käytettävissään efektiivisiä sanktiokeinoja sopimusrikkomusten varalta tilanteissa, joissa tuottajia ei voida vaihtaa.
Koska on osoittautunut ilmeiseksi, että tilaaja-tuottajamalli ei parhaalla mahdollisella tavalla sovellu kaikkiin kunnan järjestämiin palveluihin esitän, että Tampereen kaupunki ryhtyy tutkimaan mahdollisuutta purkaa tilaaja-tuottaja-toimintamalli niiltä osin, joissa kunnan on luontevaa tuottaa palvelut itse.
Esitän, että tilaaja-tuottajamallin purkamista kokeillaan aluksi esimerkiksi perusopetuksen ja kirjastopalveluiden osalta.
Tampereella 11.4.2011
Aila Dündar-Järvinen
Kaupunginvaltuutettu
Valtuustoaloite matalan kynnyksen mielenterveys- ja päihdepalvelupisteen perustamiseksi Tampereelle
Vantaalla kokeillaan uutta mielenterveys- ja päihdepalvelupistettä (Miepä), jonne voi tulla ilman ajanvarausta ja asioida nimettömänä. Palvelu on tarkoitettu kaikille vantaalaisille ja se on maksuton. Palvelupisteessä neuvotaan ja opastetaan kävijöitä, autetaan asiakasta arvioimaan omaa tilannettaan mm. oirekyselyiden ja keskustelun perusteella. Palvelupisteestä saa tukimateriaalia ja siellä neuvotaan ja opastetaan kävijöitä heidän tarpeidensa pohjalta kaupungin ja myös kolmannen sektorin palveluiden piiriin.
Mielenterveydestä huolehtiminen pitäisi ottaa osaksi terveydenhoitojärjestelmää, siten että mielenterveydenhoidosta tulisi arkipäivää. Suomalaisten yleisin psyykkinen sairaus on masennus. Mielenterveyden sairauksista erityisesti masennus on yhä useammin syynä ennenaikaiseen eläkkeeseen. Masennuksen osuus on kasvanut lähes kymmenkertaiseksi 1980-luvun alusta. Jopa 20−25 prosenttia suomalaisista kärsii mielenterveysongelmista jossakin elämänsä vaiheessa. Vuonna 2009 joka kolmas eläkkeelle siirtyneistä suomalaisista jäi työkyvyttömyyseläkkeelle ennen varsinaista eläkeikää.
Nuorimmat työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyvät ovat 16-vuotiaita. Mielenterveysongelmat ovat nuorten tärkein ja vaikein terveysongelma. Joka päivä viisi alle 30-vuotiasta nuorta tai nuorta aikuista siirtyy työkyvyttömyyseläkkeelle mielenterveysongelmien vuoksi. Hoitamattomina mielenterveysongelmat aiheuttavat aikuisena pitkään kestäviä häiriöitä, työkyvyttömyyttä ja syrjäytymistä. Varhainen tunnistaminen ja hoito nuorena ovat parasta ennaltaehkäisyä. Hankala hoitoon pääsy pahentaa ja pitkittää mielenterveysongelmia. Avun saaminen ajoissa on sekä inhimillisesti että yhteiskunnallisesti erittäin tärkeää.
Esitän, että Tampereen kaupunki järjestää matalan kynnyksen mielenterveys- ja päihdepalvelupisteen keskeiselle paikalle Tampereelle Vantaan mallin mukaisesti.
Tampereella 7.2.2011
Aila Dündar-Järvinen
Kaupunginvaltuutettu
Valtuustoaloite pysäkkikuulutusjärjestelmän käyttöönotosta Tampereen Kaupunkiliikenne Liikelaitoksen (TKL) linja-autoissa sekä seudullisesti
Tasa-arvoisen joukkoliikenteen keskeinen kehittämistavoite on, että kaikilla kuntalaisilla on mahdollisuus käyttää joukkoliikenteen palveluja. Joukkoliikenteen kehittämisen yhtenä tärkeänä kriteerinä voidaan pitää esteettömyyttä kaikkien potentiaalisten käyttäjien kannalta. Joukkoliikenneinformaation laadullinen parantaminen on eräs keskeinen keino joukkoliikenteen esteettömyyden kehittämisessä. Erityisesti näkövammaisten kannalta joukkoliikenteen käytön helpottaminen on toteutettavissa esim. matkan aikaisen informaation lisäyksellä. Vaikka joukkoliikennevälineiden käytössä on näkövammaisten kannalta useita ongelmakohtia, voidaan esteettömyyttä lisätä ja näkövammaisten matkustamismahdollisuuksia parantaa kiinnittämällä huomiota matkan aikaisen informaation tarjontaan, jonka avulla oikealla pysäkillä tai asemalla poistuminen tulee helpommaksi.
Yhtenä ratkaisukeinona olisi, että linja-autoissa otettaisiin käyttöön matkan edistymisestä ilmoittavan näyttötaulun lisäksi myös pysäkkikuulutusjärjestelmä. Tämän järjestelmän avulla näkövammaiset ja heikkonäköiset tietäisivät, mille pysäkille kulloinkin saavutaan. Tällainen käytäntö on jo käytössä esim. Helsingin raitiovaunuissa ja metroissa.
Tampereen kaupunki teetti muutama vuosi sitten yhdessä liikennelaitoksen ja liikenne- ja viestintäministeriön kanssa selvityksen Tampereen kaupungin sisäisen linja-autoliikenteen esteettömyydestä. Selvityksessä esitettiin konkreettisia toimenpiteitä esteettömyyden lisäämiseksi linja-autoissa. Selvityksen yhtenä kehittämisehdotuksena matkustajainformaation parantamiseksi linja-autoissa on mm. se, että kokeillaan linja-autoissa automaattista seuraavan pysäkin kuulutusta. Esteettömyys edistyi hyvin, kun kaikkiin vuonna 2009 käyttöön tulleisiin uusiin linja-autoihin asennettiin EU -direktiivin mukainen erityisvarustus pyörätuolimatkustajien kuljettamiseksi. Turvakaaret ja vahvistetut rampit mahdollistavat myös painavien sähköpyörätuolien kuljettamisen autoissa.
Esitän, että Tampereen kaupunki ryhtyy tutkimaan mahdollisuuksia parantaa näkövammaisten ja heikkonäköisten kuntalaisten mahdollisuuksia käyttää joukkoliikennepalveluja tutkimalla mahdollisuutta ottaa käyttöön pysäkkikuulutusjärjestelmä sekä kaupungin sisäisessä että seudullisessa joukkoliikenteessä.
Tampereella 15.12.2010
Aila Dündar-Järvinen,
Kaupunginvaltuutettu
VALTUUSTOALOITE VALTUUSTON KOKOUSTEN LÄHETTÄMISESTÄ SUORINA LÄHETYKSINÄ
Kaupunkilaisten asenne politiikkaa ja yhteisten asioiden hoitotapaa kohtaan riippuu ensisijaisesti siitä, millainen kuva heille päätöksenteosta muodostuu. Keskeisimpiä tiedotuskanavia kaupungin toiminnassa ovat perinteisesti olleet lehdistö sekä radio. Viime aikoina hyvin merkittävälle sijalle on lisäksi noussut vuorovaikutuksen mahdollistava internet. Yli 213 000 tamperelaisen asioista kunnallisella tasolla päättää viime kädessä kaupunginvaltuusto. Kaupunginvaltuuston päätöksistä ja kokouksista tiedotetaan paitsi lehdistössä myös radiossa ja kaupungin internet- sivuilla. Nämä kaikki edellä mainitut viestintäkanavat antavat tehokkaasti tietoa kuntalaisille kaupunginvaltuuston päätöksistä.
Tampere on profiloitunut suomalaisen verkkodemokratian edelläkävijänä. Tampereen kaupunkilaisille tarjoamia verkkopalveluita ovat mm. useat palautekanavat, valma, requeste, kansalaiskioski ja internetin kautta tehtävät vaalialoitteet. Hyvä viestintä vaatii kuitenkin jatkuvaa kehittämistä. Viestinnässä tulee käyttää useita eri viestintäkanavia mahdollisimman tehokkaasti. Myös eri kohderyhmät tulee huomioida mahdollisimman tehokkaasti. Viestintä tavoittaa parhaiten kuntalaiset, kun käytetään useita eri välineitä.
Verkkoviestinnän merkitys kasvaa jatkuvasti ja tutkimusten mukaan oman kunnan internet‑ palvelut ovat julkishallinnon tärkein verkkopalvelu. Videon ja äänen käyttäminen internetissä sekä suorien lähetysten seuraaminen on yleistynyt tekniikan kehittyessä ja yhteysnopeuksien kasvaessa. Internetvideo voidaan kuvata tavallisella videokameralla. Videon välittämiseen internetissä tarvitaan palvelinohjelmisto, joka voidaan joko hankkia itse tai käyttää esimerkiksi kaupallista palveluntarjoajaa. Suorassa lähetyksessä kamera on liitetty videota muuntavaan esimerkiksi ns. reaaliaikaisesti streamaavaan tietokoneeseen, jolloin lähetys on seurattavissa määrätyssä www-osoitteessa. Lähetettävä video voidaan pakata tehokkaastikin, jotta lähetystä voidaan seurata hitaammillakin yhteyksillä. Esiin. Helsingin kaupunki lähettää kaupunginvaltuuston kokoukset sekä asukasillat suorina verkkovideolähetyksinä sekä videotallenteina.
Tampereen kaupunki voisi kehittää omaa viestintää ja tiedottamista näyttämällä kaupunginvaltuuston kokoukset reaaliaikaisena internetissä. Kokouksista voitaisiin tehdä lyhennetty versio videolle ja arkistoida ne kaupungin palvelimelle ja näin ne olisivat myös myöhemmin kuntalaisten nähtävissä.
Esitän, että Tampereen kaupunki tutkii mahdollisuutta välittää kaupunginvaltuuston kokoukset suorana lähetyksenä kaupungin internetsivujen kautta ja arkistoida kokoukset lyhennettyinä videoversoina myöhempää katselua varten.
Tampereella 24.11.2010
Aila Dündar-Järvinen
Kaupunginvaltuutettu
Valtuustoaloite lastensuojelun asiakkaiden palveluista ja tukitoimista
Kunnan velvollisuutta järjestää lapsi- ja perhekohtaisen lastensuojelun asiakkaille avohuollon tukitoimia ehdotetaan täsmennettäväksi. Sosiaali- ja terveysministeriössä on valmisteltu lastensuojelulain muutosesitystä, jonka mukaan kunnan olisi järjestettävä lastensuojelun asiakkaalle ( lapselle ja perheelle ) ne sosiaalihuollon palvelut, joita asioista vastaava sosiaalityöntekijä pitää tarpeellisina ja välttämättöminä. Sosiaalityöntekijä kirjaisi välttämättömiksi arvioimansa palvelut lapsen tai perheen asiakassuunnitelmaan ja kunta vastaisi siitä, että asiakas saa palvelut sosiaalityöntekijän esittämän ajan kuluessa. Uudistetun lain mukaan nämä palvelut olisi siis jatkossa järjestettävä siinä ajassa, jonka sosiaalityöntekijä katsoo lapsen terveyden tai kehityksen kannalta välttämättömiksi. Hallitus päätti 10.9.2010 asiaa koskevan lakiesityksen sisällöstä.
Tavoitteena on erityisesti parantaa kotipalvelun saatavuutta niitä kipeimmin tarvitseville perheille. Lainmuutoksen myötä kotipalvelun käytön tarve tulee lisääntymään. Kotipalvelu on matalan kynnyksen palvelu, jota käytetään, kun asiakas tarvitsee esimerkiksi sairauden vuoksi apua kotiin arkipäivän askareista selviytymiseen. Palvelun järjestäminen on kuntien vastuulla. Vuonna 2009 kodinhoitoapua sai 8 961 lapsiperhettä, kun vielä vuonna 1995 palvelun piirissä oli 29 992 lapsiperhettä. Kotipalvelun käytön voimakas väheneminen on merkki siitä, että varhaista tukea ei tarjota lapsiperheille riittävästi. Kuusikko- raportin (julkaistu 17.6.2010) mukaan lastensuojelun kotipalvelua tekevien vakanssien määrä on laskenut huomattavasti vuodesta 2006. Lastensuojeluperheiden kotipalveluja tekevien vakanssien määrä oli Tampereella v.2009 21, vuonna 2006 vielä 50.
Lain uudistus korostaisi lastensuojelutyötä lapsia ja perheitä tukevana palveluna, jolloin lapsia ja perheitä voidaan auttaa akuutisti. Täten ennalta ehkäisevästi voidaan vähentää mahdollisesti myöhemmin tarvittavien raskaiden ja kalliiden tukitoimien tarvetta, esim. sijoitukset kodin ulkopuolelle. Uuden lain mukaan kunnan tulisi edelleen tehdä jokaisesta palvelusta päätös. Kunta voi itse päättää, järjestääkö se palvelut itse vai ostaako palvelut muualta. Lain on tarkoitus tulla voimaan 1. tammikuuta 2011.
Esitän, että Tampereen kaupunki varautuu ensi vuoden talousarviossaan lastensuojelun asiakkaiden lain määräämiin avohuollon tukitoimien ja palveluiden vaatimiin täsmennyksiin ja uudistuksiin.
Tampereella 15.9.2010
Aila Dündar-Järvinen
Kaupunginvaltuutettu
Valtuustoaloite kaupungin investointiohjelman prioriteettien tarkistamiseksi
Helsingin kaupungin talous- ja suunnittelukeskus valmistelee kesällä 2010 kaupungille uuden investointiohjelman, jolla Helsinki vähentää investointejaan 150 – 200 miljoonalla eurolla vuodessa kun kaupungin investoinnit ovat yleensä 600 – 700 miljoonan euron vuositasolla.
Investointien on yleensä nähty tuovan kunnille etuja taloudellisen laskusuhdanteen aikana, jolloin esimerkiksi tavallisesti samaan aikaan tapahtuva rakennuskustannusten lasku helpottaa kunnille tarpeellisten rakennus- ja korjausinvestointien toteuttamista. Samalla laman aikaan tehtävillä rakennusinvestoinneilla on uskottu olevan työllisyyden kannalta myönteisiä vaikutuksia. Nykyisen taloudellisen kehityksen valossa kunnille ei talouden taantumasta kuitenkaan ole kertymässä suurtakaan etua rakennuskustannusten laskun muodossa. Todellisuudessa rakennuskustannukset nousivat 0,6 prosenttia vuoden 2010 toukokuussa edellisen vuoden toukokuusta (kokonaisindeksi). Rakentamisen työkustannukset pysyivät vuoden aikana ennallaan. Kuluvan vuoden huhtikuusta toukokuuhun rakennuskustannusten kokonaisindeksi nousi 0,2 prosenttia. Käytännössä siten rakentaminen on tullut nykyisen talouden taantuman aikana lähes pelkästään kalliimmaksi. Myös rakentamisen paikallista työllisyyttä lisäävät vaikutukset voidaan asettaa kyseenalaisiksi, sillä urakkakilpailujen seurauksena esimerkiksi Helsingin seudun rakentamisen työllistävien vaikutusten on katsottu valuneen usein ei-helsinkiläisille rakentajille. Helsinki ei siten katso kaupungilla enää olevan selkeää tarvetta investointeihin perustuvalle elvytykselle ja katsoo voivansa ajaa investointejaan alas osittain lykkäämällä niitä ja luopumalla osasta kokonaan.
Maailmantalous sukelsi syksyllä 2008 sodan jälkeisen ajan syvimpään taantumaan. Erityisesti yhteisöverojen tuotoista riippuvaisille kaupungeille taantuma on ollut raskas. Kuntien ja kuntayhtymien tilinpäätösten ennakkotietojen perusteella kuntien toimintakate heikkeni vuonna 2009 5,6 prosenttia. Investointeja on rahoitettu Tampereen kaupungissa merkittävältä osaltaan ottamalla lisää lainaa. Vuonna 2009 Tampereen kaupungin vuosikate riitti vain noin puoleen kaupungin investoinneista, minkä vuoksi kaupungin lainamäärä kasvoi 1338 euroon asukasta kohden. Kuluvan valtuustokauden valtuustosopimuksessa on linjattu, että kuntaveroprosentti säilytetään nykyisellään vuoteen 2012 saakka. Talouden kääntyminen nousuun kestää myös vielä jonkin aikaa, joten yhteisöverotuottojen ei voida odottaa lähivuosina lisääntyvän merkittävästi nykyisestä. Kaupungilla ei myöskään ole odotettavissa merkittäviä tuloja esimerkiksi maakauppojen ansiosta, joten investointien rahoitus tullaan todennäköisesti hoitamaan jatkossakin pitkälti lainarahalla.
Tampereen kaupunki on asettanut tavoitteeksi säästää kaupungin henkilöstömenoissa kuluvalla valtuustokaudella 45 miljoonaa euroa. Vuoden 2010 budjetissa henkilöstömenoja ollaan vähentämässä 20 miljoonalla eurolla. Merkittävä osa henkilöstömenojen säästöistä syntyy mm. henkilöstön vapaaehtoisten palkattomien lomien avulla. Myös palvelutuotannon tehokkuutta ollaan nostamassa siten, että valtuustokaudella syntyy 25 miljoonan euron lisäsäästöt. Samaan aikaan Tampereen kaupungilla on vireillä tai meneillään historiallisen suuria ja kunnianhimoisia kaupunkikehityshankkeita, kuten esimerkiksi uusi asuinalue Vuorekseen ja Ratinaan, uusi kaupan keskittymä Lakalaiva/ Lahdesjärvelle, Kolmen kulman teollisuusalueen kehittäminen, seudullisen joukkoliikennesuunnitelman laatiminen ja täytäntöönpano, ns. ratikkahanke, kaupunkikeskustan kehittämishanke P-Hämppi, keskustan monitoimihallihankkeeseen liittyvän kannen rakentaminen, kunnianhimoinen ilmastostrategia, Rantaväylän tunnelihanke, Koukkuniemen alueen kehittäminen ja niin edelleen. PTS 2010-2024:n mukaan peruskaupungin, liikelaitosten ja tytäryhteisöjen investoinnit ovat seuraavan 15 vuoden aikana yhteensä 4 370 miljoonaa euroa, josta tulorahoituksella voidaan kattaa vain 41 %.
Merkittäviä investointimenoja vuositasolla ovat esimerkiksi normaalit tilakeskuksen talonrakennusinvestoinnit (vuoden 2010 budjetissa n. 32 M€) ja yhdyskuntarakentaminen (kadut, sillat, satamat jne.), jotka vuoden 2010 budjetissa ovat n. 25 M€. Kuluvan vuoden talousarvion investointien kokonaismäärä on noin 132 miljoonaa euroa ja noin 10 % kaupungin kokonaismenoista. Toteutuessaan suuret kaupunkikehityshankkeet lisäävät investointien osuutta merkittävästi.
Lisäksi merkittäviin investointeihin otetaan kantaa kaupunginvaltuustossa normaalista talousarvioprosessista ja pitkän tähtäimen taloussuunnitelmista riippumatta, kuten osoittaa valtuuston päätös lähteä mukaan monitoimihallihankkeeseen 19.5.2010. Tässä päätöksessähän kaupunki sitoutui osallistumaan kaupungin omistaman tontin saattamiseen rakennuskelpoiseksi 18,7 miljoonalla eurolla (alv 0%), vapauttamaan kiinteistöyhtiön tontin vuokrasta 30 vuodeksi ja ostamaan myöhemmin määriteltäviä palveluita monitoimiareenasta 0,5 miljoonalla eurolla vuodessa (elinkustannusindeksiin sidottuna, alv 0%) 15 vuoden ajan.
Koska lainanottoon perustuva investointien elvyttävä vaikutus on nykyisessä taloustilanteessa perustellusti asetettu kyseenalaiseksi monissa yhteyksissä, on tarpeen Helsingin tavoin myös Tampereella arvioida uudelleen investointien tarpeellisuutta ja prioriteettijärjestystä ja hylätä niistä osa sekä lykätä niistä joitakin pitkälle tulevaisuuteen. Helsingin tavoin esimerkiksi osa liikenneinvestoinneista voidaan katsoa tässä taloustilanteessa mahdottomaksi toteuttaa. Yksi tällainen hylättävä kohde voisi Tampereella olla esimerkiksi rantaväylän tunnelihanke.
Esitän, että Tampereen kaupunki priorisoi uudelleen investointikohteensa ja laatii uuden alemmalla tasolla olevan investointiohjelman, jossa on luovuttu joistakin aiemmin suunnitelluista rakennuskohteista.
Tampereella 16.6.2010
Aila Dündar-Järvinen
Kaupunginvaltuutettu
Valtuustoaloite Euroopan köyhyyden ja syrjäytymisen teemavuoden huomioimisesta Tampereella
Vuosi 2010 on Euroopan unionissa köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjunnan teemavuosi. Teemavuoden tavoitteena on tunnustaa köyhyydessä elävien ja syrjäytyneiden oikeus ihmisarvoiseen elämään ja osallistuminen yhteiskunnalliseen toimintaan, korostaa kaikkien vastuuta köyhyyden ja syrjäytymisen torjunnassa, edistää sosiaalista yhteenkuuluvuutta ja vahvistaa eri viranomaisten sitoutumista sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen. Suomessa pääteemoja ovat osallisuus ja yhteenkuuluvuus. Jokainen EU-maa toteuttaa teemavuotta omalla kansallisella ohjelmallaan, jossa teemavuoden tavoitteet sovitetaan maan tilanteeseen ja tarpeisiin. Suomessa tunnuslauseena on ”Rakennetaan yhteiskunta kaikille”. Slogan on Stop köyhyys. Teemavuonna puheenvuoro annetaan köyhille ja syrjäytyneille sekä heidän kanssaan työskenteleville vapaaehtoistyöntekijöille, järjestöille ja sosiaalityöntekijöille. Teemavuoden suojelija on Tasavallan presidentti Tarja Halonen.
Maanantaina 19.4.2010 julkistetun Sosiaalibarometri 2010 mukaan Suomeen on syntynyt 20 vuoden kuluessa ihmisryhmiä, joiden hyvinvointi on jäänyt pysyvästi muita heikommaksi. Julkisten palvelujen tuottajat tunnistavat ryhmät, mutta eivät pysty vastaamaan niiden palvelutarpeisiin. Pysyvästi heikoimmaksi hyvinvointi on jäänyt pitkäaikaistyöttömillä sekä päihde- ja mielenterveysongelmista kärsivillä. Näiden ryhmien syrjäytymisriski kasvaa edelleen ja uutena esille on noussut nuorten, erityisesti työttömien nuorten syrjäytymisriskin kasvu. Syrjäytymiskierteiden katkaiseminen vaatii sosiaalityön vahvistamista kunnissa, perusturvan parantamista ja yhteistyön tehostamista eri hallinnonalojen välillä.
Esitän, että Tampereen kaupunki osallistuu teemavuoteen esimerkiksitarjoamalla eri foorumeilla puheenvuoroja köyhille ja syrjäytyneille sekä heidän kanssaan työskenteleville vapaaehtoistyöntekijöille, järjestöille ja sosiaalityöntekijöille, järjestämällä maksuttoman teemaseminaarin tai muun tapahtuman yhteistyössä eri järjestöjen kanssa.Lisäksi Tampere voisi yhteistyössä muiden Pirkanmaan kuntien kanssa laatia ja toteuttaa hallintorajat ylittävän seutukunnallisen ohjelman, jolla kartoitetaan kuntalaisten ne elämän tilanteet, joissa henkilö on vaarassa syrjäytyä. Ohjelmassa etsitään ja toteutetaan seutukunnallisia kehittämisehdotuksia tilanteen korjaamiseksi ja asetetaan ohjelman toteutumisen seurannan mittarit.
Tampereella 21.4.2010
Aila Dündar-Järvinen
Kaupunginvaltuutettu
Valtuustokysely Tampereen lastensuojeluilmoitusten ja lastensuojelutarpeen selvittelyn viivästymisestä sekä lastensuojeluun palkatun henkilöstön riittävyydestä
Tampereen kaupunginvaltuusto on toistuvasti kiinnittänyt huomiota siihen, että lastensuojelutarpeen selvittely kestää Tampereella selvästi yli lain salliman ajan. Valtuusto on myös jatkuvasti ollut huolestunut lastensuojelumäärärahojen riittävyydestä ja ilmaissut erityisen huolensa lastensuojelutarpeen kasvusta Tampereella.
Tampereella tehtiin viime vuonna lastensuojelutarpeen selvittelyjä 814 kappaletta ja näistä 435 tapausta kesti yli lain salliman kolmen kuukauden määräajan. Yli puoli vuotta kesti 198 tapauksen selvittely. Selvitetyistä tapauksista lastensuojelutarve todettiin noin 500 lapsella, eli kahdella kolmasosalla selvittelyyn tulleista perheistä. Taantuman myötä lastensuojelun tarve on lisääntynyt merkittävästi, mikä näkyy myös selvitysten määrän kasvussa. Jos lastensuojelutarpeen selvittely pitkittyy, tarkoittaa se lasten hädän pitkittymistä ja usein myös tilanteen pahentumista perheissä.
Tampereella rikotaan kaiken aikaa lastensuojelulakia. Tilanne on erityisen vakava. Itä-Suomen aluehallintovirasto on määrännyt Kuopion kaupungille 245 000 euron uhkasakon, koska Kuopiossa lastensuojeluselvittelyt ovat venyneet yli lain salliman rajan. Myös Sosiaali- ja terveysministeriö ja sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto Valvira aikovat laittaa kunnat kuriin lastensuojelulain noudattamatta jättämisestä.
Olemme huolissamme, että Tampere seuraa pian Kuopion vanavedessä, mikäli kaupungissa ei ole riittävästi henkilöstöä purkamaan selvittelyjonoja, eikä Tampere hoida ajoissa lastensuojeluilmoitusten käsittelyä.
Kysymmekin:
1. Onko Tampere lisännyt uuden lastensuojelulain voimaantulon jälkeen lastensuojelutyötä tekevien sosiaalityöntekijöiden määrää? Jos ei ole, niin miksi ei ole? Lain tarkoitus nimenomaan oli painottaa ennaltaehkäisevää työtä. Ilmoituskynnystä haluttiin madaltaa, jotta ongelmiin puututtaisiin aikaisemmin. Tämä vaatii mielestämme lisäresursseja ja lisätyövoimaa.
2. Valtuusto on myöntänyt rahaa lastensuojeluselvitysten tekemiseen, miksi tilanne ei ole korjaantunut? Tällä hetkellä uuden asiakkaan lastensuojelutarpeen selvityksen ensimmäinen neuvotteluaika menee toukokuulle, mikä on mielestämme täysin kestämätöntä.
3. Miten Tampereella aiotaan tulevaisuudessa huolehtia siitä, että lastensuojeluselvitykset ja –ilmoitukset tehdään lain sallimassa ajassa?
4. Apulaispormestari Järvelä totesi Aamulehden haastattelussa, ettei Tampereella ole lastensuojelupuolella sijaiskieltoa. Olemme kuitenkin saaneet tietoa kentältä, että sijaiskielto on ollut käytössä. Onko apulaispormestari tietoinen sijaiskiellosta ja siitä, että sijaisia ei ole palkattu vuosilomille, eikä pitkille sairauslomille eikä viime vuonna mm. äitiysloman palkalliselle 3kk:lle? Vaadimme, että ”sijaiskielto” puretaan välittömästi ja työntekijöiden sijaistamisiin kohdennetaan riittävät määrärahat, jotta selvitysjonojen purku ei vaarannu työntekijöiden poissaoloihin.
Tampereella 15.3. 2010
Aila Dündar-Järvinen
Valtuustoaloite Tampereen kaupungin Tarkastuslautakunnan riittävästä koulutuksesta
Tampereen kaupungin tarkastuslautakunnan asema ja arvovalta on heikentynyt viime viikkoina johtuen lautakuntaan kohdistuneesta ja sen sisällä vallitsevasta luottamuspulasta.
Kuntalain mukaan tarkastuslautakunnalla on merkittävä asema osana kunnan johtamisjärjestelmää. Tarkastuslautakunnan tavoitteena on valtuustokauden aikana arvioida koko kaupungin toimintaa. Hallituksen esityksen mukaan kaupunginvaltuuston olisi osoitettava tarkastuslautakunnan käyttöön riittävät voimavarat, jotta lautakunta voi suoriutua tehtävästään.
Tarkastuslautakunta toimii suoraan kaupunginvaltuuston alaisena eikä täten ole kaupunginhallituksen alainen. Kaupunginhallituksella ei ole otto-oikeutta eikä delegointimahdollisuutta. Tarkastuslautakunta on ainoa lautakunnista, johon jäsenet valitaan koko valtuustokauden ajaksi. Se on myös ainoa lautakunta, jonka ainoastaan puheenjohtajan ja varanpuheenjohtajan tulee olla valtuutettuja. Tarkastuslautakunnan on kuntalain 71§:n perusteella arvioitava, ovatko valtuuston asettamat toiminnalliset ja taloudelliset tavoitteet kunnassa toteutuneet. Tarkoituksena on tuottaa strategista ohjausta varten tietoa valtuuston asettamien tavoitteiden toteutumisesta. Arviointi perustuu vuosittaiseen tarkastusohjelmaan, jota tarkastuslautakunta ja sen kaksi jaostoa noudattavat. Jaostot koostuvat lautakunnan jäsenistä. Lautakunta arvioi myös itse omia työskentelytapojaan, sen lisäksi valtuutetuille tehdään kysely kerran valtuustokaudessa tarkastuslautakunnan toiminnasta. Arviointia kehitetään myös lautakunnan koulutuksella sekä benchmarkkauksella muiden tarkastuslautakuntien kanssa.
Tammikuussa 2009 valittu tarkastuslautakunta piti yhden iltapäivän pituisen koulutuspäivän toukokuussa. Varsinaisesti tarkastuslautakunta aloitti työnsä vasta syksyllä 2009. Koska viime viikkojen tapahtumat ovat osoittaneet, että tarkastuslautakunnan tehtävät ja asema, lautakunnan jäsenten oikeudet ja velvollisuudet sekä toiminnan julkisuus ovat epäselviä lautakunnan jäsenille, on tarpeen, että mahdollisesti helmikuun valtuustossa valittavalle uudelle tarkastuslautakunnalle järjestetään perusteellinen koulutus mahdollisimman pian valinnan jälkeen. Koulutuksessa tulisi käyttää laajaa eri alojen asiantuntijajoukkoa, jotta uusi tarkastuslautakunta saisi mahdollisimman hyvän lähtökohdan suoriutuakseen tarkastuslautakunnan tehtävistä sekä palauttaessaan tarkastuslautakunnan sen vaatiman arvokkuuden ja tärkeän aseman kaupungin organisaatiossa.
Esitän, että uudelle tarkastuslautakunnalle järjestetään perusteellinen koulutus eri alojen asiantuntijoiden ja kaupungin virkamiesten johdolla.
Tampereella 24.2.2010
Aila Dündar-Järvinen
Kaupunginvaltuutettu
Valtuustoaloite riittävien ja laadukkaiden mielenterveyspalveluiden järjestämiseksi
Lokakuussa 2009 viidettä kertaa Mielenterveyden keskusliiton julkaiseman Mielenterveysbarometrin mukaan mielenterveysongelmat omakohtaisesti kokevat ja heidän omaisensa uskovat, että kuntoutujat mielletään liian usein kroonisiksi tapauksiksi ja heidän tilansa kohentamiseksi tyydytään vain tavoittelemaan sen pitämistä entisellään. Mielenterveyskuntoutujista 38 prosenttia tuntee joutuneensa leimatuksi sairautensa tähden. Leimautumisen kokemus on lisääntynyt viime vuodesta.
Omaiset, mielenterveyskuntoutujat sekä ammattilaiset uskovat, että huono taloustilanne on vaikuttanut mielenterveyskuntoutujien asemaan. Yli 80% kaikista vastanneista katsoo, että työelämässä tai lähipiirissä ilmenevään hoitoa vaativaan mielenterveysongelmaan on vaikea puuttua. Lähes yhtä suuri osa kaikista vastanneista on myös vakuuttuneita mielenterveysongelman olevan uhka työpaikan pitämiselle. Jopa 70 % kansalaisista ja reilu 60% kuntoutujista ja omaisista katsoo, ettei tietoa ja ohjeita hoitoa vaativaan tilanteeseen puuttumiseksi ole nykyisin tarpeeksi saatavilla. Yli 70% kuntoutujista ja omaisista on ehdottomasti sitä mieltä, että työtehtävät tulisi sovittaa kuntoutujan terveydentilan mukaan ja että työelämään tarvitaan joustoa.
Psyykkinen sairastaminen johtaa syrjäytymisen ja köyhyyden kierteen vaaraan. Kuntien mielenterveystyön suunnittelussa ja sen arvioinnissa tulisi aina olla mukana kokemusasiantuntijoita, eli kuntoutujia ja heidän omaisiaan. Psyykkisiin sairauksiin tulee saada hoitoa kuten fyysisiinkin, eikä hoito saa olla kiinni asuinpaikkakunnasta tai äidinkielestä. Avohoidossa psykososiaaliseen tukeen ja kuntoutukseen tulee kiinnittää erityistä huomiota. Omaiset tarvitsevat omaishoidon tukitoimia: taloudellista korvausta omaishoidosta sekä jaksamista auttavia tukitoimia. Myös omaisten omaa jaksamista tulee tukea. Heillä on normaaliväestöön nähden moninkertainen riski sairastua masennukseen. Kolmannen sektorin toiminta ja sen rahoitus on varmistettava kunnan taholta. Järjestöjä tulee kuulla ja ottaa mukaan päätöksentekoon.
Avohoitoa tulee kehittää esim. kotikäyntien, etsivän mielenterveystyön, riittävien asumisen tukipalvelujen, psykoterapiapalvelujen ja ympärivuorokautisen avohoitopäivystyksen avulla. Laitoshoidon tulee olla tehohoitoa vakavassa tilanteessa. Avohoidon tulee toimia niin tehokkaasti, että se ehkäisee psyykkisen oireilun muuttumista sairaalahoitoa vaativaksi.
Esitän, että Tampereen kaupunki ryhtyy toimenpiteisiin riittävien ja laadukkaiden mielenterveyspalveluiden järjestämiseksi.
Tampereella 16.12.2009
Aila Dündar-Järvinen
Kaupunginvaltuutettu
Valtuustoaloite Väinö Linnan puiston turvallisuuden parantamiseksi
Allekirjoittaneisiin ovat olleet yhteydessä tänä syksynä Amurin kupeessa olevan Väinö Linnan puiston turvallisuudesta huolestuneet kuntalaiset. Väinö Linnan puisto on yleinen puisto, jota käyttävät päivittäin ainakin perhepäivähoitajat ja perheet. Satunnaisesti puistoa käyttävät Sepänkadun päiväkodin lapset. Puistossa vierailee siis päivittäin useita kymmeniä pieniä lapsia. Puistossa ulkoilee myös paljon alle 2- vuotiaita lapsia, jotka ovat kotihoidossa. Samoin siellä ulkoilee Sepänkadun päiväkodin lapset, jotka ovat pääasiassa 2- 5- vuotiaita. Sepänkadun päiväkodin lapsilla ei ole omaa leikkipaikkaa eikä pihaa.
Väinö Linnan puisto rajoittuu Näsijärvenkatuun. Näsijärvenpuoleiseen puiston osaan tulisi pian saada turvallinen aitaus.
Esitämme, että Väinö Linnan puiston turvallisuutta parannetaan kiireellisesti rakentamalla puiston ympärille maisemaan sopiva aitaus.
Tampereella 25.11.2009
Aila Dündar-Järvinen Hellä Asumaniemi
Kaupunginvaltuutettu Kaupunginvaltuutettu
Valtuustoaloite varautumisesta ikäihmisten sosiaalipalvelujen tarpeen arvioinnin ikärajan muutokseen
Vuoden 2009 alusta lukien kaikilla 75 -vuotta täyttäneillä on oikeus päästä kunnan järjestämään palveluarviointiin, jossa käydään yksilöllisesti läpi asiakkaan mahdollisesti tarvitsemat sosiaalipalvelut. Tällä hetkellä arviointiin ovat päässeet vasta 80-vuotiaat. Tavoitteena on parantaa vanhusten edellytyksiä asua omassa kodissa pidempään ja siirtää esimerkiksi laitoshoidon tarvetta myöhemmäksi. Hallitus antoi 15. syyskuuta valtion vuoden 2009 talousarvioon liittyvän esityksen sosiaalihuoltolain muutoksesta.
Yleisimpiä kunnan tarjoamia palveluja ikäihmisille ovat kotipalvelu tai yhdistetty kotipalvelu ja sairaanhoito eli kotihoito ja siihen liittyvät tukipalvelut, kuten ateriapalvelu, sekä omaishoidon tuki. Kunnan on järjestettävä palvelujen tarvearviointi 75 -vuotta täyttäneelle muissa kuin kiireellisissä tapauksissa seitsemän arkipäivän kuluessa yhteydenotosta. Kiireellisissä tapauksissa kunnan on arvioitava sosiaalipalvelujen tarve viipymättä. Kunnan sosiaaliviranomaiseen voi ottaa yhteyttä vanhus itse, hänen omaisensa tai muu henkilö tai viranomainen.
Uudistus on tarpeellinen, sillä yli 75 -vuotiailla alkaa ilmetä enenevästi ongelmia selvitä arkielämän tehtävistä, joskin yksilölliset vaihtelut ovat suuria. Kun palveluntarve arvioidaan jo 75 -vuotiaana, voidaan ikääntyvän ihmisen ongelmia ehkäistä ennalta tukea tehokkaammin kotona asumista ja tarjota hänelle tukea ja oikea-aikaista palvelua.
Kokemukset osoittavat, että sekä asiakkaat että kunnat hyötyvät palvelutarpeen arvioinnista. Stakesin tämän vuoden alussa tekemän tilastokyselyn perusteella noin puolet arvioinnin piirissä olleista vanhuksista on saanut lisää tai uusia palveluja palveluntarpeen arvioinnin perusteella. Palveluarvioinnista karttunut tieto puolestaan helpottaa kuntaa suunnittelemaan palvelujärjestelmäänsä siten, että se vastaa paremmin vanhusväestön tarpeita.
Palvelutarvearvioinnin ikärajan laskeminen 75 -vuoteen tuo Tampereellakin arvioinnin piiriin uusia ikäihmisiä. Samoin lisääntyvät tarvittavat sosiaalipalvelut. Tämä edellyttää lisäresursointia sekä arviointiin että palvelutuotantoon. Koko valtakunnassa vuonna 2009 arvioidaan 75-79-vuotiaita olevan noin 179 000. Heistä viidenneksen arvioidaan hakeutuvan sosiaalipalvelujen tarpeen arviointiin. Tämän perusteella uudistuksen kustannuksiksi on laskettu 3,1 miljoonaa euroa, josta valtion osuus on noin kolmannes. Tampereen väestösuunnitteen mukaan vuonna 2010 75-84 –vuotiaita on kaupungissa n. 11780. Mikäli valtakunnallisen arvioin mukaan noin viidennes tästä väestömäärästä hakeutuisi sosiaalipalveluiden tarpeen arviointiin, tarkoittaisi tämä noin 2360 uutta arviointiasiakasta.
Esitän, että Tampereen kaupunki varautuu vuoden 2009 budjetissaan sosiaalipalvelujen tarpeen arvioinnin ikärajan muutokseen.
Tampereella 24.9.2008
Aila Dündar - Järvinen
Kaupunginvaltuutettu
Valtuustoaloite Tampereen kaupungin puheterapiaresurssien lisäämiseksi
Asetuksessa lääkinnällisestä kuntoutuksesta (1015/1991) sanotaan, että ”kunta tai kuntaliitto huolehtii siitä, että lääkinnällisen kuntoutuksen palvelut järjestetään sisällöltään ja laajuudeltaan sellaiseksi kun kuntoutuksen tarve kunnassa tai kuntaliitossa edellyttää”.
Tampereen kaupungin puheterapeuttiresurssit ovat niukat, eivätkä riitä vastaamaan edes kaupungin asukkaiden välttämättömiä tarpeita.Puheterapia on lääkinnällistä kuntoutusta, joka kuuluu sekä perusterveydenhuollon että erikoissairaanhoidon palveluihin.
Tampereen kaupungilla auki olleisiin puheterapeuttien sijaisuuksiin on ollut useita hakijoita ja paikkoihin on saatu palkattua helposti ammattitaitoisia ja koulutettuja puheterapeutteja. Ammattitaitoisia työntekijöitä on tarjolla myös vakituisiin toimiin. Tampereen yliopistossa on käynnistynyt logopedian koulutusohjelma vuonna 2005 ja uusia puheterapeutteja valmistuu lähivuosien aikana useita.
Syksyllä 2001 tehtiin kattava selvitys Pirkanmaan puheterapiapalveluiden saatavuudesta. Tulosten mukaan tilanne maakunnassa on erittäin huono. Selvityksen mukaan kunnallisen perusterveydenhuollon puheterapeutin toimen tasolta katsottuna tarkoituksenmukainen väestöpohja yhtä puheterapeuttia kohden on noin 7500–9000 asukasta. Tampereen kaupungin kohdalla tämä tarkoittaa 22–27 puheterapeutin toimea. Näiden lisäksi alueella tulee olla riittävät puheterapiapalvelut erikoissairaanhoidossa, kehitysvammahuollossa ja erityiskouluissa, ja kunnallisia palveluita tulee olla mahdollista täydentää ostopalveluilla. Puheterapeutin toimia on vuonna 2008, yhteensä vain 13.
Pirkanmaan Aivohalvaus- ja afasiayhdistyksen mukaan Tampereen kaupungin tulisi saattaa puheterapeuttiresurssit ajan tasalle siten, että vuosina 2009–2012 palkataan vuosittain neljä uutta puheterapeuttia. Täten saataisiin puheterapiaresurssit ajan tasalle vuoteen 2012 mennessä.
Esitän, että Tampereen kaupunki saattaa puheterapeuttiresurssit ajan tasalle siten, että vuosina 2009 – 2012 palkataan vuosittain neljä uutta puheterapeuttia. Tällä menettelyllä saadaan puheterapiaresurssit ajan tasalle vuoteen 2012 mennessä.
