Valtuustoaloite kuntalaisten toiminta- ja työkyvyn sekä hyvinvoinnin lisäämiseksi
THL:n arvion mukaan vakavista liikkumisongelmista kärsiviä on vuonna 2033 noin 350 000 henkilöä. Tuki- ja liikuntaelinten ongelmat, kuten esim. murtumat, selkäkipu ja nivelrikko aiheuttavat tällä hetkellä lähes miljoona avoterveydenhuollon käyntiä vuodessa. Tuki- ja liikuntaelinten ongelmat vaikeuttavat ihmisten liikkumista ja lisäävät riskiä sairastua myös muihin kansantauteihin, kuten tyypin 2 diabetekseen tai masennukseen. Kipu myös eristää usein sosiaalisista suhteista ja heikentää suuresti toiminta- ja työkykyä. Väestön ikääntyessä, sote-menojen kasvu on väistämätöntä. Myös ylipaino on merkittävä kansanterveydellinen ongelma, joka johtaa muihin sairauksiin. On arvioitu, että ylipainon puolittuminen parantaisi ennustetta huomattavasti ja noin 70 000 suomalaista välttyisi vakavalta liikkumisongelmalta. Liikkumisongelmien kasvua tai ylipainoon liittyviä ongelmia ei tule ratkaista vain terveydenhuollon toimenpiteillä. Tarvitaan myös ennaltaehkäiseviä toimia. Tällaisia toimia ovat mm. liikkumisen lisääminen ja sen mahdollistaminen kunnassa. Liikkumisen tekeminen mahdollisimman helpoksi ja houkuttelevaksi kaiken ikäisille edistää kuntalaisten toiminta- ja työkykyä. Tutkimukset osoittavat, että esteettömät kävelymahdollisuudet ja luontoympäristöt kannustavat myös iäkkäitä ihmisiä liikkumaan. Valtakunnallisesti on laskettu, että esimerkiksi kävelyn lisääminen 20 prosentilla tuottaisi yhteensä 3,3 miljardin euron ja pyöräilyn lisääminen 1,1 miljardin euron arvosta terveyshyötyjä. On olemassa vahvaa tieteellistä näyttöä siitä, että pyöräilyinfrastruktuuriin kohdistettujen investointien hyöty-kustannussuhde on vähintään viisinkertainen. Hyöty tulee nimenomaan terveysvaikutuksista.
Kaupungin tulee kannustaa ja mahdollistaa eri keinoin kuntalaisten päivittäistä arkiliikuntaa. Liikunta saa aikaan sekä psyykkistä että fyysistä hyvinvointia, lisää työ- ja toimintakykyä sekä myös säästää rahaa ennaltaehkäisevänä toimintana sairauksia vastaan. Toimintakyvyn edistämisen tavoitteet tulee myös kirjata kaupungin hyvinvointikertomuksiin ja – suunnitelmiin. Kuntalaisten toimintakyvyn lisäämisen edistämiseen kannattaa ottaa järjestöt ja yhdistykset mukaan. Tuki- ja liikuntaelinterveyden edistäminen on myös päättäjien tehtävä. Selkä- ja nivelongelmat, murtumat ja muut tuki- ja liikuntaelinongelmat vaikeuttavat kuntalaisten arkea, eristävät sosiaalisista suhteista, ajavat toimeentulovaikeuksiin, yksinäisyyteen ja ennenaikaiselle työkyvyttömyyseläkkeelle. Kunnille tuki- ja liikuntaelinongelmat tarkoittavat saamatta jääneitä veroeuroja ja luovat mittavia kustannuksia. Pelkästään työikäisille Kela korvaa vuosittain 4,2 miljoonaa tuki- ja liikuntaelinongelmista johtuvaa sairauspäivää. Ennaltaehkäisy, ajoissa aloitettu hyvä hoito ja kuntoutus voivat osaltaan estää sairauslomia, kalliita leikkauksia, ennenaikaisia työkyvyttömyyseläkkeitä. Edistämällä kuntalaisten toiminta- ja työkykyä vähennetään kunnan tulevia kustannuksia ja vahvistetaan koko kunnan elinvoimaa.
Kaupungin tulisi huolehtia, että tuki- ja liikuntaelinterveyden edistäminen näkyy kunnan hyvinvointisuunnitelmassa ja -kertomuksessa. Hyvinvointikertomuksen tavoitteisiin olisi hyvä kirjata indikaattorit tuki- ja liikuntaelinongelmien ehkäisystä ja terveydestä. Hyvinvointikertomuksessa tuki- ja liikuntaelinterveyttä eri ikäryhmissä voidaan arvioida lukuisin eri indikaattorein. Indikaattoreilla voidaan arvioida esimerkiksi elintapoja (liikunnan harrastaminen, ravitsemustottumukset ja ylipaino), elämänlaatua (koettu terveydentila), toimintakykyä (työkykyä ja suorituskykyä kuvaavat indeksit), sairastavuutta ja tapaturmien esiintyvyyttä.
Ikääntyneiden kuntalaisten toimintakyvyn turvaamiseen tulisi laatia suunnitelma ja heille tulisi tarjota aktiivisesti ilmaisia tai edullisia liikuntamahdollisuuksia. Kaupungin terveydenhuollossa tulisi panostaa ihmisten omien voimavarojen tukemiseen, selkeisiin ja yksilöllisiin hoitopolkuihin sekä kuntoutukseen. Terveydenhuollossa tulisi mahdollistaa moniammatillinen työ tuki- ja liikuntaelinongelmien ratkaisemiseksi. Arjen elinympäristön tulisi tukea kuntalaisten työ- ja toimintakykyä (esim. esteettömyys, valaistut, hoidetut kevyen liikenteen väylät, monipuoliset ulkoliikuntamahdollisuudet sekä matalan kynnyksen liikuntaneuvonta). Kuntalaisten hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen ovat kiinteä osa kaupungin strategiaa sekä talouden ja toiminnan suunnittelua.
Hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen on kunnan tehtävä myös maakunta- ja sote-uudistuksen jälkeen, vaikka soten järjestämisvastuu siirtyykin maakuntaan. Kuntalaisten hyvinvointia ja terveyttä edistämällä ja lisäämällä resursseja ennaltaehkäisyyn voidaan hillitä sosiaali- ja terveyspalveluiden kustannuksia ja ylläpitää kuntalaisten toiminta- ja työkykyä. Näillä on vaikutusta kunnan elinvoimaisuuteen ja myös kuntien jatkossakin järjestämien palvelujen kustannuksiin. Sote-uudistuksen tavoitteena on varmistaa riittävät ja yhdenvertaiset palvelut kaikille, sekä kaventaa väestön hyvinvointi- ja terveyseroja. Suomeen syntyy uudistuksen myötä laaja-alaisia sosiaali- ja terveyskeskuksia, painopistettä siirretään erikoissairaanhoidosta perustasolle ja ehkäisevään työhön.
Uudet hyvinvointialueet voivat edistää kuntalaisten toimintakyvyn, hyvinvoinnin ja terveyden edistämistä monin tavoin:
-Vahvistetaan perustason ehkäisevää työtä sekä hyvinvoinnin ja terveyden edistämistä, kuten elintapaohjausta, ohjausta ja neuvontaa, mukaan lukien kohdennetut hyvinvointitarkastukset yhteistyössä kolmannen sektorin toimijoiden ja kunnan muiden toimialojen kanssa.
- Otetaan käyttöön elintapaohjauksen toimintamalli kansansairauksien ennaltaehkäisemiseksi.
-Kehitetään varhaisen tuen ja matalan kynnyksen monialaista palveluneuvontaa ja räätälöityjä palveluja.
-Vahvistetaan digitalisaatiota ja mobiilipalveluita omahoidon ja ehkäisevän työn välineinä.
Siirtämällä painotusta ehkäisevään ja ennakoivaan työhön, voidaan perustason sosiaali- ja terveyspalveluissa vahvistaa hyvinvointia ja terveyttä edistäviä sekä ehkäisevän ja varhaisen tuen toimintatapoja ja -palveluja. Raskaiden palveluiden tarve vähenee, mikä hillitsee kustannusten nousua pitkällä tähtäimellä. Edellä mainittuja toimintatapoja kaupunki voi ottaa jo nyt käyttöön, vaikka soteuudistus tuleekin.
Esitän, että Tampereen kaupunki panostaa kuntalaisten toiminta- ja työkyvyn sekä hyvinvoinnin lisäämiseksi edellä kuvatuin toimenpitein ja huolehtii, että tuki- ja liikuntaelinterveyden edistäminen näkyy Tampereen hyvinvointisuunnitelmassa ja -kertomuksessa.
Tampereella 25.10.2021
Aila Dündar-Järvinen
Kaupunginvaltuutettu (sd)
Valtuustoaloite työkyvyttömyyseläkeläisten aseman parantamisesta ja ennaltaehkäisevistä toimenpiteistä
Ennenaikaiselle eläkkeelle jäädään yhä useammin mielenterveyssyistä. Sairauden vuoksi ennenaikaiselle työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyneiden määrä kääntyi vuonna 2018 nousuun kymmenen vuotta jatkuneen laskun jälkeen. Mielenterveyden ongelmat ovat olleet viime vuosina yleisin syy työkyvyttömyyseläkkeelle jäämisessä. Vuonna 2019 mielenterveyssyyt ohittivat tuki- ja liikuntaelinsairaudet yleisimpänä työkyvyttömyyseläkkeen perusteena. Vuonna 2019 myönnettiin mielenterveysperusteilla 33 % kaikista työkyvyttömyyseläkkeistä, tuki- ja liikuntaelinsairauksien perusteella eläkkeistä myönnettiin 31 prosenttia. Julkisella alalla vuonna 2020 mielenterveyssyistä työkyvyttömyyseläkkeelle jäi 1 706 henkilöä, vuosina 2018 ja 2019 100 henkilöä enemmän. Vuonna 2020 jäi työkyvyttömyyseläkkeelle tuki- ja liikuntaelinsairauksien vuoksi 1 911 henkilöä, edellisinä vuosina jäi yli 2000 henkilöä.