Tampereella 24. 9.2008
Aila Dündar-Järvinen
Kaupunginvaltuutettu
Valtuustoaloite Tampereen kaupungin varautumisesta vammaislainsäädännön kokonaisuudistukseen
Vammaislainsäädännön kokonaisuudistus käynnistyi Vanhasen I hallituksen ohjelman mukaisesti. Vuonna 2007 tuli voimaan vammaislainsäädännön osittaisuudistus tulkkipalveluista ja uudet säännökset vaikeavammaisten henkilöiden päivätoiminnasta. Tulkkipalvelujen järjestäminen siirtyy kunnilta valtiolle v. 2010. Nykyisessä hallitusohjelmassa jatketaan vammaispalvelulain ja erityishuoltolain yhdistämistä sekä kehitetään vammaisten henkilökohtaista avustajajärjestelmää vaiheittain.
Vammaislainsäädännön kokonaisuudistuksen seurauksena vammaispalvelulaki laajenee ja kehitysvammalaki supistuu. Kehitysvammaiselle henkilölle voidaan edelleen järjestää palveluita kehitysvammalain nojalla, jos vammaispalvelulain nojalla järjestettävät palvelut eivät ole asiakkaan kannalta riittäviä tai sopivia.
Henkilökohtaista apua koskeva lakiehdotus on osa laajempaa hallitusohjelmassa sovittua uudistusta, jossa vaiheittain yhdistetään vammaispalvelulaki ja kehitysvammalaki. Hallituksen esitys vammaispalvelulain muutoksesta annetaan eduskunnalle valtion talousarvioon liittyvänä lakiesityksenä lokakuussa 2008, voimaan se tulee 1.9.2009. Nyt esitettävä vammaispalvelulain muutos ei koskisi muita nykyisen vammaispalvelulain palveluja tai tukitoimia kuin henkilökohtaista apua. Esimerkiksi oikeus kuljetuspalveluun ja asunnonmuutostöihin säilynee ennallaan. Lain mukaan palvelusuunnitelman merkitys vahvistuu. Vammaisen henkilön palvelut on kyettävä suunnittelemaan huolellisesti ja kohtuullisessa ajassa. Tämän takaamiseksi lakiin on tulossa säännökset vammaisen henkilön palvelutarpeen selvittämisestä, palvelusuunnitelman laatimisesta sekä palveluja koskevan asian viivytyksettömästä käsittelystä.
Henkilökohtainen ja yksilöllinen apu on keino lisätä vammaisen ihmisen itsenäisyyttä ja yhdenvertaisuutta yhteiskunnassa. Kun henkilökohtainen apu yhdistetään muihin vammaispalveluihin, vähenee vammasta aiheutuva syrjäytymisriski merkittävästi.
Nykyisin vaikeavammainen henkilö voi saada taloudellista tukea avustajan palkkaamiseen, jolloin hän toimii avustajan työnantajana. Tämä on mahdollista myös uudistuksen jälkeen, olennaista on kuitenkin, että lainmuutoksen myötä vammaiselle avautuu mahdollisuus henkilökohtaisen avun saantiin myös palveluna ilman työnantajavelvoitetta. Henkilökohtaisen avun edellytyksenä on vaikeavammaisuus. Tarkoituksena on löytää uusia järjestämistapoja välttämättömän avustamisen saamiseksi vammaisen osallistumisen ja osallisuuden varmistamiseksi. Valtionosuus v.2009 henkilökohtaisen avun laajentumiseen vaikuttaa tällä hetkellä alimitoitetulta. V. 2009 kustannukset on valtakunnan tasolla arvioitu n. 6 milj. euroksi ja v. 2010 n. 18 milj. euroksi. Aiemmat arviot henkilökohtaisen avun kustannuksista ovat kuitenkin kymmenkertaiset.
Esitän, että Tampereen kaupunki varautuu ensi vuoden budjetissaan vammaisten henkilökohtaisen avun yhdistämiseen muihin vammaispalveluihin, resursoinnin lisäykseen ja lakimuutokseen varaamalla riittävästi määrärahoja vammaislainsäädännön kokonaisuudistuksen toteutumiseen Tampereella.
Tampereella 24.9.2008
Aila Dündar-Järvinen, Kaupunginvaltuutettu
Valtuustoaloite omaishoitajien aseman parantamiseksi seutuyhteistyötä lisäämällä
Omaishoitajien asemasta ja tukemisesta on puhuttu vuosia. Vasta viime vuosina on kuntatasolla saatu omaishoitajien asemaan parannuksia. Esim. Tampereella omaishoidontuen jonot ovat vasta tänä vuonna pienentyneet merkittävästi ja tukeen oikeutetut ovat saaneet ansaitsemansa tuen.
Jos omaishoitaja voi hyvin psyykkisesti ja fyysisesti, voi myös omaishoidettava paremmin. Omaishoitajien hyväksi tulisi nykyisestä seutuyhteistyötä lisätä merkittävästi. Pirkanmaalla on 28 kuntaa, joissa useissa omaishoitajien palvelut ovat kehittymättömiä ja tietoa alueellisista palveluista ei ole helposti saatavissa, joten kattava ja hedelmällinen seudullinen yhteistyö omaishoitajien hyväksi vaatii aikaa ja kärsivällisyyttä. Omaishoitaja, varsinkin pienellä paikkakunnalla usein raskaan ympärivuorokautisen työnsä uuvuttamana eristäytyy ja jää yksin ongelmineen neljän seinän sisälle. Seudullisen omaishoitajantyön tavoitteena tulisi olla omaishoitajan konkreettinen tukeminen kutsumalla ja kokoamalla omaishoitajat kussakin kunnassa mukaan yhteistoimintaan, antaa tietoa, ohjausta ja neuvontaa alueen omaishoitopalveluista sekä järjestää organisoitua toimintaa kunkin alueen omaishoitajien hyväksi (esim. kerhot, retket, kuntoutus).
Omaishoitajien tukeminen voisi tapahtua esim. tukirenkaana toimivien ”solujen” ja seudullisten yhdyshenkilöiden avulla, jotka toimisivat omaishoitajaryhmien koollekutsujina ja koordinoisivat toimintaa seutukunnallisesti. Tällaisissa tiiviissä ” soluissa ” omaishoitaja voi hetkeksi irtautua omaishoitajuudesta ja saada vertaistukea myös pienillä paikkakunnilla.
Omaishoitajien toiminta- ja tukikeskuksen saaminen Tampereelle on monien omaishoitajien toive.
Lähikuukausien yhtenä tärkeänä tavoitteena ja haasteena onkin saada kaikkien omaishoitajien yhteinen toiminta- ja tukikeskus, ehkä yhteinen muiden Pirkanmaan kuntien kanssa.
Maakunnassa kehitettäviin kohteisiin kuuluvat myös omaishoitajien työnohjaus ja kuntoutus, joiden tulisi olla paljon nykyistä kattavampia. Erityisesti työnohjausta ei juurikaan ole Pirkanmaalla omaishoitajille tarjolla.
Hyvällä seudullisella yhteistyöllä voidaan saada vielä enemmän aikaan omaishoitajien ja omaishoidettavien hyväksi.
Esitän, että Tampereen kaupunki etsii aktiivisesti yhteistyömuotoja muiden Pirkanmaan kuntien kanssa omaishoitajien aseman parantamiseksi.
Tampereella 20.8.2008
Aila Dündar-Järvinen
Kaupunginvaltuutettu
Valtuustoaloite Särkänniemen kausikorttien sisaralennuksen käyttöönotosta
Huvipuistoihin on jo pidemmän aikaa saanut ns. kausikortteja. Kortti oikeuttaa ilmaiseen sisäänpääsyyn puistoon ja laitteiden rajoittamattomaan käyttöön, vaikkapa joka ikinen päivä koko kesän ajan. Ensimmäisenä kausikortteja alettiin myöntämään Wasalandiaan, kesällä 2000. Vuonna 2001 sellaisen sai myös Särkänniemeen, Linnanmäelle ja Tykkimäkeen. Särkänniemen huvipuisto huvilaitteineen on vaihtelevin aikatauluin auki toukokuusta elokuuhun ja osin auki ympäri vuoden.
Elämyskausikortti (yli 120cm:lle) maksoi v.2008 80 euroa, ipanakausikortti (alle 120 cm:lle) 60 euroa sekä aluekausikortti (yli 4-v) 20 euroa. Elämyskausikortti on henkilökohtainen kuvallinen kortti, vuoden kerrallaan voimassa oleva elämysavain, jolla voi lunastaa kesäaikaan yhden elämysavaimen per päivä ja talviaikaan yhden talviavaimen päivässä. Pienille lapsille on saatavissa vastaavan kaltainen ipanakausikortti. Aluekausikortti puolestaan on henkilökohtainen aluekortti, jolla voi lunastaa yhden aluelipun per päivä huvilaitteiden aukiolopäivinä. Aluekausikortti oikeuttaa vain sisäänpääsyyn Särkänniemen alueelle.
Kausikorttien hinnat saattavat muodostua monilapsisille perheille varsin kalliiksi, toisinaan jopa ylivoimaisiksi. Esimerkiksi kolmen lapsen perheissä kortit maksavat suurimmillaan 240 euroa, neljän lapsen perheissä 320 euroa jne. Tähän tulee vielä päälle huvipuistokäyntien ateria- ja juomakulut. Monilapsisia perheitä varten olisi tarkoituksenmukaista kehittää sisaralennusjärjestelmä, jonka avulla Särkänniemen käyttö useampilapsisille perheille tehtäisiin taloudellisesti houkuttelevammaksi ja mahdolliseksi.
Esitän, että Särkänniemen huvipuisto myöntää sisaralennuksen saman perheen käyttöön tarkoitetuille, vuoden 2009 alusta käyttöön otettaville kausikorteille.
Tampereella 20.8.2008
Aila Dündar-Järvinen
Kaupunginvaltuutettu
Valtuustoaloite Heinätorin puiston turvallisuuden parantamiseksi
Jätin kolme vuotta sitten valtuustoaloitteen Sotkanpuiston turvallisuuden parantamisesta. Aloite eteni myönteisesti ja muutaman kuukauden sisällä Sotkapuiston ympärille rakennettiin aita ja valaistusta parannettiin.
Allekirjoittaneeseen ovat olleet yhteydessä tänä kesänä Pyynikintorin kupeessa olevan Heinätorin puiston turvallisuudesta huolestuneet kuntalaiset. Heinätorin puisto on yleinen puisto, jota käyttävät päivittäin useat päiväkodit, myös yksityiset päiväkodit sekä perhepäivähoitajat ja perheet. Puistossa vierailee siis päivittäin useita kymmeniä lapsia. Heinätorin puistossa ei ole ollenkaan aitausta. Puiston lähellä olevat päiväkodit ovat pyytäneet kaupungilta aitaa jo vuodesta 2000 lähtien. Puisto on myös talvikäytössä, se jäädytetään luistelua ja jääkiekkoa varten. Puistoa huolletaan vuosittain, mm. uutta hiekkaa tuodaan hiekkalaatikoihin, vaarallinen puuliukumäki on viety pois, mutta hieman rikkinäinen karuselli on vielä paikallaan. Varsinaisia uusia leikkitelineitä- ja välineitä ei puistoon ole tuotu vuosiin. Heinätorin puisto sijaitsee erittäin vilkkaan Pirkankadun varrella. Onneksi vakavilta onnettomuuksilta on tähän asti vältytty.
Esitän, että Heinätorin puiston turvallisuutta parannetaan kiireellisesti rakentamalla puiston ympärille maisemaan sopiva aitaus sekä puiston leikkitelineet- ja välineet uusitaan.
Tampereella 20.8.2008
Aila Dündar-Järvinen
Kaupunginvaltuutettu
Valtuustoaloite omaishoitajien työnohjauksen ja kuntoutuksen järjestämiseksi
Omaishoitajien ympärivuorokautinen hoitotyön merkitys kuntatalouden terveydenhuollon ja vanhustenhuollon kustannusten säästämisessä on kiistaton. Omaishoitajien työ kotona korvaa monen kunnallista laitoshoitoa edellyttävän potilaan hoitopaikan järjestämisen taloudellisesti katsoen erittäin edullisesti. Karkean arvion mukaan omaishoidolla säästetään laitoshoidon kustannuksista pitkälti yli 20 miljoonaa euroa kun omaishoidolla korvataan asiantuntija-arvion mukaan noin 10 000 laitospaikkaa. Omaishoidon tuesta laaditaan yhdessä hoidettavan, hoitajan ja kunnan kanssa hoito- ja palvelusuunnitelma sekä hoitajan ja kunnan välille sopimus. Hoito- ja palvelusuunnitelmassa sovitaan hoitajan antaman hoidon ohella hoidon turvaamiseksi tarvittavista muista palveluista, kuten kotihoidosta tukipalveluineen.
Tietyssä mielessä omaishoidon palkkio, joka on kunta- ja tapauskohtaisesti määräytyvä korvaus omaishoitotyöstä, on verrattavissa omaishoitajan työstään saamaan palkkaan. Hoitopalkkio ei perustu subjektiiviseen oikeuteen, vaan on harkinnanvarainen. Omaishoitajalle tämä on tuloa, josta maksetaan mm. veroa. Omaishoidon palkkio on kuitenkin niukka, eikä ole yleensä samaa tasoa kuin kodin ulkopuolisesta työstä maksettava palkka. Kun omaishoitajan työ on kuitenkin vaativaa ja raskasta ja se omalta osaltaan vähentää kunnan velvollisuuksia järjestää laitoshoitopaikka omaishoidettavalle, tulee omaishoitajien asemaa parantaa.
Kuntatasolla tulee pyrkiä siihen, että omaishoitajien työ rinnastetaan arvostuksen ja tuen puolesta muuhun kunnalliseen vanhusten- ja sairaanhoitotyöhön. Työssä jaksamisen tukitoimintojen puolesta tämä ei aiheuta kovinkaan merkittäviä kuntatalouden kustannuksia verrattuna siihen, millaiset kustannukset aiheutuvat näiden tukitoimintojen pitkäaikaisesta puuttumisesta tai huonosta järjestämisestä.
Esitän, että Tampereen kaupunki ryhtyy tutkimaan mahdollisuuksia järjestää omaishoitajille mahdollisuuksia työssä jaksamista lisäävään kuntoutustoimintaan ja työnohjaukseen. Kuntoutuksen ja työnohjauksen tavoitteena on tukea ja edistää omaishoitajan toimintakykyä, jaksamista ja kotona selviytymistä. Tavoitteena tulee olla omaishoitajien ja heidän läheistensä yksilöllinen ja ryhmämuotoinen tukeminen niin fyysisen kuin psyykkisenkin jaksamisen perustana.
Tampereella 18.6.2008
Aila Dündar-Järvinen
Kaupunginvaltuutettu
Valtuustoaloite pysäkkikuulutusjärjestelmän käyttöönotosta Tampereen kaupungin linja-autoissa
Tasa-arvoisen joukkoliikenteen keskeinen kehittämistavoite on, että kaikilla kuntalaisilla on mahdollisuus käyttää joukkoliikenteen palveluja. Joukkoliikenteen kehittämisen yhtenä tärkeänä kriteerinä voidaan pitää esteettömyyttä kaikkien potentiaalisten käyttäjien kannalta. Joukkoliikenneinformaation laadullinen parantaminen on eräs keskeinen keino joukkoliikenteen esteettömyyden kehittämisessä. Erityisesti näkövammaisten kannalta joukkoliikenteen käytön helpottaminen on toteutettavissa esim. matkan aikaisen informaation lisäyksellä. Vaikka joukkoliikennevälineiden käytössä on näkövammaisten kannalta useita ongelmakohtia, voidaan esteettömyyttä lisätä ja näkövammaisten matkustamismahdollisuuksia parantaa kiinnittämällä huomiota matkan aikaisen informaation tarjontaan, jonka avulla oikealla pysäkillä tai asemalla poistuminen tulee helpommaksi.
Yhtenä ratkaisukeinona olisi, että TKL:n busseissa otettaisiin käyttöön matkan edistymisestä ilmoittavan näyttötaulun lisäksi, kuten joillakin vuoroilla jo nyt tapahtuu, myös pysäkkikuulutusjärjestelmä. Tämän järjestelmän avulla näkövammaiset ja heikkonäköiset tietäisivät, mille pysäkille kulloinkin saavutaan. Tällainen käytäntö on jo käytössä esim. Helsingin raitiovaunuissa.
Tampereen kaupunki on yhdessä liikennelaitoksen ja liikenne- ja viestintäministeriön kanssa teettänyt selvityksen Tampereen kaupungin sisäisen linja-autoliikenteen esteettömyydestä. Selvityksessä esitettiin konkreettisia toimenpiteitä esteettömyyden lisäämiseksi linja-autoissa. Selvityksen yhtenä kehittämisehdotuksena matkustajainformaation parantamiseksi linja-autoissa on mm. se, että kokeillaan linja-autoissa automaattista seuraavan pysäkin kuulutusta.
Esitän, että Tampereen kaupunki ryhtyy tutkimaan mahdollisuuksia parantaa näkövammaisten ja heikkonäköisten kuntalaisten mahdollisuuksia käyttää joukkoliikennepalveluja tutkimalla esim. pysäkkikuulutusjärjestelmän käyttöönottoa sekä edistämään esteetöntä linja-autolla matkustamista.
Tampereella 18.6.2008
Aila Dündar-Järvinen
Kaupunginvaltuutettu
Valtuustoaloite kalastusasioista vastaavan henkilön palkkaamiseksi Tampereen kaupunkiin
Virkistyskalastuksen merkitys vapaa-ajan harrastusmuotona Tampereella on jatkuvasti lisääntymässä. Kalastuksen merkitys sekä ammattina, että vapaa-ajan viettotapana on ollut merkittävä myös aikaisemmin. Kaupungin historian aikana varsinkin sotien jälkeen erityisesti tamperelaisten tehtaiden työntekijöiden yleisenä harrastuksena oli talvisin pilkkiminen ja kesällä uistelu, nimenomaan kuhan uistelu molemmilla suurilla järvillä. Tämä harrastuksen kehitys ja lisääntyminen on jatkunut ja kalastusharrastus elää ja voi hyvin tälläkin hetkellä tamperelaisten keskuudessa.
Virkistyskalastuksen harrastuksen tuki kunnallisena palveluna on kuitenkin harrastajien lisääntyessä jäänyt suhteellisen heikkoon asemaan verrattuna esimerkiksi liikunnan ja ulkoilun tukeen. Kalastusasioiden hoito on Tampereen kaupunkiorganisaatiossa keskitetty nykyisin kiinteistötoimeen, mikä ei välttämättä ole oikea paikka esimerkiksi virkistystarkoituksessa harjoitettavan kalastusharrastuksen tukeen ja kehittämiseen. Useimmissa Suomen kaupungeissa kalastusasiat on kaupunkiorganisaatioissa keskitetty liikuntavirastoihin tai liikunnasta, vapaa-ajasta ja ulkoilusta vastaaviin organisaation osiin. Tämä olisi tarkoituksenmukaista myös Tampereen kaupungissa.
Tampereelle olisi tarkoituksenmukaista palkata kaupunkiorganisaatioon kalastusasioista ja virkistyskalastuksen kehittämisestä vastaava henkilö, jonka tehtävänä olisi mm. kalastuksen järjestäminen Tampereella, kalastuksen valvonta ja kalastuksen kehittäminen kaupungissa, kalastuspaikkojen ylläpito ja kehittäminen, yhteistyön järjestäminen lähikuntien kanssa kalastusasioissa, kaupungin kalastussäädösten ja lupajärjestelmien kehittäminen, virkistys- ja vapaa-ajan kalastajien sekä ammattikalastajien toimintaedellytysten kehittäminen kaupungin vesialueilla, yhteistyö kalastusseurojen kanssa, kalastusmatkailun edellytysten kehittäminen kaupungissa, yhteistyö kalanviljelylaitosten kanssa, kalatalousvelvoitteiden hoitaminen ja järjestely, paikallisen kalaston käytön edistäminen Tampereen talousalueella, istutusten suunnittelu ja toteuttaminen sekä tutkimuksista saadun tiedon hyödyntäminen istutusten toteutuksessa, koekalastusten toteuttaminen, neuvonta ja tiedottaminen, kalakaupan kehittäminen yhteistyössä alan toimijoiden kanssa sekä yhteistyö kaupungissa järjestettävien kalamarkkinoiden kanssa. Kalastusasioista vastaavaksi palkattavalta henkilöltä tulisi vaatia riittävän laaja alan koulutus, esimerkiksi iktyonomin koulutus. Useissa Suomen kaupungeissa kalastusasioista vastaavat alan ammattilaiset eli koulutustaustana on iktyonomi/kalastusmestari ( Helsinki, Vantaa, Rovaniemi, Kuopio, Kajaani).
Esitämme, että Tampereen kaupunki palkkaa iktyonomin koulutuksen saaneen henkilön palvelukseensa vastaamaan kalastusasioiden hoidosta ja kehittämisestä kaupungissa ja että kalastusasioiden hoito siirretään kiinteistötoimelta sivistyksen ja elämänlaadun edistämisen ydinprosessin alaisuuteen liikuntapalveluiden vastuulle.
Tampereella 21.5.2008
Aila Dündar- Järvinen (Kok.) Matti Joki (Sit.)
Kaupunginvaltuutettu Kaupunginvaltuutettu
Valtuustoaloite lastensuojelutyön sosiaalityöntekijöiden lisäämisestä sosiaaliasemille
Uusi lastensuojelulaki tuli voimaan 1.1.2008. Lastensuojelupäätökset tekee kunnan sosiaalityöntekijä tai johtava sosiaalihuollon viranhaltija. Sosiaalityöntekijä valmistelee huostaanotot ja niistä päättää johtava viranhaltija, valmistelu tehdään parityönä. Viranhaltijan päätöksestä voi valittaa hallinto-oikeuteen kunnan lautakunnan sijaan. Tahdonvastaiset huostaanotot ratkaisee johtavan viranhaltijan hakemuksesta hallinto-oikeus. Lastensuojeluilmoitus on tutkittava 7 arkipäivässä sen saapumisesta. Lastensuojelutarve on selvitettävä viivytyksettä ja perusteellisesti viimeistään kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun lapsen tilanteesta on tehty ilmoitus lastensuojeluviranomaisille. Sosiaalityöntekijän on tavattava lapsi henkilökohtaisesti.
Valtakunnallinen mitoitusohje on 1 sosiaalityöntekijä alkavaa 2000 asukasta kohti. Uusien lakivelvoitteiden täyttämiseksi tarvitaan sosiaalityöntekijöitä enemmän kuin aikaisemmin. 15.4.2008 julkistetun vuoden 2008 Sosiaalibarometrin mukaan joka neljäs kunta alibudjetoi sosiaali- ja terveysmenonsa. Osa kunnista varaa jatkuvasti liian vähän rahaa sosiaali- ja terveyspalveluihin. Eniten tästä kärsivät lastensuojelu ja vanhusten palvelut. Alibudjetointi johtaa siihen, että esim. perheitä ja lapsia ei pystytä auttamaan ajoissa riittävästi, vaan heidän tilanteensa pahenee. Tämä taas johtaa pahimmillaan lasten huostaanottoihin.
Tampereen kaupungin konsernihallinnon tilaajaryhmän toimeksiannosta tehtiin selvitys Tampereen alueellisten sosiaaliasemien nykytilasta ja kehittämistarpeista. Selvitys luovutettiin 15.3.2008. Alueellisesta sosiaalityöstä vastaa Tampereella kuusi alueellista sosiaaliasemaa. Näiden lisäksi toimivat uusia toimeentulotukiasiakkaita palveleva sosiaaliasema Sarvis, virka-ajan ulkopuolisesta sosiaalipäivystyksestä huolehtiva sosiaaliasema Paussi ja sijaishuollosta huolehtiva sosiaaliasema Satama. Selvityksen mukaan erityisiä vaikeuksia selvitä lain edellyttämistä määräajoista lastensuojelun osalta on Linnainmaalla, Kaukajärvellä ja Tammelassa. Läntisen ja Linnainmaan lastensuojelun kuormittuneisuus näkyi viime vuonna erityisesti Paussissa.
Sosiaaliasemat ovat hyvin erilaisessa tilanteessa lastensuojelun resursoinin ja toimintaedellytysten osalta. Toimintaedellytyksiin vaikuttaa olennaisesti sijaisten määrä. Selvityksessä ehdotetaan akuuttina toimenpiteenä, että koska lastensuojelun nykyinen päivystysjärjestelmä kuormittaa erityisesti pieniä sosiaaliasemia, tulisi selvittää päivystyksen keskittäminen Paussiin myös virka-ajan osalta.
Allekirjoittaneiden tietoon on tullut, että sekä kiireelliset että varsinaiset huostaanotot ovat edelleen nousussa viime vuoteen verrattuna. Esim. Tammelan sosiaaliasemalla tilanne on ”ryöstäytynyt” vuoden 2008 alusta. Siellä työskentelee kolme lastensuojelun työntekijää, joista yksi on sijainen. Johtava sosiaalityöntekijä on joutunut hakemaan ylityömääräystä sosiaalityöntekijöille huhtikuuksi, jotta pysytään lain mukaisissa määräajoissa. Kolmella sosiaalityöntekijällä on kuusi kiireellistä sijoitusta sekä neljää huostaanottoa järjestellään. Ongelmana on aikapula, koska määräajat ovat tiukat. Työntekijät joutuvat raivaamaan aikaa kuulemisille, neuvotteluille, kotikäynneille sekä läheisverkostojen kartoitukselle jo varattujen neuvottelujen lisäksi. Tällainen työmäärä ei mahdollista ennaltaehkäisevään työhön syrjäytymisvaarassa olevien perheiden kanssa puhumattakaan hyvinvointineuvolatyöhön osallistumisesta. Sosiaalityöntekijät ehtivät tekemään vain kiireellisiä sijoituksia ja valmistelevat vastentahtoisen huostaanoton hakemuksia hallinto-oikeuteen.
Sosiaaliasema Satamassa hoidetaan Tampereen kaupungin huostassa olevien pitkäaikaisesti sijoitettujen lasten ja nuorten asioita, sekä sijoituksen jälkeistä nuorten jälkihuoltoa (18-21v). Sijoituspaikat sijaitsevat ympäri Suomea.
Sosiaaliasema Satamassa työskentelee 10 lapsen asioista vastaavaa sosiaalityöntekijää, johtava sosiaalityöntekijä, ohjaaja ja toimistosihteeri. Yhdellä sosiaalityöntekijällä on keskimäärin 43 - 44 lasta, joista hän on vastuussa. Viime vuoden loppuun mennessä asiakkaita oli yhteensä 433 lasta/ nuorta. Uusi lastensuojelulaki korostaa lapseen tutustumista ja hänen henkilökohtaista tapaamistaan tähänastista enemmän. Jotta jokaisen asiakkaana olevan lapsen / nuoren asioiden kohtuulliseen hoitamiseen lain velvoittamalla tavalla olisi aikaa, sosiaaliasema Satama tarvitsisi 5 sosiaalityöntekijää lisää.
Valtakunnallisesti suositellaan, että sijaishuollossa sosiaalityöntekijällä olisi vastuullaan 25-30 lasta.
Myös pääkaupunkiseudun suurissa kaupungeissa on tällä hetkellä sijaishuollon sosiaalityöntekijällä 25-35 lasta/nuorta.
Esitämme, että Tampereen kaupunki turvaa perheiden, lasten ja nuorten hyvinvoinnin sekä palvelujen saannin lain edellyttämällä tavalla ja lisää tarvittavan määrän lastensuojelun sosiaalityöntekijöitä niille sosiaaliasemille, joissa tilanne on kaikkein akuutein ja vaikein.
Tampereella 23.4.2008
Aila Dündar-Järvinen Hellä Asumaniemi
Kaupunginvaltuutettu Kaupunginvaltuutettu
Valtuustoaloite Tulevaisuuden koulun hankkeiksi
Tammikuun puolessa välissä 2008 julkaistiin uutinen, jonka mukaan Microsoft -osakeyhtiö tarjoaa Suomen perus- ja toisen asteen oppilaitoksille ja oppilaille käyttöön maksuttoman ja räätälöitävän Windows Live –palveluvalikoiman, joka mahdollistaa esimerkiksi sähköisten lukujärjestysten, keskusteluiden, ilmoitustaulujen, reissuvihkojen ja läsnäolotietojen käyttöönoton koulumaailmassa. Suomen hanke on maailman ensimmäinen perus- ja toisen asteen Live-edu -hanke. Palvelun on tarkoitus mm. parantaa koulujen ja kodin välistä yhteydenpitoa ja viestintää, mutta laajentuessaan myös toimia uudentyyppisenä oppimisympäristönä.
Uudistuvan koulun, ns. tulevaisuuden koulun, keskeisenä tunnusmerkkinä on varmastikin uusien teknologisten innovaatioiden ja mahdollisuuksien hyödyntäminen oppimisyhteisöjen kehittämisessä oppimisympäristöinä ja oppimisalustoina. Tulevaisuuden koulun kehittämisteemoihin kuuluvat lisäksi vaikkapa fyysisen koulurakentamisen kehittäminen esimerkiksi älykkäiden rakennusten konseptien pohjalta (esim. älykäs luokkahuone, älykäs liikuntasali jne.), verkko-oppimisympäristöjen ja sähköisten oppimateriaalien kehittäminen jne.
Oulun kaupunki on vastaamassa tulevaisuuden koulun haasteisiin kehittämällä tulevaisuuden koulun –konseptia yhdessä Oulun kaupunkiseudun kanssa. Oulun kaupunkiin on tarkoitus rakentaa konkreettisesti konseptia noudattava Ritaharjun koulurakennus vuoden 2010 loppuun mennessä. Ritaharjun yhtenäinen peruskoulu valittiin Microsoftin maailman laajuiseen School of the Future – ohjelmaan. Tämän lisäksi Oulun kaupunki on hakenut EU-rahoitusta tulevaisuuden koulun hankkeisiin siten, että konseptia tukevien hankkeiden kustannusarviot ylittävät tällä hetkellä 4 miljoonaa euroa. Oppimisympäristöjen kehittämiseen on haettu Euroopan sosiaalirahaston rahoitusta ja laiteinvestointeihin Euroopan aluekehitysrahaston rahoitusta.
Tampereen kaupungin ja kaupunkiseudun tulisi vastata tulevaisuuden koulun haasteisiin ryhtymällä kehittämään oppimisyhteisöjään ja oppimisympäristöjään uusimpia teknologisia innovaatioita hyödyntäen. Tampereen seudulla osaamispohjan laajuus, tehokas tutkimusyhteistyö ja alueen vahva sitoutuminen valitsemiensa teknologia-alojen kehittämiseen ovat luoneet hyvät edellytykset myös yrityksille tuottaa kansainvälisesti kilpailukykyisiä, innovatiivisia tuotteita. Uudella osaamiskeskusohjelmakaudella 2007-2013 Tampereen kaupunkiseutu on mukana seitsemässä osaamisklusterissa mm. digitaalisten sisältöjen ja jokapaikan tietotekniikan alueilla. Kaupunkiseudulla onkin hyvät edellytykset luoda innovatiivisia aloitteita ja ohjelmia tulevaisuuden koulun tarpeisiin. Esimerkkinä mainittakoon, että kaupunki voisi kehittämishankkeilla tukea avoimen lähdekoodin oppimisalustojen kehittämistä ja avoimeen lähdekoodiin perustuvien käyttöjärjestelmien käyttöönottoa perus- ja toisen asteen kouluissaan. Tämän lisäksi kaupunki voisi hankkeistaa koulujen oppimisyhteisöjen ja oppimisympäristöjen kehittämistä erilaisten teknologiainnovaatioiden ja – aloitteiden pohjalta Oulun esimerkin mukaisesti.
Esitän, että Tampereen kaupunki valmistelee ja käynnistää laajamittaisen hankekokonaisuuden uusinta teknologiaa ja innovaatioita hyödyntävien uusien oppimisympäristöjen ja oppimisalustojen käyttöönottamiseksi perus- ja toisen asteen opetuksessa, sekä hakee hankkeelle ulkopuolista rahoitusta joko kansallisista tai Euroopan Unionin rahoituslähteistä sekä ryhtyy muihinkin toimenpiteisiin tulevaisuuden koulun haasteisiin vastaamiseksi.
Tampereella 23.4.2008
Aila Dündar- Järvinen
Kaupunginvaltuutettu
Valtuustoaloite ikäihmisten asioiden koordinaattorin toimen perustamiseksi Tampereelle
Ikäihmisten määrä kasvaa voimakkaasti kaikkien ennusteiden mukaan. Voimakkain kasvu ajoittuu vuoden 2010 jälkeen, kun suuret ikäluokat siirtyvät eläkeikään. Ikäihmisiksi on määritelty kaikki 65- vuotta täyttäneet ja sitä vanhemmat tamperelaiset. Tampereella oli vuoden 2006 lopussa noin 32 000 henkilöä, jotka ovat täyttäneet 65 vuotta. Tällöin heitä on 16 % koko väestöstä. 85 vuotta täyttäneitä oli 3600 henkilöä, 95 -vuotiaita ja vanhempia oli n. 200.
Jätin valtuustoaloitteen neljä vuotta sitten vanhusasiamiehen toimen perustamiseksi Tampereen kaupungille. Neljä vuotta on kulunut eikä Tampereella ole vieläkään vanhusasiamiestä. Viime vuonna aloitti vammais- ja estettömyysasiamies, jonka tehtävänkuvaan kuuluu toimia myös eläkeläisneuvoston asioiden valmistelijana esteettömyyteen ja saavutettavuuteen liittyvissä asioissa. Vammais- ja esteettömyysasiamiehen tehtäväkuvaan ei kuitenkaan kuulu ikäihmisten asioiden laajempi hoito. Tampereella on senioreiden palveluita parantamaan perustettu ikäihmisten neuvontapiste. Elonpolkuja- toiminnan kautta myös eri järjestöt toimivat ikäihmisten parhaaksi. Lisäksi Tampereen kaupungissa toimii eläkeläisneuvosto- ja valtuusto.
Vammais- ja esteettömyysasiamiehen tulo kaupungin organisaatioon on osoittautunut erittäin onnistuneeksi ratkaisuksi. Vammaiset ihmiset, järjestöt, Tampereen kaupungin vammaisneuvosto ja päättäjät ovat olleet erittäin tyytyväisiä siihen, että kaupungin organisaatiossa on asiamies, joka toimii selkeästi juuri näiden asioiden parissa ja niiden hyväksi.
Tampereen kaupungin kuntalaisten ja monien eri ikäihmisten asioiden hyväksi toimivien tahojen yhteyshenkilöksi olisi tärkeää perustaa ikäihmisten asioiden koordinaattori, jonka tehtäviin kuuluisi ikäihmisten edunvalvonta, ikäihmisten palveluista ja oikeuksista tiedottaminen, neuvonta ja opastus sekä poikkihallinnollinen yhteistyö eri hallintokuntien välillä ikäihmisten etuja koskevissa asioissa. Hän voisi toimia myös eläkeläisvaltuuston sihteerin tehtävissä. Koordinaattorin tehtävänä olisi myös luoda uusia kanavia ja yhteistyömuotoja ikäihmisten mielipiteiden ja tarpeiden kuulemiseksi sekä edistää yhteistyötä kaupungin eri toimialojen, toimintayksiköiden ja päättäjien kesken ikäihmisten asioita käsiteltäessä ja niistä päätettäessä.
Esitän, että Tampereen kaupunki ryhtyy toimenpiteisiin Ikäihmisten asioiden koordinaattorin toimen perustamiseksi Tampereen kaupunkiin.
Tampereella 26.3.2008
Aila Dündar-Järvinen
Valtuustoaloite koulunkäyntiavustajien aseman parantamiseksi
Koulunkäyntiavustajat tekevät erittäin tärkeätä työtä avustaen ja tukien koulutyössä oppilaita, joiden toimintaa rajoittaa esimerkiksi vaikea vamma tai erittäin vaikea käytös-, tunne-elämän tai sosiaalinen häiriö. Koulunkäyntiavustajat auttavat oppilaita monin eri tavoin, riippuen kunkin oppilaan tarpeista. Koulunkäyntiavustaja voi esim. ohjata henkilökohtaisesti oppilaan opiskelua, auttaa oppimisvaikeuksissa, opettaa arkielämän toimintoja, toteuttaa lääkinnällistä kuntouttamista ja huolehtia oppilaan henkilökohtaisesta hygieniasta. Avustaja voi myös auttaa vaihtoehtoista kommunikaatiota käyttäviä oppilaita ja huolehtia heidän apuvälineistään. Työ voi sisältää myös oppimateriaalin suunnittelua ja valmistamista, välituntivalvontaa ja oppilaan liikkumisen ja osallistumisen tukemista koulun ulkopuolella.
Koulunkäyntiavustajat palkataan kaupungin varoin osa-aikaisiksi koko lukuvuodeksi, ts. koulun työajaksi. Koulunkäyntiavustajalta vaaditaan koulunkäyntiavustajatutkinto tai muuten harkittua riittävää pätevyyttä sekä kokemusta ko. tehtävistä. Kaupunginvaltuusto myönsi 12.11.2007 talousarviokokouksessaan 100 000 euroa lisää neljän koulunkäyntiavustajan palkkaamiseen, joista yksi on romanivähemmistöön erikoistunut. Lisärahasta huolimatta koulunkäyntiavustajien tilanne ei ole riittävästi kohentunut. Syitä on monia, mm. halukkuus koulunkäyntiavustajan työhön on vähentynyt, palkka on pieni, koulunkäyntiavustajan tehtävistä ei enää saa lisäpisteitä hakeuduttaessa opettajakoulutukseen.
Koulunkäyntiavustajien ohjeistusta ollaan tarkentamassa uudelleen ja heidän nimikettään ja tehtävänkuvaansa ollaan uudistamassa. Kuntalaisten taholta on tullut huolestuneita viestejä koulunkäyntiavustajien asemasta. Esim. työsuhteen edut ovat heikkenemässä siten, että yökoulusta ym. poikkeustyöajoista ei saisi palkkaa. Tämä johtaisi esimerkiksi vammaisten lasten syrjintään, koska he eivät voisi osallistua tasavertaisesti muiden oppilaiden kanssa retkiin, yökouluihin tms. ilman koulunkäyntiavustajan tukea ja apua.
Esitän, että Tampereen kaupunki turvaa koulunkäyntiavustajien aseman parantamalla heidän työsuhdettaan siten, että palkka ja työajat ovat kilpailukykyisiä. Käytäntöä ja toimenkuvaa uudistettaessa tulee kaikkia osapuolia ( koulunkäyntiavustajat, opettajat, oppilaat ja vanhemmat) kuulla tasavertaisesti.
Tampereella 26.3.2008
Aila Dündar- Järvinen
Kaupunginvaltuutettu
Valtuustoaloite ikäihmisten palvelujen uuden laatusuosituksen käyttöönotosta Tampereen kaupungissa
Suomi ikääntyy seuraavien vuosien aikana nopeasti. Kustannusten kasvua on vaikea hillitä ellei palvelurakenteita ja palvelujen tuottamistapoja uudisteta. Suosituksessa asetetaan tavoitteeksi palvelurakenne, joka toteutuessaan hillitsee sosiaali- ja terveyspalvelujen kustannusten kasvua. Palveluprosesseja on uudistettava rakenteiden ohella. Palveluille kehitetyt laatusuositukset ovat keinoja ohjata hyvinvointipalvelujen suuntaa valtakunnallisesti. Sosiaali- ja terveysministeriö ja Suomen Kuntaliitto antoivat ensimmäisen ikäihmisten palveluja koskevan laatusuosituksen vuonna 2001. Sitä on pidetty tutkimusten mukaan kunnissa tarkoituksenmukaisena ja hyödyllisenä työvälineenä ikäihmisten palveluiden kehittämisessä. Myös arviointitiedon saaminen osaksi suosituksen toimeenpanoa on tärkeää..
Sosiaali- ja terveysministeriö ja Suomen Kuntaliitto ovat yhdessä julkaisseet ikäihmisten palvelujen uuden laatusuosituksen. Suositus on tarkoitettu välineeksi kunnille ikäihmisten palvelujen kehittämistyöhön ja arviointiin. Suositus sisältää myös palvelujen eettiset periaatteet. Suosituksessa linjataan keskeisiä strategisia osa-alueita : hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen, palvelurakenteen kehittäminen, henkilöstön määrä, osaaminen ja johtaminen sekä asuin- ja hoitoympäristöt.
Ikääntyneiden palvelujen laatusuositus koskee laajemmin ikäihmisten hyvinvointia ja terveyttä edistäviä toimia sekä ikääntyneiden säännöllisesti käyttämiä palveluja: kotihoitoa, omaishoidon tukea, pitkäaikaista hoivaa ja hoitoa tehostetun palveluasumisen yksiköissä ja laitoksissa. Em. palveluille suositus asettaa myös valtakunnalliset määrälliset ja laadulliset tavoitteet. Kuntien tulee niiden pohjalta asettaa omat tavoitteensa paikalliset tarpeet huomioon ottaen.
Suositus painottaa hyvinvoinnin ja terveyden edistämistä ja ehkäisevän toiminnan merkitystä. Ikäihmisten kotona asumista tuetaan ja palvelutarpeet tulee arvioida yksilökohtaisesti. Neuvonta- ja muut ehkäisevät palvelut ovat tärkeitä. Terveyttä, toimintakykyä ja kuntoutumista tuetaan kaikissa palveluissa. Suosituksessa kuvataan henkilöstön mitoitusperusteita ja annetaan suosituksia henkilöstön vähimmäismitoituksesta ympärivuorokautisessa hoidossa. Tärkeätä on myös henkilöstön työhyvinvoinnin lisääminen ja gerontologisen osaamisen kehittäminen. Ikäihmisten asuin- ja hoitoympäristöjen laadun kehittämiseksi edellytetään panostusta esteettömyyteen, turvallisuuteen ja viihtyisyyteen.