Kunta-alalla jäädään ennenaikaisesti eläkkeelle erityisesti lähihoitajan, kotipalvelutyöntekijän, sairaala-apulaisen ja kiinteistönhuoltajan työtehtävistä. Merkittävää on, että kunta-alalla lähihoitajilla mielenterveyssyyt työkyvyttömyyseläkkeelle jäämisen taustalla ovat kasvaneet. Vielä kuitenkin tuki- ja liikuntaelinten vaivat ovat ennenaikaisen eläköitymisen yleisin syy. Kuntasektorin sairauspoissaolotilastoissa näkyy selvästi mielenterveyden häiriöiden, kuten masennuksen, lisääntyminen. Tampereella mielenterveyssyistä johtuvien sairauslomien määrä on viime vuosina lisääntynyt useilla prosenttiyksiköillä. Vuonna 2018 liki viidennes kaupungin työntekijöiden sairauslomista myönnettiin mielenterveyssyistä.
Työssä jaksamiseen vaikuttavat työn kuormittavuus, kiire ja stressi. Niiden lisääntyminen lisää myös riskiä jäädä sairaslomalle ja lopulta ennenaikaiselle eläkkeelle. Esimiesten työ, johtaminen, työn organisointi ja koko työyhteisön henki vaikuttavat paljon työntekijöiden työssä jaksamiseen. On yhteiskunnallisesti merkittävä asia, jos kunnallisissa palveluammateissa työskentelevät ihmiset palavat loppuun, sairastuvat fyysisesti tai henkisesti eivätkä jaksa tehdä työtään eläkeikään asti. Yhteiskunnan myös kuntatasolla olisi erittäin tärkeää pystyä ennaltaehkäisemään työkyvyttömyyseläkkeelle joutumista kaikin tavoin. Tarvitsemme erityisesti hoiva-ammateissa paljon enemmän lääkäreitä ja hoitajia, kuin nyt on tarjolla. Työhyvinvointiin, työssä jaksamiseen, työn kuormittavuuteen sekä työn mielekkyyteen panostaminen on erittäin tärkeää.
Esitän, että Tampereen kaupunki etsii keinoja ja toimenpiteitä, joilla voidaan parantaa työkyvyttömyyseläkkeellä olevien ihmisten asemaa. Samalla kaupungin tulee löytää ja toteuttaa tehokkaita ennaltaehkäiseviä toimenpiteitä, jotta työkyvyttömyyseläkkeelle ei jouduta jäämään. Juurisyihin tulee kiinnittää huomiota, kuten työhyvinvointiin, työssä jaksamiseen, työn kuormittavuuteen sekä työn mielekkyyteen panostamiseen. Kaupungin tulee myös tehokkaasti ehkäistä sairauspoissaoloja eri tukitoimin.
Tampereella 17.5.2021
Aila Dündar-Järvinen
Kaupunginvaltuuston 1. varapuheenjohtaja (sd)
Valtuustoaloite: Mielenterveyskuntoutujille työllistymisohjelma
Työnantajilla voi olla ennakkoluuloja mielenterveysongelmista kärsiviä ihmisiä kohtaan, joka on yksi este työllistymiselle. Monet eläkkeellä olevista mielenterveyskuntoutujista haluavat ja voivat tehdä esim. osa-aikaista työtä, vain mahdollisuudet puuttuvat. Mielenterveyskuntoutujien haasteena työelämässä on löytää sopivia työmahdollisuuksia ja sovittaa ne etuisuuksiin, kuten eläkkeeseen ja asumistukeen siten, että ne eivät estä taloudellisesti tarpeellisia tukia. Palkka voi pienentää mielenterveyskuntoutujan tukia. On hyvä muistaa, että mielenterveydelliset ongelmat eivät katso yhteiskunnallista asemaa tai koulutustasoa. Työmarkkinoille palaaminen on tärkeä osa mielenterveyskuntoutujan kuntoutumista. On tärkeää, että kuntoutuja tuntee olevansa jälleen tasavertainen ihminen muiden ihmisten kanssa. Mielenterveyskuntoutujalla saattaa olla takanaan useiden vuosien sairastaminen, jolloin työelämään paluu voi olla hyvin hankalaa ja vaikeaa. Säännöllinen työrytmi on usein hukassa ja esim. sosiaalisten tilanteiden pelko voi olla todellisuutta. Kuntoutuja tarvitsee myös yksilöllistä tukea soveltuvan työpaikan tai opiskelualan löytämiseen. Olisi erittäin tärkeää, että myös mielenterveyskuntoutujilla olisi omaohjaaja, joka voisi tukea ja neuvoa työhön palaamisessa. Palkkauksessa tulisi noudattaa tietysti työehtosopimusta.
Keinoja osatyökykyisten tukemiseksi kehitetään myös erilaisissa hankkeissa ympäri Suomea. Hankkeiden rahoittajina toimivat mm. Euroopan sosiaalirahasto, Kevan työelämän kehittämisraha, STEA, TE- toimistot sekä STM ja Suomen valtio. Näitä hankkeita aktiivisesti hyödyntämällä Tampereen kaupunki voisi luoda työllistymispolkuja mielenterveyskuntoutujille. Monet mielenterveyskuntoutujat ovat osallistuneet kuntouttavaan työtoimintaan, mutta siitä ei saa palkkaa eikä se vastaa normaalia työpäivää. Kuntouttava työtoiminta parantaa elämänhallintaa ja lisää mahdollisuuksia työllistyä. Pääministeri Sanna Marinin hallituksen hallitusohjelman mukaisesti on laadittu kansallinen Mielenterveysstrategia. Osana Mielenterveysstrategiaa kehitetään työelämään kuntouttavia mielenterveyspalveluja IPS – Sijoita ja valmenna! -kehittämishankkeella. Hankkeen tavoitteena on mielenterveyden häiriöihin sairastuneiden henkilöiden ja mielenterveyskuntoutujien työmarkkinoille pääsyn, paluun ja siellä pysymisen edistäminen. IPS-toimintamallin käyttöönotto ja juurtuminen käytäntöön edellyttävät psykiatrisen hoidon ja kuntoutuksen sekä työllistymistä tukevien palveluiden uudenlaista, tiivistä yhteistyötä. IPS-toimintamallista on saatu hyviä työllistymistuloksia erityisesti vaikeisiin mielenterveyden häiriöihin sairastuneiden henkilöiden keskuudessa.
Esitän, että Tampereen kaupunki tekee mielenterveyskuntoutujille oman työllistymisohjelman. Mielenterveyskuntoutujille ei ole riittävästi tarjolla palkallisia työmahdollisuuksia työmarkkinoilla. Kaupunki voisi tarjota halukkaille mielenterveyskuntoutujille eri yksiköissään palkallista työtä ja edellyttää hankinnoissaan, että kaupungin alihankkijat työllistävät mielenterveyskuntoutujia sosiaalisen vastuun periaatteella. Mielenterveyskuntoutujien ottaminen osaksi kaupungin omia työyhteisöjä ja alihankkijayritysten työyhteisöjä lisäisi kuntoutumista ja paluuta takaisin työelämään, joko kokoaikaiseksi tai osa-aikaiseksi voinnin mukaan. Olisi tärkeää löytää vakituisia yhteistyöyrityksiä, jotka rekrytoivat kuntoutujia säännöllisesti.
Tampereella 17.5.2021
Aila Dündar-Järvinen
Kaupunginvaltuuston 1. varapuheenjohtaja (sd)
Valtuustoaloite: Lasten oikeuksien puiston perustaminen Tampereelle ja kiusaamisen vastustaminen
YK:n lapsen oikeuksien sopimus on maailman laajimmin voimassa oleva ihmisoikeussopimus. Lapsen oikeuksien päivää vietetään 20.11. Lapsen oikeuksien viikkoa vietetään tänä vuonna 15.- 21.11. Vuoden 2021 Lapsen oikeuksien viestinnän teema on lapsen oikeus hyvään kohteluun. Lapsen oikeuksien sopimuksen mukaan lapsilla on oikeus erityiseen suojeluun ja huolenpitoon. Suomen perustuslaissa on erikseen mainittu, että lapsia on kohdeltava tasa-arvoisesti yksilöinä. Tämä tarkoittaa, että jokainen lapsi on oikeutettu suojeluun laiminlyöntiä, ruumiillista ja henkistä väkivaltaa, riistoa, syrjintää ja epäinhimillistä kohtelua vastaan. Lapsella on oikeus koskemattomuuteen ja turvallisuuteen ja myös oikeus saada osakseen ymmärtämystä ja hellyyttä. Kyse ei ole vain kaltoinkohtelun kiellosta, vaan velvoitteesta kohdella lapsia hyvin. Viranomaisilla on velvollisuus toimia syrjintää vastaan ja yhdenvertaisuuden edistämiseksi. Suurin osa (77 %) 10–17-vuotiaista kokee tällä hetkellä, että heitä kohdellaan pääsääntöisesti hyvin. Noin 5 prosenttia kuitenkin kokee, ettei saa yleensä osakseen hyvää kohtelua, ja 18 % ei osaa sanoa (LSKL 2021, kysely 10–17-vuotiaille lapsille ja nuorille).
Ongelmien ennaltaehkäisy esimerkiksi empatiakasvatuksella ja tunne- ja vuorovaikutustaitojen opettelulla ovat kaikkein vaikuttavinta kiusaamisen vastaista työtä. Koulussa ja varhaiskasvatuksessa toteutettujen ennaltaehkäisevien toimien ja harjoitusten on todettu edistävän tehokkaasti lasten positiivista käytöstä toisiaan kohtaan. Jokaisen lasten kanssa työskentelevän aikuisen tulisi tunnistaa kiusaaminen ja huono kohtelu, puuttua niihin ajoissa ja lisätä hyvän kohtelun ja toisten huomioimisen ilmapiiriä. Lasten itsensä on tiedettävä, että hyvä kohtelu on jokaisen oikeus, ja kasvettava toimimaan sen mukaisesti.