Suosituksen keskeisten osa-alueiden toteutumista seurataan
seurantaindikaattoreilla, joiden avulla voidaan mitata onnistumista kuntakohtaisesti ja valtakunnallisesti. Kunnat voivat tuottaa palvelut itse tai ostaa ne yksityisen tai kolmannen sektorin palvelutuottajilta. Kunnat vastaavat palveluiden laadusta, vaikuttavuudesta ja taloudellisuudesta. Suositus korostaa julkisen, yksityisen ja kolmannen sektorin yhteistyötä. Myös kuntalaisten, asiakkaiden ja omaisten vaikutusmahdollisuuksien lisääminen on tärkeää. Uudistetussa suosituksessa on otettu huomioon nykyisen hallitusohjelman linjaukset, valtakunnalliset tavoitteet, laatusuositusten arvioinnin tulokset, uusin tutkimustieto ja toimintaympäristön muutokset sekä meneillään oleva kunta- ja palvelurakenneuudistus.
Esitän, että Tampereen kaupunki ottaa käyttöön ja toteuttaa käytännössä ikäihmisten palvelujen uuden laatusuosituksen periaatteet.
Tampereella 20.2.2008
Aila Dündar-Järvinen
Kaupunginvaltuutettu
Valtuustoaloite seminaarin järjestämiseksi koskien Aalborgin sitoumusten teemoja
Aalborgin sitoumukset hyväksyttiin Tampereen kaupunginhallituksessa 10.4.2007 sekä kaupunginvaltuustossa 18.4.2007. Aalborgin sitoumukset ovat Euroopan kaupunkien ja kuntien yhteinen kestävän kehityksen asiakirja, joka on julkistettu vuonna 2004. Asiakirja perustuu vuonna 1994 laadittuun Aalborgin julistukseen, jonka Tampere on allekirjoittanut vuonna 1995. Yli 350 eurooppalaista kaupunkia on allekirjoittanut sitoumusasiakirjan. Turku, Hämeenlinna ja Maarianhamina ovat tähän mennessä muut suomalaiset allekirjoittajakunnat.
Sitoumusten tarkoituksena on kestävän kehityksen edistäminen. Paikalliset tavoitteet asetetaan kuntien omasta lähtötilanteesta riippuen. Tavoitteita seurataan ja niistä raportoidaan. Sitoumukset perustuvat kymmeneen kestävän kehityksen teemaan. Sitoumukset hyväksyneet kunnat valitsevat näistä teemoista oman kehityksensä kannalta keskeisimmät ja tärkeimmät ja niille asetetaan aikataulutetut tavoitteet. Tavoitteiden saavuttamista seurataan ja niistä laaditaan säännöllisesti julkinen raportti. Euroopan laajuinen arviointi sitoumusten toteuttamisesta tehdään vuonna 2010.
Aalborgin sitoumukset tulevat toimimaan Tampereella periaatteellisena kestävän kehityksen ohjelmana. Ohjelma lisää tietoisuutta kestävästä kehityksestä ja edistää kestävän kehityksen teemojen huomioon ottamista tilaaja-tuottaja- mallin hankkeiden yhteydessä. Myös kestävän kehityksen kansainvälinen yhteistyö parantuu Aalborgin sitoumusten kautta. Kaupunkistrategiaa ja strategisia tavoitteita laadittaessa ohjelma mahdollistaa ja edistää kestävän kehityksen teemojen huomioon ottamista.
Koska Aalborgin sitoumusten lähtökohtana on paikallisten tavoitteiden asettaminen esitän, että Tampereen kaupunki järjestää vähintään valtuustokausittain seminaarin päättäjille ja virkamiehille Aalborgin sitoumusten pohjalta. Seminaarin tavoitteena on yhdessä valita, mitkä teemat ovat Tampereen kehityksen kannalta kunkin valtuustokauden keskeisimpiä ja tärkeimpiä. Tavoitteena on myös oman kestävän kehityksen mallin luominen Aalborgin sitoumusten pohjalta sekä sisällyttää sen päämäärät ja tavoitteet osaksi strategiatyötä.
Aila Dündar-Järvinen
Kaupunginvaltuutettu
Valtuustoaloite uuden lastensuojelulain aiheuttamien erityisresurssien tarpeeseen varautumisesta
Uusi lastensuojelulaki tulee voimaan 1.1.2008. Tasavallan presidentti vahvisti lastensuojelulain 13.4.2007. Kuntien on ensi vuoden alusta lähtien laadittava suunnitelma lasten ja nuorten hyvinvoinnin kehittämiseksi sekä lastensuojelun järjestämiseksi. Suunnitelman tulee kattaa lasten ja nuorten sekä perheiden hyvinvointiin liittyvät palvelut. Suunnitelman hyväksyy valtuusto ja se tarkistetaan neljän vuoden välein. Kunnan toiminta- ja taloussuunnitelmassa tulee ottaa huomioon mm. lastensuojeluun varattavat resurssit sekä lasten ja nuorten hyvinvointia edistävät ja ongelmia ehkäisevät toimet ja palvelut. Lastensuojelupäätökset tekee kunnan sosiaalityöntekijä tai johtava sosiaalihuollon viranhaltija. Sosiaalityöntekijä valmistelee huostaanotot ja niistä päättää johtava viranhaltija, valmistelu tehdään parityönä. Viranhaltijan päätöksestä voi valittaa hallinto-oikeuteen kunnan lautakunnan sijaan. Tahdonvastaiset huostaanotot ratkaisee johtavan viranhaltijan hakemuksesta hallinto-oikeus. Tällä hetkellä Tampereen kaupungin lasten- ja nuorten palvelujen lautakunnan jaosto päättää tahdonvastaisista huostaanotoista.
Lasta koskevien päätösten valmistelussa voidaan käyttää apuna eri alojen asiantuntijoista koostuvaa asiantuntijaryhmää. Säännösten johdosta kuntien tulee ottaa huomioon sosiaalityön resurssien tarve vuoden 2008 talousarviossa. Talousarvioon vaikuttavat myös lastensuojelun laitoshuollon henkilöstömitoitusten muutokset. Lastensuojelulaitoksissa hoidon laadulle säädetään laissa vähimmäiskriteerit henkilökunnan lukumäärästä, ammattitaidosta sekä hoidettavien lasten määrästä. Lastensuojeluilmoitus on tutkittava 7 arkipäivässä sen saapumisesta. Lastensuojelutarve on selvitettävä viivytyksettä ja perusteellisesti viimeistään kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun lapsen tilanteesta on tehty ilmoitus lastensuojeluviranomaisille. Sosiaalityöntekijän on tavattava lapsi henkilökohtaisesti.
Kuntia vaaditaan tehostamaan sijaishuollon valvontaa tarkastuksia lisäämällä. Valvontaa tehostetaan parantamalla tiedonsaantia ja viranomaisten välistä yhteistyötä. Tarkka dokumentointivaatimus lisää työtehtäviä merkittävästi. Sosiaalityön virkojen täyttö on asiakkaiden palvelujen saannin turvaamiseksi välttämätöntä. Valtakunnallinen mitoitusohje on 1 sosiaalityöntekijä alkavaa 2000 asukasta kohti. Uusien lakivelvoitteiden täyttämiseksi tarvitaan sosiaalityöntekijöitä lisää. Uusi laki aiheuttaa asiantuntija-arvioiden mukaan kunnille alkuvaiheessa noin 20 miljoonan euron kustannukset vuodessa. Kuluja aiheuttavat erityisesti lastensuojelutarpeen selvitystyö sekä laitoshuollon henkilöstö- ja paikkamitoituksen lisääminen.
Esitän, että Tampereen kaupunki varautuu vuoden 2008 talousarviossa uusien sosiaalityön virkojen perustamiseen ja täyttämiseen lakivelvoitteiden mukaisesti ja laatii nopealla aikataululla uuden lastensuojelulain vaatimusten mukaan suunnitelman lasten ja nuorten hyvinvoinnin kehittämiseksi sekä lastensuojelun järjestämiseksi kaupungissa.
Aila Dündar-Järvinen
Kaupunginvaltuutettu
Valtuustoaloite omaishoidon tuen määrärahojen korvamerkitsemiseksi
Omaishoidon tuen myöntämisen pääkriteereinä on aina hoidon vaativuus ja sitovuus. Omaishoidon tuen palkkiot ovat tällä hetkellä 300, 600, 900 ja 1400 euroa kuukaudessa. Lisäksi omaishoitajalle kuuluu lakisääteinen 3 vuorokauden vapaapäivä hoitokuukautta kohden. Vuonna 2006 omaishoidon tuen saajia oli yhteensä 521 asiakasta, josta 148 oli alle 18-vuotiaita ja 373 yli 18-vuotiaita. Vuonna 2007 ikäraja muuttui.
Lasten- ja nuorten omaishoidon eli 3-20 vuotta täyttäneiden sopimuksia tammikuussa 2007 oli yhteensä 188. Joulukuun lopussa 2006 sopimuksia oli yhteensä 169 ( 3-17 vuotta). Hylkypäätöksiä, joissa hoidon sitovuus ja vaativuus ei täyttänyt kriteerejä, oli vuonna 2006 9 kpl. Keskimäärin vuosittain 25 asiakasta saa hylkypäätöksen.
Lasten – ja nuorten omaishoidon tuen määrärahat vuonna 2007 arvioidaan ylittyvän 400 - 650 000 eurolla. Seurauksena on todennäköisesti määrärahahylkypäätökset sekä asiakkaiden tekemät oikaisuvaatimukset.
13.11. 2006 Tampereen kaupunginvaltuusto myönsi vuoden 2007 talousarviota hyväksyessään ikäihmisten hyvinvoinnin ylläpitämiseen kotona asumista tukeviin palveluihin 1 500 000 euroa kriteerit täyttävien omaishoitajien tukeen. Lisäksi todettiin, että omaishoitajien ja omaisiaan hoitavien jaksamiseen ja tukipalvelujen tarjonnan monipuolistamiseen kiinnitetään erityistä huomiota. Talousarviossa varattiin myös omaishoitajille myönnettävään kolmannen vapaapäivän aiheuttamiin lisäkustannuksiin 0,4 milj. euroa.
Kaupunginvaltuuston talousarviolisäykset kohdennettiin aikuisten, 21 vuotta täyttäneiden omaishoidon tukeen. Lisärahasta huolimatta alle 21-vuotiaiden omaishoidon tuessa on tällä hetkellä useiden satojen tuhansien eurojen vajaus olemassa oleviin sopimuksiin verrattuna.
Esitän, että omaishoidon tuen määrärahoja myönnettäessä korvamerkitään omaishoidon tuki siten, että sekä 3-20-vuotiaat että yli 21-vuotiaat omaishoidon tuen kriteerit täyttävät saavat tarvitsemansa määrärahan käyttöönsä.
Aila Dündar-Järvinen
Kaupunginvaltuutettu
Valtuustoaloite selvityksen tekemiseksi kaupungin henkilöstön koulutusmäärärahojen riittävyydestä
Kaupungin henkilöstön ammattitaidon ylläpitäminen ja kehittäminen vaativat jatkuvaa ja säännöllistä osaamisen kehittämistä. Erityisesti lääkäreiden ja hoitohenkilökunnan kohdalla jatkuva tiedon ja osaamisen päivittäminen, säännöllinen koulutus on tärkeää ammattitaidon ylläpitämiseksi ja kehittämiseksi.
Työnantajan järjestämät ja mahdollistamat koulutustilaisuudet ovat merkittävä panos henkilöstön ammattitaidon ylläpitämiselle.
Tampereen kaupungissa on matkustamisen ja kouluttamisen osalta pääsääntönä, että kaupunki maksaa itse henkilöstönsä matka- ja koulutuskustannukset omien periaatteidensa mukaan.
Kaupunginhallitus hyväksyi 6.2.2006 ohjeen sisäisestä valvonnasta ja hyvästä johtamis- ja hallintotavasta. Ohjeen mukaan matkan tai koulutuksen rahoittaminen muilla kuin kaupungin varoilla on mahdollista, ellei matka tai koulutus vaaranna puolueettomuutta, riippumattomuutta tai tasapuolisuutta virka- tai työtehtävien hoidossa.
Ulkopuolisen matkatarjouksen hyväksymisen edellytyksenä on, että matka on yksikön kannalta tarpeellinen. Matka- ja koulutustarjous käsitellään aina koko toimintayksikölle osoitettuna. Tampereen kaupungin henkilöstöjaosto päättää matkojen ja koulutusten hyväksymisestä. Toimintayksikön esimies valmistelee esityksen perusteluineen. Koulutusmatkasta laaditaan matkaohjelma sekä matkakertomus, jonka kautta voidaan varmistaa matkan sisältö sekä välittää koulutuksen kautta tullutta tietoa muulle henkilöstölle.
Henkilöstöjaostossa on käsitelty eniten lääkäreiden ja muun hoitohenkilökunnan koulutusmatkoja, joiden kustannukset on maksettu ulkopuolisten tahojen rahoittamina. Esitykset on hyväksytty esimiehen ja juristin hyväksynnän ja esityksen pohjalta.
Koska käytäntö on osoittanut, että Tampereen kaupungin henkilöstön koulutusmäärärahat eivät ole riittävällä tasolla eikä niitä ole huomioitu riittävästi talousarvion laadinnan yhteydessä, esitän, että Tampereen kaupunki tekee selvityksen koulutusmäärärahojen riittävyydestä.
Aila Dündar-Järvinen
Kaupunginvaltuutettu
VALTUUSTOALOITE
Tampereen kaupungin luottamuselinten jäsenet, kuten kaupunginvaltuutetut ja lauta -ja johtokuntien jäsenet saavat kaupungilta pysäköintikortin pysäköidäkseen henkilöautonsa luottamustoimiensa ajaksi.
Joukkoliikenteen merkitystä ja ympäristöarvoja on korostettu valtuustossa jo pidemmän aikaa ja myös luottamushenkilöt pystyvät ja haluavat vaikuttaa ympäristön tilaan ja joukkoliikenteen menestykseen omilla valinnoillaan. Mielestämme olisikin järkevää tukea myös valtuutettujen ja muiden luottamushenkilöiden toisenlaista, ekologisempaa, matkustustapaa.
Esitämmekin, että jatkossa valtuuston sekä lauta-ja johtokuntien jäsenille tarjotaan mahdollisuus halutessaan valita kokousmatkojansa varten pysäköintilipun sijaan Tampereen kaupungin liikennelaitoksen matkalippuja.
Laura Valkeasuo, Aila Dündar-Järvinen
Valtuustoaloite köyhyystutkimuksen tekemisestä Tampereella
Tampereen kaupungin toimeentulotukiasiakkaita oli vuonna 2005 19 358. Toimeentulotukea maksettiin yhteensä 21,9 milj. euroa. Toimeentulotuki on sosiaalihuoltoon kuuluva viimesijainen taloudellinen tuki, jonka tarkoituksena on turvata hakijan ja/ tai perheensä toimeentulo. Toimeentulotuen avulla mahdollistetaan ainoastaan välttämätön toimeentulo. Ehkäisevän toimeentulotuen avulla pyritään ehkäisemään syrjäytymistä ja pitkäaikaista riippuvuutta toimeentulotuesta.
Tampereen seutukunnan sosiaaliasiamiehen vuoden 2006 selvityksen mukaan toimeentulotukea koskevat asiat ovat edelleen suurin yhteydenottojen syy. Lähes puolet, 406 kpl toimeentulotukea koskevista yhteydenotoista koski toimeentulotukipäätöksiä.
Suhteellisen köyhyysrajan alapuolella elää Suomessa 570 000 ihmistä eli 11 prosenttia väestöstä. Köyhyys koskettaa työttömiä, lapsiperheitä, yksinhuoltajia, eläkeläisiä ja opiskelijoita, mutta myös pienipalkkaisia työssäkäyviä ja pätkätyöläisiä.
Köyhyyden ja siihen kytkeytyvän syrjäytymisen vähentäminen on tärkein yhteiskuntapolitiikan haaste. Köyhyystutkimuksen tekeminen on monitahoinen tehtävä eikä sen mittaamiseen ole yhtä ainoaa mittaria.
Päättäjät ja palvelujen tuottajat tarvitsevat kuitenkin tietoa kuntalaisten hyvinvoinnin tilasta ja siinä tapahtuvista muutoksista.
Esitän, että Tampereen kaupunki käynnistää köyhyystutkimuksen. Tutkimuksen tulosten ja johtopäätösten avulla voidaan löytää keinoja köyhyyden ja syrjäytymisen vähentämiseksi. Tutkimustulokset tulee tuoda kaupunginvaltuuston käsittelyyn.
Tampereella 21.3.2007
Aila Dündar-Järvinen
Kaupunginvaltuutettu
Valtuustoaloite vammaisten henkilöiden henkilökohtaisen avustajapalvelun kehittämiseksi
Kunnat voivat myöntää taloudellista tukea vammaiselle henkilölle henkilökohtaisen avustajan palkkaamiseksi. Tuki myönnetään vuosittain talousarvioon varattujen määrärahojen puitteissa. Se on siis harkinnanvarainen, määrärahasidonnainen tukitoimi.
Tarkoituksena on, että vammainen henkilö voi yhdenvertaisena muiden kuntalaisten kanssa toimia aktiivisesti kodin ulkopuolella, osallistua työelämään, opiskeluun ja käydä harrastuksissa. Henkilökohtaisen avustajatoiminnan päämääränä on vähentää vammaisuuden aiheuttamia haittoja ja esteitä. Tukea saa vammainen henkilö, joka tarvitsee runsaasti apua jokapäiväisissä toimissaan.
Vammainen henkilö toimii itse työnantajana eli hän palkkaa itselleen henkilökohtaisen avustajan avustamaan itseään päivittäisissä toiminnoissa voidakseen asua ja elää itsenäisesti ja omaehtoisesti. Vaikka kunta hoitaisi henkilökohtaisen avustajan palkkamaksun, ei kunta toimi työnantajana. Vammainen itse päättää, kuka toimii avustajana, avustajan työtehtävistä sekä ohjaa ja valvoo avustajan työtä. Vammainen työnantaja vastaa myös työnantajavelvoitteiden hoitamisesta, esim. työsuhteen solmiminen, palkanmaksu. Kunta toimii teknisenä avustajana.
Kunta korvaa vammaiselle henkilölle työnantajan maksettavaksi kuuluvien lakisääteisten työnantajamaksujen, pakollisten vakuutusten ja korvausten lisäksi myös ilta- ja viikonlopputyöstä aiheutuvat lisät. Työnantajan vamman vaikeusasteesta ja avun tarpeesta riippuu avustajatuntien määrä.
Vaikeavammaisen henkilön lyhytaikaisen avustajatarpeen kohdalla, esim. harrastukset, päivittäiset askareet tai vaikeavammaisen lapsen perheen tarve tilapäiseen hoitoapuun, kunta voi myöntää vaikeavammaisten avustajapalvelua, joka hankitaan ostopalveluna. Palvelu ostetaan Suomen Punaiselta Ristiltä. Palvelua myönnetään n. 10-60 tuntia vuodessa. Palvelun saamiseksi vammaispalvelutoimiston sosiaalityöntekijä päättää annettujen selvitysten perusteella avuntarpeesta. Palvelunsaaja tilaa itse avustajan SPR:n toimistosta. Henkilökohtaisen avustajapalvelun ongelmia on mm. avustajien saanti huonon palkkatason vuoksi. Tästä syystä henkilökohtaisia avustajia ei saada riittävästi. Toinen suuri ongelma on, että Tampereen kaupunki ei varaa tarpeeksi määrärahoja vammaisten henkilöiden henkilökohtaisen avustajien palkkaamiseksi.
31.1.2007 hyväksytyssä Terveyttä ja toimintakykyä edistävien palvelujen lautakunnan vuoden 2007 vuosisuunnitelmassa korostetaan, että vammaisten henkilöiden itsenäisen elämän tukeminen on vammaispalvelujen eräs painopiste, jota keskeisesti toteutetaan henkilökohtaisella avustajatoiminnalla. Kaupunginvaltuusto on päättänyt, että toimintavuoden aikana selvitetään mahdollisuudet korottaa avustajan palkkaamiseksi myönnettävää taloudellista tukea.
Esitän, että Tampereen kaupunki parantaa ja kehittää vammaisten henkilöiden henkilökohtaista avustajajärjestelmää varaamalla riittävästi määrärahaa avustajien palkkaamiseen ja avustajien palkan pitämiseksi kilpailukykyisellä tasolla.
Aila Dündar-Järvinen
Kaupunginvaltuutettu
VALTUUSTOALOITE ULKOPUOLISEN ARVIOINNIN TEETTÄMISEKSI ERILLISOPETUKSEN VAIKUTUKSISTA OPPIMISTULOKSIIN
Tampereen Olkahisen koulun yhtenä kehittämishankkeena on syksyllä 2006 aloitettu kokeilu, jossa tyttöjä ja poikia opetetaan erillisissä ryhmissä. Lukuvuodelle 2006‑2007 on perustettu kaksi ensimmäistä luokkaa, joihin oppilaat on sijoitettu sukupuolen mukaan. Tarkoituksena on, että tytöt ja pojat ovat eri luokilla 1‑2 vuotta. Tämän jälkeen on tarkoitus yhdistää heidät totuttuun sekaryhmään. Opetusta ei kuitenkaan toteuteta täysin erillisenä, vaan tietyillä tunneilla myös opiskellaan yhdessä.
Tähän kokeiluun lähdettiin rehtori Pasi Rangellin mukaan Opetushallituksen tutkimustulosten (v.2005) perusteella. OPH:n tutkimustulosten mukaan 3. luokan poikien osaamistaso äidinkielen alueilla on tyttöjä matalampi, erityisesti kirjoittamisessa, lukemisessa ja tavuttamisessa. Myös poikien asenne äidinkielen ja kirjallisuuden oppimiseen on kielteisempi kuin tytöillä. Tyttöjen asenne on negatiivisempi matemaattisia aineita (matematiikka, kemia ja fysiikka) kohtaan.
Sekä poikien että tyttöjen positiiviseen itsetunnon kehittymiseen on kiinnitettävä huomiota. Yleistettynä tytöt sopeutuvat keskimäärin poikia helpommin koulumaiseen työskentelyyn. Poikien ja tyttöjen erilaiset valmiudet opiskella perinteisessä luokkaopetuksessa näkyvät erityisesti ensimmäisen kouluvuoden aikana. Pojat kaipaavat energistä toiminnallisuutta, tekemistä ym. Tytöt kaipaavat luultavimmin enemmän rauhallista ja kiireetöntä koulutyöskentelyä. Luonnollisesti kaikki oppilaat ovat yksilöitä, mutta ilmeisesti yksilöerojen lisäksi myös tyttöjen ja poikien välisiä eroja löytyy. Kokeilun tarkoituksena on löytää keinoja vastata paremmin tyttöjen ja poikien oppimistarpeisiin, erityisesti matematiikan ja äidinkielen osalta. Olkahisen koulun kokeilulla on vanhempien hyväksyntä ja tuki.
Erillisopetus on herättänyt runsaasti keskustelua puolesta ja vastaan. Kriittisten arvioiden mukaan se on diskriminoivaa, saattaa lisätä erityisesti poikaryhmässä työrauhaongelmia ja vähentää vuorovaikutusta toisen sukupuolen kanssa. Kokeilun positiivisten arvioiden mukaan se antaa mahdollisuuden ottaa paremmin huomioon tyttöjen ja poikien kehittyminen ja oppiminen eri tahtiin sekä varhaisen puberteettivaiheen aiheuttamat ongelmat. Positiivisena piirteenä on nähty myös, että tytöt ja pojat voivat omana ryhmänään keskittyä heikkojen osa‑alueiden vahvistamiseen ja oppimiseen.
Esitän, että Tampereen kaupunki teettää ulkopuolisen arvioinnin erillisopetuksen vaikutuksista oppimistuloksiin sekä seuraa, arvioi ja raportoi erillisopetus‑kokeilun eduista ja haitoista kouluyhteisössä. Arviointia toteutettaessa myös vanhempien kokemuksia ja mielipiteitä on hyödynnettävä.
Aila Dündar-Järvinen
Kaupunginvaltuutettu
VALTUUSTOALOITE SÄHKÖISEN REISSUVIHKON KÄYTTÖÖNOTTAMISEKSI TAMPEREEN KOULUISSA
Useissa Suomen kouluissa selvitellään siirtymistä tai on jo siirrytty sähköiseen reissuvihkoon. Siinä perinteinen repussa kulkeva vihkonen korvataan internetpohjaisella ohjelmalla, johon opettaja voi esim. kirjata kunkin oppilaan poissaolot ja huoltaja voi kuitata ne omalta tietokoneeltaan kotona.
Vuoden 2006 syyslukukaudesta lähtien mm. Helsingin kouluissa tiedonkulku kodin ja koulun välillä hoituu Multiprimus‑ oppilashallintojärjestelmän verkossa toimivan Wilmaohjelman kautta. Tämän vuoden loppuun mennessä ohjelma otetaan käyttöön kaikissa alueen peruskouluissa. Tietojärjestelmän avulla oppilas voi esim. ilmoittautua kursseille ja katsoa annettuja arvosanoja. Vanhemmat voivat saada tietoja lapsensa koulunkäynnin edistymisestä, poissaoloista, myöhästymisistä. Järjestelmä toimii kodin ja koulun välisenä keskustelukanavana. Sähköinen reissuvihko ei katoa eikä unohdu reppuun tai pulpettiin, sillä viestit tulee sähköisesti suoraan vanhemmille.
Turun yläkouluissa selvitellään myös siirtymistä sähköiseen reissuvihkoon. Wilma‑ohjelma on parhaillaan koekäytössä muutamassa koulussa. Kokemusten perusteella tehdään päätös, kannattaako systeemi ottaa käyttöön muissakin kaupungin yläkouluissa perinteisen reissuvihon vaihtoehtona. Koulut voivat itse päättää asiasta. Myös Turussa sähköisen reissuvihon tarkoituksena on parantaa tiedonkulkua oppilaan pärjäämisestä ja käyttäytymisestä koulussa. Lisäksi opettaja voi merkitä vihkoon huomioita oppilaan tuntityöskentelystä. Vanhemmilla on täten mahdollisuus seurata lapsensa kuulumisia lähes reaaliajassa. Turun kouluilta tulleen palautteen mukaan vanhemmat ovat ottaneet sähköisen tiedonkulun tyytyväisenä vastaan, esim. noin 80 % 7‑ luokkalaisten vanhemmista käyttää sitä. Vanhemmat saavat internetissä toimivaan järjestelmään koululta oman käyttäjätunnuksen ja salasanan. Kouluissa on liitetty sähköiseen järjestelmään myös tiedotusosa, jonka kautta koulun tiedotteet saavuttavat vanhemmat.
Helsingissä kaupunki osti sähköisen poissaolojärjestelmän kaikille kouluille, mutta Turussa haluttiin ensin katsoa, innostuvatko yläkoulut asiasta. Turussa koulut on linkitetty yhteiseen oppilashallinto‑ohjelmaan, joten Wilman käyttöönotto vaatii kouluilta vain hankintapäätöksen. Arvioiden mukaan kyse ei ole liian kalliista hankinnasta, järjestelmän kustannukset ovat oppilasta kohden muutaman euron luokkaa.
Esitän, että Tampereen kaupunki tutkii mahdollisuutta siirtyä Tampereen kouluissa netissä toimivaan sähköiseen reissuvihkon käyttöön kodin ja koulun yhteistyön kehittämiseksi ja parantamiseksi.
Aila Dündar-Järvinen
Kaupunginvaltuutettu
VALTUUSTOALOITE TAMPEREEN LIITTYMISESTÄ KOULUKIUSAAMISEN VASTAISEEN KIVA KOULU-OHJELMAAN
Opetusministeriö ja Turun yliopiston psykologian laitos ja Oppimistutkimuksen keskus allekirjoittivat 30.8.2006 sopimuksen koulukiusaamisen vastaisen Kiva Koulu‑ohjelman kehittämisestä. Ohjelma on opetusministeriön rahoittama ja se pohjautuu tutkimustietoon pyrkien koulukiusaamisen vähentämiseen ja ennaltaehkäisemiseen. Ohjelma on tarkoitettu oppilaille ( 1.‑ 3., 4.‑ 6 ja 7.‑ 9 luokat), vanhemmille ja opettajille. Vuodesta 2007 alkaen ohjelmaan liittyvät koulutukset on tarkoitus järjestää viidessä läänissä ja 40 kokeilukoulussa. Ohjelman arvellaan olevan valmis valtakunnalliseen levitykseen syksyllä 2009.
Ohjelman tarkoituksena on lisätä kouluhyvinvointia ja ehkäistä syrjäytymistä. Kokeilukoulujen valinta alkaa syksyn aikana 2006. Keväällä 2007 valmistuvat 4.‑ 6.luokkalaisille suunnatut toimenpiteet. Syksyllä 2007 otetaan 4.‑ 6.‑ luokkalaisille suunnatut toimenpiteet käyttöön kokeilukouluissa. Keväällä 2008 kehitetään toimenpiteet vuosiluokkien 1.‑ 3. ja 7.‑ 9. käyttöön.
Ohjelman tavoitteena on sitouttaa koko kouluyhteisö kiusaamisen vastaiseen työhön, myös koulun henkilökunnalle annetaan tietoa kiusaamisesta ja siihen puuttumisesta. Ohjelma tarjoaa keinoja puuttua välittömästi kiusaamistapauksiin sekä apua ja tukea oppilaille ja kodeille. Tarkoituksena on myös luoda virtuaalinen oppimisympäristö ja kiusaamisen vastainen peli.
Vuoden 2007 alussa käynnistyy opettajien koulutus, jossa kehitetään mm. keinoja kiusaamisen havaitsemiseen ja koulukiusaamistapauksiin puuttumiseen. Jokaisessa kokeilukoulussa tulee toimimaan kolmen opettajan tiimi, joka saa työnohjausta ensimmäisen vuoden ajan, tämän jälkeen ohjaus tapahtuu verkkoympäristössä. Ohjelman vaikuttavuutta ja tuloksia seurataan tarkasti ja tarkoituksena on luoda kansainvälisesti korkeatasoinen kiusaamisen vastainen interventio‑ ohjelma.
Tutkimusten mukaan toistuvan kiusaamisen kohteeksi joutuu n. 5‑10 suomalaisista peruskoululaisista. Ohjelman keskeinen tavoite on vaikuttaa oppilaisiin, että he kiusaajan kannustamisen sijaan tukisivat kiusattuja ja osoittaisivat, etteivät hyväksy kiusaamista.
Esitän, että Tampereen kaupunki tutkii mahdollisuutta osallistua opetusministeriön rahoittamaan Kiva Koulukoulukiusaamisen vastaiseen ohjelmaan ja selvittää Tampereen koulujen halukkuutta kokeilukouluiksi.
Aila Dündar-Järvinen
Kaupunginvaltuutettu
VALTUUSTOALOITE ESTEETTÖMYYSASIAMIEHEN TOIMEN PERUSTAMISEKSI TAMPEREEN KAUPUNGILLE
22.6.2005 Tampereen kaupunginvaltuusto hyväksyi kaupunkistrategiaan kuuluvaan tavoitteen esteettömyyssuunnitelman‑ ja ohjelman valmistumisesta nykyisen valtuustokauden aikana. Tampereen kaupungin vammaisneuvosto jätti syksyllä 2005 kaupunginhallitukselle esityksen esteettömyyssuunnitelman‑ ja ohjelman valmistelusta. Kaupunginjohtajan johtoryhmän päätöksellä tammikuussa 2006 perustettiin työryhmä, jonka tarkoituksena on mm. laatia esiselvitys Tampereen kaupungin esteettömyysohjelman (saavutettavuussuunnitelman) laatimista varten. Esiselvitys esitetään kaupunginjohtajan johtoryhmälle syksyllä 2006. Myös Espoossa, Helsingissä, Turussa ja Jyväskylässä toimii esteettömyysasiamies.
Tampereen kaupungin strategioissa pyritään huomioimaan kaikkien tamperelaisten, myös eri tavoin toimimisesteisten kuntalaisten oikeudet tasavertaisina yhteiskunnan jäseninä. Sosiaali‑ ja terveysministeriön yhteydessä toimiva Valtakunnallinen vammaisneuvosto julkaisi vuonna 1995 vammaispoliittisen ohjelman "Kohti yhteiskuntaa kaikille". Myös Tampereen kaupunki on hyväksynyt vammaispoliittisen ohjelman, jonka tarkoituksena on mm. asettaa tavoitteita vammaisten henkilöiden täysivaltaistumiseksi yhteiskunnassa. Tampereen vammaispoliittinen ohjelma määrittelee mm., että "Kaikille kuntalaisille tulee taata esteetön liikkuminen ja pääsy kaupungin eri kohteisiin." Liikkumisympäristöä koskevien epäkohtien samoin kuin muidenkin rakennettua ympäristöä koskevien puutteiden korjaamiseksi ohjelma esittää joukon toimenpiteitä, joiden tarkoituksena on konkreettisella tasolla parantaa eri tavoin toimimis‑ tai liikkumisesteisten kuntalaisten toiminta‑ ja osallistumisedellytyksiä.
Niin Tampereen kuin muidenkin kaupunkien ja ministeriön vammaispoliittisten ohjelmien toimenpidesuunnitelmat ovat yleisluonteisia, mutta puutteiden korjaaminen edellyttää ongelmakohtien konkreettista ja määrätietoista kartoittamista kaupunkialueella. Esteitä on sekä fyysisessä ympäristössä, asenne ilmapiirissä sekä palvelujen ja tiedon saavutettavuudessa. Kaupunki vastaa katujen, puistojen ja muiden yleisten alueiden sekä useiden julkisten rakennusten esteettömyydestä. Esimerkiksi Tampereen ydinkeskusta on kuitenkin vammaiselle, vanhuksille ja liikuntarajoitteisille vaarallinen ja vaikea kulkuympäristö. Kesällä kaupunkilaisia haittaavat päällysteen heikko kunto, rakennustyömaat ja pysäköinti jalkakäytäville. Vanhuksia ja liikuntarajoitteisia koettelevat erityisesti mäet ja kaltevat jalkakäytävät sekä suojateiden korkeat reunakiveykset. Hankalia saattavat olla myös portaat ja sadevesikourut. Ehkä kuitenkin kaikkein suurimman esteen muodostaa ihmisten asenteet. Lisäksi huomiota on kiinnitettävä palvelujen sekä tiedon saavutettavuuteen.
Tampereella toimii kaupungin asettama toimielin vammaisneuvosto, yhteistyöelimenä kaupungin, eri tavoin toimimisesteisten kuntalaisten sekä eri yhteistyöjärjestöjen välillä. Vammaisneuvoston tehtävänä on seurata mm. vammaispalveluiden kehittämismahdollisuuksia, esteettömyyden toteutumista ja kuntoutumismahdollisuuksien kehitystä kaupungissa. Vammaisneuvosto mm. tekee aloitteita ja antaa lausuntoja suunnittelijoille kaupunkiympäristön suunnitteluprosessissa, koskien esimerkiksi esteettömyyttä julkisten tilojen suunnittelun yhteydessä. Tampereen kaupungin vammaisneuvosto kannattaa esteettömyysasiamiehen paikkaamista Tampereen kaupunkiorganisaatioon. Vammaisten kaupunkilaisten palvelujen saavutettavuuden parantamiseksi kuitenkin myös vammaisasiamiehen saaminen kaupungin organisaatioon on erittäin tärkeää. Tampereen kaupunginvaltuusto päätti 14.11.2005, että vuoden 2006 aikana selvitetään mahdollisuus vammaisasiamiehen toimen perustamisesta vuoden 2007 alusta.
Esitän, että kaupunginhallitus ryhtyy toimenpiteisiin esteettömyysasiamiehen nimittämiseksi Tampereen kaupungin palvelukseen. Esteettömyysasiamiehen tehtävänkuva tulisi määritellä siten, että siinä korostuvat palvelujen saavutettavuudesta huolehtiminen sekä poikkihallinnollinen yhteistyö eri hallintokuntien välillä esteettömyyden ja palvelujen saavutettavuuden huomioimiseksi palvelujen suunnittelussa ja toteutuksessa. Lisäksi tehtäviin kuuluisi tiedottaminen, neuvonta ja opastus. Esteettömyysasiamies toimisi tämän ohella myös vammaisneuvoston asiantuntijajäsenenä.
Aila Dündar-Järvinen
Kaupunginvaltuutettu
VALTUUSTOALOITE KONSULINSAAREN KÄYTTÖÖNOTTAMISEKSI
Nykyisin osittain Satakunnan sillan alla sijaitsevalla Konsulinsaarella on aikanaan toiminut kesäravintola ainakin 1880‑luvulta vuoteen 1900 saakka. Kaupunginvaltuusto päätti vuonna 1881 rakennuttaa Konsulinsaarelle kahvilarakennuksen, jonka piirustukset vahvistuivatkin v. 1883. Vaikka rakennus oli tarkoitettu vain kahvilaksi alkoi se kuitenkin ajan vaatimusten mukaisesti toimia pian ravintolana. Sittemmin Satakunnan sillan valmistuttua ja peitettyä alleen osan saaren pinta‑alasta suunniteltiin paikalle uusi rakennus, jonka oli tarkoitus korvata vanha puurakenteinen Tampereen kaupungin rakennuttama ravintola‑kahvilarakennus. Perimätiedon mukaan uuden rakennuksen suunnitelmat tilasi yksityishenkilö arkkitehti Birger Federleyltä. Tätä rakennusta, jonka oli määrä toimia myös ravintolana, ei kuitenkaan koskaan toteutettu. Erilaisista syistä johtuen Konsulinsaareen ei tämän jälkeen ole rakennettu rakennuksia vaan alue on saanut toimia lähinnä asemakaavoitettuna puistona, jossa kasvaa puita ja johon toisinaan on istutettu kukkaistutuksia, mutta jonne ei kaupunkilaisilla ole pääsyä.
Nykyisin voimassa olevassa Finlaysonin alueen asemakaavassa Konsulinsaaren kautta on johdettu kevyen liikenteen reittiyhteys, ns. Konsulin silta, Tampellan alueen Työn puistosta vastakkaiselle puolelle Finlaysonin puoleisen rakennuksen seinämälle. Toteutusaikataulunsa puolesta tämä silta ajoittuu kuitenkin melko pitkälle tulevaisuuteen ja odottanee Tammerkosken yläjuoksun muiden siltojen toteutumista.
Konsulinsaari on kuitenkin erittäin keskeisellä paikalla oleva saari Tammerkoskessa ja sen tehokkaammalle käytölle on löydettävissä paitsi historialliset perusteet, myöskin Tampellan ja Finlaysonin alueiden kehittymisen tukemiseen liittyvät perusteet. Sen lisäksi, että saaren kautta tullaan toteuttamaan kevyen liikenteen yhteys Tampellan ja Finlaysonin välille, voitaisiin saarelle toteuttaa myöskin kesäkahvila‑toimintaa ja esimerkiksi pienimuotoista näyttelytoimintaa palveleva rakennus terasseineen. Yleisön pääsy saarelle edellyttää luonnollisesti saaren aitaamista Satakunnan sillan tyyliin sopivalla aitarakenteella. Edelleen saaren tehokas käyttö edellyttäisi kulkuyhteyden järjestämistä alueelle myöskin Satakunnan sillan kautta. Lienee myös mahdollista jonkin verran laajentaa saaren maa‑alaa, kuten Pellavatehtaan isännöitsijä, konsuli Wahlgren aikoinaan teki, jotta kahvilatoiminta ja rakentaminen tulisi mahdolliseksi. Vaikka sähkölaitoksen energiatuotanto koskessa aiheuttaa tarvetta suojata saarella vierailevia ihmisiä veden varaan joutumiselta, tämä tuskin on suurempi vaara kuin riski pudota viereiseltä Satakunnan sillalta tai kosken ylittävältä patosillalta. Turvallisuus lienee siten tekijä, joka voidaan huomioida alueen suunnittelussa.
Konsulinsaaren tehokkaampi ja kuntalaisia nykyistä paremmin palveleva käyttö voitaisiin toteuttaa pienimuotoisen ja arkkitehtuuriltaan ympäristöön sopivan paviljonkityyppisen rakennuksen avulla. Tässä rakennuksessa voisi kesäaikaan toimia kahvila ja sinne voitaisiin sijoittaa esimerkiksi pienimuotoisia Tampellan ja Finlaysonin historiasta kertovia näyttelyitä. Konsulinsaaren rakentaminen voitaisiin aloittaa riippumatta asemakaavoitetun kevyen liikenteen reitin valmistumisen aikataulusta siten, että kulkuyhteys saarelle järjestetään Satakunnan sillalta.
Esitän, että Tampereen kaupunki ryhtyy toimenpiteisiin Tammerkoskessa sijaitsevan Konsulinsaaren tehokkaammaksi käyttämiseksi rakentamalla saarelle kulkuyhteyden Satakunnan sillalta ja rakennuttamalla alueelle kesäkahvilatoimintaa ja pienimuotoisia näyttelyitä mahdollistavan paviljonkirakennuksen terasseineen.
Aila Dündar-Järvinen
Kaupunginvaltuutettu
VALTUUSTOALOITE VIIKINSAAREN ALUEEN KEHITTÄMISEKSI
Viikinsaaren alue on merkittävä virkistys- ja retkeilykäytössä oleva tamperelainen matkailukohde. Viikinsaareen perustettiin luonnonsuojelualue 9.12.1994. Saari ja sen luonnonsuojelualue sijaitsevat n. 3,5 kilometrin päässä Tampereen keskustasta. Luonnonsuojelualueen pinta-ala on 10,53 ha ja se sijaitsee Viikinsaaren länsiosassa. Saaren kasvillisuus on poikkeuksellisen monimuotoista ja rehevää. Saaressa oli 1980-luvun lopulla tehdyn tutkimuksen mukaan 253 kasvilajia. Näistä arviolta 150 on ilmeisesti saaren alkuperäisiä lajeja. Loput eli noin 100 lajia ovat kulkeutuneet saareen ihmisen toimesta.