Suomen ensimmäinen kansallinen lapsistrategia julkaistiin 23.2.2021. Lapsistrategian tavoitteena on luoda aidosti lapsi- ja perhemyönteinen kaikkien lasten ja lapsen oikeuksia kunnioittava Suomi. Kansallinen lapsistrategia koskee kaikkia alle 18-vuotiaita. Kansallisen lapsistrategian perustana on Suomea velvoittava YK:n lapsen oikeuksien sopimus. Strategia perustuu kolmeen pääajatukseen: Strategialla luodaan aidosti lapsi- ja perhemyönteinen, lapsen oikeuksia kunnioittava Suomi. Lapsen oikeudet ja asema vakiinnutetaan niin, että lapset huomioidaan johdonmukaisesti kaikessa poliittisessa ja tosiasiallisessa toiminnassa muiden yhteiskunnan jäsenten rinnalla, ja että lapset saavat tietoa heille kuuluvista oikeuksista. Haavoittuvassa asemassa olevien lasten asema turvataan ja heidän tarpeensa tunnistetaan paremmin.
Kansallisen lapsistrategian toimeenpanossa toteutetaan pilotti, jossa vahvistetaan lasten ja nuorten osallisuutta lastensuojelulain valmistelussa. Pilotissa on tarkoitus luoda malli lasten ja nuorten kuulemiseksi lainsäädäntötyön yhteydessä. Mallin pilotointi toteutetaan kevään 2021 aikana, jolloin sosiaali- ja terveysministeriössä valmistellaan lastensuojelulain uudistusta. Lastensuojelulain kuulemista koskevan pilotin tavoitteena on vahvistaa lastensuojelun asiakkaana olevien lasten ja nuorten oikeutta osallistua palveluidensa arviointiin sekä lisätä heidän tietojaan asemaansa ja oikeuksiaan koskevasta sääntelystä ja niiden tavoitteista. Nuorten kuuleminen otetaan huomioon esityksen jatkovalmistelussa. Pilotin työskentelyn pohjalta tehdään myös kirjallinen kuvaus siitä, kuinka nuoria on kuultu. Kuvauksen on tarkoitus toimia jatkossa mallina eri lainsäädäntöhankkeiden yhteydessä.
Kiusaamisesta on puhuttu paljon viime aikoina. Kiusaaminen on myös johtanut muutamiin vakaviin väkivaltatapauksiin maassamme. Kiusaamisen ennaltaehkäisyssä tunne- ja kaveritaitojen harjoittelu ja empatiakyvyn lisääminen ovat avainasemassa. Mitä enemmän kiusaamisesta ja sen ennaltaehkäisystä puhutaan, myös pienille lapsille, sen paremmat mahdollisuudet kiusaamista on ennaltaehkäistä. Tampereelle tulisi perustaa keskeiselle paikalle lasten oikeuksia esille tuova kiusaamisen vastainen puisto. Puistoa voisi käyttää normaalin leikkipuiston lisäksi opetukselliseen tarkoitukseen. Puistossa vierailevat päiväkoti- ja eskariluokat sekä alakoululuokat voisivat opettajiensa johdolla keskustella lasten oikeuksista, kiusaamisenvastaisuudesta ja kiusaamisen vahingollisista vaikutuksista leikin, aktiviteetin ja erilaisten tietoiskujen avulla. Puistoon voisi kehittää erilaisia tauluja, joihin luokat voisivat perehtyä ja keskustella lasten oikeuksista ja kiusaamisen ehkäisystä. Puistossa tulisi olla periaate, että kukaan lapsi ei joudu leikkimään yksin, vaan kaikki otetaan mukaan leikkimään yhteisiin leikkeihin. Puistossa voisi nimetä kaveruuden puita jne. Puiston käyttäjät voisivat keksiä erilaisia tapoja keskustella asioista ja kehittää omia leikkejä ja toimintatapoja asioiden käsittelyyn. Puiston jatkokehittelyssä voisi kehittää jatkoprojektin taiteen edistämiseksi puistoon ja sen ympäristöön. Lasten oikeuksien päivänä ja -viikolla puistoa voisi juhlistaa lyhdyillä ja valoinstallaatioilla. Ihanne olisi, jos jokaisen päiväkodin ja alakoulun pihassa olisi oma lasten oikeuksien ja kiusaamisen vastainen leikkipiha. Puisto olisi julkinen kaikille perheille, ei vain luokille. Näin vanhemmat lapsineen voivat käyttää puistoa myös samaan tarkoitukseen. Jos tulevaisuudessa puisto saa suuren suosion, konseptia voi laajentaa eri puolille Tamperetta.
Esitän, että Tampereelle perustetaan keskeiselle paikalle Lasten oikeuksien puisto, jolla vastustetaan kiusaamista edellä mainituin perustein.
Tampereella 19.4.2021
Aila Dündar-Järvinen
Kaupunginvaltuuston 1. varapuheenjohtaja (sd)
Valtuustoaloite kaupungin kiinteistöjen sisäilma-asioiden avoimen tiedonkulun ja dokumentoinnin parantamiseksi
Tampereen kaupungin eri toimialojen yhteyshenkilöt on kerätty yhteen sisäilman ohjausryhmään sopimaan yhdenmukaisesta toiminnasta sisäilma-asioiden hoidossa ja sisäilmaan liittyvän tiedon jakamisesta. Ohjausryhmän kokouksissa päivitetään Tampereen kaupungin palvelurakennusten sisäilmaohjeistusta ja käydään läpi eri toimialojen sisäilmaongelmia, niiden määrää ja kehitystä. Ohjausryhmän työn tavoitteena on saada kaikille kaupungin työntekijöille ja tilojen käyttäjille riittävät ja oikeat tiedot sisäilma-asioiden hoitamisesta. Ohjausryhmä seuraa tilannetta koko kaupungin osalta.
Tampereen Tilapalvelut Oy:n verkkosivuilta löytyy mm. sisäilmaoppaat ja -ohjeistukset. Sisäilmaoppaasta löytyvät toimintaohjeet sisäilmaoireilua epäiltäessä työpaikoilla sekä päiväkodeissa ja kouluissa. Oppaassa kerrotaan myös, kuinka mahdollista ongelmaa selvitetään ja korjataan. Oppaasta selviää sisäilmaongelman selvityksen toimintamalli sekä Siivottavuusopas Tampereen kaupungin palvelurakennuksissa sekä sisäilmatiedotteet.
Ongelmakohteisiin on perustettu kohdekohtaisia sisäilmastotyöryhmiä, joissa keskitytään ja varmistetaan kyseisen kohteen sisäilmakorjaukset. Sivuilla todetaan mm. ”Sisäilmatutkimusraportit ovat julkisia raportin valmistumisen jälkeen. Raporttia voi pyytää kohteen sisäilmastotyöryhmän puheenjohtajalta, eli sisäilma-asiantuntijalta. Sisäilmatutkimuksen tulokset, erityisesti laajat kokonaisuudet, esitellään aina käyttäjille erikseen pidettävässä tiedotustilaisuudessa. Tiedotustilaisuus pidetään aina mahdollisimman pian sisäilmatutkimuksen valmistumisen jälkeen. Tiedotustilaisuuden esitysmateriaali jaetaan tilaisuuteen osallistuville jälkikäteen. Tilaisuuksista pidetään myös muistiota, johon kirjataan kysytyt kysymykset sekä niiden vastaukset. Myös muistio toimitetaan kaikille henkilökunnan jäsenille ja huoltajille huolimatta siitä, ovat he osallistuneet tilaisuuteen vai ei.”
Tampereen Tilapalvelut Oy:n materiaalipankista löytyy tietoa, mutta julkiset tiedot mm. tehdyistä korjauksista puuttuvat. Kaupungin sivuilla on hyvä olla tehtyjen korjausten lisäksi kuntoraportit, oirekyselyjen ja -seurannan tulokset, tarkastuspöytäkirjat ja korjauskehotukset sekä korjausten dokumentointi. Sisäilmatiedotteet ovat luettavissa verkossa, noin 1-3 tiedotetta vuodessa. Vuodelta 2018 ne puuttuvat kokonaan. Avoin dokumentointi ja tiedottaminen säästää työntekijöiden aikaa ja vaivaa ja helpottaa kuntalaisten sekä muiden toimijoiden, mm. päättäjien tiedonsaantia. Pelkät tiedotteet, joissa ei ole tuloksia, eivät palvele parhaalla mahdollisella tavalla kuntalaisia. Kuntoraporttien korjauskehotusten sekä korjaustietojen tulisi myös olla samassa paikassa. On oleellista ja tärkeää tietää, mitä, milloin ja miten on korjattu ja mitä vielä korjataan. Erityisesti koulujen ja päiväkotien henkilökunnalle ja lasten vanhemmille tiedot ja dokumentoinnit ovat tärkeitä, mutta myös päättäjille.
Esitän, että sisäilma-asioiden avointa tiedonkulkua ja dokumentointia parannetaan laittamalla kaupungin sivuille jo tehdyt ja aiotut korjaukset, kuntoraportit, oirekyselyjen ja -seurannan tulokset, tarkastuspöytäkirjat ja korjauskehotukset, aikataulut sekä korjausten dokumentointi. Lisäksi on hyvä listata tulevat perusparannuskohteet aikatauluineen.