Viikinsaarella on runsaasti erilaisia virkistyskäytön kannalta oivallisia toimintoja ja mahdollisuuksia. Saarella on mm. leikkipaikkoja lapsille, uimaranta, pelikenttiä ja pienoisgolfrata ja lisäksi tilauskäytössä oleva rantasauna. Saaren grilli- ja keittokatokset ovat vapaasti käytettävissä. Saaresta voi esimerkiksi vuokrata soutuveneen ja satamassa on tilaa myös vierasveneille. Kulttuuritoimi järjestää saarella ohjelmallista toimintaa kesäkautena. Saaressa on ekumeeninen kappeli, ravintola, grillikioski, tanssilava ja näyttämö. Noin viidentoista hehtaarin kokoisella saarella on ollut ulkoilmaravintola jo 1800-luvun puolesta välistä asti. Mainittua kesäravintola Wanhaa Kaidesaarta voi tarvittaessa vuokrata myös yksityistilaisuuksiin.
Viikinsaaren käyttö virkistystarkoituksiin juontaa juurensa jo 1800-luvun puolivälistä. 1866 Carl Gustaf Tallqvist perusti sinne ensimmäisen ulkoilmaravintolan. 1870- ja 1880-luvuilla saari toimi herrasväen huvittelupaikkana. 1890-luvulla Tampereen kaupunki osti Viikinsaaren Tallqvistin perikunnalta ja rakensi sinne uuden ravintolan vuonna 1895. Sittemmin saari oli pitkään mm. työväenyhdistyksen käytössä. Kaupunki toteutti vaiheittain alueelle uudisrakennuksia, mm. edellä mainitut tanssilavan ja näyttämön. 1900-luvun puolivälin aikoihin alueen käytössä on ollut jonkin verran taukoja, mutta aivan viime vuosina virkistyskäyttö on jälleen ollut nousussa mm. säännöllisen laivaliikenteen seurauksena.
Viime vuosien aikana saaren virkistyskäyttötoimintoja ei ole voitu kaupungin investointiohjelmien puitteissa riittävässä määrin kehittää. Takavuosien merkittävimpiä kehittämishankkeita ja investointeja saarella edustaa ekumeeninen kappeli, jonka taiteilija Ilkka Väätti on suunnitellut vuonna 1899 valmistuneeseen saarella sijainneeseen putkarakennukseen sekä vuonna 2003 toteutettu Viikinsaaren sataman laiturin kunnostustyö. Saaren matkailu- ja virkistyskäytön kehittämisen kannalta olisi tärkeää saada saarelle uusia vetovoimaisia toimintoja ja attraktioita. Yhtenä esimerkkinä tällaisesta voisi olla vaikkapa näyttelyrakennus, jossa pysyvinä näyttelyinä voisi toimia vaikkapa saaren historiasta ja luonnosta kertovat osastot ja vaihtuvina näyttelyinä kiertää esimerkiksi suomalaisista taidemuseoista ja yksityiskokoelmista lainaksi saatavia näyttelykokonaisuuksia.
Saaren virkistyskäyttö on myös voimakkaasti rajoittunut pelkästään kesäaikaan. Säännöllistä laivaliikennettä saarelle järjestetään vain toukokuun puolivälin ja elokuun lopun välisenä aikana. Saaren aluetta voitaisiin hyödyntää virkistyskäytössä myös muina aikoina. Esimerkiksi talviaikaan Pyhäjärven jäällä liikkuu aurinkoisina kevätpäivinä huomattavan paljon ulkoilijoita, mm. hiihtäjiä. Voitaisiin tutkia mm. mahdollisuutta järjestää talvisin erilaisia talviliikuntatapahtumia hyödyntäen Viikinsaaressa sijaitsevia palveluita. Tässä yhteydessä voitaisiin samalla tutkia mahdollisuuksia pitää vaikkapa kahvilaa tai ravintolaa yleisölle avoinna päiväsaikaan talviviikonloppuisin.
Saaren rakennusten esteettömyyteen tulee myös kiinnittää huomiota. Tamperelaiset vammaisjärjestöt ovat käyneet tutustumassa kesällä 2006 Viikinsaareen ja todenneet, että esteettömyyttä tulee parantaa. Esim. tanssilavan päihin tulisi laittaa luiskat, jotta esteetön kulku olisi mahdollista.
Esitän, että Tampereen kaupunki ryhtyy tutkimaan mahdollisuuksia kehittää omistamaansa Viikinsaaren aluetta ympärivuotisena matkailukohteena. Alueelle tulisi laatia kehittämis- ja investointisuunnitelma, jolla saarella sijaitsevia virkistyskäyttömahdollisuuksia voitaisiin lisätä ja kehittää sekä hyödyntää myöskin talviaikana. Viikinsaaren esteettömyyttä tulee myös parantaa.
Aila Dündar-Järvinen
Kaupunginvaltuutettu
VALTUUSTOALOITE TAMPEREEN KAUPUNGIN VIESTINTÄSTRATEGIAN PÄIVITTÄMISEKSI
Varsinkin yritysviestinnässä on viestintästrategia noussut keskeiseksi tavaksi määritellä ja suunnitella toimijan ulkoisen kuvan sekä tiedottamisen tavoitteita ja toimintatapoja. Myös kaupungin viestinnän kokonaissuunnitelma perustuu yleensä viestintästrategiaan, joka puolestaan lähtee koko yhteisön strategiasta. Viestintästrategian visio luo ne tavoitteet, joihin kaupungin viestintäpolitiikka tähtää ja määrittelee ne arvot, toisinnan myös keinot, joita viestinnässä noudatetaan. Viestinnän vision toteuttaminen luo mm. luottamusta kaupungin toimintaan ja on välttämätön osa kaupungin aktiivista maineenhallintaa. Kaupunkistrategiassa määritellään kaupungin uudistuvan johtamisen perustaan kuuluvan kaupungin luottamushenkilöiden, viranhaltijoiden ja kuntalaisten hedelmällinen ja toimiva yhteistyö kaupungin kehittämisessä sekä oikea-aikainen ja avoin viestintä.
Tampereen kaupungin viestintästrategia on peräisin vuoden 1998 alusta. Tämän jälkeen on viestintästrategiaa tarkentava viestintäohje hyväksytty kaupunginjohtajan päätöksellä 26.3.2004. Viestintäohjeen luonne on selkeästi kaupunkistrategiaa tukeva toimintaohje. Viestintäohjeet on tarkoitettu selkärangaksi, johon kaupungin tiedottajat ja muut viestinnästä vastaavat työssään tukeutuvat. Viestintäohjeessa tiedonkulku määritellään niin, että se on esimiesten ja alaisten välistä suoraa tiedon välittämistä ja muuta hallinnon sisäistä yksilöidyn tiedon välittämistä. Ohjeen mukaan tiedotus puolestaan on yleistä kaupungin asioista tiedottamista sisäisesti tai ulospäin ja viestintä taas on kaksisuuntaista, yleistä kaupungin asioiden käsittelyä viestintävälineiden avulla siten että se sisältää myös markkinointiviestinnän, ympäristön luotauksen ja sidosryhmäviestinnän.
Tiedotus- ja mediakenttä on jatkuvan murroksen ja muutoksen kohteena johtuen mm. viestintävälineiden teknisestä kehityksestä ja luonteen muutoksesta. Viestinnän kehityksen suurin murros 1900-luvulla oli digitaalisen tietotekniikan tulo viestintävälineeksi. 2000-luvulla webin mediamaisema on alkanut muuttua televisiota muistuttavaksi ja internet on muuttunut merkittäväksi tiedotus- ja uutiskanavaksi. Mm. Lapin yliopiston mediatieteen professori Mauri Ylä-Kotola ennustaa Mediaviikko-julkaisussa 6.6.2006 että nettitelevisio tulee melko pian syrjäyttämään digi-tv:n. Hänen mukaansa digitaalitelevisio on välineenä jo syntyjään vanhanaikainen ja nettitelevisio näyttäisi syrjäyttävän sen melko nopeasti.Televisiolähetysten luonteisten tuotteiden julkaiseminen internetissä on vain yksi esimerkki siitä, miten uutisten tuottaminen ja tiedottaminen muuttuu luonteeltaan yhä nopeatempoisemmaksi ja paikallisemmaksi. Myös Tampereen kaupungin tulee omassa tiedottamisessaan ottaa käyttöön uusia mediakanavia ja median käyttötapoja sekä päivittää tiedotusstrategiaansa vastaamaan paremmin nykypäivän tiedottamisen haasteisiin ja teknisiin mahdollisuuksiin.
Esitän, että Tampereen kaupunki päivittää vuodelta 1998 peräisin olevan viestintästrategiansa vastaamaan paremmin nykypäivän viestintä- ja mediakentän haasteita ja mahdollisuuksia.
Aila Dündar-Järvinen
Kaupunginvaltuutettu
Valtuustoaloite integraatio-opetuksen kehittämiseksi ja säilyttämiseksi yhteistyössä eri tahojen kanssa Tampereen kaupungissa
Perusopetuksen kouluverkkoselvityksessä 2006 esitetään mm. Pellervon koulukiinteistöstä luopumista kesällä 2008. Tällä tulee olemaan vaikutusta esim. erityisopetuksen järjestelyihin, koska Pellervon koulukiinteistössä on toiminut lukuvuonna 2005-2006 viisi Kalevanpuiston koulun opetusryhmää. Pellervon ja Kalevanpuiston yhteistoiminta eli integraatio aloitettiin 7 vuotta sitten erityisoppilaiden vanhempien toiveesta lain mahdollistamana. Integraatio perustuu ”Yhteinen koulu kaikille”-ajatukseen. Integraatio on ollut pedagogisesti arvokas, yhteisten vuosien myötä kehitetty toimintamalli, joka perustuu yleisopetuksen ja erityisopetuksen luokkamuotoiselle yhteistoiminnalle. Koulujen oppilaat toimivat yhdessä eri tavoin, esim. oppitunneilla, tapahtumissa, työpaja- ja kerhotoiminnassa, juhlissa ja välitunneilla. Mikäli yhteistyö loppuu, menetetään arvokas ja vuosien myötä yhdessä kehitetty ainutlaatuinen integraatiotyö. Samoin menetetään kiinteä yhteistyö Sammon päiväkodin esiopetuksen kanssa.
Kalevanpuiston koulussa annetaan luokkamuotoista erityisopetusta oppilaille, joilla on laaja-alaisia oppimisvaikeuksia. Oppilaita on kaikkiaan 136 ja perusopetusryhmiä on 19. Koulussa noudatetaan erilaajuista oppimäärää sekä toiminta-alueisiin perustuvaa opetussuunnitelmaa. Jokaiselle oppilaalle tehdään henkilökohtainen opetuksen järjestämistä koskeva suunnitelma eli HOJKS. Tähän suunnitelmaan sisältyy myös Pellervon koulun fyysinen läheisyys, joka mahdollistaa joustavat yksilölliset ratkaisut ja siirtymiset talosta ja ryhmästä toiseen. Oppilailla on laaja-alaisia oppimisen ja ymmärtämisen vaikeuksia, he voivat olla esim. kehitysvammaisia tai autistisia ja he tarvitsevat paljon tukea oppimiseen ja elämänhallintaan.
Perusopetuksen kouluverkkoselvitykseen liittyen on toiminut työryhmä, joka on selvittänyt integroidun opetuksen yhteistyötä ja sen toteutusta eri sijoitusvaihtoehdoissa. Työryhmä jätti raporttinsa 15.6.2006. Työryhmällä, joka asetettiin 11.5.2006 oli kuukausi aikaa valmistella raporttinsa ja se kokoontui 4 kertaa. Työryhmä koostui aluerehtoreista ja rehtoreista. Työryhmän työskentelyn lähtökohtina ovat olleet perusopetuksen kouluverkkoselvitys ja tarve integroidun opetuksen uudelleen järjestelyyn. Suunnitelmien lähtökohtana on, että Kalevanpuiston ja Raholan erityisopetusta järjestetään Annalan, Kalevanpuiston ja Raholan kouluissa. Kalevanpuiston koulun luokkia tullaan ehkä sijoittamaan myös Sammon yhtenäiskoulun yhteyteen.
Perusopetuksen kouluverkkoselvitys on esitetty tiedoksi Päivähoidon- ja perusopetuksen johtokunnassa ja Kasvatus- ja opetuslautakunnassa. Kaupunginhallitus jätti selvityksen pöydälle 12.6.2006. Koska työryhmän raportti on suppea, suuntaa antava, lähinnä ehdotus integroidun opetuksen yhteistyömuodoista, tulee kasvatus- ja opetuspalvelukeskuksen laatia kattava Tampereen kaupungin perusopetuksen integraatiosuunnitelma.
Esitän, että Tampereen kaupungin integraatio-opetusta kehitetään oppilaita, vanhempia, opettajia, vammaisjärjestöjen ja luottamushenkilöiden mielipiteitä ja kokemuksia kuulemalla ja yhteistyössä heidän kanssaan. Integraatiosuunnitelman laadinnan yhteydessä tulee kuulla edellä mainittujen tahojen kannanotot. Integraatiosuunnitelma tulee tuoda tämän jälkeen kasvatus- ja opetuslautakunnan päätettäväksi.
Aila Dündar-Järvinen
Kaupunginvaltuutettu
Valtuustoaloite eettisen neuvottelukunnan perustamiseksi Tampereelle
Useissa sairaanhoitopiireissä toimii hoitoeettinen neuvottelukunta, jonka tarkoituksena on käydä ja pitää yllä laajaa hoitoeettistä keskustelua ajankohtaisista terveydenhuollon piiriin kuuluvista asioista sekä kerätä terveydenhuollon eettisiin kysymyksiin liittyvää tietoa kansallisesti ja kansainvälisesti. Neuvottelukunnan tehtäviin kuuluu myös lausuntojen ja suositusten antaminen.
Tampereen kaupungissa on käynnissä mittava hallinnonuudistus, joka koskettaa kaikkia kuntalaisia. Uudistuksen myötä kuntalaisten, päättäjien ja virkamiesten tulee sopeutua uuteen hallinnolliseen kulttuuriin. Toimintamallin uudistuksessa on pienemmälle huomiolle jäänyt arvokeskustelu ja eettiset näkökulmat. Kaikki kaupungissa tehtävät päätökset koskettavat kuntalaisia myös eettisesti. Joissakin päätöksissä raha ratkaisee liikaa, joissakin taas liian vähän. Aika usein kuntalaiset ja tiedotusvälineet joutuvat päätösten jälkeen kyselemään päättäjien ja virkamiesten eettisten ja moraalisten arvojen perään. Joskus kyseessä on selkeä tiedonpuute, joskus arvot eivät kohtaa riittävästi. Harvoin tehtyihin ratkaisuihin on yhtä selkeää perustetta. Päätöksiin vaikuttaa myös, tehdäänkö ratkaisut lyhyellä aikavälillä vai tulevaisuuden huomioon ottaminen pitkällä tähtäimellä. Ihmisillä on eri taustoista ja elämäntilanteista johtuen melko erilaiset käsitykset esim. oikeudenmukaisuudesta, vastuullisuudesta ja periaatteista. Lisäksi poliittisilla puolueilla on omat periaatteensa ja tavoitteensa viiteryhmineen, jotka vaikuttavat niiden toimintaan.
Tampereen tulisi toimia Suomen kuntakentässä edelläkävijänä myös eettisten arvojen huomioimisessa. Tampereelle tulisi perustaa pysyvä eettinen neuvottelukunta, joka koostuisi päättäjistä, virkamiehistä, eri toimialueiden edustajista, etiikan ja tieteen asiantuntijoista ja tiedotusvälineiden edustajasta. Neuvottelukunnan rooli olisi neuvoantava, se antaisi lausuntoja, suosituksia tärkeistä kaupunkia koskevista asioista ja hankkeista. Tärkeä tehtävä olisi eettisen arvokeskustelun ylläpitäminen ja herättäminen.
Esitän, että Tampereen kaupunki perustaa eettisen neuvottelukunnan, joka antaa lausuntoja, suosituksia ja pitää yllä arvokeskustelua. Sen tehtävänä olisi kerätä myös kansallista ja kansainvälistä eettisiin kysymyksiin liittyvää tietoa päätöksenteon pohjaksi. Neuvottelukunnalla ei olisi varsinaista päätäntävaltaa, mutta se voisi tehdä aloitteita ja toimia asiantuntija-apuna päättäjien ja virkamiesten päätösten tueksi.
Aila Dündar-Järvinen
Kaupunginvaltuutettu
VALTUUSTOALOITE OMAISHOITOLAIN MUKAISESTA OMAISHOIDON TUESTA JA SELVITYKSEN JA SUUNNITELMAN TEKEMISESTÄ TAMPEREEN KAUPUNGISSA
Laki omaishoidon tuesta (omaishoitolaki) tuli voimaan 1.1.2006. Laki korvaa omaishoidon tukea koskevat sosiaalihuoltolain säännökset sekä asetuksen omaishoidon tuesta. Omaishoidon tuki uuden lain mukaan on kokonaisuus, johon kuuluvat omaishoitajalle annettava hoitopalkkio, vapaapäivät ja omaishoitoa tukevat palvelut sekä hoidettavalle annettavat tarvittavat palvelut. Uuden lain mukaan hoitopalkkion vähimmäismäärää korotetaan 300 euroon. Jos omaishoitaja on lyhytaikaisesti estynyt tekemästä omaa tai toisen työtä, hoitopalkkio on vähintään 600 euroa kuukaudessa. Hoitopalkkio on verotettavaa tuloa. Hoitopalkkioiden indeksisuojaa parannetaan siten, että palkkiot tarkistetaan kalenterivuosittain vahvistettavalla työntekijän eläkelaissa tarkoitetulla palkkakertoimella. Kunnat voivat myös maksaa vähimmäismääriä suurempia hoitopalkkioita.
Omaishoidontuesta laaditaan omaishoitajan ja kunnan välillä sopimus, jonka liitteenä on oltava hoito- ja palvelusuunnitelma. Ennen sopimuksen solmimista kartoitetaan hakijan tilanne ja käydään läpi eri palvelujen tarpeet. Palveluohjaajat tekevät myös kotikäynnin ja antavat tietoa tukipalveluista.
Omaishoitolain mukaan sitovaa hoitotyötä tekevällä omaishoitajalla on oikeus pitää vapaata vähintään kaksi vuorokautta kuukaudessa. Lain mukaan vapaat eivät vähennä hoitopalkkion määrää. Kunnan on huolehdittava hoidettavan hoidon järjestämisestä omaishoitajan vapaan aikana.
Tampereella omaishoidon tuen saajien määrä on laskenut vuosi vuodelta: v. 2003 saajia oli 651, v.2004 641, v.2005 569 ja v.2006 521. Vuonna 2006 omaishoidon tukea saavista oli alle 18-vuotiaita 148 asiakasta ja yli 18-vuotiaita 373 asiakasta. Vuosina 2004-2006 määrärahan riittämättömyyden vuoksi yli 18-vuotiaiden omaishoidontuen hakemuksia hylättiin 23 ja yli 18-vuotiaiden hakemuksia 235 eli yhteensä määrärahahylkyasiakkaita oli 258. Koska hakemuksia jätetään pitkin vuotta, määrärahahylkyasiakkaiden määrä kasvaa.
Vammaisten ja pitkäaikaissairaiden kohdalla avuntarve on ympärivuorokautista. Esim. Ylisen kehitysvammalaitoksessa hoitovuorokausi maksaa 347 euroa eli yhtä paljon kuin alin omaishoidon tuen hoitopalkkio kuukaudessa.
Esitän, että Tampereen kaupunki huolehtii, että omaishoidon tuen kokonaisuus toteutetaan 1.1.2006 voimaan tulleen omaishoitolain mukaisesti. Kaupungin tulee laatia kriteerit ja tehdä selvitys omaishoidon tuen ja tukipalvelujen tilanteesta Tampereella ja että selvitykseen liitetään toimenpide-ehdotukset ja määräraha-arvio. Kaupungin tulee tehdä myös pitkäntähtäimen suunnitelma, millä keinoin omaishoitajien asema tullaan turvaamaan tulevaisuudessa.
Selvitys on tuotava kaupunginvaltuuston käsittelyyn.
Esitän myös, että kaikille kriteerit täyttäville omaishoitajille myönnetään omaishoidontuki ja että Tampereen kaupunki varaa siihen riittävät määrärahat.
Aila Dündar-Järvinen
Kaupunginvaltuutettu
VALTUUSTOALOITE IKÄIHMISTEN HOIDON TASON PARANTAMISEKSI TAMPEREELLA
Pohjoismaiden suurimmassa vanhainkodissa, Koukkuniemessä, on tällä hetkellä noin tuhat laitospaikkaa ja henkilökunnan virkoja noin 650. Hoitohenkilökuntaa vanhainkodissa on nykyisin 436. Nykyväellä Koukkuniemen hoidon taso on tehdyn tarkastuksen ja lääninsosiaalitarkastaja Marjatta Aittolahden mukaan vain välttävä. Hoitohenkilökunnan vajausta on nykytilanteessa 103. Lääninhallituksen kannan mukaan hyvä hoitotaso vaatisi vanhainkotiin 300 hoitajaa lisää. Sadalla hoitajalla taso nousee vasta välttävästä tyydyttäväksi. Myös Kaupin sairaala, jossa hoitopaikkoja on 256, tarvitsee n. 30-40 lisähoitajaa, jotta päästäisiin hyvälle hoitotasolle. Kaupin sairaalassa on mm. monisairaita ja muistihäiriöisiä vanhuksia, jolloin hyvän hoidon raja on 0,7-0,8 hoitajaa potilasta kohti.
Keskeinen ongelma riittävän hoitohenkilökunnan saamiseksi tamperelaisiin ikäihmisten hoitolaitoksiin on paitsi määrärahan puute, myös hoitohenkilökunnan rekrytointia vaikeuttava työmäärään nähden riittämätön henkilökunnan palkkataso. Kun lisäksi hoitolaitosten toimintoja pyöritetään liian pienellä työvoimalla, kaatuu töissä käyvien päälle niin suuri taakka, että työuupumus voi yllättää. Vaikea työ, suuri työmäärä ja matala palkkataso hankaloittavat hoitohenkilökunnan menestyksekästä rekrytointia. Vanhusten hoitohenkilökunnan palkat tulee saada vastaisuudessa kilpailukykyiselle tasolle.
Tampereen kaupungin tulee myös huolehtia siitä, että vanhainkodeissa asuvat saavat mahdollisuuden ulkoilla riittävästi. Tätä tarkoitusta varten on yleensä kesäisin palkattu ulkopuolista työvoimaa, mm. koululaisia. Tästä käytännöstä ei resurssipulan vuoksi tule luopua, vaan ikäihmisten ulkoilumahdollisuuksista tulee huolehtia myös jatkossa.
Tampereen kaupungin sosiaali- ja terveystoimen talousarvio on nykyisin yli 435 miljoonaa euroa. Sadan uuden työntekijän palkkamenot ovat noin kolme miljoonaa euroa vuodessa.
Maaliskuun alusta on tullut voimaan myös vanhushuoltoa koskeva hoivatakuu. Sen tulisi taata yli 80-vuotiaille sosiaalipalvelujen tarpeen arvioinnin seitsemän päivän kuluessa siitä, kun palvelun tarvitsija on ottanut kuntaan yhteyttä. Koukkuniemen vanhainkotiin odottaa lisäksi paikkaa n. 250 vanhusta, joista yli 80 Kaupin sairaalassa. Nämä velvoitteet ja tiedostetut tarpeet tulee ottaa selkeästi huomioon laadittaessa Tampereen kaupungin tulevien vuosien talousarvioita.
Vanhuspalveluita, ikäihmisten tuettua asumista ja laitospaikkoja odottavat ja tarvitsevat ne ihmiset, joiden osana on ollut mm. osallistua maamme puolustukseen sotien aikana ja sen jälleenrakentamiseen sotien jälkeen. Ikäihmisemme ovat jo työnsä tehneet ja ovat ansainneet turvatun ja inhimillisen vanhuuden. Tampereen kaupunginvaltuuston tulee osoittaa mahdollisimman pian riittävät määrärahat hoitohenkilökunnan palkkaamiseen vakinaisiin vakansseihin sekä Koukkuniemen vanhainkotiin että Kaupin sairaalaan, jotta vanhusten hoito saadaan hyvälle tasolle. Tampereen kaupungin tulee tukea ikäihmisten kotona asumista kehittämällä kotihoitoa, kotisairaanhoitoa, asumispalveluita sekä tukea ikäihmisten kotona selviytymistä helpottavia teknologisia innovaatioita osana kaupungin ohjelmapohjaista kehittämistä.
Tampereen kaupunki on viime vuosina satsannut vanhusten palveluihin, mutta satsauksen määrää tulee edelleen korjata. Esim. vuosina 2003-2004 hoitohenkilöstövajetta korjattiin 37 vakanssilla. Tampereen kaupunginvaltuusto hyväksyi myös 22.6.2005 kesken vuoden talousarviolisäyksenä 1,2 miljoonaa euroa laitoshoidon henkilöstövajeen korjaamiseksi.
Tampereen kaupunginvaltuuston jäsenten ja virkamiesten tulee vastata vanhusten hoidon nykytilasta ja kehittämistarpeista Tampereella korjaamalla vanhushuollon resursointia vastaamaan todellista tarvetta. On erittäin tärkeätä, että 8.5.2006 kaupunginvaltuuston talous- ja strategiaseminaarissa kaupunginvaltuutetut ja virkamiehet käyvät yhdessä läpi vanhusten hoidon tämänhetkisen tilanteen ja kehittämistarpeet Tampereen kaupungissa.
Esitän, että ikäihmisten hoidon tason parantamiseksi Tampereen kaupunki kiireellisesti selvittää ja tuo hoitohenkilökunnan tarpeen vanhusten hoitolaitoksissa, kustannusarvion, aikataulun ja kehittämistarpeet ja toteuttamiskelpoiset suunnitelmat sosiaali- ja terveyslautakunnan ja Tampereen kaupunginvaltuuston käsittelyyn.
Aila Dündar-Järvinen
Kaupunginvaltuutettu
VALTUUSTOALOITE SELKEIDEN RAKENNUSSUOJELUN KRITEERIEN LAATIMISEKSI TAMPEREEN KAUPUNGISSA
Rakennetussa ympäristössä on totuttu toisinaan puhumaan arvokkaista rakennuksista, ns. arvorakennuksista ja arvokkaista maisemista ja ympäristöistä. Rakennetun ympäristön arvoja on totuttu myös luettelemaan lakiteksteissä ja niiden perusteluissa sekä vaikkapa lakeja sovellettaessa tehtäessä esimerkiksi suojelupäätöksiä ja asemakaavoja. Itse rakennussuojelulaissa ei sen sijaan puhuta suoraan arvoista vaan katsotaan, että suojelun kohteilla voi olla ”merkitystä”. Rakennussuojelulain kannalta kohteilla voi olla kulttuurihistoriallista merkitystä, rakennushistorian, rakennustaiteen, rakennustekniikan, erityisten ympäristöarvojen, rakennuksen käytön, siihen liittyvien tapahtumien, rakennuksen ainutlaatuisuuden, tai tyypillisyyden kannalta. Se, miten nämä suojelun kohteiden merkitykset tai merkittävyydet, tai ehkä oikeammin arvot tunnistetaan, jää kuitenkin lakitekstissä määrittelemättä. Ovatko tämänlaatuiset arvot kohteissa yleisesti tunnistettavissa vai vaatiiko niiden tunnistaminen joitakin erityiskykyjä tai asiantuntemusta on myös lakitekstissä jätetty määrittelemättä. Maankäyttö- ja rakennuslaissa puolestaan puhutaan eri kohdissa kulttuurihistoriallisista arvoista ja rakennustaiteellisista arvoista. Maankäyttö ja rakennnuslain mukaan rakennuksilla ja rakennetulla ympäristöllä voi siis olla ainakin kulttuurihistoriallisia ja rakennustaiteellisia arvoja. Miten nämä arvot ovat tunnistettavissa mahdollisesti arvokkaissa kohteissa on jälleen jätetty erikseen määrittelemättä.
Tampereella on käyty lukuisia keskusteluja ja ”taisteluita” yksittäisten rakennusten ja ympäristöjen suojelusta. Rakennetun ympäristön arvoista esiintyy lukuisia mielipiteitä, jotka myös saattavat muuttua ajan kuluessa esimerkiksi niin, että tiettynä aikana rakennusten arvoja ei tunnisteta ja taas myöhemmin ne nähdään selkeämmin. Useista takavuosina puretuista rakennuksista on todettu, että nykyarvion perusteella purkaminen voisi jäädä tekemättä.
Rakennussuojelun käytäntöä ja suojelua toteutetaan Tampereen kaupungissa useimmiten asemakaavojen laatimisen yhteydessä. Koska laista ei suoraan seuraa mitään kriteerejä, joiden avulla suojeltavaksi katsottavat arvokkaat rakennukset tai ympäristöt olisi tunnistettavissa, joudutaan suorittamaan tapauskohtaista tulkintaa. Tämän käytännössä suorittavat asemakaavoittajat ja lupaviranomaiset omaan asiantuntemukseensa ja asiantuntijalausuntoihin nojautuen. Tällöin kuitenkin liikutaan melko kiistanalaisella alueella, jossa asiantuntijamielipiteetkin voivat olla keskenään ristiriitaisia.
Konkreettisena esimerkkinä tällaisesta tulkinnanvaraisesta suojeluratkaisusta tai -tavasta voidaan mainita vaikkapa Hämeenpuiston Rillinki-nimisen kioskirakennuksen suojelumääräys (YLA 11.10.2005) jossa rakennuksen asemakaavalla on pyritty turvaamaan alkuperäisessä osassa tehtävien muutosten palauttava luonne. Asemakaavamääräyksessä todetaan, että rakennus on korjaus- ja muutostöiden yhteydessä eräiltä osin korjattava entistäen eli korjattaessa sitä on palautettava kohti aikaisempaa ulkoasuaan. Tämän tyyppisellä suojelumääräyksellä pyritään usein palauttamaan rakennus aikaisemman aikakauden merkittäväksi tai paremmaksi katsottuun ulkoasuun, joka jostain syystä on ajan kuluessa tehtyjen muutostöiden vuoksi kadonnut tai heikentynyt. Entistävä tai palauttava suojelumääräys asemakaavassa on kuitenkin voimakkaassa ristiriidassa esimerkiksi joidenkin rakennussuojelun asiantuntijoiden näkemyksen kanssa. Kirjoituksissaan monet asiantuntijat haluavat korostaa ns. historiallisen kerroksellisuuden arvoa. Mm. museoviraston entinen pääjohtaja Henrik Lilius vastustaa useissa yhteyksissä (esim. ICOMOSin Suomen osaston 25-vuotisjuhlajulkaisussa) rakennusten palauttamista jonkin tietyn ajanjakson ulkoasuun sillä perusteella, että palauttamalla rakennuksia entiseen asuunsa tullaan samalla hävittäneeksi rakennuksiin ajan myötä kasautunutta informaatiota. Hän toteaa myös, että entistämällä tai palauttamalla rakennuksia johonkin aikaisempaan ulkoasuunsa tullaan samalla suosineeksi jotakin tiettyä rakennuksen vaihetta tyylin tai esteettisten ominaisuuksien perusteella ja näin hänen mukaansa syyllistytään historiallisen dokumentin vääristämiseen rekonstruktiossa.
Edellä mainittu esimerkki on vain eräs monista rakennusten ja ympäristön suojeluun liittyvistä keskeneräisistä arvokeskustelun aiheista, jotka käytännön suojelussa on johtanut varsin ristiriitaisiin tulkintoihin niistä arvoista, joita rakennuksissa tulisi suojella. Samantyyppistä problematiikkaa liittyy esimerkiksi Museoviraston vuonna 2004 laatimaan luetteloon valtakunnallisesti arvokkaista alueista, johon Tampereelta esitettiin hyväksyttäväksi 25 kartalle piirrettyä aluetta.
Koska kaupunkiympäristön rakennussuojeluun liittyy Tampereellakin lukuisia avoimia periaatteellisia sekä teoreettisia että konkreettisia kysymyksiä on tarpeellista, että Tampereen kaupungille ryhdytään laatimaan hyvin perusteltuja kriteereitä rakennussuojelukysymyksien ratkaisujen pohjaksi tai esimerkiksi laaditaan rakennettua ympäristöä varten oma rakennuskulttuuriohjelma, jossa otetaan kantaa Tampereen kaupungin rakennetun ympäristön suojeltaviin arvoihin ja esitetään kestävät ja hyvin argumentoidut perustelut rakennuskulttuurin suojelemiseksi kaupungissa.
Esitän, että Tampereen kaupunki ryhtyy laatimaan rakennuskulttuuriohjelmaa, jossa esitetään selkeät, hyvin perustellut ja kestävät kriteerit ja ratkaisuperiaatteet yksittäisten rakennusten, rakennusryhmien tai ympäristöjen suojelupäätösten pohjaksi.
Aila Dündar-Järvinen
Kaupunginvaltuutettu
VALTUUSTOALOITE VAMMAISPOLIITTISEN OHJELMAN PÄIVITTÄMISEKSI
Tampereen kaupungin vammaispoliittinen ohjelma syntyi muutama vuosi sitten Tampereen kaupungin vammaisneuvoston ja tamperelaisten vammaisjärjestöjen aktiivisen yhteistyön tuloksena. Asioita valmistelevat viranhaltijat ja päättäjät tarvitsevat työnsä tueksi konkreettista tietoa vammaisten kuntalaisten tarpeista. Ohjelman tarkoituksena on osaltaan edistää vammaispalvelulain tavoitteiden toteutumista Tampereella ja tuoda vammaisten henkilöiden näkemykset päättäjien ja kuntalaisten tietoon.
Tasa‑arvo ja mahdollisuuksien yhdenvertaisuus ovat keskeisiä tavoitteita puhuttaessa vammaisten henkilöiden oikeuksista. Vammaisia kuntalaisia ei tulisi nähdä vain palvelujen käyttäjinä, vaan tasa‑arvoisina osallistujina ja vaikuttajina yhteiskunnassa. Vammaispoliittinen ohjelma tuo esille vammaisten henkilöiden näkemyksiä eri alueiden suunnittelusta, päätöksenteosta, toteutuksesta ja se on tarkoitettu erityisesti Tampereen päättäjille, viranomaisille, järjestöille ja myös vammaisille ihmisille itselleen. Ohjelma antaa tietoa vammaisten tamperelaisten tarpeista ja olosuhteista. Sen tavoitteena on turvata kaikille tamperelaisille yhdenvertaiset osallistumisen mahdollisuudet, mikä edellyttää kaupungin, palvelujen, toimintojen ja tiedotuksen saattamista kaikkien tamperelaisten ulottuville. Päämääränä on vammaisten henkilöiden täysivaltaistuminen eli mahdollisuus hyvään ja mielekkääseen elämään omien kykyjensä, tarpeidensa ja tavoitteidensa mukaisesti. Hyvään ja mielekkääseen elämään kuuluu mahdollisuus omatoimisuuteen, itsemääräämisoikeuteen ja valinnanvapauteen.
Vammaisten kuntalaisten oikeudet tulee tiedostaa ja tunnustaa kaikilla elämänalueilla ja vammaisten ihmisten tulee olla mukana kaikessa heitä koskevien asioiden valmistelussa ja päätöksenteossa. Vammaisten tamperelaisten tasavertaisuuden ja täysivaltaistumisen toteutumiseksi tulee kaupunkia ja ympäristöä muokata mahdollisimman esteettömäksi. Esteet joiden poistamiseen ja vähentämiseen on kiinnitettävä huomiota voivat olla fyysisiä, sosiaalisia, asenteellisia tai kommunikaatioon liittyviä. Esteetön ympäristö on hyvä ympäristö kaikille kuntalaisille.
Vammaispoliittisen ohjelman tavoitteisiin pääseminen edellyttää, että tuodaan esille yhdenvertaisuuden saavuttamista estävät tai rajoittavat toimintatavat kaupungissa, tehdään toimenpide‑ehdotuksia epäkohtien poistamiseksi ja välitetään tietoa vammaisuudesta ja vammaisten kuntalaisten tarpeista eri hallintokunnille ja yhteistyötahoille.
Jotta vammaispoliittinen ohjelma olisi edelleen käyttökelpoinen ja ajan tasalla, tulisi se päivittää säännöllisesti. Päivittäminen vaatii taloudellisia resursseja. Päivitetty vammaispoliittinen ohjelma tulisi tuoda myös kaupunginvaltuuston käsittelyyn, lapsipoliittisen ja päihdepoliittisen ohjelma tavoin.
Esitän, että Tampereen kaupunki päivittää vammaispoliittisen ohjelman yhteistyössä vammaisneuvoston ja vammaisjärjestöjen kanssa antaen siihen tarvittavat resurssit ja tuo päivitetyn vammaispoliittisen ohjelman kaupunginvaltuuston käsittelyyn.
Aila Dündar-Järvinen
Kaupunginvaltuutettu
VALTUUSTOALOITE PÄIVÄKOTIEN PIHOJEN KUNTOKARTOITTAMISEKSI, KUNNOSTAMISEKSI JA VALVONNAN TEHOSTAMISEKSI
Päiväkotien pihat ovat lasten hoidon kannalta tärkeitä. Pihojen tulisi olla virikkeellisiä, toimivia, käytännöllisiä ja turvallisia. Tampereella toimii n. 85 päiväkotia, joiden pihoja ja turvallisuutta kohennetaan vuosittain budjettimäärärahoilla. Päiväkotien pihojen peruskorjauksia tehdään vuosittain noin 4‑5 kappaletta. Koulujen pihojen kunnosta on Tampereella tehty selvitys sekä 1980‑luvun että ‑90‑luvun alussa. Päiväkodit odottavat kuitenkin kattavaa kuntoselvitystä ja nopeatahtisia peruskorjauksia lähinnä resurssien puutteesta johtuen.
Tampereen kaupungin päiväkotien pihat ja piharakenteet käytiin kesällä 2004 läpi erityisen tarkkaan. Korjaamista löytyi lähes paristakymmenestä kohteesta. Erityistä huomiota kiinnitettiin aitoihin ja portteihin. Joidenkin päiväkotien aitoja korotettiin ja portteihin lisättiin salpoja. Korjausmiehet myös tarkistivat, ettei portteja pysty avaamaan lasten omin voimin.
Päiväkotien pihojen kunnon heikkeneminen johtuu luonnollisesti käytön aiheuttamasta kulumisesta mutta myöskin ilkivallasta. Esimerkkinä päiväkotipihojen ilkivallasta voidaan mainita vaikkapa Helapuiston päiväkodin piha Hervannasta. Päiväkotien pihat ja niiden rakennelmat ovat alttiina mm. töhrimiselle sen lisäksi että iltaisin tekemistä etsivä nuoriso saattaa ryhtyä järjestelemään pihaa uudelleen. Asian ratkaisemiseksi Helapuiston päiväkodin henkilöstö on mm. ehdottanut kameravalvonnan järjestämistä pihamaalleen. Kameravalvonnan järjestäminen päiväkotien pihamaille edes niinä aikoina, kun päiväkoti ei ole käytössä tuottaisi kiinteistönomistajalle tehokkaan mahdollisuuden valvoa pihamaiden käyttöä ja toisaalta toimisi ennalta ehkäisevänä toimenpiteenä ilkivallan torjunnassa.
Päiväkotien pihojen uudelleensuunnittelussa ja peruskorjauksessa kaivataan usein myös enemmän tilaa lasten luovuudelle. Aikuisten suunnittelemat leikkipaikat ovat usein liian valmiiksi mietittyjä eivätkä jätä lapsille mahdollisuuksia omatoimiseen puuhasteluun. Tämä käy ilmi mm. oululaisten varhaiskasvattajien vuonna 2003 tekemästä kirjasta Pikkuarkkitehdit puistosuunnittelijoina. Opetusministeriön rahoittamassa kirjassa leikkipuistoasiaa lähestyttiin lasten näkökulmasta. Julkaisusta käy ilmi, että lasten omien näkökohtien huomioon ottaminen on päiväkotipihojen suunnittelussa usein puutteellista. On varsin ilmeistä, että lasten luovuuden käyttö osana päiväkotipihojen saneerauksen suunnitteluprosesseja tuottaisi pihojen elävyyden ja virikkeellisyyden lisäämisessä myös konkreettisia uusia ehdotuksia ja ratkaisuja.
Esitän, että Tampereen kaupunki laatii kattavan kuntoarvion päiväkotien pihojen tilasta, laatii tarvittavat peruskorjaussuunnitelmat osallistamalla päiväkotilapset peruskorjaussuunnitelman tekemiseen sekä ryhtyy järjestämään päiväkotien pihojen kameravalvontaa omistamillaan päiväkotikäytöissä olevilla kiinteistöillä.
Aila Dündar-Järvinen
Kaupunginvaltuutettu
VALTUUSTOALOITE SISARALENNUKSEN KÄYTTÖÖNOTTAMISEKSI KOULULAISTEN AAMU- JA ILTAPÄIVÄKERHOJEN KERHOMAKSUISSA
Tampereen kaupunki tuottaa perusopetuslain mukaista koululaisten aamu‑ ja iltapäivätoimintaa osaksi itse, osan järjestävät muut palveluntuottajat, kuten seurakunnat ja setlementtiyhdistykset. Aamu‑ ja iltapäivätoimintaa tarjotaan 1. ja 2.luokan oppilaille sekä erityisopetukseen osallistuville oppilaille. Toimintaa koskeva laki tuli voimaan 1.8.2004. Kaupunki tukee muiden palveluntuottajien toimintaa avustuksin sekä ohjaaja valvoo sitä. Laki ei velvoita kuntaa toiminnan järjestämiseen, mutta. jos kunta noudattaa opetushallituksen antamia ohjeita, se saa toimintaansa valtionosuutta. Tampereen kaupunki sai vuonna 2005 valtionosuutta noin 852 000 euroa.
Koululaisten iltapäiväkerholla on Tampereella pitkät perinteet. Vuodesta 1998 alkaen aamu‑ ja iltapäivätoimintaa järjestettiin 1. luokan oppilaille. Elokuussa 2004 toiminta laajeni koskemaan myös 2. luokan oppilaita. Erityiskoulujen l .‑ 9. luokkien oppilaat kuuluvat myös toiminnan piiriin. Vuonna 2004 kaikissa tamperelaisissa kerhoissa oli 1505 lastia. Kaupungin perustoiminnan aamu‑ ja iltapäiväkerhoissa oh; 822 lasta, erityislastenkerhoissa oli 135 lasta ja muiden palveluntuottajien kerhoissa oli yhteensä 523 lasta. Toimintaan voi osallistua joko pelkästään aamutoimintaan tai sekä aamu‑ että iltapäivätoimintaan, vain iltapäivätoimintaan tai lyhennettyyn iltapäivätoimintaan. Kuukausimaksun suuruus riippuu toimintaan osallistumisen laajuudesta. Vain aamutoimintaan osallistuvalta kuukausimaksu on 35 euroa, sekä aamu‑ ja iltapäivätoimintaan tai iltapäivätoimintaa osallistuvan kuukausimaksu on 95 euroa. Lyhennettyyn iltapäivätoimintaan osallistuvan kuukausimaksu on 60 euroa. Elokuussa maksut ovat puolta pienempiä.
Vaikka Tampereella järjestettävän aamu‑ ja iltapäivätoiminnan sisältö on monipuolista ja toiminta takaa koululaisille turvallisen ja virikkeellisen paikan viettää aikaansa ennen ja jälkeen koulun ilman vanhempiaan, saattaa kuukausimaksu koitua liian suureksi niille perheille, joissa käy useampia koululaisia iltapäiväkerhossa. Esim. kahden sisaruksen kerhomaksut ovat yhteensä 190 euroa kuukaudessa. Maksun perimättä jättämistä tai alennusta voi anoa hallintopalvelukeskuksen asiakaspalvelupäälliköltä, mutta päätökset pohjautuvat ehkäisevän toimeentulotuen perusteisiin. Sisaralennuksen käytössä on kuntakohtaisia eroja, esim. Ylöjärvellä on käytössä sisaralennus.
Esitän, että Tampereen kaupunki tutkii mahdollisuutta myöntää saman perheen sisarusten aamu‑ ja iltapäiväkerhojen kerhomaksuista sisaralennusta.
Aila Dündar-Järvinen
Kaupunginvaltuutettu
VALTUUSTOALOITE VAMMAISTEN JA VAJAAKUNTOISTEN TYÖLLISTYMISEN KEHITTÄMISEKSI
Ympäristötekijät, apuvälineiden, kuljetusten ja avustajapalveluiden saannin hankaluus vaikeuttavat tai jopa estävät monilta vammaisilta työnsaannin. Suurimmat vammaisten ja vajaakuntoisten työllistymistä vaikeuttavat esteet ovat kuitenkin asenteellisia. Työpaikat tulisi suunnitella esteettömiksi niin, että eri varamaisryhmien työhön pääsy ja työnteko tulevat mahdollisiksi.
Vammaisten työllistymistä tulee edistää erilaisilla toimintaohjelmilla. Uuden teknologian käytön tukeminen, apuvälineiden ja laitteiden saannin helpottaminen edesauttaisi vammaisten ja vajaakuntoisten työnsaantia. Tietotekniikan suomiin mahdollisuuksiin työllistämisen mahdollistamisessa tulisi kiinnittää nykyistä enemmän huomiota. Vammaisille ja vajaakuntoisille voisi esim. tietotekniikka hyödyntäen löytyä jopa uusia heille soveltuvia ammatteja. Työssäkäyntiavustajajärjestelmiä tulisi kehittää niin työntekijöiden kuin työnantajien tarpeisiin. Tämän kaltaisia järjestelmiä on jo käytössä, esim. Saksassa.
Tampereen kaupungin vammaisneuvoston laatimassa Vammaispoliittisessa ohjelmassa ehdotetaan seuraavia toimenpiteitä vammaisten ja vajaakuntoisten henkilöiden työllistymisen parantamiseksi: 1. Tampereen kaupunki, yksityinen sektori ja työvoimatoimisto luovat työpaikkoja vammaisille työnhakijoille. 2. Vammaisten henkilöiden mahdollisuuksia toimia etätyössä yrittäjinä tuetaan. Heille myönnetään ‑työssä tarvittavia apuvälineitä oikea‑aikaisesti siten, että työpaikan saaminen ei esty välttämättömien apuvälineiden puuttumisenvuoksi. 3. Työssäkäyntiavustajia / tulkkeja palkataan ja työn vuoksi välttämättömät matkat korvataan, mikäli vammainen työntekijä tarvitsee erityiskulkuneuvoa. 4. Kehitysvammaisten tuettua työllistämistä lisätään ja työstä maksetaan tarkoituksenmukainen korvaus.
Vammaisilla ihmisillä tulisi olla muiden ihmisten kanssa yhdenvertaiset mahdollisuudet tuottavaan työhön, sosiaalisiin suhteisiin, kanssakäymiseen sekä yhdessä tekemiseen ja yhdessä olemiseen. Tampereen kaupungin tulisi :sopivin tukitoimin edesauttaa vammaisten ja vajaakuntoisten työllistymistä.
Esitän; että Tampereen kaupunki tekee valtuustotason periaatepäätöksen vammaisten ja vajaakuntoisten työllistymisen edistämisestä myös kaupungin toimenpitein sekä ottaen huomioon mm. edellä mainitut toimenpide-ehdotukset ryhtyy konkreettisiin toimiin vammaisten ja vajaakuntoisten työllistymisen kehittämiseksi. Näin tehdyistä periaatelinjauksista ja valituista toimenpiteistä informoidaan kaupungin omia hallintokuntia, työntekijöitä ja toimijoita sekä velvoitetaan kaupungin hallintokunnat soveltamaan toiminnassaan valittuja periaatelinjauksia.
Aila Dündar-Järvinen
Kaupunginvaltuutettu
VALTUUSTOALOITE VALTUUSTON KOKOUSTEN VÄLITTÄMISEKSI INTERNETISSÄ
Kaupunkilaisten asenne politiikkaa ja yhteisten asioiden hoitotapaa kohtaan riippuu ensisijaisesti siitä, millainen kuva heille päätöksenteosta muodostuu. Keskeisimpiä tiedotuskanavia kaupungin toiminnassa ovat perinteisesti olleet lehdistö sekä radio. Viime aikoina hyvin merkittävälle sijalle on lisäksi noussut vuorovaikutuksen mahdollistava internet. Yli 200 000 tamperelaisen asioista kunnallisella tasolla päättää viime kädessä kaupunginvaltuusto. Kaupunginvaltuuston päätöksistä ja kokouksista tiedotetaan paitsi lehdistössä myös radiossa ja kaupungin internet‑sivuilla. Nämä kaikki edellämainitut viestintäkanavat antavat tehokkaasti tietoa kuntalaisille kaupunginvaltuuston päätöksistä.
Tampere on profiloitunut suomalaisen verkkodemokratian edelläkävijänä. Tampereen kaupunkilaisille tarjoamia verkkopalveluita ovat mm. valma, kansalaiskioski ja internetin kautta tehtävät vaalialoitteet. Hyvä viestintä vaatii kuitenkin jatkuvaa kehittämistä. Viestinnässä tulee käyttää useita eri viestintäkanavia mahdollisimman tehokkaasti. Myös eri kohderyhmät tulee huomioida mahdollisimman tehokkaasti. Viestintä tavoittaa parhaiten kuntalaiset, kun käytetään useita eri välineitä.
Verkkoviestinnän merkitys kasvaa jatkuvasti ja tutkimusten mukaan oman kunnan internet‑palvelut ovat julkishallinnon tärkein verkkopalvelu. Videon ja äänen käyttäminen internetissä sekä suorien lähetysten seuraaminen on yleistynyt tekniikan kehittyessä ja yhteysnopeuksien kasvaessa. Internetvideo voidaan kuvata tavallisella videokameralla. Videon välittämiseen internetissä tarvitaan palvelinohjelmisto, joka voidaan joko hankkia itse tai käyttää esimerkiksi kaupallista palveluntarjoajaa. Suorassa lähetyksessä kamera on liitetty videota muuntavaan esimerkiksi ns. reaaliaikaisesti streamaavaan tietokoneeseen, jolloin lähetys on seurattavissa määrätyssä wwwosoitteessa. Lähetettävä video voidaan pakata tehokkaastikin, jotta lähetystä voidaan seurata hitaammillakin yhteyksillä. Esiin. Kauhajoki tarjoaa kaupunginvaltuuston kokouksia videoesityksinä internetissä.
Tampereen kaupunki voisi kehittää omaa viestintää ja tiedottamista näyttämällä kaupunginvaltuuston kokoukset reaaliaikaisena internetissä. Kokouksista voitaisiin tehdä lyhennetty versio videolle ja arkistoida ne kaupungin palvelimelle ja näin ne olisivat myös myöhemmin kuntalaisten nähtävissä.
Esitän, että Tampereen kaupunki tutkii mahdollisuutta välittää kaupunginvaltuuston kokoukset suorana lähetyksenä kaupungin internetsivujen kautta ja arkistoida kokoukset lyhennettyinä videoversoina myöhempää katselua varten.
Aila Dündar-Järvinen
Kaupunginvaltuutettu
VALTUUSTOALOITE TAMPEREEN KAUPUNGIN VAMMAISNEUVOSTON ASEMAN TURVAAMISEKSI KAUPUNGIN UUDESSA TOIMINTAMALLISSA
Tampereen kaupungin vammaisneuvosto on Tampereen kaupungin ja sen alueella toimivien vammaisten henkilöiden, heidän omaistensa ja vammaisjärjestöjen yhteistyöelin, joka on toiminut toukokuusta 1988 lähtien. Kaupunginhallituksen 21.12.1987 vahvistaman toimintaohjeen mukaisesti vammaisneuvoston tehtävänä on ” edistää Tampereen kaupungin ja vammaisten yhteistoimintaa, seurata kunnallishallinnon eri aloilla tapahtuvaa toimintaa ja päätöksentekoa, edistää vammaisten tasa-arvoista osallistumista eri toimintoihin kuten koulutukseen, työhön, sosiaali- ja terveyspalveluihin, kulttuuri-, liikunta- ja harrastustoimintaan sekä kunnallisiin että muihin palveluihin ja vaikuttaa niihin sekä yhdyskuntasuunnitteluun ja rakentamiseen siltä osin kuin toiminnoilla on merkitystä vammaisten henkilöiden olosuhteisiin ja hyvinvointiin, tehdä aloitteita ja esityksiä, seurata vammaisten tarpeita sekä vammaishuollon ja kuntoutuspalvelujen kehitystä Tampereen kaupungin alueella, antaa lausuntoja suunnittelijoille ja päätöksentekijöille vammaisia koskevissa asioissa ja seurata päätösten täytäntöönpanoa ja tiedottaa osaltaan vammaisia koskevista asioista.” Vammaisneuvostossa on puheenjohtajan lisäksi kymmenen jäsentä, joista kuusi on vammaisten ja neljä kaupungin edustajaa. Kaupunginhallitus nimeää vammaisneuvoston jäsenet varajäsenineen kaksivuotiskaudeksi kerrallaan.
Vammaisneuvosto kokoontuu keskimäärin kerran kuussa. Tampereen kaupungin vammaisneuvosto toimii aktiivisesti, sillä on mm. työryhmiä, kuten yhdyskuntasuunnittelutyöryhmä, joka yhteistyössä suunnittelijoiden ja arkkitehtien kanssa käy lävitse suunniteltavien julkisten rakennusten ja julkisten tilojen piirustuksia ja antaa lausuntoja rakennusten ja tilojen esteettömyydestä. Vammaisneuvoston tavoitteita on mm. esteettömyyden lisääminen, vammaispoliittisen ohjelman edistäminen ja päivitys sekä vammaisasiamiehen saaminen Tampereelle. Vammaisneuvosto järjestää kaksi kertaa vuodessa vammaisjärjestöjen tapaamisen, jossa käydään läpi ajankohtaisia asioita. Vammaisneuvosto pitää säännöllisesti yhteyttä Suomen muihin vammaisneuvostoihin ja valtakunnalliseen vammaisneuvostoon.
Vammaisneuvosto myös kutsuu kokouksiinsa asiantuntijoita ja vierailijoita. Vammaisneuvoston jäsenet kuuluvat useisiin valtakunnallisiin työryhmiin, mm. Länsi-Suomen lääninhallituksen esteettömyystyöryhmään, Opetusministeriön Vammaiset ja kulttuuri -toimikuntaan, matkojenyhdistelyohjausryhmään, matkapalvelukeskuksen johtoryhmään ja Pirkanmaan sairaanhoitopiirin hoitoeettiseen neuvottelukuntaan.
Tampereen kaupunki siirtyy uuteen toimintamalliin 1.1.2007. Tampereen kaupungin vammaisneuvoston rooli on vielä epäselvä hallinnonuudistuksessa. Tämä on aiheuttanut huolta vammaisten henkilöiden ja vammaisjärjestöjen keskuudessa. Vammaisneuvosto on tärkeä ja aktiivinen yhteistoimintaelin, jota ei voi korvata esim. satunnaisilla kuntalaisfoorumeilla. Foorumien luonteinen toimintamalli ei edes temaattisesti järjestettynä riitä korvaamaan vammaisneuvostoa aktiivisena vaikutus- ja toimintakanavana sekä edunvalvontatehtävissä. Vammaisasiamiehen ja vammaisneuvoston merkitys tulee edelleen olemaan merkittävä ja osittain jopa kasvamaan tulevaisuudessa Tampereen kokoisessa kaupungissa.
Esitän, että Tampereen kaupungin vammaisneuvoston asema ja tehtävät säilytetään kaupungin uudessa toimintamallissa niitä edelleen kehittäen ja että vammaisasiamiehen viran tultua perustetuksi tämä toimii neuvoston sihteerinä.
Aila Dündar-Järvinen
Kaupunginvaltuutettu
AILA DÜNDAR-JÄRVISEN JA TIIA VEKON VALTUUSTOALOITE LENTÄVÄNNIEMEN JA ATALAN KOULULAISTEN HAMMASHOIDON JÄRJESTÄMISEKSI
Lentävänniemen koululla hammaslääkäripalvelut loppuivat n. 3 vuotta sitten. Suuhygienistin palvelut loppuivat syksyllä 2005. Koulun n. 450 oppilaan hammashuolto on keskitetty tällä hetkellä Amurin hammashoitolaan. Koska hammashoitokäynnit tapahtuvat kesken koulupäivän, joutuvat oppilaat kulkemaan Lentävänniemestä Amuriin joko yksin tai vanhempien kuljettamana. Varsinkin pienten ekaluokkalaisten on turvatonta lähteä kesken koulupäivän yksin bussilla kaupunkiin. Kaikilla vanhemmilla ei ole mahdollisuuksia lähteä kesken työpäivän hakemaan ja viemään lastaan hammashoitolaan.
Syitä Lentävänniemen koulun hammashoitopalvelujen lopettamiseen on useita. Toimipisteen tilat ovat puutteelliset, ilmastointi on olematon, ergonomian kannalta järkeviä työolosuhteita ei ole voitu toteuttaa. Monet hammaslääkärit haluavat nykyään ympärilleen hoitotiimin, joka ei ole mahdollista Lentävänniemessä tällä hetkellä johtuen pitkälti mm. hammashoitolan puutteellisista työolosuhteista. Läntisen alueen hammashoidon järjestäminen sisältyy yhtenä kohtana Läntisen alueen sosiaali- ja terveysasemahankkeeseen, jota parhaillaan suunnitellaan yhdessä kuntalaisten kanssa. Vaihtoehdossa 1 kehitetään nykyisiä Lielahden ja Tesoman terveysasemia erillisinä keskuksina. Vaihtoehdossa 2 suurin osa palveluista mm. hammashoito keskitettäisiin yhdelle isolle sosiaali- ja terveysasemalle Hyhkyn alueelle. Kaupunginvaltuusto päättää asiasta syksyn 2006 aikana käsitellessään vuoden 2007 talousarviota. Tällä välin kuitenkin koululaisten tulisi saada mahdollisimman vaivattomasti ja turvallisesti hammaslääkäripalvelunsa.
Atalan koulussa ei ole myöskään ollut hammaslääkäriä viime elokuun jälkeen. Suuhygienisti toimii koululla vuoden loppuun asti, mutta jatkosta ei ole varmuutta, hammaslääkäritilanne on edelleen avoin. Tällä hetkellä ei ole tiedossa, miten hammaslääkärikäynnit tullaan järjestämään koulun 365 oppilaalle. Vanhempien taholta on esitetty mm. ajatus kiertävistä hammashoito-tiimeistä, jotka kiertäisivät eri koulujen hammashoitoloissa säännöllisin välein tekemässä hammastarkastuksia ym. Toinen vaihtoehto saattaisi olla se, että kaupunki järjestää koulukuljetukset hammaslääkärikäynneille niille koululaisille, jotka joutuvat kulkemaan pitkän matkan bussilla hammaslääkärille.
Esitämme, että Lentävänniemen ja Atalan koululaisten hammashoito järjestetään kiireellisesti siten, että molempien alueiden koululaisille järjestetään pikaisesti riittävät ja helposti sekä turvallisesti saavutettavat hammaslääkäri – ja suuhygienistipalvelut.
Aila Dündar-Järvinen
Kaupunginvaltuutettu
VALTUUSTOALOITE PALVAANNIEMEN ALUEEN KEHITTÄMISEKSI
Tampereella oli vuonna 2004 asemakaavoitettuja virkistysalueita yhteensä noin 2650 hehtaaria. Vihertuotannon tilastoimien asemakaavoitettujen puistojen ja lähivirkistysalueiden määrä asukasta kohti oli vuonna 2004 yhteensä 2060 hehtaaria eli noin 102 m2/asukas. Rakennettuja puistoja kaupungissa on 22 m2/asukas. Tampereen kaupunki ja sen viheryksikkö ylläpitää kaupungin alueella yhteensä 373 kpl leikkipaikkoja ja pelikenttiä 259 kpl. Osa asemakaavoitetuista virkistysalueista on kuitenkin jäänyt hoitoja laatuluokitukseltaan melko vaatimattomalle tasolle.
Virkistysalueiden kehittyneimpinä muotoina voitaneen pitää hoidettuja puistoja, joille on kaupungin hiljattain huolellisesti valmistellussa viheralueohjelmassa laadittu mm. varsin kattavat hoitoluokitukset. On varsin luonnollista, että hoitoluokitukseltaan tasokkaammin ylläpidettyjä virkistysalueita on runsaammin lähellä kaupungin keskustaa sekä alueilla, joilla liikkuu tai asuu paljon ihmisiä. Varuste‑ laatu‑ ja hoitoluokitustasoltaan vaatimattomalle tasolle jääneitä virkistyskäyttöön tarkoitettuja alueita on silti edelleen myös asuinalueiden tuntumassa ja jopa niiden lähialueilla. Eräs tällainen alue on Vuohenojan Palvaanniemen alue, jossa varsinaisia hoidettuja puistotoimintoja ei ole kehitetty. Alueella on Paivaanniemenkadun varrella ns. Palvaanniemenpuistossa vaatimaton, melko satunnaisesti ylläpidetty pelikenttä, joka toimii talviaikaan luistinkenttänä. Alueella ei kuitenkaan ole varsinaista lasten leikkipuistoa leikkivälineineen. Asuinalueen lähimmät yleiset lasten leikkipaikat, Vuohenhiekan puisto ja Leivonpuisto, ovat Messukylän puolella vilkkaasti liikennöidyn Hervannan valtaväylän takana. Tämä on selkeästi puute, joka tulisi asuinalueiden asukaslukumäärän ja palveluvertailun perusteella pikaisesti korjata Palvaanniemen alueen osalta.
Kaupungin viheralueiden kehittämistä, ylläpitoa ja luokitusta ohjaa viheralueohjelma ja uusien viheralueiden muodostusta asemakaavoitus. Viheralueohjelmassa on myös määritelty alueiden kehittämistarpeet noin 10 vuodeksi eteenpäin. Palvaanniemen osalta on Vuohensillannotko, Palvaanniemenpuisto ja Palvaannotko määritelty pääosin kuuluvaksi hoitoluokkaan C3 (suojametsät) ja Palvaanniemenpuisto osittain myös luokkaan A3 (käyttö‑ ja suojaviheralueet). Riittäviä yksilöityjä kehittämistoimenpiteitä ei viheralueohjelmassa Palvaanniemen osalle ole osoitettu, mutta toisaalta voidaan todeta, että kehittämistoimenpiteet on ohjelmassa yksilöity tarkemmin ja perusteellisemmin juuri keskusta‑ ja kaupunginosapuistojen kohdalla, joihin luokkiin Palvaanniemen alueella ei kuulu yksikään viheralue. Viheralueohjelma ei siten sulje pois Palvaanniemen alueen viheralueiden kehittämistä ohjelmanmukaisenakaan toimenpiteenä. Viheralueohjelman linjaukset on hyväksytty kaupunginhallituksen kokouksessa 5.9.2005. Lausuntonaan viheralueohjelman mukaisista kehittämistoimenpiteistä ja niiden rahoitustarpeesta johtaja Juha Yli‑Rajala toteaa, että toimialojen ja yksiköiden tulisi nostaa omissa toimintasuunnitelmissaan viheralueohjelman toteuttaminen niin keskeiseksi painopistealueeksi, että toimialat osoittavat pääosan Viheralueohjelman toteuttamisen edellyttämistä resursseista omista talousarvioistaan (Kh 5.9.2005, Dnro TET0:3286 /679/2003). Näin ollen pienehköjen kehittämistoimenpiteiden rahoitusta ei tarvittane erikseen osoittaa budjettilisäyksenä kaupunginvaltuuston vuosittaisen talousarvioprosessin yhteydessä, eivätkä ne pääsääntöisesti edellytäkään erillistä, toimialojen normaalin investointi‑ ja käyttötalousrahoituksen ulkopuolista budjettirahoitusta vaan voivat olla osana normaalia vuosittaista taloussuunnitteluprosessia.
Tampereen kaupunkistrategiassa sen strategiaperustassa erääksi kaupungin kehityksen ja menestyksen kivijalaksi on lueteltu mm. toimiva kaupunkirakenne ja sopiva koko, joiden eräänä vaikuttavana tekijänä mainitaan mm. riittävät virkistysalueet. Tärkeänä menestyksen kivijalkana ja kaupungin imagotekijänä nähdään myös asuinalueiden viihtyisyys. Jatkossa Palvaanniemen kehittäminen ja sen tavoitteiden määrittely, mm. viheralueen osalta, on luontevaa ottaa osaksi lidesjärven ja sen lähiympäristön maankäytön kehittämissuunnitelmaa, mutta näiden maankäytön kehittämissuunnitelmien ja toimenpiteiden viivästyessä on tarpeen aloittaa Palvaanniemen alueen kehittäminen viheralueohjelman mahdollistamilla kehittämisinvestoinneilla jo aikaisemmin.
Esitän, että Tampereen kaupunki ryhtyy kehittämään Vuohenojan Palvaanniemen aluetta ja palveluita osana lidesjärven ja sen lähiympäristön maankäytön suunnittelua ja ensi vaiheessa rakentaa esim. Palvaanniemen alueen A3‑luokitellulle viheralueelle lasten ja nuorten käyttöön suunnitellun uuden leikkipuiston ja lähipelialueen.
Aila Dündar-Järvinen
Kaupunginvaltuutettu
VALTUUSTOALOITE SOTKANPUISTON TURVALLISUUDEN PARANTAMISEKSI
Tampereen kaupungin yhdyskuntalautakunta ja kaupunginhallitus ovat hyväksyneet Tampereen Viheralueohjelman vuosiksi 2005‑2014. Kaupunginvaltuuston hyväksyttäväksi se tulee lähiaikoina. Ansiokkaan ja perusteellisesti valmistellun viheralueohjelman toteuttaminen vaatii nopeaa päätöksentekoa ja lisämäärärahan osoittamista ohjelman tavoitteiden toteuttamiseksi. Kaupunkipuistojen osalta ohjelmassa todetaan mm. että tavoitteena on keskustapuistojen leikkipaikkojen turvallisuuden parantaminen aitojen ja porttien avulla ja että valaistuksen uusiminen on ajankohtaista muun perusparannuksen yhteydessä.
Viime vuosina olemme kuulleet murhenäytelmistä, joita turvattomat lasten leikkipaikat ovat aiheuttaneet. Huolenaihe on varsin yleinen myös Tampereella. Allekirjoittaneeseen ovat olleet yhteydessä erityisesti Sotkanpuiston turvallisuudesta huolestuneet päiväkotilasten omaiset. Sotkanpuisto on yleinen puisto, jota käyttävät mm. Sepän ryhmäkodin lapset. Sepän ryhmäkodissa on 12 lasta iältään 1,5 ‑ 4 vuotta. Sotkanpuisto on heidän vakituinen leikkipaikkansa. Sotkanpuistossa ei ole aitausta eikä aina kunnollista valaistustakaan, jota tarvitaan erityisesti syksyllä ja talvella. Sotkanpuiston turvallisuuskysymykset ovat puhuttaneet asianosaisia jo parin vuoden ajan. Asiasta ollaan oltu yhteydessä kaupungin eri hallintokuntiin mutta toistaiseksi parannusta ei ole ollut luvassa. Sotkanpuisto rajoittuu kahteen kevyen liikenteen väylään, jota käyttävät mm. polkupyöräilijät ja rullaluistelijat, eikä ajotiekään kovin kaukana ole.
Ryhmäkodin henkilökunnan valppauden ansiosta on pahoilta onnettomuuksilta toistaiseksi vältytty. Tampereen päiväkotien turvallisuus on kiitettävää luokkaa, mutta päiväkotilapset ja perhepäivähoitajat lapsineen käyvät usein leikkipuistoissa, joiden turvallisuusnäkökohtiin ei ole riittävässä määrin kiinnitetty huomiota puistojen ylläpitäjän taholta, lähinnä ilmeisesti määrärahojen vähäisyyden vuoksi. Myös näiden puistojen turvallisuus tulisi varmistaa.
Esitän, että Sotkanpuiston turvallisuutta parannetaan kiireellisesti rakentamalla puiston ympärille maisemaan sopiva aitaus ja parantamalla puiston valaistusta sekä että samalla kartoitetaan myös muiden Tampereen leikkipuistojen turvallisuus.
Aila Dündar-Järvinen
Kaupunginvaltuutettu
VALTUUSTOALOITE TAMPEREEN KAUPUNGINVALTUUSTON KOKOUSTIHEYDEN MUUTTAMISEKSI
Tampereen kaupunginvaltuusto on kokoontunut viime vuodet kerran kuussa keskiviikkoisin lukuunottamatta heinäkuuta. Tampereen kaupunki on elänyt viime vuodet ja etenkinviime kuukaudet hallinnon uudistumisen ja strategioiden aikaa, mikä on näkynyt myös kaupunginvaltuuston kokouksien keston pidentymisenä. Samaan aikaan kaupunginvaltuutettujen puheenvuorot ja niiden kesto kaupunginvaltuuston kokouksissa ovat lisääntyneet. Kerran vuodessa pidettävä kaupunginvaltuuston budjettikokous kestää yleensä useita tunteja, mutta sen alkamisajankohta onkin jo aamu yhdeksältä. Tämän vuoden kesäkuun valtuuston kokous kesti kahdeksan tuntia, klo 17.30- 1.30 ja puheenvuoroja käytettiin illan aikana yli 150. Kokoustaedelsi vielä tuntia aiemmin alkanut valtuuston kyselytunti.
Koska Tampereen kaupunki elää voimakasta muutoksen ja uudistumisen aikaa, on luultavaa, että kaupunginvaltuuston kokoukset tulevat jatkossakin olemaan pitkiäkäsiteltävinä olevien asioiden painoarvon ja valtuutettujen aktiivisuuden johdosta. Tästä syystä olisi järkevää muuttaa kaupunginvaltuuston kokoontumisfrekvenssiä tiheämmäksi.
Esitän, että Tampereen kaupunginvaltuusto kokoontuu varsinaisiin kokouksiinsa kerran kolmessa viikossa keskiviikkoisin klo 17.30 lukuun ottamatta kesätaukoa.
Aila Dündar-Järvinen
Kaupunginvaltuutettu
VALTUUSTOALOITE PYSÄKKIKUULUTUSJÄRJESTELMÄN SAAMISEKSI TKL:N BUSSEIHIN
Tasa-arvoisen joukkoliikenteen keskeinen kehittämiskohde on esteettömyys. Joukkoliikenteen kehittämisen lähtökohtana voidaan samanaikaisesti pitää helppokäyttöisyyttä kaikkien potentiaalisten käyttäjien kannalta. Joukkoliikenneinformaation laadullinen parantaminen on eräs keskeinen keino joukkoliikenteen helppokäyttöisyyden kehittämisessä. Erityisesti näkövammaisten kannalta joukkoliikenteen käytettävyyden helpottaminen on toteutettavissa kohtuullisen helposti matkan aikaisen informaation lisäyksellä. Vaikka matkaketjussa ongelmallisia kohtia näkövammaisten kannalta on useita, voidaan esteettömyyttä lisätä ja näkövammaisten matkustamismahdollisuuksia parantaa kiinnittämällä huomiota matkan aikaisen informaation tarjontaan, jonka avulla oikealla pysäkillä tai asemalla poistuminen tulee helpommaksi. Esimerkiksi TKL:n busseissa tulisi matkan edistymisestä ilmoittaa paitsi näyttötaulun avulla, kuten joillakin vuoroilla jo nyt tapahtuu, myöskin kovaäänisen kautta. Täten näkövammaiset ja heikkonäköiset tietäisivät, mille pysäkille ollaan kulloinkin tulossa. Tämän tyyppinen ratkaisu on jo käytössä mm. Helsingin raitiovaunuissa.
Tampereen kaupunki on yhdessä liikennelaitoksen ja liikenne- ja viestintäministeriön kanssa teettänyt selvityksen Tampereen kaupungin sisäisen linja-autoliikenteen esteettömyydestä. Selvityksessä tarkasteltiin esimerkkilinjana liikennelaitoksen linjaa 25. Selvityksessä on esitetty konkreettisia toimenpiteitä bussimatkustamisen esteettömyyden lisäämiseksi. Selvityksen yhtenä kehittämisehdotuksena matkustajainformaation parantamiseksi linja-autoissa on mm. että kokeillaan linja-autoissa automaattista seuraavan pysäkin kuulutusta.
Esitän, että Tampereen kaupunki ryhtyy tutkimaan mahdollisuutta liittää paikannusjärjestelmään kytketty matkan edistymisestä ja pysäkeistä informoiva kuulutusjärjestelmä TKL:n busseihin helpottamaan näkövammaisten matkustajien orientaatiota ja oikealla pysäkillä tapahtuvaa poisjäämistä sekä edistämään esteetöntä bussimatkustamista.
Aila Dündar-Järvinen
Kaupunginvaltuutettu
AILA DÜNDAR-JÄRVISEN VALTUUSTOALOITE 22.6.2005 ARKKITEHTUURIPOLIITTISEN JA KULTTUURIPOLIITTISEN OHJELMAN LAATIMISEKSI TAMPEREEN KAUPUNGILLE EUROOPAN KULTTUURIPÄÄKAUPUNKI 2011-HANKKEEN TUEKSI
Kaupunginjohtaja Jarmo Rantanen asetti 4.5.2005 tekemällään päätöksellä työryhmän selvittämään Tampereen kaupungin mahdollista hakemista vuoden 2011 Euroopan kulttuuripääkaupungiksi. Kaupunginhallitus teki asiaa koskevan päätöksen 13.6.2005. Päätöksen mukaan Tampereen kaupunki hakee vuoden 2011 Euroopan kulttuuripääkaupungiksi. Euroopan kulttuuripääkaupunkihakemuksien tulee olla opetusministeriöllä 1.3.2006 mennessä. Vuoden 2011 kulttuuripääkaupunkihakijoita ovat mm. Virosta Tallinna ja Tartto sekä Suomesta ainakin Tampere, Turku ja ilmeisesti myös Lahti.
Useat seikat puoltavat Tampereen kaupungin valintaa kulttuuripääkaupungiksi. Tampereen seutukunta on Suomen toiseksi suurin kaupunkiseutu. Tampereen sijainti on keskeinen kansallisesti ja se sijaitsee hyvien kulkuyhteyksien päässä tarkasteltaessa asiaa vaikkapa eurooppalaisesta perspektiivistä. Tampere on myös merkittävä kulttuuri-, taide- ja kongressikaupunki.
Osoituksena kaupunkien kulttuuritahdosta ovat Oulun ja Jyväskylän kaupungit laatineet arkkitehtuurin ja rakentamisen laatua edistävän arkkitehtuuripoliittisen ohjelman. Tavoitteena on näiden avulla parantaa rakentamisen laatua, antaa sisältöä kaavoitukseen ja rakentamiseen kestävän kehityksen periaatteiden pohjalta sekä lisätä avoimuutta ja vuorovaikutusta ympäristön rakentamisessa. Hyvä ympäristö, mahdollisuus vaikuttaa päätöksentekoon sekä vastuu ympäristöstä ja kulttuuriperinnöstä ovat perusoikeuksia, joiden toteutumista arkkitehtuuripolitiikan linjauksilla on tarkoitus parantaa. Arkkitehtuuripolitiikka linjaa rakennusperinnön vaalimista, rakennusten arvon säilyttämistä ja lisäämistä, edellytyksiä vahvistaa arkkitehtonisesti korkeatasoista uudisrakentamista sekä rakennusalan kansainvälisen kilpailukyvyn parantamista.
Jotta kulttuuripääkaupunkihanke olisi Tampereella mahdollisimman vankalla pohjalla, tulisi Tampereen kaupungin laatia sekä arkkitehtuuripoliittinen että kulttuuripoliittinen ohjelma hankkeen tueksi. Arkkitehtuuripoliittisen ohjelman laatiminen ja sen toteuttaminen edellyttää kaupungin virkakoneiston lisäksi suunnittelijoiden, rakentajien, rakennuttajien ja päätöksen tekijöiden yhteistä sitoutumista ja tahtoa toimia asian puolesta. Ohjelman avulla linjatun arkkitehtuuripolitiikan tavoitteena olisi edistää arkkitehtuurikasvatusta ja -tiedottamista sekä tukea vastuunkantamista ympäristöstä. Julkisen rakentamisen toivotaan olevan korkealaatuista ja esikuvana rakennusalalle. Ohjelma kannustaisi käyttämään toimintatapoja, jotka edistävät hyvää arkkitehtuuria ja rakentamista. Innovaatioiden syntyä edistetään arkkitehtikoulutuksella ja tutkimus- ja kehittämistyöllä. Tavoitteena on myös parantaa suomalaisen rakennusperinnön hoitoa ja rakennettujen ympäristöjen kehittämistä osana kulttuurihistoriaa ja arkkitehtuuria. Laaturakentamisella pyritään parantamaan rakennusalan kansainvälistä kilpailukykyä. Hyvän ympäristön ja korkeatasoisen arkkitehtuurin syntymiseksi tarvitaan esikuvia, tarkoituksenmukaista lainsäädäntöä ja ohjausta, ammattitaitoisia suunnittelijoita ja rakentajia.
Kulttuuripoliittisen ohjelman lähtökohdat liittyvät kulttuurin ymmärtämiseen seudullisena vetovoimatekijänä, hyvinvointiyhteiskunnan palveluina, alueen kehittäjänä, elinkeinona ja innovaatioperustan tärkeänä osana. Ohjelma voisi sisältää nykytilanteen analyysia ja kartoitusta, toimintamuotojen esittelyä, käytettävissä olevien resurssien ja rahoitusmuotojen esittelyä, kehitysnäkymien kartoitusta, tavoiteasettelua ja tavoitteiden konkretisointia. Ohjelma antaisi myös tarpeellista informaatiota kuntalaisille, luottamushenkilöille, yhteistyötahoille ja kulttuuriväelle Tampereen kulttuuripalvelujen tilanteesta ja tavoitteista.
Esitän, että Tampereen kaupunki laatii arkkitehtuuripoliittisen ja kulttuuripoliittisen ohjelman Euroopan kulttuuripääkaupunki 2011-hankkeen tueksi.”
Aila Dündar-Järvinen
Kaupunginvaltuutettu
AILA DÜNDAR-JÄRVISEN VALTUUSTOALOITE LASTENSUOJELUN TARPEEN JA HUOSTAANOTTOJEN VÄHENTÄMISEKSI TAMPEREEN KAUPUNGISSA
Varhainen ja oikea-aikainen puuttuminen on kuntien lapsi- ja lastensuojelupolitiikan punainen lanka. Se on edellytys myös sille, että lastensuojelun rankimpien toimenpiteiden, huostaanottojen, määrä saadaan vähenemään. Asiantuntijoiden mukaan juuri varhainen puuttuminen on kaikkein tehokkain keino vähentää huostaanottojen määrää. Palvelurakenteen riittämättömyys ja riittävän intensiivisen nuorille suunnatun auttamisjärjestelmän puuttuminen ovat myös järjestelmän keskeisiä ongelmia.
Lasten huostaanotot ovat lisääntyneet Tampereella tuntuvasti viime vuosina ja erityisesti pienten lasten sijoitusten määrä on kasvanut. Viime vuonna Tampereella otettiin kiireellisesti huostaan 28 alle 3-vuotiasta lasta. Koko 2000-luvun huostaanottojen määrä on tasaisesti kasvanut. Samanlainen kehitys on nähtävissä myös muissa isoissa kaupungeissa. Eniten ovat lisääntyneet viime vuosina nuorten n. 14-16–vuotiaiden huostaanotot. Päihde- ja mielenterveysongelmat ovat suurin syy lasten huostaanottoihin.
Vuonna 2004 tehtiin Tampereella huostaanottopäätöksiä 245 kpl (joista kiireellisiä 182 ja varsinaisia 63), mikä on 26,3 % enemmän kuin vuonna 2003. Kiireelliseen huostaanottoon turvaudutaan, jos lapsi on välittömässä vaarassa. Tällöin lapsi sijoitetaan joko päivystyskotiin tai perhetukikeskukseen. Kiireellinen huostaanotto kestää ensivaiheessa enintään 14 vuorokautta. Vanhemmat voivat valittaa kiireellisen huostaanoton päätöksestä sosiaali- ja terveyslautakunnan jaostolle.
Varsinaiseen huostaanottoon voidaan ryhtyä silloin, kun esim. kotiolot tai lapsen oma käyttäytyminen vaarantavat vakavasti lapsen terveyttä ja kehitystä ja jos avohuollon tukitoimenpiteet eivät riitä tai ole mahdollisia. Vaikka huostaanotto on tarkoitettu väliaikaisratkaisuksi, yhä useampi lapsi tai nuori sijoittuu pysyvästi pois vanhempiensa luota. Vanhempien päihde- ja mielenterveysongelmien vuoksi huostaanotetuista lapsista harva palaa enää takaisin sijaisperheistä biologisille vanhemmilleen. Parempi ennuste on niillä nuorilla, jotka on otettu huostaan oman käytöksen ja elämäntapojensa vuoksi.
Kun lapsen kehitys tai terveys vaarantuu, lapsella on subjektiivinen oikeus saada lastensuojelupalvelut joko avohuoltona tai tulla huostaanotetuksi. Lastensuojelun perinteisiä tukitoimia ovat mm. perhetyö, kotipalvelu, äitiys- ja lastenneuvolan perhetyö, terveydenhoitajan erityistuki, päivähoidon tuki lastensuojeluperustein, koulukuraattorin tuki, kouluterveydenhoitajan tuki, koulupsykologin tuki, tukihenkilötoiminta, hyvinvointineuvoloiden läheisneuvonpidot, terveyskeskuspsykologin tuki, lastenlääkärin konsultaatio ja omalääkäripalvelut, päihdehuolto, päihdehuolto lapsille ja nuorille, turvakoti, ensikoti, loma- ja virkistystoiminta, nuorten asumispalvelut ja perhekuntoutus.
Suoraan lastensuojelun näkökulmasta asetettua tavoitetta hyvinvoinnin parantamiseksi ei kaupunkistrategiassa vuodelle 2005 ole asetettu. Sen sijaan sosiaalityön tehtäväalueen strategiassa kaikkien lasten turvallinen lapsuus nähdään sosiaalityön kriittisenä menestystekijänä vaikuttavuuden näkökulmasta. Tälle on määritelty arviointikriteereiksi lasten ja nuorten hyvinvointi ja varhainen tukeminen, joiden toteutumista seurataan vuosittaisten tavoitetasojen avulla.
Vaikka Tampereen kaupungissa toteutetaan verrattain tehokkaita toimenpiteitä ja hankkeita lasten ja nuorten hyvinvoinnin tukemiseksi on tarpeen kehittää uusia varhaisen puuttumisen ja ennaltaehkäisevän työn muotoja kaikkien lasten turvallisen lapsuuden takaamiseksi, joilla paremmin voidaan vastata lisääntyvän lastensuojelutyön haasteisiin.
Esitän, että Tampereen kaupunki ryhtyy tutkimaan uusia tehokkaita toimenpiteitä, joilla voidaan entistä paremmin huomioida lasten, nuorten ja perheiden hyvinvointi ja varhainen tukeminen siten, että lastensuojelun ja huostaanottojen tarve Tampereen kaupungissa vähenee.
Aila Dündar-Järvinen
Kaupunginvaltuutettu
Valtuustoaloite Lapsiperheiden neuvottelukunnan perustamiseksi Tampereelle
Jätin 13.2.2002 Tampereen kaupunginvaltuustossa valtuustoaloitteen perheneuvoston perustamiseksi Tampereelle. Ajatuksena oli, että perheneuvosto mahdollistaisi yhteistyön perheiden, koulun, kolmannen sektorin toimijoiden, kaupungin ja sen luottamushenkilöiden välillä. Perheneuvosto esitettiin koostuvaksi mm. asiantuntijoista, kaupungin edustajista ja järjestöjen edustajista. Johtava sosiaalityöntekijä Sisko Vesander ja päätösvalmistelupäällikkö Ritva Salisma vastasivat aloitteeseen huolellisesti ja ottivat asiaan myönteisen kannan (Dnro KKA:1428/004/2002).