Tampereella 19.4.2021
Aila Dündar-Järvinen
Kaupunginvaltuuston 1. varapuheenjohtaja (sd)
Valtuustoaloite uudenaikaisten maalämpöratkaisujen kokeilemiseksi ja selvitys sähkön siirtohinnan alentamisesta
Tampereen kaupunki pyrkii hiilineutraaliuteen vuonna 2030. Lämmitys synnyttää noin 35 prosenttia hiilidioksidipäästöistä. Lämmityksessä pitää löytää keinoja fossiilisista lämmitysmuodoista irtautumiseen. Toisaalta lämmitys muodostaa merkittävän osuuden kuntalaisten asumiskustannuksista, joita pitää pystyä alentamaan.Tulevaisuuden päästötön energiamuoto löytyy maan alta. Eräänä merkittävänä keinona vähentää lämmityksen päästöjä on pidetty siirtymistä maalämpöratkaisuihin. Tavanomaisina maalämpöratkaisuina on pidetty matalia maalämpökaivoja. Nyt kuitenkin on käynnistetty kokeiluja keskisyvistä maalämpökaivoista, joissa poraussyvyys on noin 1 – 3 kilometriä. Kokeiluja on tehty jo muun muassa Vantaalla. Turussa on vastaava hanke käynnistymässä. Kaupallisessa maalämpötuotannossa n. 2 km syvyinen maalämpökaivo kykenee pienentämään rakennuksen hiilijalanjälkeä n. 95 %.
Espoossa puolestaan on kokeiltu teollisen mittakaavan lämpölaitosta, jossa Deep Heat -pilottiprojektin tuloksena on rakennettu Suomen ensimmäinen geotermisellä energialla toimiva, teollisen mittakaavan lämpölaitos Fortumin lämpölaitoksen alueelle Otaniemeen. Kyseinen lämpölaitos on porautunut 6,5 kilometrin syvyyteen Espoon kallioperään – eli syvemmälle kuin Suomessa koskaan aiemmin. Se tulee valmistuessaan olemaan maailman syvin geotermisen energian lämmöntuotantolaitos, joka tuottaa lämpöä päästöttömästi. Laitoksen tuotannon on suunniteltu kattavan jopa 10 prosenttia Espoon kaupungin kaukolämmön tarpeesta.
Esitämme, että Tampere käynnistää kokeiluhankkeet uudenlaisista maalämpöratkaisuista omakoti- ja kerrostaloalueille. Tavoite tukee hiilineutraliteettia, mutta myös vähentää perheiden asumismenojen kasvua edullisimmilla lämmitysratkaisuilla. Hiilineutraaliutta tukevaa lämpöenergian tuotannon koerakentamista pitää tehdä omakotialueilla ja myös kerrostaloalueilla. Koerakentaminen tulee toteuttaa yhdessä korkeakouluyhteisön ja alueella toimivien yritysten kanssa.Samalla esitämme, että selvitetään mahdollisuudet sähkön siirtomaksujen alentamiseen Tampereella. Sähkön siirtohintojen nousun kohtuullisuudesta on käyty julkisuudessa vilkasta keskustelua jo vuodesta 2016 lähtien, jolloin verkkoyhtiö Caruna ilmoitti nostavansa hintoja 27 prosenttia. Sähkön korkea siirtohinta aiheuttaa merkittävän rasitteen kuluttajien, mm. omakotiasujien asumiskustannuksiin. Sähkön hinnasta noin kolmasosa koostuu siirtomaksuista. Siirtohintoja ei voi kilpailuttaa, koska siirto on sähköverkon omistajan yksinoikeus eli monopoli. Sähkön siirtohinta muodostuu perusmaksusta sekä kulutuksen mukaan määräytyvästä osasta sekä veroista. Sähköverkkotoiminta on luvanvaraista toimintaa ja siitä on säädetty sähkömarkkinalaissa.
Lain toteutumista, kuten hinnoittelua, valvoo työ- ja elinkeinoministeriön alainen Energiavirasto. Valvonta perustuu neljän vuoden jaksoihin, joita koskevat hinnoitteluperiaatteet ilmoitetaan sähköverkkoyhtiöille etukäteen viranomaispäätöksellä. Energiavirasto on valvontajaksoilla tehnyt muutoksia sekä valvontamalliin että laskentamenetelmiin. Merkittävin yksittäinen muutos oli verkkoyhtiöiden valvonnassa käytettävän tuottoprosentin nousu. Kunnan asukkaiden näkökulmasta tärkein kysymys on se, miten muutos vaikutti verkkoyhtiöiden sallittuun liikevaihtoon. Sallittu liikevaihto tarkoittaa sitä, kuinka paljon verkkoyhtiö saa enimmillään kerätä asiakkailta maksuja vuodessa. Tuottoprosentin muutoksen takia verkkoyhtiöt saivat kerätä selvästi aiempaa isomman tuoton verkkoihin sitoutuneelle pääomalle. Se taas korotti sallittua liikevaihtoa, mikä puolestaan antoi luvan nostaa siirtomaksuja.