Johtava sosiaalityöntekijä Sisko Vesander esitti vastauksessaan, että lasten ja lapsiperheiden aseman vahvistamiseksi olisi mielekästä perustaa perheneuvoston sijaan Lapsiperheiden neuvottelukunta. Hänen mukaansa neuvottelukunta voisi koota tietoja ja antaa lausuntoja tamperelaisten lasten ja lapsiperheiden tilanteesta ja hyvinvoinnista tai sen puutteesta kunnallisen päätöksenteon tueksi. Edelleen hän katsoi, että ”neuvottelukunnan rakenne tulisi olla riittävän laaja, jotta lapsiperheiden kanssa toimivien hallintokuntien ja järjestöjen erityisosaamiset ja taidot tulisivat käyttöön. Neuvottelukunnassa tulisi olla kirjasto-, koulu-, kulttuuri-, sosiaali- ja terveystoimen, vapaa-aika- ja sivistystoimen sekä mahdollisimman laajasti vapaaehtoisjärjestöjen ja neljännen sektorinedustus mukana. Esimerkiksi Pelastakaa lapset ry, Mannerheimin lastensuojeluliitto, Ensi- ja turvakoti, Seurakunnan lapsityö, Setlementti Naapuri ja Suomen Punaisen Ristin edustajia tulisi kuulua mahdollisesti perustettavaan neuvottelukuntaan.”
Lisäksi Sisko Vesander katsoi, että neuvottelukunnan perustehtäviin kuuluisi valvoa, että lasten, nuorten ja lapsiperheiden eri kasvu- ja kehitysvaiheisiin liittyvät tarpeet tulisivat huomioiduiksi kunnallisessa päätöksenteossa nykyistä määrätietoisemmin yli toimialojen.
Ritva Salisma puolestaan toteaa vastauksessaan, että lasten ja nuorten kasvun kokonaisvaltainen tukeminen on erittäin tärkeää ja että kaupungin strategian eräänä merkittävänä painopistealueena on juuri lasten ja nuorten kasvun tukeminen. Hänen mielestään neuvottelukunta voi olla lausuntoja antava elin lapsiperheitä koskevissa asioissa.
Kaupunginjohtaja Jarmo Rantanen toteaa vastauksessa aloitteeseen, että ”erilaisten uusien hallinnollisten elinten perustamista ei pitäisi tehdä tapauskohtaisesti vaan mieluummin osana laajempaa toimintamallin uudistamista.” Tampereen kaupunki siirtyy tilaaja-tuottaja malliin 1.1.2007. Tilaaja-tuottajamalliin siirtymiseen liittyy koko kaupunkiorganisaatiota koskeva hallinnonuudistus, jossa lasten ja nuorten palveluiden tilaamisesta vastaa oma lautakunta. Luottamushenkilön näkökulmasta voin kokemuksiini perustuen todeta, että luottamushenkilöpäätöksenteossa on ensiarvoisen tärkeää ja hyödyllistä nojautua asiantuntijoiden näkemyksiin päätöksenteon apuna. Myös lasten nuorten asioita käsittelevässä päätöksenteossa on puolueettomasta asiantuntija-avusta hyötyä esimerkiksi lausunnonantajana. Organisaatiouudistuksen yhteydessä on yhdyskuntapalveluiden sektorilla suunniteltu perustettavan esimerkiksi yleistä mielenkiintoa herättävän kaupunkikuvaa koskevan päätöksenteon tueksi kaupunkikuvatoimikunta, joka antaisi lausuntoja mm. kaupunkikuvallisesti merkittävistä rakennuslupapäätöksistä. Samalla tavoin lasten ja nuorten palveluita suunniteltaessa ja niitä tilattaessa voidaan katsoa olevan erityistä hyötyä asiantuntijalausunnoista.
Esitän, että Tampereen kaupunki perustaa hallinnonuudistuksen yhteydessä Lapsiperheiden neuvottelukunnan tukemaan luottamushenkilöpäätöksentekoa lasten ja nuorten palveluiden alueella. Neuvottelukunnan tehtävänä on toimia luottamushenkilöitä avustavana asiantuntijaelimenä, kerätä tietoja ja antaa lausuntoja lasten, nuorten ja lapsiperheiden tilanteesta ja hyvinvoinnista tai sen puutteesta ennen päätöskäsittelyä.
Tampereella 18. toukokuuta 2005
Aila Dündar-Järvinen
VALTUUSTOALOITE KOULUMATKALIPUN KÄYTTÖÖNOTTAMISEKSI
Perusopetuslain 32 §:n mukaan, jos perusopetusta, esiopetusta tai lisäopetusta saavan oppilaan koulumatka on viittä (5) kilometriä pidempi tai jos se oppilaan ikä tai muut olosuhteet huomioon ottaen muuten muodostuu oppilaalle liian vaikeaksi, rasittavaksi tai vaaralliseksi, on oppilaalla oikeus maksuttomaan kuljetukseen taikka oppilaan kuljettamista tai saattamista varten myönnettävään riittävään avustukseen. Tampereella on koulutuslautakunnan päätöksellä tietyillä alueilla, mm Teiskossa, Hallilassa ja Lukonmäen alueella asuvien oppilaiden osalta alennettu kyseistä kilometrirajaa mm. luokka-asteista riippuen 2, 3 tai 4 kilometriin. Samoin eräiden valinnaisainevalintojen takia muuta kuin oman alueensa koulua käyvien koulumatkakustannuksia tuetaan.
Kuntatalouden kiristyessä on viime aikoina käyty keskustelua siitä, tulisiko vastuuta koulukuljetuksista ja niiden kustannuksista siirtää kunnalta koululaisten vanhemmille, ainakin perusopetuslain edellyttämän 5 kilometrin koulumatkarajan alittavilla matkoilla. Valinnaisaineiden tosiasiallisten valinnanmahdollisuuksien toteutumisen kannalta on kuitenkin huomioitava se, että koulumatkan pituus tai koulumatkojen kustannukset eivät saisi muodostua merkittävässä määrin valintoja rajaaviksi tekijöiksi. Samoin voidaan ajatella, että varsinkin pienimpien lasten osalla esimerkiksi 3 tai 4 kilometrin koulumatkan kävely vilkkaasti liikennöityjen katujen varsilla on liian pitkä ja sisältää runsaasti turvallisuusriskejä.
Ratkaisuna 5 kilometriä lyhyempien, mutta koululaisten kannalta liian pitkien koulumatkojen aiheuttamien kuljetuskustannusten kohtuulliseen jakamiseen saattaisi olla julkisen liikenteen koulumatkalipun perustaminen. Tampereen kaupungissa ja kaupunkiseudulla on koulumatkojen kustannusten jakoa aikaisemmin tuettu mm. ns. todistekorttijärjestelmällä, jossa linja- automatkustaja oli oikeutettu alennettuun matkalipun hintaan esittämällä ns. todistekortin. Nykyisin on käytössä erillinen, normaalia edullisempi lippu sekä työmatkoille että opiskelijoille. Esimerkiksi henkilökohtainen opiskelijalippu on tarkoitettu päätoimisille opiskelijoille. Opiskelijalipun alennus on 25 % aikuisten lippuhinnoista. Myös yli 30-vuotiaat opiskelijat ovat oikeutettuja opiskelijalippuun mikäli he saavat opintotukea. Työmatkalipulla voi puolestaan tehdä 30 vuorokauden aikana 50 matkaa, jolloin yhden matkan hinnaksi tulee 76 senttiä. Työmatkalipulla matkustettaessa 50 matkan hinta on 62 euroa halvempi kuin kertalipulla matkustettaessa. Sen sijaan kaikkia koululaisia koskevaa koulumatkalippua ei ole käytössä.
Vuonna 2002 liikennelaitoksen vuotuinen konsernituki oli 6,9 miljoonaa euroa joka muodosti 24,9 % tuotoista. Liikennelaitoksen konsernituki vuodelle 2003 oli talousarviossa määritelty 6,5 miljoonaksi euroksi ja talousarviossa vuodelle 2004 se oli määritelty 6,1 miljoonaksi euroksi. Vuodelle 2005 konsernituki on 5,9 miljoonaa euroa. Uusien alennuslippukategorioiden kustannusvaikutusten ennakointi on vaikeaa mm. siitä syystä, että uusilla alennuslipuilla on vähintään kahdenlaisia vaikutuksia. Vaikka liikennelaitoksen yhtä alennuslippumatkaa kohti saama matkalipputulo pienenee on alennuslipuilla kuitenkin myös joukkoliikenteen käyttöä lisäävä vaikutus. Alennuslippukategorian lisäyksen aiheuttama joukkoliikennematkojen määrän kasvu kompensoi ainakin osittain lipputulojen pienenemisen uusien alennuslippujen osalta eikä kustannusvaikutus siten liene merkittävä. Tästä syystä ei liene välttämätöntä tehdä muutoksia liikennelaitoksen konsernituen suunniteltuun tasoon pelkästään koulumatkalippujen käyttöönoton seurauksena.
Esitän, että Tampereen kaupungin omistama liikennelaitos ottaa käyttöön kaikille oppivelvollisuuttaan suorittaville koululaisille suunnatun koulumatkalipun. Kyseinen koulumatkalippu oikeuttaisi matkustamaan esimerkiksi klo 6.30 – 17.00 välisenä aikana kertalipun hintaan verrattuna 50 % alennuksella.
Tampereella 18.5.2005
Aila Dündar-Järvinen
Valtuustoaloite lapsiperheiden kotipalvelusetelin käyttöönottamisesta Tampereella
Tampereen kaupunkistrategiassa keskeisessä osassa ovat hyvän elämän palvelut. Hyvän elämän palvelujärjestelmä koetaan merkittävänä kilpailutekijänä suomalaisten kaupunkien keskinäisessä kilpailussa. Kaupunkistrategia määrittelee, että lisääntyvään palvelutarpeeseen vastataan kehittämällä rinnakkain kunnallisia, yksityisiä ja kolmannen sektorin palveluja.
Vuoden 2004 alussa voimaanastuneet säädökset mahdollistivat palveluseteleiden käytön kaikissa sosiaali- ja terveyspalveluissa. Palvelusetelijärjestelmää on kokeiltu Tampereella varsin kapeilla sektoreilla, mm. omaishoidon alueella sijaishoitajan palkkaamiseksi kotiin.
Lapsiperheiden kunnallista kotipalvelua on viime vuosina Tampereella jouduttu suuntaamaan resurssipulan vuoksi yhä rajoitetummalle asiakasjoukolle. Eräänä keskeisenä rajoittavana tekijänä on ollut henkilöstöpula kotipalveluiden tehtäväalueella. Kotipalvelua tarvitsevat asiakkaat ovat joutuneet palvelun saatavuuden suhteen myöskin toisinaan eriarvoiseen asemaan asuinpaikasta riippuen. Myös tämä on perustunut pitkälti kotipalveluresurssien puutteeseen, sillä toisilla alueilla kotipalvelutyöntekijöiden määrä on pystynyt paremmin vastaamaan kysyntään kuin toisilla.
Tampereen kaupunkistrategian mukaisesti on järkevää lähteä kokeilemaan kotipalvelusetelien käyttöönottoa perhetyön alueella. Lapsiperheille suunnatulla palvelusetelillä voidaan tasata kotipalvelutarpeen kysyntähuippuja ja toisaalta luoda mahdollisuus lisätä kotipalveluasiakkaiden valinnanvapautta. Samalla tuetaan hoiva- ja hyvinvointialan naisvaltaista yrittäjyyttä ilman, että vaarannetaan olemassa olevia työpaikkoja.
Esitän, että Tampereen kaupunki laajentaa palvelusetelikokeilua ottamalla käyttöön lapsiperheille suunnatun perhetyön kotipalvelusetelin.
Tampereella 20.4.2005
Aila Dündar-Järvinen
Valtuustoaloite omaishoidon monitoimikeskuksen perustamiseksi Tampereelle
Sosiaali- ja terveysministeriö asetti lokakuussa 2003 selvityshenkilön laatimaan ehdotukset toimenpiteistä, joilla omaishoitoa voidaan kehittää osana suomalaista sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujärjestelmää. Selvityshenkilöksi ministeriö nimesi sosiaalineuvos Elli Aaltosen, jonka toimikausi oli 1.12.2003 - 29.2.2004. Työnsä päätteeksi antamassaan selonteossa sosiaalineuvos Aaltonen esittää, että valtakunnalliseen sosiaali- ja terveydenhuollon palvelurakennestrategiaan lisätään omaishoidon kattavuuden tavoite, joka olisi vuonna 2012 keskimäärin 8 % yli 75-vuotiaiden määrästä ja muita omaishoidon tuen saajia, joihin kuuluvat tätä nuorempien ikäryhmien pitkäaikaissairaat ja vammaisryhmät. Edelleen hän esittää, että tämä tavoite tulee huomioida suuntaa-antavana kuntien vanhus- ja vammaispoliittisissa strategioissa, valtionhallinnon omissa pitkän tähtäimen ohjelmissa ja vuosien 2006 - 2012 valtion ja kuntien määrärahoissa.
Selvitysmies pitää tärkeänä arvovalintana sitä, että omaishoidolla on niin merkittävä rooli julkisten sosiaali- ja terveyspalvelujen ehkäisijänä tai korvaajana, että sitä tulee julkisin varoin selkeästi tukea. Kuntien arvion mukaan lähes puolet omaishoidon tuella hoidettavista olisi jonkinasteisessa laitoshoidossa ilman omaishoitajaa. Suomessa on arvioitu olevan yli nykyisin 300 000 läheisensä hoidossa olevaa ihmistä ja näistä yli 26 000 on kunnallisen omaishoidon tuen piirissä. Omaishoitotilanne kestää yleensä usein vuosia. Vanhukset ovat omaishoidettavina yleensä lyhyemmän aikaa, vuodesta viiteen vuoteen. Vammaisasiakkailla omaishoito saattaa puolestaan kestää vuosikymmeniä.
Selvityshenkilö esittää, että kunnallinen omaishoidon tuki muodostuisi jatkossa kolmesta osasta eli omaishoitajalle tulevasta palkkiosta, hoidettavalle tulevista palveluista ja omaishoitajalle tulevasta muusta tuesta, joka on uusi elementti omaishoidon tuessa. Tällä halutaan korostaa mm. omaishoitajan oman jaksamisen, kuntoutuksen, virkistyksen ja sosiaalisen tuen merkitystä. Stm:n selvityksen mukaan omaishoitajat kaipaavat mm. lisää palveluja hoidettavalle, tukea, neuvontaa, kuntoutusta ja koulutusta. Mahdollisuus omaan virkistymiseen hoitotyön ohella on nykyisin vähäistä ja vapaapäivien laitoshoitomainen sijaishoito ja sijaishoidon korkeat maksut estävät useinkin lakisääteisten vapaapäivien pitämistä. Kun omaishoidon kehittämistyössä korostetaan paitsi omaishoitajien ja hoidettavien aseman oikeudellista parantamista, hoidettavien palvelujen parantamista ja hoitajien tukemista tulee jatkossa kiinnittää erityistä huomiota mm. omaishoitajien vertaistukeen ja verkottumiseen sekä yhteistyöhön jaksamista tukevien järjestelmien ja järjestöjen kanssa. Kunnilla on oman toiminnan rinnalla vaihtoehtoina ostopalvelusopimuksin tai palvelusetelien avulla hankkia omaishoitoon tarvittavia mm. jaksamista tukevia palveluja palveluyrityksiltä, järjestöiltä ja seurakunnilta. Pelkästään sosiaali- ja terveysjärjestöjä on maassamme tuhansia. Ne mm. tuottavat omaishoidon palveluja ja ovat oman erityisalueensa kehittäjiä sekä järjestävät vapaaehtoistoimintaa ja vertaistukea.
Viime vuosina omaishoitajien tilanne Tampereen kaupungin alueella on ollut moninaisen kritiikin kohteena niin päättäjien kuin omaishoitajienkin taholta. Kritiikin kärki on yleensä kohdistunut sekä omaishoidon tuen tasoon että tehtyjen omaishoidon tukisopimusten määrään. Yleisradion TV1:n MOT-ohjelman syksyllä 2004 tekemän selvityksen mukaan Tampere menestyi kaupunkien vertailussa, jossa verrattiin mm. omaishoidon tukeen käytettyjä euroja/asukas, melko heikosti. Kun Tampereella käytettiin omaishoidon tukeen 10,27 euroa asukasta kohti käytettiin esimerkiksi Kotkassa 19,83 euroa ja Helsingissäkin 17,49 euroa.
Sosiaali- ja terveysministeriön selvityksen mukaisesti omaishoidon tukea tulee kehittää erityisesti omaishoitajien jaksamisen ja vertaistoiminnan osalla. Omaishoidon tuen parantamiseksi, sijaishoitopalveluiden ja tuen lisäämiseksi Tampereella voidaan eräänä keskeisenä tavoitteena nähdä omaishoitajien ja -hoidettavien monitoimikeskuksen perustaminen. Tämän tyyppinen toimintamalli on kehitteillä mm. Kaarinan kaupungissa, jossa omaishoidon tukikeskuksen saneeraustyöhön omaishoidon osaamiskeskuksen toimintamallin kehittämisen yhteydessä kunta investoi 2 miljoonaa euroa. Englannissa omaishoitajien jaksamisesta huolehtivat mm. järjestöt, joista esimerkiksi Princess Royal Trust for Carers pitää yllä 118 itsenäisesti johdettua omaishoidon keskusta (Carers Centre), jotka tarjoavat tietoa ja neuvoa, tunne-elämän tukea sekä konsultoivat omaishoitajien asioissa paikallisia päättäjiä ja omaishoidon suunnittelijoita.
Merkittävänä parannuksena omaishoitojärjestelmään ja omaishoitajien tukeen tulisi Tampereen kaupunkiin perustaa, tarvittaessa yhteistyössä seutukunnan muiden kuntien kanssa, omaishoitajien monitoimikeskus, joka tarjoaisi tukipalveluita omaishoitajille sekä toimisi esimerkiksi sijaishoitokotina, hoidettavan lyhytaikaisen sijoituksen vaihtoehtona. Monitoimikeskus voisi hyväksi havaittujen esikuvien toimintatapojen lailla palvella omaishoitajia tarjoamalla koulutusta, tietoa ja neuvoja sekä jaksamisen tukipalveluita, kuten virkistäytymis- ja kuntoutuspalveluita.
Koska kyseessä on arvovalintoihin perustuva toimintamalliratkaisu voidaan monitoimikeskuksen synnyttäminen nähdä osana kaupungin kotihoidon tukijärjestelmää ja sen kehittämistä, joka puolestaan edellyttää kaupungin taloudellista panostusta asiaan. Lähinnä kyseeseen tulevat perustamisvaiheen kustannukset, joista tilakysymyksen ratkaisu lienee merkittävin. Mainittakoon, että viime vuosina kaupunginvaltuutetut ovat strategiaseminaareissa valinneet kotona asumisen tukemisen yhdeksi tärkeimmistä painopistealueista. Monitoimikeskuksen ylläpitovastuu ja toiminnan aikaiset kustannukset tulee suunnitella yhdessä kolmannen sektorin toimijoiden kanssa, joita omaishoidon piirissä Tampereellakin on useita. Eräinä toimintamuotona voitaisiin myös nähdä koulutusyhteistyö terveydenhuoltoalan oppilaitosten kanssa tarjoamalla harjoittelupaikkoja ja toisaalta perehdyttämismahdollisuuksia hoiva-alan erityistilanteisiin. Monitoimikeskuksen ylläpitoon ja henkilökunnan palkkaamiseen voitaisiin tarvittaessa osoittaa myös jonkin verran tukityöllistämisvaroja, joita kaupungilla on vuosittain käytettävissään.
Esitän, että Tampereen kaupunki perustaa hankkeen omaishoidon monitoimikeskuksen saamiseksi Tampereelle yhteistyössä kolmannen sektorin toimijoiden sekä tarvittaessa seutukunnan muiden kuntien kanssa. Esitän edelleen, että kaupunki osallistuu monitoimikeskuksen perustamisvaiheen kustannuksiin esimerkiksi tarjoamalla omistamistaan kiinteistöistä edullista tilaa monitoimikeskuksen tarpeisiin.
Tampereella 20.4.2005
Aila Dündar-Järvinen
Valtuustoaloite jaoston perustamiseksi Kasvatus- ja opetuslautakunnalle
Tamperee kaupunginvaltuusto hyväksyi 15.12.2004 Kasvatus- ja opetuslautakunnan sekä päivähoidon ja perusopetuksen johtokunnan johtosäännöt. Johtosäännössä mainitaan mm ”että lautakunnalla voi olla lähinnä muutosvaiheen tilaajatarpeita varten myös jaosto, jonka asettamisesta, tehtävistä, ratkaisuvallasta ja jäsenten lukumäärästä päättää kaupunginvaltuusto.” Tampereen kaupungilla käyttöön otettavassa tilaaja-tuottajamallissa kunnan organisaatio jaetaan palvelun tilaajaan ja palvelun tuottajaan. Palvelut tuotteistetaan ja tilaamisesta tehdään keskinäiset tuotantosopimukset. Näiden toimenpiteiden odotetaan edistävän koko organisaation tehokkuutta ja parantavan palvelujen laatua. Toistaiseksi Suomen suurimmat kaupungit soveltavat mallia ensisijaisesti kunnan sisäiseen palvelutuotantoon. Mallin käyttöönoton taustalla ovat kiristyvä kuntatalous ja siitä johtuva oman palvelutoiminnan tehostamistarve. Asteittainen siirtymien tilaaja- tuottaja –malliin merkitsee tulevaisuudessa paitsi palvelujen tuotteistamista myös vähitellen lisääntyvää kilpailua palvelutuottajien välillä. Keskeinen tehtävä tilaaja- tuottaja-mallin jatkokehityksessä on palvelujen laadun varmistaminen kilpailun kiristyessä palveluntuottajien keskuudessa. Kunnan oman palvelutuotannon laatu on perinteisesti ollut varsin korkeatasoista. Palvelumarkkinoiden kilpailun kiristyessä on laatuun kiinnitettävä jatkossakin huomiota niin ulkopuolisten hankintojen kuin kunnan omankin palvelutuotannon kohdalla. Kunnan oman tuotannon ja ostopalveluina hankittavien tuotteiden välinen suhde vaihtelee volyymiltaan luonnollisesti eri toimialoilla. Palveluiden tuotteistaminen johtaa pidemmällä tähtäimellä kuitenkin siihen, että sekä ulkoa ostettavien palveluiden, että omana tuotantona tehtävien palveluiden vertailtavuus paranee.
Tilaaja- tuottajamallissa on luonnollista, että hyvän palvelun laatutekijöiden määrittäminen kuuluu tilaajalle. Palveluiden hankinnassa täytyy säilyttää tilaajalla oston asiantuntemus ja sopimusaikainen laadunvalvonta sekä palveluiden kehittämisen asiantuntemus. Tätä varten on järkevää, että tilaajaorganisaatiossa on olemassa toimija, joka pystyy mahdollisimman suoraan vaikuttamaan tilauksen sisältöön ja laatukriteereihin sekä pystyy tilaajan tarpeita ajatellen riittävällä tarkkuudella seuraamaan ja arvioimaan tilatun palvelun laatua. Perinteisessä tavassa hankkia kunnalle ostopalveluita laadun varmistus on kuulunut linjaorganisaatiolle ja sen virkamiehille. Samoin kunnan omassa tuotannossa olevien palveluiden laadun ensikäden valvonta on ollut linjaorganisaation virkamiesten vastuulla. Kun luottamuselinten asemaa päätöksenteossa vahvistetaan on luontevaa antaa kunnan itsensä tuottamien palveluiden ja ostettavien palveluiden laadun valvonta suoraan tilaajalautakunnalle. Tätä tarkoitusta varten on tarpeen perustaa joustava, koko lautakuntaa useammin kokoontuva tilaajalautakunnan jaosto, joka tarvittaessa voi esim. kuulla laatukysymyksissä ja ristiriitatilanteissa erikseen kutsuttavia asiantuntijoita ja osallistua valmisteluun tai valmistella tilattavan palvelun laatua koskevat ratkaisut lautakunnan päätettäväksi tai ratkaista ne itse. Tällaista laadunvalvontaan ja sopimuskysymyksiin perehtynyttä jaostoa voitaisiin pilotoida esimerkiksi kasvatus- ja perusopetuspalveluiden alueella. Tällaisen jaoston perustaminen vahvistaa luottamuselinten asemaa sekä lisää luottamushenkilöohjausta myös tuotantosopimusten valmistelussa, jossa laatukriteerien määrittäminen tapahtuisi organisoidusti tilaajalautakunnan toimesta edustuksellisen jaostojärjestelmän avulla jo sopimusluonnosvaiheessa.
Esitän, että Kasvatus- ja opetuslautakunnalle perustetaan jaosto, jonka tehtävänä on mm. tuotantosopimuksiin perustuvan lautakunnan tilaaman palvelun sopimusaikainen laadun seuranta ja tuotantosopimusten valmistelu sekä ne tehtävät, jotka kaupunginvaltuusto sille erikseen osoittaa.
Tampereella 16.3.2005,
Aila Dündar-Järvinen
Kaupunginvaltuutettu
Valtuustoaloite vammaisasiamiehen toimen perustamiseksi Tampereen kaupungille
”Tampereen kaupungin strategioissa pyritään huomioimaan sekä erityisryhmien tarpeet, että esimerkiksi vammaisten oikeudet tasavertaisina yhteiskunnan jäseninä. Useassa Suomen kaupungissa on suunniteltu aloittaa tai on jo aloitettu vammaisasiamiestoiminta. Näin on esimerkiksi Espoossa, jossa vammaisasiamies neuvoo espoolaisia vammaispalveluissa ja tekee yhteistyötä kaupungin hallintokuntien sekä vammaisjärjestöjen kanssa. Espoolainen vammaisasiamies kerää ja jakaa vammaisasioista ajankohtaista tietoa päättäjille, kaupunkiorganisaation valmistelijoille, vammaisjärjestöille ja asukkaille.
Tampereella, kuten Espoossakin, toimii kaupungin asettama toimielin, vammaisneuvosto yhteistyöelimenä vammaisten, heidän omaistensa sekä eri yhteistyöjärjestöjen välillä. Vammaisneuvoston tehtävänä on seurata vammaispalveluiden, terveydenhuollon ja kuntoutumismahdollisuuksien kehitystä kaupungissa. Vammaisneuvosto mm. tekee aloitteita ja antaa lausuntoja suunnittelijoille kaupunkiympäristön suunnitteluprosessissa, esimerkiksi julkisten tilojen suunnittelun yhteydessä.
Sosiaali- ja terveysministeriön yhteydessä toimiva Valtakunnallinen vammaisneuvosto julkaisi vuonna 1995 valtakunnallisen vammaispoliittisen ohjelman "Kohti yhteiskuntaa kaikille". Myös Tampereen kaupunki on hyväksynyt vammaispoliittisen ohjelman, jonka tarkoituksena on mm. asettaa tavoitteita vammaisten henkilöiden täysivaltaistumiseksi yhteiskunnassa. Liikkumisympäristöä koskevien epäkohtien samoin kuin muidenkin rakennettua ympäristöä koskevien puutteiden korjaamiseksi ohjelma esittää joukon toimenpiteitä, joiden tarkoituksena on konkreettisella tasolla parantaa vammaisten toimintaedellytyksiä.
Vammaispoliittinen ohjelma ja vammaisneuvoston olemassaolo eivät kuitenkaan kuntatasolla riitä turvaamaan vammaisten ja liikuntarajoitteisten ihmisten yhteiskunnallista tasa-arvoisuutta. Tämän lisäksi on tarpeen luoda kaupungille oma vammaisasiamiehen virka tai toimi, joka vastaisi samalla tavoin intressiryhmänsä tarpeisiin kuin menestyksellisesti toteutettu sosiaaliasiamiehen ja lapsiasiamiehen tehtävät ovat vastanneet omien intressiryhmiensä kehittämis- ja edunvalvontatarpeisiin.
Esitän, että kaupunginhallitus ryhtyy toimenpiteisiin lapsiasiamiehen ja sosiaaliasiamiehen vakansseihin rinnastettavan vammaisasiamiehen vakanssin perustamiseksi kaupunkiorganisaatioon ja henkilön palkkaamiseksi tähän tehtävään. Vammaisasiamiehen tehtävänä olisi edistää vammaisten henkilöiden yhdenvertaisuuden, tasa-arvon ja perusoikeuksien toteutumista kaupungissa. Vammaisasiamies toimisi tämän ohella myös vammaisneuvoston sihteerin ja päätösvalmistelijan tehtävissä, jakaisi vammaisasioista ajankohtaista tietoa päättäjille, valmistelijoille, vammaisjärjestöille ja kaupungin asukkaille. Tässä tehtävässään vammaisasiamies toimisi yhdyshenkilönä ja asiantuntijana hallintokunnissa ja hallintokuntien välillä.”
Aila Dündar-Järvinen
Kaupunginvaltuutettu
Valtuustoaloite Messukylän lukion itsenäisyyden säilyttämiseksi
Tampereen kaupungin koulutoimen virkamiesten mukaan koulutoimen käyttömenoissa on 1,25 miljoonan euron vaje valmisteltavassa vuoden 2005 talousarviossa. Eräänä ratkaisuvaihtoehtona tämän vajeen kattamiseksi on esitetty sitä, että Messukylän lukio yhdistettäisiin Sammon uuteen keskuslukioon, jonka on määrä valmistua kesällä 2005. Jos yhdistäminen toteutuu Tampereelle jää 100 lukion aloituspaikkaa vähemmän kuin on asetettu tavoitteeksi. Tampereen kaupunginvaltuusto on asettanut tavoitteeksi, että 55 %:lle peruskoulun päättävistä tamperelaisista löytyy lukiopaikka. Tällä hetkellä tämä tavoite on saavutettu. Jos Messukylän lukion yhdistäminen Sammon lukioon toteutetaan, on epätodennäköistä, että kaupunginvaltuuston edellyttämässä tasossa pysytään. Yhdistämisen jälkeen lukioverkko olisi kaupungissa länsipainotteinen, itäinen Tampere jäisi ilman lukiota. Lukion siirtyminen pois omalta alueelta heikentää palveluita Messukylässä ja lähiympäristössä sekä vaikuttaa jokaisen lukiolaisen, nykyisen tai tulevan, perheeseen ja tulevaisuudensuunnitelmiin.
Messukylän lukiossa on tällä hetkellä 330 oppilasta. Ensi syksynä toimintansa aloittavaan Sammon keskuslukioon tulee 800- 850 oppilasta. Yhdistymisen toteutuessa lukiosta tulisi jättilukio. Mainittakoon, että Tampereen Aikuislukiokin tulee sijoittumaan Sammon lukion tiloihin. Jättilukio tuo mukanaan ongelmia, mm. oppilaiden ja opettajien yhteishenki kärsii, koska koulussa on paljon henkilöitä, joihin ei ole kunnollista kontaktia ja jotka jäävät vieraaksi. Jättilukio lisää tarvetta tukipalveluihin. Messukylän lukio on viestintäpainotteinen. Sammon lukio on urheilulukio, joten painotukset ovat kouluissa erilaiset. Eräänä seurauksena voidaan yhdistymistapauksessa arvioida olevan myös lukion sisäänpääsykeskiarvossa tapahtuva muutoksen. Tällä hetkellä Tampereella lukioon pääsee noin 7,4 keskiarvolla, mutta aloituspaikkojen vähentyessä uhkana on, että sisäänpääsykeskiarvo nousee.
Koulutuslautakunta esitti 9.9.2004 kokouksessaan toivomusponnen, jossa esitetään lisärahan saamista lukiotoimintaan. Tällä turvattaisiin lukion aloituspaikkojen säilyminen 150:ssä. Mainittakoon, että Messukylän lukion liittäminen Sammon keskuslukioon ei välttämättä edes riittäisi kattamaan käyttömenojen vajetta.
Esitän, että kaupunginhallitus ryhtyy toimenpiteisiin koulutoimen käyttömenojen vajeen kattamiseksi muulla tavoin kuin yhdistämällä toiminnassa olevia lukioita ja että Messukylän lukiota ei liitetä Sammon uuteen keskuslukioon.
Tampereella 29.9.2004
Aila Dündar-Järvinen
kaupunginvaltuutettu
VALTUUSTOALOITE OMAISHOITAJIEN ASEMAN PARANTAMISEKSI
”Vuonna 2004 on syksyyn mennessä Tampereen kaupungissa 100 omaishoidon tuen hakemusta jouduttu hylkäämään määrärahan riittämättömyyden takia, vaikka hoidon sitovuus ja vaativuus olisi riittänyt tuen saamiseen. Omaishoidon tuen määrärahan tarve on kirjoitushetkellä noin 700 000 euroa. Mainitulla summalla voitaisiin myöntää tällä hetkellä kaikille tuen saamisen ehdot täyttäville tamperelaisille tuen hakijoille omaishoidontuki. Koska omaishoidon tuki tulee kaupungille paljon halvemmaksi kuin kallis laitoshoito kaupungin järjestämänä, on perusteltua maksaa tukea niille omaishoitajille, joilla tuen ehdot täyttyvät.
Pääministeri Matti Vanhasen hallitusohjelmassa luvataan hallituskaudella parantaa omaishoitajien asemaa. Samalla luvataan selvittää, kuinka omaishoitoa voidaan kehittää lainsäädännöllisesti ja osana palvelujärjestelmän kokonaisuutta. Tässä selvityksessä kiinnitetään erityistä huomiota omaishoidon tuen perusteisiin, määrään, omaishoitajien vapaajärjestelyjen kehittämiseen siten, että palvelujen hinta ei muodostu esteeksi vapaapäivien käyttämiselle, sekä riittävien tukipalveluiden saatavuuteen. Edelleen luvataan, että kuntien sosiaali- ja terveydenhuollon valtionosuuksia nostetaan mm. ikäihmisten palvelujen vahvistamiseksi ja laadun parantamiseksi.
Sosiaali- ja terveysministeriö teetti sosiaalineuvos Elli Aaltosella selvityksen omaishoidon kokonaisuudistuksesta. Tavoitteena on, että omaishoidon uudistus toteutuu asteittain vuoteen 2012 mennessä, jolloin suurten ikäluokkien hoidon tarve kasvaa. Sosiaalineuvos Aaltonen luovutti selvityksensä ”Valtakunnallinen omaishoidon uudistaminen” peruspalveluministeri Liisa Hyssälälle 30. 3. 2004. Luovutetussa työssään selvityshenkilö esittää omaishoidon kehittämisessä 16 erilaista erityisaluetta, joissa osassa tarvitaan tulevaisuudessa lainsäädännön muutoksia ja useita erityyppisiä kehittämistoimenpiteitä. Selvityshenkilön linjausten mukainen omaishoidon tuen uudistaminen voidaan kuitenkin kiteyttää kolmeen erityistä kehittämistä vaativaan alueeseen; omaishoitajien tukemiseen nykyistä paremmin, omaishoitajien palkkioiden nostamiseen ja hoidettaville annettavien palvelujen nykyistä kattavampaan järjestämiseen.
Kaarinan kaupungissa omaishoitajien tuki- ja sopeutumisvalmennus-kokeilu -projektissa vuosina 1998 – 2001 kehitettiin omaishoitajien ja hoidettavien kotona selviytymistä edistäviä toimintamalleja. Omaisprojektin eräänä palvelumuotona käynnistettiin omaisneuvolakokeilu Kokeilussa kuntoutushoitaja teki mm. vierailuja omaishoitajan ja hoidettavan kotona. Lisäksi kaupunki osoitti esille tulleen tarpeen perusteella kotikäyntityöhön kotiavustajan. Omaishoitajan tilanne, toiveet, kotona selviytyminen ja avun tarve kartoitettiin. Näiden tietojen pohjalta tehtiin lisäselvityksiä ja suunnitelmia. Kuntoutusneuvoja lähetti koteihin myös säännöllisen kuukausikirjeen, jossa annettiin tietoja ja kerrotaan ajankohtaisista tapahtumista. Jotta yhteydenpito olisi kattavaa, perustettiin omaisneuvolaa varten oma vastaanottopaikka, johon oli koottu omaishoitoon liittyvää materiaalia ja joka oli auki tiettyyn aikaan viikosta. Vastaanottopisteeseen kuntoutusneuvojan luo voi tulla keskustelemaan, kyselemään ja pyytämään apua ja ohjeita. Vastaanottoaikoina omaishoitajat voivat lisäksi keskustella asioistaan puhelimitse kuntoutusneuvojan kanssa.
Pirkanmaalla on useita vuosia odotettu omaishoitajien erillisen tukikeskuksen perustamista. Tällä hetkellä on meneillään Tampereen Seudun Omaishoitajat ry:n varainkeräys tukikeskuksen perustamiseksi. Tarkoituksena on ns. ”matalan kynnyksen talon” aikaansaaminen. Tukikeskushanke tarvitsee myös Tampereen kaupungin panosta, jotta omaishoitajat saisivat oman yhteisen toiminta- ja kohtaamispaikan. Kaupungin panostus voi toteutua esimerkiksi vastaantulolla tilakysymyksissä. Liikkeelle voitaisiin lähteä vaikkapa projektiluonteisesti siten, että tutkittaisiin esim. erilaisia kansallisia rahoitusmalleja ja kaupungin mahdollisuuksia olla toiminnassa mukana osarahoittajana omaishoidon tuen kehittämiseen tähtäävässä hankkeessa. Tarvittaessa kaupunki voisi sijoittaa hankittaviin tiloihin vastaisuudessa esim. omien omaishoidon kehittämiseen tähtäävien hankkeidensa toimintoja, vaikkapa edellä kuvaillun omaisneuvolan tilat.
Esitän, että Tampereen kaupunki
1.Varaa riittävän määrärahan vuoden 2005 budjettiin, jotta kaikki tällä hetkellä omaishoidon tuen saamisen ehdot täyttävät hakijat saisivat omaishoidon tuen.
2.Ottaa huomioon sosiaalineuvos Elli Aaltosen selvityksen ”Valtakunnallinen omaishoidon uudistaminen” suositukset ja ryhtyy välittömästi toteuttamaan mainittuja suosituksia ja ohjeita sitä mukaan kun lainsäädäntö sen tekee mahdolliseksi.
3. Ryhtyy tutkimaan mahdollisuuksia siirtää Kaarinan kaupungissa omaishoitajien tuki- ja sopeutumisvalmennus-kokeilu -projektissa vuosina 1998 – 2001 kehitetyssä omaisneuvola hanke-osiossa esille nousseet hyvät käytänteet ja toimintatavat Tampereelle perustamalla kaupunkiin omaisneuvola omaishoitajien ja heidän hoidettaviensa kotona selviytymisen tukemiseksi.
4. Osallistuu omaishoitajien tukikeskushankkeen toteuttamiseen taloudellisella panostuksella, esim. tarjoamalla edullista tilaa tai osallistumalla muulla tavoin hankkeen rahoitukseen.”
Aila Dündar-Järvinen
Kaupunginvaltuutettu
VALTUUSTOALOITE VAIKEASTI PUHEVAMMAISTEN TULKKIEN KOULUTUKSEN TEHOSTAMISEKSI
”Puhevammaiset kuulevat henkilöt käyttävät puhetulkkausta tai puhetta tukevia ja korvaavia kommunikaatiomenetelmiä. Maassamme tulkkipalvelujen tarvitsijoista yli 5000 henkilön arvioidaan olevan vaikeasti kuulovammaisia ja 700‑800 henkilön kuulo‑ ja näkövammaisia. Vaikeasti puhevammaisia ihmisiä arvioidaan olevan useita tuhansia, esillä on ollut luku 10000 (Stakesin raportteja 255, Kuulo‑ ja puhevammaisten tulkkipalvelut).
Puhevammaisuuden syitä on olemassa useita. Eräänä tärkeimmistä syistä voidaan mainita aivohalvaus. Tämän syitä puolestaan ovat aivoinfarkti ja aivoverenvuodot, jotka aiheuttavat erityyppisiä aivovaurioita. Aivohalvaukselle ominaista on kehon toispuolinen halvaus ja usein myös afasia eli puheentuottamisen ja puheenymmärtämisen häiriö.
Toinen merkittävä puhevammaisuuteen liittyvä ilmiö on dysfasia. Tämä puolestaan on lasten ja nuorten henkilöiden kielenkehityksen erityinen vaikeus, jolloin kielellisessä ilmaisukyvyssä on puutteita ja vaikeuksia esiintyy puheilmaisussa ja puheen ymmärtämisessä. Dysfasiaa voidaan epäillä, jos lapsen puhe on huomattavasti viivästynyt, vaikka kuulo on normaali, lapsi on normaaliälyinen ja puhe‑elimet ovat kunnossa eikä tunne‑elämä ei ole häiriintynyt.
Vammaispalvelulain mukaan kunnat ovat velvollisia järjestämään tulkkipalveluja niitä tarvitseville vaikeavammaisille henkilöille. Vammaispalvelulaki ja ‑asetus tulivat voimaan 1.1.1988. Tulkkipalveluja koskeva kunnan erityinen järjestämisvelvollisuus on ollut voimassa vuoden 1994 alusta lukien. Tulkkipalvelun vuosittaiseksi vähimmäistasoksi on säädetty 120 tuntia asiakasta kohti, vaikeasti kuulo‑ ja näkövammaisille 240 tuntia ja opiskelijoille opinnoissa suoriutumista edistävä määrä. Tampereella vaikeasti puhevammaisten tulkkauspalvelua haetaan vammaispalveluyksiköstä, jossa asiakkaan kirjallisesti jättämä tulkkipalveluhakemus käsitellään sosiaali ja terveystoimen puheterapeutin ja vammaispalvelun sosiaalityöntekijän yhteistyönä. Päätökset ovat yksilöllisiä ja tulkkipalvelutyöntekijät henkilökohtaisia.
Koska vaikeasti tulkkauspalvelu puhevammaisille on palvelualana kohtuullisen nuori toiminto ei puhetulkkeja ja heidän palveluitaan ole kovin helposti markkinoilta saatavissa. Viidessä suurimmassa kaupungissa, Helsingissä, Espoossa, Vantaalla, Turussa ja Tampereella on laskettu, kuinka paljon asiakkaat käyttävät tulkkia. Keskiarvoksi saatiin 29 tuntia, mikä on vain noin neljännes asetuksen määräämästä minimitasosta (Stakes/Dialogi/2/2001). Jos käytetty tuntimäärä nousisi asetuksen miminitasolle tarkoittaisi se resurssien käytön nelinkertaistumista.
Tampereen seudulla säätiöomisteinen Tampereen ammatillinen aikuiskoulutuskeskus on järjestänyt n. 2‑3 vuotta sitten yhden puhevammaisten tulkkipalvelun erikoisammattitutkintoon tähtäävän koulutusjakson, josta näyttötutkintona valmistui n. 10 hengen ryhmä tulkkeja. Vaikkakin vaikeasti puhevammaisten tulkkauksen käyttötarpeeseen on toistaiseksi pystytty Tampereella kohtuullisesti vastaamaan on odotettavissa, että käytön noustessa asetusten minimitasolle on tulkeista vastaisuudessa pulaa. Tästä syystä esitän, että Tampereen kaupunki ryhtyy tutkimaan mahdollisuutta vaikeasti puhevammaisten henkilöiden tulkkaukseen erikoistuneiden ammattilaisten koulutuksen tehostamiseksi tai järjestämiseksi Tampereella.”
Aila Dündar-Järvinen
Kaupunginvaltuutettu
VALTUUSTOALOITE LIIKKUVAN ENNAKKOÄÄNESTYSPISTEEN PERUSTAMISEKSI TAMPEREELLE
”Vuoden 2000 kunnallisvaaleissa Tampereella äänestysoikeuttaan käytti vain runsaat 50% äänestysikäisistä (miehistä 51,3 % ja naisista 55,6 %, kaikkiaan 53,6 %,). Äänestysaktiivisuus presidentinvaaleissa ja eduskuntavaaleissa on viime vuosina ollut hieman korkeampi. Vuoden 2000 presidentinvaalien kummallakin kierroksella äänestysprosentti oli yli 75 ja vuoden 1999 eduskuntavaaleissa äänestysprosentti oli 66,2. Koko maassa kunnallisvaaleissa äänestysaktiivisuus on pudonnut viimeisen parinkymmenen vuoden aikana peräti 22 prosenttiyksikköä. Vuoden 1947 kunnallisvaaleissa äänestysprosentti oli 66, mutta nousi siitä siten, että vuonna 1964 aktiivisuus oli jo lähes 80 prosenttia. Mainitulla korkealla tasolla koko Suomen kunnallisvaalien äänestysprosentti säilyi aina vuoden 1980 vaaleihin, mutta siitä alkoi taas uusi lasku, ensin 70:een, vuonna 1996 60:een ja lopulta vuoden 2000 kunnallisvaaleissa 55,9:ään. Äänestysaktiivisuuden nostamista vuoden 2004 kunnallisvaaleissa voidaankin pitää merkittävänä haasteena. Äänestysaktiivisuus huolestuttaa myös suomalaisia kaupunkeja ja kuntia. Esimerkiksi Turun kaupunki selvittää mahdollisuuksia ottaa käyttöön kaupunkia kiertävä ennakkoäänestysauto eräänä keinona äänestysaktiivisuuden lisäämiseksi.
Eräänä mahdollisena toimenpiteenä äänestysaktiivisuuden nostamiseksi kunnallisvaaleissa voidaankin nähdä äänestyspaikkojen lisääminen. Tekemällä äänestäminen helpommaksi eri toimenpiteillä, esim. ennakkoäänestyksessä lisäämällä äänestyspaikkoja, voidaan uskoa äänestysprosentin vähitellen jonkin verran nousevan. Myös Tampereella tulisi kokeilla liikkuvan äänestyspaikan, vaikkapa äänestysauton tehokkuutta ennakkoäänestyksen aktiivisuuden kohottajana. Käytännössä tällaisena liikkuvana ennakkoäänestyspaikkana voisi toimia vaikkapa kaupungille hankittu Nettinysse, jonne esimerkiksi on helpohkoa järjestää tarvittava langaton online-tietokoneyhteys keskusvaalilautakuntaan ja tarvittaviin rekisteritietokantoihin. Koska vaalilaki edellyttää, että ennakkoäänestyspaikat ja -ajat on kuulutettava ennen äänestyksen alkamista on ennakkoäänestyspaikkana toimivan Nettinyssen reitit suunniteltava riittävän huolellisesti ja väljästi sekä tiedotettava kattavasti, jotta idea kiertävästä ennakkoäänestyspaikasta voisi toteutua parhaalla mahdollisella tavalla. Jotta järjestely voisi olla mahdollista syksyn 2004 kunnallisvaaleissa olisi lisäksi ryhdyttävä asian järjestämisen vaatimiin toimenpiteisiin nopeasti.
Esitän, että Tampereen kaupunki pyrkii kasvattamaan kunnallisvaalien äänestysaktiivisuutta järjestämällä lisää ennakkoäänestyspaikkoja sekä erityisesti järjestämällä kaupungin alueella kiertävän ennakkoäänestyspaikan hyväksikäyttäen kaupungin omistuksessa olevaa Nettinysseä. Nettinyssen käyttäminen ennakkoäänestyksessä edellyttää riittävän laajaa asiaa koskevaa tiedottamista ja huolellista reittisuunnittelua, jotta myös vaalilain edellyttämä kuulutusmenettely toteuttaisi tehtävänsä näiltä osin äänestysaktiivisuuden kohottajana.”
Aila Dündar-Järvinen
Kaupunginvaltuutettu
VALTUUSTOALOITE NEKALAN KOULUN PERUSKORJAUKSEN KIIREHTIMISEKSI
”Nekalan koulu on yli 400 oppilaan opinahjo, jossa päivittäistä koulutyötään tekevät tällä hetkellä Viinikka-Nekalan ja osa Hallilan alueen oppilaista (Hallilassa on oma koulu). Jatkossa, myös jo rakentumaan alkaneen Muotialan uuden asuntoalueen oppilaat, sijoittuvat Nekalan kouluun. Muotialan ja Huringin peltoalueille rakennetaan seuraavan kymmenen vuoden aikana uusi Muotialan kaupunginosa, joka liittyy Korkinmäen asuntoalueeseen ja em. alueelle rakennetaan asunnot noin 2 000 asukkaalle peruspalveluineen.
Tampereen kaupunginarkkitehti Bertel Strömmerin funkishenkisesti suunnittelema Nekalan koulu valmistui vuonna 1931. Koska varsinaista peruskorjausta ei ole koskaan tehty, ainoastaan yksittäisiä muutostöitä, tulee kaupungin investointiohjelmaan kuuluvien Nekalan koulun perusparannustehtävien aikataulua nyt kiirehtiä. Erityisesti huomiota tulee kiinnittää LVI- ja sähkötekniikan uusimiseen, saniteettitilojen uusimiseen, valaistuksen parantamiseen, ikkunoiden uusimiseen sekä koulurakennuksen ja sen piha-alueiden pinnoitteiden ja varustelun parantamiseen. Tilakeskuksen vuosina 1995 ja 2000 tekemissä tutkimuksissa löytyi koulusta useita puutteita, jotka vaatisivat korjaamista pikaisesti. Tällaisia olivat mm. vuosilta 1931 ja 1952 olevat sähköistys ja huonokuntoiset vesijohdot sekä pohjakerroksen kosteusvauriot. On oletettavaa, että koulurakennuksen rakenteiden mahdollinen asbestipitoisuus, vanhojen vesijohtojen ruosteinen juomavesi ja hiekkapölyn, tuulen, veden ja lumen läpäisevät vetoisat ikkunat heikentävät työskentelyolosuhteita koulurakennuksessa siten, että on tarpeen pohtia rakennuksen käyttämisedellytyksiä opetustilana mikäli perusparannustoimenpiteisiin ei pikaisesti ryhdytä.
Nekalan koulun peruskorjaushanketta on siirretty kaupungin talousarvioissa toistuvasti myöhempään ajankohtaan. Esimerkiksi vuoden 2002 talousarviossa oli korjaussuunnittelun määrä alkaa vuonna 2004. Nekalan koulun vanhempainyhdistys on lähestynyt Tampereen kaupungin päättäjiä siinä toivossa, että koulun peruskorjauksen aloitusajankohta voidaan pysyttää vähintään vuoden 2004 talousarvion mukaisessa aikataulussa. Kaupungin budjetissa Tilaliikelaitoksen taloussuunnitelmassa on koulutuspalveluiden talonrakennushankkeissa Nekalan koulun peruskorjaukseen varattu 3,2 miljoonaa euroa siten, että korjauksen suunnittelun on määrä alkaa vuoden 2005 aikana (100 000 euroa) ja varsinaisen remontin vuonna 2006 (1 milj. euroa). Ottaen huomioon tarvittavien korjaustoimenpiteiden vaikuttavuuden ja kaupungin tilakeskuksen arvion vuodelta 2000, jonka mukaan koulurakennuksen useiden kohteiden korjaustoimenpiteiden tulisi alkaa noin 1-4 vuoden sisällä tutkimusajankohdasta, voidaan todeta, että varsinaisesti vuonna 2006 alkava peruskorjaus on ajoitettu liian myöhäiseen ajankohtaan. Tästä syystä esitän, että Tampereen kaupunki kiirehtii Nekalan koulun koulurakennuksen perusparannustoimenpiteitä ja ryhtyy mahdollisimman pian toimiin, jotta koulutyö Nekalan yli 70-vuotiaassa koulussa voisi sujua entistä terveellisemmissä ja turvallisemmissa olosuhteissa ja että peruskorjaus toteutetaan vähintään vuoden 2004 talousarviokirjan taloussuunnitelmaosuuden mukaisessa aikataulussa.”
Aila Dündar-Järvinen
Kaupunginvaltuutettu
VALTUUSTOALOITE KOULUAAMIAISEN JA VÄLIPALAN JÄRJESTÄMISEKSI TAMPERELAISILLE KOULULAISILLE
”Tampereen kouluissa oppilaille tarjotaan jokaisena koulupäivänä maksuton ateria. Koululounaan tarjoaminen perustuu perusopetuslain määräykseen (perusopetuslaki 628/1998,§ 31), jonka mukaan opetukseen osallistuvalle on tarjottava jokaisena työpäivänä tarkoituksenmukaisesti järjestetty ja ohjattu täysipainoinen maksuton ateria. Yläasteen koululaisten mielipiteitä kouluruoasta selvitettiin keväällä 2003. Sama kysely on toteutettu myös vuosina 1988, 1994 sekä 1998. Mukana selvityksessä olivat samat 12 yläastetta eri puolilla Suomea. Vastauksia saatiin yli 3000 ruokapäivästä: Kyselyyn osallistuneiden koulujen oppilaista 89% kävi kouluruokalassa, tytöt hieman poikia enemmän. Pääruoan söi 95% ja salaatin 47% oppilaista. Vanhemmiten ruoka alkaa maistua paremmin: 9‑luokkalaiset ottivat useammin pääruokaa, salaattia, leipää ja maitoa kuin 7luokkalaiset. Useampi kuin joka toinen (58%) oppilas söi ruokansa nopeammin kuin 10 minuutissa. Lähes joka toinen (53%) oppilaista söi kouluruoan lisäksi koulussa jotain muutakin. Tavallisimmin syötiin karamelleja ja suklaata (25%) sekä virvoitusjuomia (13%).
Lakisääteistä ja maksutonta kouluruokaa on tarjottu jo yli 50 vuotta. Koululounas on terveellinen ja monipuolinen ateria, jonka suunnittelussa ruoka‑aineympyrän osien tasapuolinen huomioonottaminen on keskeinen tekijä. Koululounaan eräänä tehtävänä on myös opettajien johdolla oppia ruokailuun liittyviä käytöstapoja.
Koululaisten aamuväsymyksestä ja keskittymisvaikeuksista on puhuttu paljon. Erääksi syyksi näihin on nimetty mm. lisääntynyt iltavalvominen, mutta jaksamiseen vaikuttaa suuresti myös aamupalan väliin jättäminen. Jotkut oppilaat eivät kouluunlähtökiireissään ehdi syödä aamiaista kotona, jotkut eivät vielä aamulla ole nälkäisiä. Aamiaisen ja välipalan merkitys kuitenkin kasvaa mitä vanhemmasta oppilaasta on kysymys, koska koulupäivät pitenevät oppilaiden iän myötä ja ne voivat muodostua jopa 7‑8 tuntisiksi. Monesti välipalaa ja aamiaista hankitaan koulujen limsa‑ ja makeisautomaateista sekä lähellä sijaitsevista päivittäistavarakaupoista ja kioskeista. Sisällöllisesti nämä välipalat eivät useimmiten kuitenkaan vastaa kunnollista välipalaa. Oppilaat tarvitsevat välipaloja sekä aamuun että iltapäivään. Välipalat pitäisi voida tarvittaessa ostaa koulusta, koska silloin valikoimaa voidaan ohjata lähikauppojen houkutuksia ja juoma‑automaattien tarjontaa paremmaksi.
Tampereen kouluissa on ruokailijoita koulupäivinä yli 23 000. Koululounaan aika on yleensä klo 10.30 ja 12 välillä. Sammon lukiossa voi urheilulinjalla opiskeleva syödä harjoitusaamuina myös maksullisen aamiaisen. Tampereen kaupungin nykyisessä taloudellisessa tilanteessa ei liene mahdollista järjestää ilmaista kouluaamiaista kaikille koululaisille. Vaihtoehtona tälle kannattaisi kuitenkin kokeilla maksullisen kouluaamiaisen ja välipalan tarjoamista esimerkiksi noin 1 euron hintaan. Mikäli halukkaita ilmaantuu riittävästi ja käytäntö osoittautuu hyväksi voitaisiin maksullinen käytäntö vakinaistaa. Kokeilu voitaisiin pääsääntöisesti hoitaa nykyisillä henkilökuntaresursseilla opettajien vastatessa valvonnasta.
Esitän, että Tampereen kaupunki ryhtyy kokeilemaan kouluaamiaisen ja välipalan tarjoamista oppilaille pientä korvausta vastaan välituntien aikana.”
Aila Dündar-Järvinen
Kaupunginvaltuutettu
VALTUUSTOALOITE ETELÄPUISTON KEHITTÄMISEKSI
”Tampereen kaupungille on valmistumassa pitkän tähtäimen, 10 vuoden toimintasuunnitelma viheralueiden suunnittelua, rakentamista ja hoitoa varten. Tämä kaupungin omistamia viheralueita koskeva viheralueohjelma on laadittu laajaa osallistumismenettelyä soveltaen alueiden käyttäjien ja ylläpitäjien tarpeiden pohjalta. Viheralueohjelma sisältää määritelmät yleisistä kehittämistarpeista koskien alueiden suunnittelua, rakentamista ja hoitoa seuraavan kymmenen vuoden aikana. Ohjelmatyön aikana suoritetun viheraluekyselyn mukaan asukkaat olivat keskimäärin tyytyväisiä kaupungissa olevien viheralueiden saavutettavuuteen ja määrään. Eniten kehittämisen varaa nähtiin käyttäjien asennepuolella. Olemassa olevien viheralueiden käyttöä haittasivat eniten roskaaminen, ilkivalta, hoitamattomuus ja melu.
Kaupungin uudessa viheralueohjelmassa määritellään paitsi viherverkon ylläpito ja kehittäminen sekä sen vaatimat resurssilisäykset ja aikataulut myöskin kaupungin keskustapuistojen kehittämistavoitteet ja aikataulut. Tampereen Eteläpuisto on eräs merkittävimpiä keskustapuistoja, joka alkujaan on rakennettu eri vaiheissa vuosina 1915‑1917 ja 1928‑1929. Puiston suunnitteli alun perin kaupungininsinööri K. Vaaramäki. Eteläpuisto ympäristöineen on kehittynyt vähitellen ja sen merkittävimpiä maamerkkejä on tällä hetkellä vuonna 1950 valmistunut Wäinö Aaltosen graniittinen osuustoiminnan muistomerkki. Eteläpuistossa ja sen lähiympäristössä on vuosien varrella ollut monenlaista toimintaa aina lantunkasvatuksesta speedwayajoihin. Eteläpuistoon rakennettiin speedwayrata vuonna 1953 mutta kilpailut alueella lopetettiin 1980‑luvun lopussa mm. ympäristön painostuksen seurauksena. 1990‑luvun lopulla Eteläpuiston entistä speedwayradan aluetta käytettiin mm. lumenkaatopaikkana.
Alueen ja mm. rannan käytön kehittämisestä on esitetty vuosien varrella erilaisia uudistussuunnitelmia, mutta laajamittaisimmat suunnitelmat eivät ole lähteneet toteutumaan ilmeisimmin resurssien vähäisyyden takia. Nyt valmistuvassa viheralueohjelmassa Eteläpuiston perusparannustoimenpiteet on ajoitettu vuodelle 2010. Kun Ratinan alueen uutta käyttöä parhaillaan suunnitellaan on tarkoituksenmukaista käynnistää samanaikaisesti suunnitteluprosessi myös Eteläpuiston alueen kehittämisestä siten, että alueen toiminnot voidaan tarvittaessa paremmin kytkeä tuleviin Ratinan maankäyttötavoitteisiin ja nykyisiin Pyynikin toimintoihin. Käytännössä tämä tarkoittaa viheralueohjelman edellyttämien perusparannustoimenpiteiden korvaamista innovatiivisemmilla tavoitteilla ja toimenpiteillä. Eteläpuiston alueen kehittämisestä tulisi järjestää suunnittelukilpailu tai vaihtoehtoisesti se voitaisiin kytkeä osaksi Ratinan suunnittelun prosessia. Maankäyttötavoitteiden osalta Eteläpuiston aluetta tulee kuitenkin kehittää pääosin monikäyttöisenä kaupunkipuistoalueena kuitenkin niin, että tähän käyttöön liittyvä pienimuotoinen rakentaminenkin voitaisiin tulevaisuudessa sallia. Esimerkkinä alueen jo hävinneestä rakennuskannasta voi mainita vaikkapa 1920‑luvulla paikalla sijainneen klassististyylisen soittolavan. Tulevaa käyttöä ja alueen kehittämistä suunniteltaessa voitaisiin tarkastella mahdollisuuksia sijoittaa alueelle esimerkiksi paviljonkityyppisiä kevyitä rakennelmia ja näyttely/kahvilatiloja. Eteläpuiston ympäristön kehittyessä ja rakentuessa edelleen on tärkeää, että nyt hieman vajaakäytössä oleva puisto muuttuu toiminnallisesti ja laadullisesti ympäristönsä tarpeita paremmin palvelevaksi kaupunkipuistoksi.
Esitän, että Tampereen kaupunki ryhtyy toimenpiteisiin Eteläpuiston alueen käytön tarkemmaksi suunnittelemiseksi ja alueen kaupunkipuistomaisen käytön kehittämiseksi vastaamaan paremmin uudistuvan ympäristön tarpeita ja laatua.”
Aila Dündar-Järvinen
Kaupunginvaltuutettu
VALTUUSTOALOITE LIIKENNELAITOKSEN MATKA-ALENNUSTEN LAAJENTAMISEKSI KOSKEMAAN TYÖKYVYTTÖMYYSELÄKELÄISIÄ
”Tampereen kaupungin eläkeläisvaltuusto on useampaan otteeseen esittänyt kaupungille, että kaupungin liikennelaitoksen busseissa matkustaville työkyvyttömyyseläkeläisille myönnettäisiin samanlainen maksualennus kuin yli 65-vuotiaille, jotka ovat matkustaneet puolella hinnalla klo 9 – 14 välisenä aikana. Kaupunki on ottanut aloitteeseen eri yhteyksissä kielteisen kannan perustellen tätä mm. sillä, että liikennelaitoksen toiminta on liiketoimintaluonteista palvelua, jota tuetaan kaupungin konserniavustuksella, eikä konserniavustuksen kasvattaminen esitetyn uuden etuisuuden korvaamiseksi ole luontevaa.
Työkyvyttömyyseläkkeellä olevat ihmiset saavat vanhuuseläkeläisille myönnetyt alennukset mm. rautatiematkoilla, lentoliikenteessä ja pitkän matkan linja-autoliikenteessä. Kaupunkien välisessä liikenteessä näillä liikennemuodoilla esiintyy keskinäistä kilpailua. Eräänä kilpailun keinona on nähty mm. matkalippujen hinnoittelu. Tampereen kaupungin alueella liikennelaitoksella on lähes monopoliasemaan verrattava osuus paikallisesta julkisesta liikenteestä. Hintakilpailua julkisen liikenteen hoitamisesta ei kaupungin alueella juurikaan löydy. Kaupungin liikennelaitos ja kaupunki onkin ottanut huomioon yhteiskunnallisen vastuunsa tukemalla taloudellisesti mm. yli 65-vuotiaiden ja sotaveteraanien matkustamista. Myös opiskelijoiden matkustamista tuetaan. Opiskelija voi latauttaa matkakortilleen 25 % aikuisten normaalihintoja halvemmat 30 päivän kausilipun tai arvolipun.
Eläkeläisten yhtenäisen maksualennuksen myöntäminen kaupungin liikennelaitoksen busseissa matkustaville työkyvyttömyyseläkeläisille koskisi noin 8500 henkilöä. Vuonna 2001 tämän arvioitiin merkitsevän noin 4 miljoonan markan (eli n. 667 000 euron) tulonmenetystä liikennelaitokselle, kun vertailukohtana käytettiin veteraaneista koituvaa tulonmenetystä. Vuonna 2002 liikennelaitoksen vuotuinen konsernituki oli 6,9 miljoonaa euroa joka muodosti 24,9 % tuotoista. Liikennelaitoksen konsernituki vuodelle 2003 on talousarviossa määritelty 6,5 miljoonaksi euroksi ja talousarviossa vuodelle 2004 se on määritelty 6,1 miljoonaksi euroksi. Liikennelaitoksen toimintatuottojen erittelyssä on veteraani- ja opiskelijalippukorvaus määritelty talousarviossa 2003 vuodelle 805 000 euroksi ja talousarviossa vuodelle 2004 se on määritelty 795 000 euroksi. Taloussuunnitelmissa liikennelaitoksen konsernituen on suunniteltu vähenevän vuosittain vaikka opiskelija- ja veteraanilippukorvauksen tasoa ei samaan aikaan merkittävästi ole oltu alentamassa. Vuoden 2003 talousarvion taloussuunnitelmaosassa lippukorvauksien suunniteltiin vastaisuudessa jopa kasvavan vaikka konsernituen määrän on katsottu samanaikaisesti alenevan ilman että kustannusten karsimisen esim. palvelutasoa laskemalla olisi katsottu samanaikaisesti kompensoivan asiaa. Työkyvyttömyyseläkeläisten ottaminen liikennelaitoksen lippukorvauksen piiriin aiheuttanee luonnollisesti konsernituen tason kertanousun, mutta voinee samojen taloussuunnitteluperiaatteiden mukaisesti pysytellä ennalta määritellyllä tasolla liikennelaitoksen konsernituen pitkällä tähtäimellä alentuessa ilman että esim. konsernituen alentamisen mahdollistava kustannusten karsiminen johtaisi palvelutason alenemiseen.
Esitän, että Tampereen kaupungin omistama liikennelaitos laajentaa yhtenäisen eläkeläisten matkoja koskevan maksualennuksen koskemaan myöskin työkyvyttömyyseläkeläisiä ja että tästä johtuva tulomenetys korvataan liikennelaitokselle korottamalla Tampereen kaupungin yhtiölle antamaa tukea vastaavasti. ”
Aila Dündar-Järvinen
Kaupunginvaltuutettu
VALTUUSTOALOITE VANHUSASIAMIEHEN TOIMEN PERUSTAMISEKSI TAMPEREEN KAUPUNGILLE
”Suomessa on ollut käytössä sosiaaliasiamiesjärjestelmä vuodesta 2001 lähtien. 300 kunnassa toimivat vanhus- ja eläkeläisneuvostot ovat linkki ikäihmisten ja kunnan päättäjien välillä. Näitä olemassa olevia vaikuttamisen vaihtoehtoja tulee tehdä tunnetuksi kuntalaisille ja kehittää edelleen. Ruotsissa vanhuspalvelut on Suomea paremmin resursoitu. Tukholmassa on ikäihmisillä käytettävissä oma vanhusasiamiesjärjestelmä. Tukholman vanhusasiamies saa vuodessa runsaasti yhteydenottoja alueensa ikäihmisiltä. Vuosittain hän tekee niistä raportin, johon sisältyy muutos- ja parannusehdotuksia. Ruotsalaisen vanhusasiamiehen tehtävänä on kuunnella, antaa neuvoja ja opastaa kysyjiä eteenpäin byrokratiaviidakossa ja toisaalta välittää kuulemansa kaupungin päättäjille. Vanhusasiamies tekee yllätyskäyntejä tai edeltä ilmoitettuja käyntejä hoitolaitoksiin ja palvelutaloihin tutustuakseen vanhusten arkeen ja kuullakseen heidän mielipiteitään. Epäkohtiin tukholmalainen vanhusasiamies pyrkii saamaan korjauksia ja toiveet hän toimittaa eteenpäin ja pyrkii saamaan esille nousevat uudistukset osaksi kaupungin kehittämisstrategioita ja -toimenpiteitä. Ruotsissa on parhaillaan valmisteilla lakialoite, joka ehdottaa kaikkiin kuntiin vanhusasiamiehen virkaa.
Suomessa vanhushuollon kehittämisessä tärkeää on riittävien voimavarojen suuntaaminen vanhusten palveluihin. Henkilöstöä tarvitaan lisää erityisesti vanhusten kotihoidossa. Erityisen tärkeänä kehittämiskohteena on suomalaisessa toimintaympäristössä nähty kotiin tuotettavien palveluiden kehittäminen sekä ikäihmisten valinnanmahdollisuuksien lisääminen. Näin tuetaan ikäihmisten kotona selviytymistä, minkä on katsottu tulevan yhteiskuntataloudellisesti laitoshoitovaihtoehtoja edullisemmaksi.
Seniorien palveluita parantamaan on Tampereelle perustettu Helsingin esimerkkiä seuraten ikäihmisten neuvontapiste. Lakien tulkitsemiseen, asioiden julkiseen esilletuomiseen, tarpeiden ilmaisuun, oikeudenmukaisuuden toteutumisen varmentamiseen jne. on joissakin kunnissa otettu käyttöön asiamiesjärjestelmä. Eri kunnissa käytössä on niin lapsiasiamies, potilasasiamies, sosiaaliasiamies kuin vammaisasiamieskin. Asiamiesten tehtävänä on mm. neuvoa asiakkaita ja tiedottaa asiakkaiden oikeuksista. Vaikka ikäihmisille on tarjolla Tampereellakin informaatiota ja palvelua voidaan olemassa olevien järjestelmien rinnalle kehitettävällä kunnallisella vanhusasiamiespalvelulla edelleen tuoda ikäihmisten näkökulmaa paremmin esille. Vanhusasiamiehen tehtävänä on luoda uusia kanavia ikäihmisten mielipiteiden ja tarpeiden kuulemiseksi ja edistää yhteistyötä kaupungin eri toimialojen ja toimintayksiköiden kesken ikäihmisten asioista päätettäessä.
Esitän, että kaupunginhallitus ryhtyy toimenpiteisiin lapsiasiamiehen tehtävään rinnastettavan vanhusasiamiehen nimittämiseksi Tampereen kaupungin palvelukseen. Vanhusasiamiehen tehtävänkuva tulisi määritellä siten, että siinä toteutuisivat sekä ikäihmisten edunvalvonta, ikäihmisten palveluista ja oikeuksista tiedottaminen, neuvonta ja opastus että toisaalta poikkihallinnollinen yhteistyö eri hallintokuntien välillä ikäihmisten etuja koskevissa asioissa. Vanhusasiamies toimisi tämän ohella myös eläkeläisvaltuuston sihteerin tehtävissä.”
Aila Dündar-Järvinen
Kaupunginvaltuutettu
VALTUUSTOALOITE 12.9.2001 LASTEN JA NUORTEN KATUJUOPOTTELUN VÄHENTÄMISEKSI
Useiden tehtyjen selvitysten mukaan nuorten ja lasten päihteiden käyttö ja humalahakuinen juominen on lisääntynyt merkittävästi 1990-luvun alusta lähtien. Tampereen kaupungin päihdepoliittisessa suunnitelmassa referoitujen selvitysten mukaan esimerkiksi peruskoulun yhdeksäsluokkalaisten poikien keskuudessa viikottain alkoholia käyttävien määrä lisääntyi Tampereella vuoden 1996 12 prosentista vuoden 1999 24 prosenttiin. Vuonna 1997 professori Tuula Tamminen totesi lapsijuoppouden lisääntyneen niin paljon, ettei kaikille TAYSiin tuoduille alkoholimyrkytyksen lapsiuhreille riittänyt psykiatrian konsultaatiota kun aiemmin psykiatri keskusteli kaikkien lapsipotilaiden kanssa.
Erityisesti nuorten ja lasten juopottelu koetaan Tampereella ongelmaksi niin sanottujen kaupunkifestivaalien ja koulujen päättäjäisten aikoina. Viimeksi järjestetty tapahtumien yö kiinnitti myös median huomion n. 12-vuotiaiden lasten selvästi lisääntyneeseen katujuopotteluun.
Lasten alkoholinkäytön lisääntymisen syitä on etsitty useastakin tekijästä. Erääksi tärkeimmäksi syyksi on nostettu kasvatuskulttuurin muutos. Syystä tai toisesta hieman yli vuosikymmen sitten niin raittiit, kohtuukäyttäjät kuin alkoholisoituneetkin isät ja äidit pystyivät pitämään jälkikasvunsa erossa lasten ja nuorten kehitykselle vaarallisista juomista. Nykyisin paljon valistuneemmat, varakkaammat ja koulutetummat ihmiset epäonnistuvat tässä samassa tehtävässä. Toisena syynä nuorten juomakulttuurin muutokselle on tarjottu alkoholin saatavuuden helpottumista ja hintojen alentumista. Taannoin mm. sosiaali- ja terveysministeri (Huttu-Juntunen) oli huolissaan siitä, että alkoholi työntyy kaikille sellaisille elämänalueille, joista nuoriso hakee esikuviaan. Suuri osa urheiluareenan katsomosta on ravintolaa, eikä mitään nuorisolle suunnattua musiikkitapahtumaa voida pitää ilman massiivista oluttelttaa.
Lasten ja nuorten humalahakuinen juopottelu on myös selvässä korrelaatiossa syrjäytymisen lisääntymiseen. Säännöllisen juopottelun seurauksena nuorten kiinnostus koulutyöhön ja harrastuksiin heikkenee ja he vieraantuvat usein myös perheestään. Lähellä on myös vaara alkoholin vaihtumisesta huumeisiin. Syrjäytymisen ehkäisyyn on kiinnitetty huomiota useassakin kaupungin strategiapaperissa. Esimerkiksi koulutuslautakunta kokouksessaan 11.9.2001 lisäsi syrjäytymisen ehkäisemisen yhdeksi toimialansa painopistealueeksi uudessa taloussuunnitelmaesityksessään.
Ongelmia ehkäisevää päihdetyötä tehdään Tampereella laaja-alaisesti. Lasten ja nuorten juopottelua ehkäisevän työn perustana toimivat peruspalvelut, kuten neuvolatyö, kouluterveydenhuolto, nuorisotyö ja kouluissa annettava asennekasvatus. Nuorison katujuopottelun ei-toivottujen seurausten välttämiseksi ja hoitamiseksi toimii kaupungissa myös mm. päihde- ja sosiaalipäivystys Paussi sekä perjantai-iltaisin ja nuorisofestivaalien aikana evlut. seurakuntien ylläpitämä katupartiojärjestelmä Saapas ja Suomen Punaisen ristin partioryhmät. Syksyllä 1999 raittius- ja päihdeasiain neuvottelukunta asetti työryhmän valmistelemaan päihdepoliittista suunnitelmaa. Tämä suunnitelma valmistuikin syksyllä 2000. Päihdepoliittisessa suunnitelmassa on yksilöity varsin selkeitä toimenpidekokonaisuuksia, joilla mm. koulujen ehkäisevää päihdetyötä, nuorisotyötä ja varhaista ongelmiin puuttumista voidaan parantaa.
Ennaltaehkäisevä päihdetyö ja asennekasvatus ovat kuitenkin luonteeltaan varsin pitkäjänteistä ja aikaa vaativaa toimintaa. Keinovalikoimaa lasten juopottelun vähentämiseksi olisi kehitettävä. Esimerkkinä mainittakoon, että joillakin paikkakunnilla on mm. nuorisolautakunta yhdessä vanhempien kanssa pyrkinyt ottamaan käyttöön ohjeellisen kotiintuloajan lapsille ja nuorille vähentämään katujuopottelua ja kaupungilla maleksimista. Lasten alkoholinkäytön luomiin ongelmatilanteisiin tulisi kehittää myös toimenpidemahdollisuuksia, joilla lasten juopotteluun voitaisiin puuttua viikonloppuisin ja kaupunkifestivaalien aikana, jolloin esimerkiksi poliisin ja vapaaehtoisten toimijoiden resurssit eivät tunnu riittävän. Tampereella tulisi tutkia mahdollisuutta lisätä esimerkiksi kaupungin sosiaalitoimen ja nuorisotyön panostusta nykyisestään mm. katupartioinnissa viikonloppuisin ja nuorisofestivaalien aikana. Esitän, että Tampereen kaupunki ryhtyy tutkimaan uusia konkreettisia toimenpiteitä lasten katujuopottelun ehkäisemiseksi ja mahdollisuutta lisätä kaupungin nuorisotyön panostusta lasten juopottelun vähentämiseksi.
Tampereella 12.9.2001
Aila Dündar-Järvinen
Valtuustoaloite 7.3.2001 Hatanpäänpuiston sairaalan perusmiehityksen korjaamiseksi
Hatanpäänpuiston sairaalassa hoidetaan vanhuksia, joista suurin osa, yli 60 %, sairastaa dementiaa ja siihen liittyviä vaikeita psyykkisiä oireita. Näiden psyykkisten oireiden vuoksi heitä ei ole voitu hoitaa kaupungin muissa hoitolaitoksissa tai avohoidossa. Dementiapotilaiden lisäksi sairaalassa hoidetaan muita vanhuuden psyykkisiä häiriöitä sairastavia, kuten depressiopotilaita ja iäkkäitä skitsofreniapotilaita. Osastohoidon lisäksi Hatanpäänpuiston sairaala antaa vanhuspsykiatrista konsultaatiopalvelua Hatanpään sairaalalle. Hatanpäänpuiston sairaalan henkilökuntarakenne ja –määrä tarvitsee muutosta sillä vaativa monisairaiden vanhuspotilaiden hoitotyö edellyttää nykyisen henkilökuntarakenteen ammatti- ja koulutusjakautuman korjaamista ja hoitohenkilökunnan määrän lisäämistä. Suurin osa henkilökuntaa on tällä hetkellä mielenterveyshoitajia. Erityisesti on tarvetta sairaanhoitajahenkilökunnan lisäämiseen. Myös lääkäreiden lukumäärä on vähäinen. Hoitotyöhön on nyt käytettävissä 1 ylilääkäri ja 2 osastonlääkäriä hieman yli 200 hoitopaikkaa kohden.
Suomessa on hiljattain laadittu valtakunnallinen suositus ikäihmisten hoidon ja palvelujen sekä niiden laadun kehittämisestä Suomen kunnissa yhteistyössä sosiaali- ja terveysministeriön, Stakesin, Suomen Kuntaliiton, alan järjestöjen sekä laajan vanhustyön asiantuntemusta edustaneen taustajoukon kanssa. Suositus on osa valtioneuvoston vuosia 2000- 2003 koskevan tavoite- ja toimintaohjelman mukaista palvelujen laatukriteerien laadintaa. Suositus koskee kaikkia sosiaali- ja terveydenhuollon palveluja, mutta painottuu iäkkäiden kotihoitoon, palveluasumiseen ja laitoshoitoon.
Laitoshoitoa koskevassa suosituksen osassa on asetettu tavoitetasot hoitohenkilökunnan lukumäärän suhteesta hoidettavien lukumäärään (käytännössä hoitopaikkoihin). Nykyisin Kaupin sairaalassa suhdeluvun keskiarvo on 0.47, Pyynikin sairaalassa 0,43 ja Hatanpäänpuiston sairaalassa 0,44. Koukkuniemen sairaalaosastoilla ja hoivaosastoilla luku on 0,47 – 0,61 ja Koukkuniemen vanhainkotiosastoilla 0,4. Mainittakoon, että esimerkiksi Helsingissä tehostetun palveluasumisen ja laitoshoidon henkilöstömitoitustavoitteena vanhainkodin osalla on suhdeluku 0,5 – 0,6 ja Rovaniemellä 0,7. Kokonaisuutena ottaen tamperelainen taso on tällä hetkellä valtakunnallisen suosituksen asteikolla tasolla välttävä. Vanhusten laitoshoidon johtoryhmässä tavoitetasoksi on asetettu sairaalaosastoilla 0,60 ja vanhainkotiosastoilla vähän sen alle.
Kun hoitohenkilökunnan määrän suhde hoitopaikkojen määrään Hatanpäänpuiston sairaalan osastoilla C1 – C5 on tällä hetkellä keskiarvoltaan 0,44 ja ollen pahimmillaan jopa 0,35, tulee Hatanpäänpuiston sairaalan ammattitaitoisen hoitohenkilökunnan määrää nopeasti nostaa siten, että osastoille osoitettavilla uusilla hoitoalan työntekijöillä on koulutuksensa puolesta hyvät valmiudet hoitaa monisairaita vanhuspotilaita.
Esitän, että Tampereen kaupunginhallitus ryhtyy toimiin Hatanpäänpuiston sairaalan henkilökuntarakenteen korjaamiseksi ja vanhusten laitoshoidon henkilökuntamäärän saattamiseksi valtakunnallisen suosituksen tasolle.
Tampereella 7. maaliskuuta 2001
Aila Dündar-Järvinen
Valtuustoaloite 2.5.2001 tiedekeskuksen perustamiseksi Tampereelle
Kun parhaillaan rakennetaan visioita 2000-luvun alun Tampereesta elävänä ja edistyvänä maailmanluokan osaamiskeskuksena erityisesti IT-sektorin alalla, tulisi ehkä pohtia myös sitä, voitaisiinko asiassa löytää synergiaetuja myöskin matkailun edistämisen kanssa.
Tieteen popularisoinnin, tiedon jakamisen, tieteestä kertomisen ja matkailun edistämistavoitteen yhdistäviä vetovoimaisia matkailukohteita on Suomessa useita. Merkittävimpinä näistä mainittakoon vaikkapa Särkänniemen akvaario-planetaario, Vantaalla Tiedekeskussäätiön ylläpitämä Heureka, joka on keskittynyt modernin tieteen popularisointiin, sekä Rovaniemen Arktikum-keskus ja Arktikum-talo, joka on keskittynyt esittelemään pohjoisen alueen kansoja ja niiden elämää sekä pohjoisen alueen elinolosuhteita.
Eräs mielenkiintoinen vaihtoehto tamperelaisen matkailuelämän kehittämisessä voisi olla Tampereen erityisvahvuuksiin keskittynyt ympärivuotiseen käyttöön tarkoitettu tiedekeskus tai tiedepuisto. Kun Vantaan Heurekan markkinointi ja ohjelmatoiminta rakentuu pääasiassa vaihtuvien näyttelyiden varaan, ja vuodesta 1998 alkaen kahteen vuosittain vaihtuvaan näyttelyyn, voisi Tampereelle mahdollisesti perustettava tiedekeskus perustaa toimintansa esimerkiksi IT-sektorin viimeisimpien saavutusten ja kehityshankkeiden esittelyyn ja popularisointiin. Synergiaetuja olisi mahdollisesti löydettävissä vaikkapa TTKK:n, yliopiston, VTT:n, Tampereen Teknologiakeskuksen, Hermian, Oy Media Tampere Ltd:n ja alalla toimivien yritystensekä myös yksittäisten teknologiahankkeiden, kuten Tampere Virtual Reality Centerin ja muiden vastaavien kanssa.
Tiedekeskus Heurekan vuosittaiset kävijämäärät ovat vaihdelleet noin 300 – 400 tuhannen välillä. Vantaan tiedekeskuksen säätiön taustayhteisöinä toimivat Vantaan kaupunki, opetusministeriö, valtiovarainministeriö, kauppa- ja teollisuusministeriö, Suomen ammattiliittojen keskusjärjestö sekä Opetusalan ammattijärjestö. Heurekan perustamiskustannuksista käytiin aikanaan keskustelua Tiedekeskussäätiön, valtion ja Vantaan kaupungin kesken. Vantaan kaupunki tarjoutui lopulta maksamaan puolet Heurekan perustamiskustannuksista sekä kolmanneksen käyttökuluista. Valtion rahoitusosuus perustamiskuluista maksettiin vasta avajaisten jälkeisinä vuosina, joten rakentaminen tapahtui pitkälti lainavaroin ja aiheutti aluksi melkoisesti pääomakuluja. Tällä hetkellä noin puolet Heurekan käyttökustannuksista maksetaan yhteiskunnan varoin.
Esitän, että kaupunki ryhtyisi tutkimaan, onko mahdollista kehittää senlaatuinen konsepti, jonka puitteissa voitaisiin toteuttaa taloudellisesti järkevä matkailukohde, esimerkiksi informaatioteknologia-alan tiedekeskus, joka puolestaan pystyisi hyödyntämään Tampereen erityisosaamista IT-toimialalla. Edelleen esitän, että mikäli tällainen konsepti on löydettävissä, ryhdytään välittömästi etsimään tälle toiminalle sopivaa paikkaa ja aloitetaan neuvottelut hankkeen mahdollisten yhteistyökumppanien kanssa hankkeen toteuttamisesta ja rahoituksesta.
Tampereella 2. toukokuuta 2001
Aila Dündar-Järvinen
Valtuustoaloite 30.5. 2001 pyöräilyasiamiehen nimeämiseksi
1990-luvun loppupuolelta alkaen Tampereen kaupungin kevyen liikenteen toimivuutta on arvosteltu päivälehtiä myöten. Vuonna 1997 Helsingin Sanomat esitti artikkelissa, jossa käsiteltiin pyöräilyreittien tasoa ja kattavuutta Suomen kaupungeissa, että ”kehnoiten kevyt liikenne on hoidettu Tampereella, parhaiten Oulussa”. Yleisesti on ollut tiedossa, että kaupungin keskustan ulkopuolisten alueiden pyörätieverkostot ovat melko kattavia, mutta ongelmat ovat kasautuneet itse kaupunkikeskustaan. Ongelmaa on yritetty Tampereen keskustan osalta ratkaista mm. sallimalla pyöräily Hämeenkadun jalkakäytävällä jo toukokuusta 1997.
Kevyen liikenteen yhteistyöryhmän toisessa kokouksessa 3.5.2001 poliisin edustaja oli sitä mieltä, että mm. yliopiston sijainti aiheuttaa kaduille niin paljon "luontaista painetta", että pyöräily on tietyissä kohdissa kieltämisen sijaan syytä sallia. Tämä pätee myös Hämeenkadulla pyöräilyyn, jota ei poliisin edustajan mukaan enää hillitsisi kuin piikkimatto. Pyöräily Hämeenkadun jalkakäytävillä on kuitenkin koettu erityisen ongelmalliseksi. Erityisesti jalankulkijat kokevat turvallisuutensa vaarantuvan kovaa vauhtia ajavien polkupyörien puikkelehtiessa jalankulkijoiden välistä. Toisaalta taas pyöräilijät kokevat turvattomana ratkaisun, jossa polkupyöräilijät velvoitetaan ajamaan muun ajoneuvoliikenteen seassa.
Keskustan kevyen liikenteen verkon kehittämisestä tehtiin suunnitelma 1990-luvun alkupuolella. Rahan puutteen vuoksi suunnitelmaa ei kuitenkaan voitu toteuttaa esitetyssä tahdissa. Syksyllä 2000 keskustan verkosta päätettiin tehdään uusi suunnitelma, jossa esitetään, että vuositasolla keskustan verkon rakentamiseen panostettaisiin selkeästi nykyistä enemmän rahaa. Tavoitteena on, että verkko on pääosin rakennettu vuonna 2005. Kuitenkaan kaikkia kulkuyhteystarpeita ei keskustassa pystytä toteuttamaan katualueiden kapeuden vuoksi.
Keskustan reittiverkon kehittämisen kannalta oleellista on riittävien rakentamismahdollisuuksien turvaaminen kaupungin vuosittaisessa talousarviossa. Toisaalta reittiverkon hitaalla kehityksellä on todettu olevan haitallista vaikutusta mm. kaupungin imagolle. Imagon kannalta haitallista vaikutusta voidaan todeta olevan myös pyöräilyn ja jalankulun sekoittamisella vilkasliikenteisimmillä jalkakäytäväosuuksilla kaupungin keskustassa, vaikka onnettomuustilastoissa parannusta olisikin tapahtunut. On kuitenkin niin, että esimerkiksi poliisin tietoon ja näin tilastoihin kirjatuksi tulee vain murto-osa kevyen liikenteen onnettomuuksista.
Kevyen liikenteen reittiverkoston suunnittelun apuna toimii Tampereella yhteistyöryhmä, jossa on edustus mm. kaupungilta, poliisilta ja Liikenneturvasta. Reittiverkon kehittämisen kannalta edullista olisi, mikäli kevyen liikenteen suunnittelutehtäviin olisi osoitettavissa päätoiminen organisaattori ja suunnittelija, joka olisi keskittynyt nimenomaan kevyen liikenteen ongelmien ratkaisuun. Tällainen pyöräilyasiamies toimii mm. Kangasalla, jossa tehtävään on nimetty oman toimensa ohessa kaavoitusarkkitehti. Tampereella on tehtäväkenttänsä laajuuden puolesta kuitenkin tarvetta nimetä päätoiminen pyöräilyasiamies hoitamaan kevyen liikenteen järjestelyä ja toimimaan sekä kaupungin liikennesuunnittelun, että kevyen liikenteen yhteistyöryhmän apuna.
Esitän, että kaupunki ryhtyy toimenpiteisiin päätoimisen pyöräilyasiamiehen nimeämiseksi. Pyöräilyasiamiehen päätehtävänä tulisi olla turvallisen kevyen liikenteen suunnittelu ja järjestäminen kaupunkikeskustassa.
Tampereella 30.5.2001
Aila Dündar-Järvinen
VALTUUSTOALOITE 21.5.2003 OMALÄÄKÄRIJÄRJESTELMÄN TEHOSTAMISEKSI
Kaupungin asukkaiden kuntapalveluja ja hallintoa koskevien mielipiteiden selvittämiseksi Tampereen kaupunki on teettänyt Efektia Oy:llä kyselytutkimuksen, jonka tuloksia esiteltiin kaupunginvaltuustolle 12.5.2003 talousarvioseminaarissa. Edellinen vastaava kyselytutkimus toteutettiin vuonna 2001. Kun tarkastellaan muutosta kaupunkilaisten tyytyväisyydessä kunnan tuottamien palveluihin huomataan, että tyytyväisyys terveyspalveluihin etenkin jonotusaikojen osalta on laskenut selvästi eniten. . Jonotusaikoihin tyytymättömien osuus on noussut kahdessa vuodessa 32 %:sta 42 %:iin. Uusimmassa selvityksessä terveyskeskuspalveluista omalääkärijärjestelmän tehostamisen näki tärkeäksi 56 % vastaajista, jolloin lisäystä edelliseen vuoden 2001 tutkimukseen oli peräti 13 prosenttiyksikköä. Omalääkärijärjestelmän tärkeys ylitti toiseksi tärkeimmäksi koetun erikoislääkäripalveluiden lisäämisen, jonka valitsi 54 % vastaajista. Strategisissa tavoitteissa kuntalaiskyselyn mukaan omalääkärille jonotusajan lyhentäminen sai eniten kannatusta vastaajilta vuonna 2003.
Sosiaali‑ ja terveyslautakunta on joutunut tekemään hankalia päätöksiä koskien kaupungin lääkäriasemien sulkemista loma‑aikoina. 11.9.2002 sosiaali‑ ja terveyslautakunta päätti, että perusterveyshuollon alueelliset lääkäriasemat suljetaan 23.12.2002 ‑3.1.2003. Sulkujen aikana kiireellisen hoidon tarpeessa olevat potilaat saivat lääkäripalvelut Hatanpään päivystysasemalla. Tämä luonnollisesti aiheutti ruuhkaa ja jonotusaikojen kohtuutonta pidentymistä kyseisellä päivystysasemalla. Toimipisteiden sulkemiseen jouduttiin koska budjetti oli ylittymässä ja sulkemisella saatiin säästöä aikaan 45 000 euroa. 19.3.2003 sosiaali‑ ja terveyslautakunta joutui taas tekemään vastaavan kaltaisen ratkaisun, jossa päätettiin että Lielahden, Rahola‑Pispalan, Atalan, Kämmenniemen ja Kaukajärven lääkäriasemat ovat suljettuina 23.6. ‑ 1.8.2003. Samalla päätettiin että Tesoman, Pyynikin, Tammelakeskuksen, Linnainmaan, Hervannan ja Hatanpään lääkäriasemilla hoidetaan vain kiireellisen hoidon tarpeessa olevat potilaat 23.6. ‑ 1.8.2003 välisenä aikana. Varsinaista omalääkärivastaanottoa ei mainitulla ajalla alueellisilla terveysasemilla olisi. Tällä vastaanottojen sinulla on tavoitteena säästää 150 000 euroa käyttötalousmenoja.
Kuntalaiskyselyn palautteen sekä luottamushenkilöiden saamien lukuisten yhteydenottojen perusteella on selvää, että omalääkärijärjestelmän toimivuus ja kattavuus on kuntalaisten priorisoinneissa tärkeässä asemassa. Tampereen kaupungin strategiansa erääksi kriittiseksi menestystekijäksi on valittu palveluiden saatavuus ja laatu. Palveluiden saatavuuden arviointikriteeriksi on asetettu mm. omalääkärijonojen lyhentäminen ja vuoden 2003 tavoitetasona on jonojen lyhentäminen siten, että ei‑kiireellisissä tapauksissa omalääkäriin pääsee keskimäärin 8 vuorokauden kuluessa ajanvarauksesta. Palveluiden saatavuuden ja laadun kehittymisen kannalta on tärkeää, että jatkossa keskimääräinen odotusaika edelleen lyhenee ja määräaikaisista loma‑aikoja koskevista lääkäriasemien suluista voidaan luopua.
Valtioneuvosto asetti 13.9.2001 niin sanotun kansallisen terveysprojektin terveydenhuollon tulevaisuuden turvaamiseksi. Projektin tehtävänä oli laatia suunnitelma ja toimeenpano‑ohjelma terveydenhuollon toimivuuden ja terveyspalvelujen saatavuuden ja laadun turvaamiseksi. Terveysprojekti esittää hoidon saatavuuden parantamista. Kiireellinen hoito annetaan viivytyksettä. Muissa kuin päivystystilanteissa potilaan on saatava terveyskeskuslääkärin tai hoitajan ensiarvio kolmen päivän kuluessa yhteydenotosta. Tähän tavoitteeseen myös Tampereen kaupungin tulisi sitoutua sekä pyrkiä turvaamaan kaupungin kriittisen menestystekijän kriteeriksi arvioitu nopea omalääkäripalvelujen saatavuus.
Esitän, että Tampereen kaupunki ryhtyy selvittämään keinoja, joilla omalääkäripäivystystä voidaan tehostaa siten, että keskimääräinen omalääkärille pääsemisen odotusaika lyhenee kolmeen vuorokauteen jo ennen terveysprojektiin kirjattua lainmuutoksen tavoitevuotta. Edelleen esitän, että Tampereen kaupunki ryhtyy selvittämään keinoja, joilla loma‑aikoja koskevista olemassa olevien terveysasemien sulkemisesta voidaan luopua.”
Aila Dündar-Järvinen
Kaupunginvaltuutettu
VALTUUSTOALOITE 6.8.2003 EPÄSIISTEYDEN VÄHENTÄMISEKSI KAUPUNKIKESKUSTASSA KESÄTAPAHTUMIEN AIKANA
Jätelain mukaan ympäristöön ei saa jättää roskaa taikka likaa siten, että siitä voi aiheutua epäsiisteyttä, maiseman rumentumista tai viihtyisyyden vähentymistä. Roskaaja on velvollinen puhdistamaan roskaantuneen alueen. Roskaajana pidetään myös huvi‑ tai muun sellaisen tilaisuuden järjestäjää, jos ympäristö roskaantuu tilaisuuden seurauksena.
Jos roskaajaa ei saada selville tai tavoiteta taikka jos roskaaja laiminlyö puhdistamisvelvollisuutensa ja kysymys on yleisestä ulkoilu‑ tai virkistysalueesta taikka muusta näihin rinnastettavasta yleisesti käytettäväksi tarkoitetusta alueesta, jolla on voimassa asemakaava, on roskaantuneen alueen haltija velvollinen puhdistamaan alueen.
Tammerfest‑kaupunkifestivaali on eräs suurimpia Tampereella järjestettäviä yleisötapahtumia. Sen kävijämäärä on vuosittain noin 80 000 luokkaa. Tammerfest‑tilaisuuteen liittyvästä jätteiden keräyksestä ja sen pelisäännöistä on sovittu ennen tilaisuuden alkamista tilaisuuden järjestäjien kanssa. Sovittuihin pelisääntöihin on kuulunut mm. se, että tapahtuman järjestävät osaltaan huolehtivat roskien keräämisestä noin parinkymmenen hengen siivouspartion toimin. Lämpimän kesäsään houkuttamina festivaaliin osallistuvat jatkavat festivaalitapahtumien loputtua juhlimistaan mm. kaupungin puistoissa ja muilla yleisillä alueilla. Tästä aiheutuu huomattava määrä jätekuormitusta, pahvipakkauksia, muovipusseja, pullonkorkkeja, tupakantumppeja, lasinsiruja ym. itse festivaalialueen lähialueiden ulkopuolellekin.
Eräs jätemäärää lisäävä tekijä on anniskelualueilla käytettävät kertakäyttöastiat. Niillä alueilla, joilla puhtaan veden saanti ja jäteveden poisjohtaminen on voitu järjestää voidaan ajatella kertakäyttöastioista luopumista. Osittain näin on jo tehtykin. Kuluvan vuoden Tammerfest-tapahtumassa astioiden pesumahdollisuus on ollut vaikeasti järjestettävissä mm. Ratinanniemessä. Jatkossa tulisi tapahtumanjärjestäjiltä edellyttää kokonaan kertakäyttöastioista luopumista kaikissa festivaalitapahtumissa. Vastaavasti kaupungin tulisi pyrkiä osoittamaan anniskelualueet paikkoihin, joissa vedensaanti ja jätevesiasiat on mahdollista järjestää.
Kaupunkikeskustan viihtyisyyden kannalta oleellinen jätteiden kerääminen on järjestettävä kesätapahtumien yhteydessä tehokkaammin. Tästä syystä esitän, että Tampereen kaupunki ryhtyy toimenpiteisiin, joiden avulla velvoitetaan kaupunkikeskustassa toteutettavien kesätapahtumien järjestäjiä luopumaan kertakäyttöastioiden käytöstä anniskelualueilla sekä oleellisesti tehostamaan tapahtumien aikaista ja niiden jälkeistä jätteiden keräystä koko kaupunkikeskustan alueella.”
Aila Dündar-Järvinen
Kaupunginvaltuutettu
VALTUUSTOALOITE 6.8. 2004 eTAMPERE -KORTTIKOKEILUN LAAJENTAMISEKSI OMAISHOITAJIEN TUKITOIMINTOJEN ALUEELLE
Omaishoidon tuella hoidettavista kolme neljäsosaa on ympärivuorokautisen avun tarpeessa tai tarvitsee hoitoa jatkuvasti ja melko paljon. Monet omaishoitajat sinnittelevät jaksamisensa äärirajoilla. Kaksi kuukausittaista vapaapäivää ei ole riittävä aika sitovasta ja raskaasta hoitotyöstä rentoutumiseen. Omaishoitajalle tuli vuoden 2002 alusta oikeus kahteen vapaapäivään kuukaudessa. Myös niillä hoitajilla, joiden hoidettavat osallistuvat osan päivästä kodin ulkopuoliseen toimintaan, mutta tarvitsevat muuna aikana jatkuvaa huolenpitoa, on oikeus vapaaseen. Yksittäisten omaishoitajien kohdalla ongelmana on usein kuitenkin se, että omaishoitajat eivät voi käyttää vapaataan joko siksi, että sopivia sijoituspaikkoja hoidettaville ei ole saatavissa tai hoitajat eivät halua antaa läheistään vieraan hoidettavaksi. Omaishoitajan hoitotyö on stressaavaa ja vaativaa ja voi vuosia jatkuessaan johtaa pahanlaatuiseen uupumukseen.
Omaishoidon palkkio on kunta‑ ja tapauskohtaisesti määräytyvä korvaus omaishoitotyöstä. Omaishoidon tuesta laaditaan yhdessä hoidettavan, hoitajan ja kunnan kanssa hoito‑ ja palvelusuunnitelma sekä hoitajan ja kunnan välille sopimus. Omaishoidon palkkio on kuitenkin niukka, eikä ole yleensä samaa tasoa kuin kodin ulkopuolisesta työstä maksettava palkka. Kun omaishoitajan työ on kuitenkin vaativaa ja raskasta ja se kuitenkin omalta osaltaan vähentää kunnan velvollisuuksia järjestää laitoshoitopaikka omaishoidettavalle tulee omaishoitajien asemaa parantaa. Eräs mahdollisuus parantaa omaishoitajien asemaa on järjestää heille työssä jaksamisen tukitoimintoja, kuntoutusta sekä huolehtia omaishoitajien psyykkisestä jaksamisesta.
Vuoden alusta eTampere‑korttia on testattu pilottivaiheessa mm. opiskelijoilla. Tähän mennessä yli 4000 tamperelaista on voinut käyttää ja kokeilla korttia erilaisissa palveluissa. Esitän, että Tampereen kaupunki ryhtyy kokeilemaan eTampere‑kortin käyttöä esimerkiksi omaishoitajien työssä jaksamista tukevien virkistäytymis‑ ja rentoutumismahdollisuuksien yhteydessä. Omaishoitajille tulisi tarjota mm. mahdollisuus säännöllisien ja edullisten kulttuuri‑, liikunta‑ tai harrastusmahdollisuuksien avulla ylläpitää työssä jaksamista. Esitän, että eTampere‑kortti tulisi jakaa kaikille kaupungin kanssa omaishoitajasopimuksen tehneille omaishoitajille. Kortille ladattaisiin esimerkiksi muutama ilmainen käyttövuoro tai sisäänpääsymaksu kuukautta kohti valinnaiseen maksulliseen Tampereen kaupungin omistamaan liikuntapaikkaan ja kulttuuritoimen järjestämiin tapahtumiin sekä kulttuuritoimen hallitsemiin tiloihin ja lisäksi esimerkiksi mahdollisuus alennettuun bussimatkan hintaan erikseen määriteltynä vuorokaudenaikana. eTamperekortin jatkokehityksessä tulee kortille kehittää myös muita omaishoitajille etuja tarjoavia erikseen räätälöityjä sovellutuksia.”
Aila Dündar-Järvinen
Kaupunginvaltuutettu
VALTUUSTOALOITE 3.9.2004 KOULULAISTEN AAMU- JA ILTAPÄIVÄKERHOTOIMINNAN KEHITTÄMISEKSI JA HUOLTAJAMAKSUN PORRASTAMISEKSI
Monet koululaiset joutuvat viettämään aamu‑ ja iltapäivänsä yksin ilman aikuisen valvontaa ja aikuisten läsnäolon tuomaa turvallisuutta. Useissa perheissä taloudelliset tai muut syyt pakottavat vanhemmat työhön sillä seurauksella, että koulunsa aloittaneet lapset jäävät usein aamu‑ tai iltapäivisin vaille aikuista seuraa.
Nykyisin kunnat, seurakunnat ja järjestöt järjestävät 1. ja 2. luokkalaisille ohjattua iltapäiväkerhotoimintaa. Iltapäiväkerhossa järjestetään lapsille askartelua ja muuta virikkeistä toimintaa. Lapset voivat useimmiten tehdä myös koulutehtäviään ohjaajien valvonnassa, jos vanhemmat niin haluavat. Useimmissa iltapäiväkerhossa tarjotaan lapsille myös maksullinen välipala.
Tampereella iltapäiväkerhot toimivat klo 12‑17 koulupäivinä. Kerhoja on eri puolilla kaupunkia. Kaupungin nuorisopalveluiden ja opetuspalvelukeskuksen yhdessä järjestämiä iltapäiväkerhoja on nykyisin 32. Tampereen ev.lut. seurakuntien lapsityöllä on 8 kerhoa ja setlementtiyhdistyksillä 4 kerhoa. Lisäksi sosiaalitoimi järjestää iltapäivähoitoa erityiskoulujen oppilaille. Iltapäiväkerhotoimintaa toteutetaan kaupungin toimialojen välisenä yhteistyönä. Huoltajille kerhopaikka maksaa Tampereella 95 € kuukaudessa. Yksityisen palvelutuotannon ja kolmannen sektorin merkitys julkisten palvelujen täydentäjänä on merkittävä, mistä koulujen kerhotoiminta onkin hyvänä esimerkkinä.
21.5.2003 eduskunnan täysistunto on lähettänyt puhemiesneuvoston esityksestä sivistysvaliokuntaan lakialoitteen koululaisten aamu‑ ja iltapäivähoidosta. Laki koululaisten iltapäivätoiminnasta on tarkoitus antaa eduskunnan käsiteltäväksi syksyllä 2003 siten, että se saattaa alkaa koskea koulujen iltapäivätoimintaa jo syksystä 2004. Lakialoite tarjoaa lapsille oikeuden turvalliseen ja virikkeelliseen vapaa-aikaan ennen koulua ja koulun jälkeen sekä velvoittaa kunnat vastaamaan aamu‑ ja iltapäivähoidosta. Tarkoituksena on, että toimintaa voivat myös järjestää erilaiset yksityiset organisaatiot.
Riippumatta siitä, miten mahdollinen laki koululaisten aamu‑ ja iltapäiväkerhotoiminnasta tulee jakamaan kerhotoiminnan palvelun toteuttamisen taloudellista vastuuta valtion, kuntien ja kotitalouksien välillä ja riippumatta myöskin siitä, muodostuuko kerhotoiminnasta tulevaisuudessa ylipäätään ns. subjektiivista oikeutta koululaiselle vai säilyykö palvelun toteuttaminen harkinnanvaraisena, on Tampereen kaupungin syytä varautua edelleen tehostamaan koululaisille suunnattujen iltapäiväkerhojen toimintaa sekä ryhtyä toteuttamaan myös lakiesityksessä mainittua aamupäiväkerhojen toimintaa tamperelaisilla kouluilla. Koska kerhotoiminnan kustannusvaikutukset lienevät rinnastettavissa vastaaviin päivähoidon toteuttamisen kustannusvaikutuksiin on syytä ryhtyä myös etsimään vaihtoehtoisia malleja pienten koululaisten aamu‑ ja iltapäivähoidolle. Vaikka lakiesitys koululaisten iltapäivätoiminnasta syystä tai toisesta raukeaisikin tulee kaupungin tästäkin huolimatta ryhtyä tutkimaan taloudellisia edellytyksiä eri toteuttamismallien avulla laajentaa koululaisten kerhotoimintaa tarpeita vastaavasti sekä aamu‑ että iltapäivisin niissä tamperelaisissa kouluissa, joissa tarvetta tähän toimintaan esiintyy. Eräs mahdollinen toteuttamistapa kerhotoiminnalle on kehittää sitä yhteistyössä kunnallisen päivähoidon vastuuorganisaation kanssa esimerkiksi perhepäivähoitajia apuna käyttäen. Koska on luultavaa, että tamperelaisten peruskoululaisten ja heidän vanhempiensa tarpeita täysin vastaavan kerhotoiminnan järjestämisen aiheuttamien kustannusten siirtäminen täysimääräisesti kerhomaksujen avulla vanhempien vastattaviksi aiheuttaisi kohtuuttomia kustannuksia vähätuloisimmille perheille on syytä siirtyä myöskin maksujen porrastamiseen kuten on tehty päivähoidon osalla.
Esitän, että Tampereen kaupunki ryhtyy tutkimaan mahdollisuutta tarpeen mukaan lisätä ja tehostaa koululaisten aamu‑ ja iltapäiväkerhotoimintaa käyttämällä apuna perhepäivähoitajia ja perhepäivähoitojärjestelmää. Edelleen esitän, että Tampereen kaupunki ryhtyy kehittämään järjestelmää kerhotoiminnasta perittävän kerhopaikkamaksun porrastamiseksi perheen tulojen perusteella päivähoitomaksun porrastamiseen verrattavalla tavalla.
Aila Dündar-Järvinen
Kaupunginvaltuutettu
VALTUUSTOALOITE 8.10.2003 VIIKINSAAREN ALUEEN KEHITTÄMISEKSI
”Viikinsaaren alue on merkittävä virkistys‑ ja retkeilykäytössä oleva tamperelainen matkailukohde. Viikinsaareen perustettiin luonnonsuojelualue 9.12.1994. Saari ja sen luonnonsuojelualue sijaitsevat n. 3,5 kilometrin päässä Tampereen keskustasta. Luonnonsuojelualueen pinta‑ala on 10,53 ha ja se sijaitsee Viikinsaaren länsiosassa. Saaren kasvillisuus on poikkeuksellisen monimuotoista ja rehevää. Saaressa oli 1980‑luvun lopulla tehdyn tutkimuksen mukaan 253 kasvilajia. Näistä arviolta 150 on ilmeisesti saaren alkuperäisiä lajeja. Loput eli noin 100 lajia ovat kulkeutuneet saareen ihmisen toimesta.
Viikinsaarella on runsaasti erilaisia virkistyskäytön kannalta oivallisia toimintoja ja mahdollisuuksia. Saarella on mm. leikkipaikkoja lapsille, uimaranta, pelikenttiä ja pienoisgolfrata ja lisäksi tilauskäytössä oleva rantasauna. Saaren grilli‑ ja keittokatokset ovat vapaasti käytettävissä. Saaresta voi esimerkiksi vuokrata soutuveneen ja satamassa on tilaa myös vierasveneille. Kulttuuritoimi järjestää saarella ohjelmallista toimintaa kesäkautena. Saaressa on ekumeeninen kappeli. ravintola, grillikioski, tanssilava ja näyttämö. Noin viidentoista hehtaarin kokoisella saarella on ollut ulkoilmaravintola jo 1800‑luvun puolesta välistä asti. Mainittua kesäravintola Wanhaa Kaidesaarta voi tarvittaessa vuokrata myös yksityistilaisuuksiin.
Viikinsaaren käyttö virkistystarkoituksiin juontaa juurensa jo 1800‑luvun puolivälistä. 1866 Carl Gustaf Tallqvist perusti sinne ensimmäisen ulkoilmaravintolan. 1870‑ ja 1880‑luvatilla saari toimi herrasväen huvittelupaikkana. 1890‑luvulla Tampereen kaupunki osti Viikinsaaren Tallqvistin perikunnalta ja rakensi sinne uuden ravintolan vuonna 1895. Sittemmin saari oli pitkään mm. työväenyhdistyksen käytössä. Kaupunki toteutti vaiheittain alueelle uudisrakennuksia, mm. edellä mainitut tanssilavan ja näyttämön. 1900luvun puolivälin aikoihin alueen käytössä on ollut jonkin verran taukoja, mutta aivan viime vuosina virkistyskäyttö on jälleen ollut nousussa mm. säännöllisen laivaliikenteen seurauksena.
Viime vuosien aikana saaren virkistyskäyttötoimintoja ei ole voitu kaupungin investointiohjelmien puitteissa riittävässä määrin kehittää. Takavuosien merkittävimpiä kehittämishankkeita ja investointeja saarella edustaa ekumeeninen kappeli. jonka taiteilija Ilkka Väätti on suunnitellut vuonna 1899 valmistuneeseen saarella sijainneeseen putkarakennukseen sekä vuonna 2003 toteutettu Viikinsaaren sataman laiturin kunnostustyö. Saaren matkailu‑ ja virkistyskäytön kehittämisen kannalta olisi tärkeää saada saarelle uusia vetovoimaisia toimintoja ja attraktioita. Yhtenä esimerkkinä tällaisesta voisi olla vaikkapa näytteli rakennus, jossa pysyvinä näyttelyinä voisi toimia vaikkapa saaren historiasta ja luonnosta kertovat osastot ja vaihtuvina näyttelyinä kiertää esimerkiksi suomalaisista taidemuseoista ja yksityiskokoelmista lainaksi saatavia näyttelykokonaisuuksia.
Saaren virkistyskäyttö on myös voimakkaasti rajoittunut pelkästään kesäaikaan. Säännöllistä laivaliikennettä saarelle järjestetään vain toukokuun puolivälin ja elokuun lopun välisenä aikana. Saaren aluetta voitaisiin hyödyntää virkistyskäytössä myös muina aikoina. Esimerkiksi talviaikaan Pyhäjärven jäällä liikkuu aurinkoisina kevätpäivinä huomattavan paljon ulkoilijoita, niin. hiihtäjiä. Voitaisiin tutkia mm. mahdollisuutta järjestää talvisin erilaisia talviliikuntatapahtumia hyödyntäen Viikinsaaressa sijaitsevia palveluita. Tässä yhteydessä voitaisiin samalla tutkia mahdollisuuksia pitää vaikkapa kahvilaa tai ravintolaa yleisölle avoimia päiväsaikaan talviviikonloppuisin.
Esitän, että Tampereen kaupunki ryhtyy tutkimaan mahdollisuuksia kehittää omistamaansa Viikinsaaren aluetta ympärivuotisena matkailukohteena. Alueelle tulisi laatia kehittämis‑ ja investointisuunnitelma. jolla saarella sijaitsevia virkistyskäyttömahdollisuuksia voitaisiin lisätä ja kehittää sekä hyödyntää myöskin talviaikana.
Aila Dündar-Järvinen
Kaupunginvaltuutettu
VALTUUSTOALOITE 29.10.2003 VAMMAISTEN KOULULAISTEN ILTAPÄIVÄKERHOA KÄYVIEN LASTEN VAKUUTTAMISEKSI
Vammaisten koulua käyvien lasten iltapäiväkerhojen toiminta on vakiintunut osaksi monen vammaisen koululaisen arkipäivää. Iltapäiväkerhojen tavoitteena on tarjota toiminnallista yhdessäoloa koulupäivän jatkoksi. Kerhossa harrastetaan, harjoitellaan erilaisia käytännön taitoja ja jatketaan koulun kanssa sovittujen asioiden harjoittelua. Kerhot tarjoavat ikä‑ ja kehitystason mukaista ryhmätoimintaa sisällä ja ulkona. Kerholaiset saavat perushoitoa, tekevät retkiä ja järjestävät teemaviikkoja vuodenaikojen ja kalenterin mukaan. Osa kerhoista on musiikki‑ja liikuntapainotteisia.
Onnettomuuksia ja ensiapuhoitoa vaativia vahinkoja tapahtuu iltapäiväkerhoissa harvoin. Vahingon kuitenkin sattuessa korvaa kaupunki sairaankuljetuksesta aiheutuvat, esimerkiksi ambulanssi‑ tai taksikustannukset, sekä poliklinikkakulut. Mikäli iltapäiväkerhon aikana tapahtunut vahinko johtaa jatkohoitotarpeeseen vastaa kustannuksista oletusarvoisesti vammaisen lapsen huoltaja. Onnettomuuksiin ja vahinkoihin olisi luonnollista varautua esimerkiksi lasten tapaturmavakuutuksen avulla. Vakuutusyhtiöt eivät kuitenkaan kovin helposti myönnä tapaturmia ja onnettomuuksia kattavaa vakuutusta vammaiselle lapselle. Myöskään kaupunki ei ole vakuuttanut vammaisten lasten iltapäiväkerhoa käyviä lapsia kerhoajalta. Iltapäiväkerhotoiminnan aikaisien tapaturmien varalta on lapset kuitenkin vakuutettu esimerkiksi Oulun kaupungissa. Tähän tulisi pyrkiä myös Tampereen kaupungissa.
Esitän, että Tampereen kaupunki ryhtyy tutkimaan mahdollisuutta hankkia yhteinen tapaturmavakuutus vammaisten koululaisten iltapäiväkerhoa käyville lapsille iltapäiväkerhon ajaksi.
Aila Dündar-Järvinen
Kaupunginvaltuutettu
VALTUUSTOALOITE 26.11.2003 LASTEN- JA NUORTENKULTTUURIKESKUKSEN PERUSTAMISEKSI TAMPEREELLE
Tampereen kaupungin talousarviossa vuodelle 2004 asetetaan lasten ja nuorten kasvun tukeminen erääksi keskeiseksi strategiseksi tavoitteeksi. Kulttuuritoimen alueella lastenkulttuuri on erityinen painopistealue. Kulttuuritoimi on koonnut laajan pirkanmaalaisen lastenkulttuuriverkoston, jonka toimialuetta ovat mm. lastenkulttuuriviikot, ja lastenkulttuurivuodet, yhteinen markkinointi ja tiedotus sekä yhteiset kulttuurihankkeet.
Lasten- ja nuortenkulttuurin edistämiseksi on moneen kaupunkiin, mm. Hämeenlinnaan, Poriin, Ouluun ja Jyväskylään perustettu lasten ja nuorten kulttuurikeskus. Suomen valtio on lähtenyt tukemaan näiden lastenkulttuurikeskusten kehittämistä Taikalamppu-verkoston avulla. Taikalamppu on suomalaisten lastenkulttuurikeskusten verkosto. Verkoston toiminnan tavoitteena on kehittää lasten ja nuorten taide- ja kulttuuripalveluita koko Suomessa. Taikalamppu tukee jo olemassa olevien lastenkulttuurikeskusten toimintaa ja edistää palveluiden syntymistä sinne, missä niitä ei vielä ole. Lastenkulttuurikeskusten verkoston ensimmäiselle toimikaudelle vuosiksi 2003-2005 valittiin jäseniksi kuusi lastenkulttuurihanketta ja samalla vuodelle 2003 jaettiin tukea 406 000 euroa.
Taikalamppuverkosto jakoi tukea lastenkulttuurikeskustoimintojen kehittämiseen mm. Helsingin Annantalon taidekeskukselle, Hämeenlinnan Lasten ja nuorten kulttuurikeskukselle, Jyväskylän kulttuuriaitalle, Porin lastenkulttuurikeskukselle, Oulun nuoriso- ja kulttuurikeskukselle, Lapinlahden lastenkulttuurikeskukselle sekä Vantaan kaupungille. Määrärahasta jaettiin myös kaksi pienempää avustusta hankkeille, joilla on olemassa hyvä idea ja kehityskelpoinen toimija, mutta jotka eivät täyttäneet Taikalamppu-verkoston lastenkulttuurikeskusten kriteereitä. Näitä kehityskelpoisia hankkeita olivat Mustasaaren Stundars ry:n museopedagoginen hanke sekä Tampereen TAITE-hanke. TAITE on Tampereen kaupungin sosiaali- ja terveystoimen, koulutustoimialan sekä kulttuuri- ja vapaa-aikatoimialan yhteinen toimintamuoto, jonka tavoitteena on lasten ja nuorten kasvun tukeminen. TAITE-hanke painottaa toiminnassaan monipuolista kulttuuri- ja liikuntakasvatusta. Taite-hanke on vuoden 2004 toiminnan painopistealueilla suunnattu lähinnä esikouluryhmien ja peruskoulun ensimmäisten luokkien oppilaille. Mukana ovat kaupungin kaikki esikouluryhmät ja 1.luokat. TAITE on Tampereen kaupungin painopistealueista sisäisen verkottumisen ja lasten syrjäytymisen ehkäisyn pilottihanke.
Lasten kulttuurikeskusten Taikalamppu-verkoston rahoituksella TAITE-hanketta tuettiin vuonna 2003 18 000 eurolla liikuntakasvatuksen palveluiden kehittämiseksi 5-10-vuotiaiden keskuudessa. Taite-hanketta ovat tukeneet opetusministeriön lisäksi myös Pirkanmaan kulttuurirahasto. Tampereen kaupungin tulisi kuitenkin panostaa varsinaisen lasten- ja nuortenkulttuurikeskuksen kehittämiseen myös laajemmin kuin keskittyen nyt käytössä olevin verrattain vähäisin resurssein liikunta ja kulttuurikasvatuksen lisäämiseen yhteenkytkettynä. Itse asiassa kaupungin kannattaisi ryhtyä rakentamaan varsinaista laajamittaisempaa lasten- ja nuortenkulttuurikeskusta siten, että luodaan edellytykset lastenkulttuurikeskusten verkoston täysjäsenyydelle. Tämä edellyttää, että Taite-hankkeessa hyväksi havaitut käytännöt ja toimintatavat otetaan osaksi pysyväisrahoitteista tamperelaista lasten- ja nuortenkulttuurikeskusta joka voitaisiin perustaa johonkin kaupungin hallitsemaan kiinteistöön, esimerkiksi juuri museokeskus Vapriikin yhteyteen. Samalla lasten- ja nuortenkulttuurikeskuksen toimintoja tulisi laajentaa kulttuurikasvatuksen alueella. Nykyisinhän Taite-hanke on tarjonnut taide- ja liikuntakasvatuksen yhdistäviä teemallisia kokonaisuuksia, joihin liittyvät pedagogiset erityiskierrokset museoissa ja taidenäyttelyissä, erilaiset työpajat ja opettajille suunnatut oheismateriaalit sekä koulutustilaisuudet. Jatkossa Tampereelle mahdollisesti perustettava täysimittainen lasten- ja nuortenkulttuurikeskus voisi tarjota lapsille ja nuorille mahdollisuuden mm. omaehtoisen kulttuurin tuottamiseen, lasten ja nuorten taide- ja kulttuurikasvatukseen, heidän parissaan työskentelevien aikuisten täydennyskoulutukseen ja esimerkiksi järjestää eri kulttuurin osa-alueisiin keskittyviä teemaviikkoja. Lasten- ja nuortenkulttuurikeskuksen toiminnassa voitaisiin hyödyntää jo olemassa olevien tamperelaisten lasten kulttuurikasvatuksen parissa toimivien yksiköiden, esimerkiksi Sara Hildén akatemian - Tampereen lasten ja nuorten kuvataidekoulun toimintoja.
Esitän, että Tampereen kaupunki perustaa täysimittaisen lasten- ja nuortenkulttuurikeskuksen kehittämällä Taite-hankkeessa hyväksi havaittuja toimintamalleja, laajentamalla kohderyhmää Taite-hankkeen nykyisestä 5-10-vuotiaiden ikäryhmästä kattamaan koko lasten ja nuorten ikäluokan, tarjoamalla perustettavassa keskuksessa mahdollisuudet omaehtoisen kulttuurin tuottamiseen ja lasten ja nuorten taide- ja kulttuurikasvatukseen ja koulutukseen siten, että näin syntyvä Tampereen lasten- ja nuortenkulttuurikeskus voi mm. menestyksellisesti hakea ja saada Suomen lastenkulttuurikeskusten verkoston täysjäsenyyden.
Aila Dündar-Järvinen
Kaupunginvaltuutettu
VALTUUSTOALOITE 26.11.2003 HYVINVOINTINEUVOLATOIMINNAN LAAJENTAMISEKSI TAMPEREELLA
”Pirkanmaan mielenterveystyön strategia- ja osaamiskeskushankkeen Peruspalvelutiimi-projekti on kehittänyt yhdessä Tampereen kaupungin kanssa uudenlaisia perhekeskeisiä lähestymistapoja äitiys- ja lasten-neuvolatoimintaan. Tarkoituksena on ollut mm. kehittää äitiys- ja lastenneuvolatyötä mielenterveyttä edistävään suuntaan Perheen hyvinvointineuvolaksi. Projektin tavoitteena on ollut moniammatillisen tiimityön avulla tukea koko perheen hyvinvointia, havaita ongelmat mahdollisimman varhain ja tarjota tarvittavaa tukea ennen kaikkea peruspalveluja hyödyntämällä. Lisäksi on tarkoitus kehittää vanhempien vertaisryhmätoimintaa.
Tampereen kaupungin vuoden 2004 talousarvion erääksi painopistealueeksi on asetettu kaupunginvaltuuston (12.5.2003) talousarvioseminaarin tavoiteasettelun pohjalta lasten ja nuorten kasvun tukeminen. Lasten kehityksen tukemisessa hyvin toimiva vanhemmuus on keskeinen tekijä. Uusia työmenetelmiä käyttävä ja riittävästi resursoitu lastenneuvolajärjestelmä on erinomainen väline lasten kasvun ja vanhemmuuden tukemisessa. Perhe- ja voimavaralähtöinen työote, verkostoituneiden palveluiden hyväksikäyttö sekä nykyistä käytäntöä huomattavasti laajempi vanhempien vertaistukitoiminta mahdollistavat perheiden hyvinvointiin fokusoidut neuvolapalvelut ja tarjoavat erinomaiset edellytykset strategisen tavoitteen osittaiseen toteuttamiseen hyvinvointineuvolapalveluiden avulla.
Linnainmaalla perheen hyvinvointineuvolassa, osana Pirkanmaan mielenterveystyön strategia- ja osaamiskeskushanketta, vuoden 2003 alusta toteutettu Perheen hyvinvointineuvola on ottanut käyttöön uusia menetelmiä perheen hyvinvoinnin edistämiseksi. Moniammatillinen työtiimi on ollut valmis antamaan apuaan, jos perheen tilanne sitä vaatii. Tiimiin kuuluu terveydenhoitajan ja lääkärin lisäksi sosiaalityöntekijä, psykologi ja kaksi kodinhoitajaa. Hyvinvointineuvolan työmuotoja ovat olleet kotikäynnit jo lasta odottavan perheen kotona, vanhempien parisuhdetta ja lapsen ja vanhemman välistä suhdetta tukeva työote, moniammatillinen neuvolatiimi ja vanhempien vertaistukea tarjoava ryhmätoiminta.
Linnainmaalla kokeiltua hyvinvointineuvolatoimintaa on järkevää laajentaa koko kaupunkia koskevaksi perustamalla kullekin alueelle kaksi hyvinvointineuvolaa, jotka toimivat pareittain hyödyntäen jaettuja resursseja. Kuusi uutta hyvinvointineuvolaa edellyttänevät 3 uuden terveydenhoitajan, 0,5 terveyskeskuslääkärin ja 2 uuden terveyskeskuspsykologin henkilöresurssin varaamista neuvolatoimintakäyttöön.
Esitän, että Tampereen kaupunki ryhtyy toimiin Linnainmaalla kokeillun hyvinvointineuvolamallin laajentamiseksi koko kaupunkiin. Kaupungin tulisi perustaa jokaiselle kolmelle alueelle kaksi hyvinvointineuvolaa, jotka muodostaisivat aluekohtaisesti yhdessä toimivat neuvolaparit. Muodostamalla neuvolaparit voitaisiin henkilöstöresurssit hyödyntää optimaalisesti, sillä neuvolatiimi ja vanhempain vertaisryhmät voisivat toimia neuvolaparin yhteisinä. Hyvinvointineuvolatyön laajentamisen ensimmäisessä vaiheessa tulee selvittää, voidaanko uudet hyvinvointineuvolat ottaa käyttöön jo olemassaolevia resursseja hyödyntäen toimintoja tehostamalla tai organisointia optimoimalla. Hyvinvointineuvolatyön laajentaminen koko kaupunkiin tulee toteuttaa Sosiaali- ja terveysministeriön antaman oppaan ”lastenneuvolatoiminnan laajentamiseksi kunnissa” (STM:n työryhmämuistio 2002:7) – asettamia resusurssisuosituksia vastaavasti.
Aila Dündar-Järvinen
Kaupunginvaltuutettu
VALTUUSTOALOITE 17.12.2003 OPETTAJIEN JA PERUSKOULUN OPPILAIDEN VANHEMPIEN ARVIOINTIKESKUSTELUJEN KÄYTÄNNÖN YHDENMUKAISTAMISEKSI