Yleisradion tekemän selvityksen mukaan Energiavirasto arvioi etukäteen, että valvontamallin muutos sallisi yhtiöiden nostaa hintoja 15–20 prosenttia. Yhteenlaskettuna yhtiöiden sallittu liikevaihto nousi keskimäärin 38 prosenttia vuodenvaihteessa 2015–2016. Euroissa muutos tarkoitti sitä, että verkkoyhtiöt saivat tehdä halutessaan yhteensä 330 miljoonan euron tasokorotuksen hintoihin vuodesta 2016 alkaen. Verkkoyhtiöille syntyi uutta korotusvaraa hintoihin kolmessa vuodessa yhteensä yli 900 miljoonaa euroa. YLEn selvityksen mukaan tavallisen kerrostalohuoneiston sähköveroton siirtolasku oli vuonna 2018 noin 30 prosenttia korkeampi kuin vuonna 2015. Sähköllä lämmittävän pientaloasujan kohdalla nousu oli 23 prosentin luokkaa.
Sähkön siirtohinnan korotuksilla on kerrottu olevan tarkoitus kompensoida sähköverkon rakentamis- ja ylläpitokustannuksia. Lähinnä tämä on tarkoittanut maakaapeloinnin rakentamiskustannusten kompensointia alueilla, joilla verkot ovat alttiina esimerkiksi säätilasta aiheutuville vaurioille. Mutta myös kaupunkiyhtiöt saivat nostaa hintoja kymmeniä prosentteja, vaikka niiden verkot olivat jo pääosin valmiiksi säältä suojassa katujen alla. Kuluttajan mielestä saattaa tuntua kummalliselta, että itse sähköenergia on hänelle edullisempaa kuin energian siirtäminen monopoliasemassa olevan yhtiön verkossa.
Omakotiliiton edustajat luovuttivat sähkön siirtomaksujen hillitsemiseen tähtäävän kansalaisaloitteen eduskuntaan 21.1.2021. Reilut 52 000 kansalaisaloitteen kannattajaa vetoaa eduskuntaan, jotta kohtuuttomiksi kasvaneet sähkönsiirtomaksut ja jakeluverkkoyhtiöiden ylisuuret voitot saadaan kuriin. Kansalaisaloite sähkönsiirtomaksujen hillitsemiseksi käynnistyi 7.10.2020. Eduskuntaan etenemiseen vaadittavat 50 000 kannatusilmoitusta tuli täyteen seitsemässä viikossa. Kansalaisaloitteessa velvoitetaan yhtiöt kohtuullistamaan tuottojaan sekä tekemään kustannustehokkaita investointeja. Nykyisessä hallitusohjelmassa todetaan, että ” Sähkön siirtohintojen hillitsemiseksi toteutetaan muun muassa sähkönsiirron kustannusselvityksen johtopäätöksiä” ja ”Selvitetään mahdollisuus rajoittaa nykyisestään sähkönsiirtomaksujen vuotuista korotusta.”
Sanna Marinin (sd) hallitus antoi eduskunnalle lakiesityksen, jolla on tarkoitus hillitä sähkönjakelun hintojen nousua ja leikata jakeluyhtiöiden tuottoja. Eduskunnassa käytiin 18.2.2021 lähetekeskustelu hallituksen esityksestä sähkömarkkinalain muuttamiseksi sekä sähkön siirtohintojen kohtuullistamisesta tehdystä kansalaisaloitteesta. Hallituksen esityksessä keinoja hintojen nousun hillitsemiseen ja jakeluyhtiöiden tuottojen leikkaamiseen on useita: mm. investointitahtia, eli ilmajohtojen maakaapelointia, aiotaan hidastaa ja investointien kustannustehokkuutta parantaa. Jakeluverkkojen kohtuullinen tuottoaste sitoutuneelle pääomalle laskee ensi vuonna 4 prosenttiin viime vuoden 5,73 prosentista. Muutosten jälkeen jakeluverkot voivat kerätä asiakkailtaan jo ensi vuonna 350 miljoonaa euroa vähemmän kuin vuonna 2020. Lisäksi hallituksen esityksessä sähköyhtiöiden siirtohintojen vuosittaista korotuskattoa aiotaan laskea nykyisestä 15 prosentista 8 prosenttiin. Ongelman muodostaa kuitenkin se, että lähes kaikille 77 jakeluyhtiölle on kertynyt siirtomaksujen korotuksista huolimatta alijäämiä, joita ne voivat kerätä edelleen pois asiakkailtaan maksujen korotuksina. Päätökset maksujen laskusta tai nostosta riippuvat lopulta sähköyhtiöistä ja niiden omistajista, jotka ovat pääasiassa kuntia.
Esitämme, että Tampere käynnistää kokeiluhankkeet uudenlaisista maalämpöratkaisuista omakoti- ja kerrostaloalueille. Samalla esitämme, että selvitetään mahdollisuudet sähkön siirtohintojen alentamiseen Tampereella.
Tampereella 19.4.2021
Matti Höyssä Aila Dündar-Järvinen
Kaupunginvaltuutettu (kok) Kaupunginvaltuuston
1.varapuheenjohtaja (sdp)
Valtuustoaloite Tampereen kaupungin tonttivuokrien kohtuullistamisesta ja asunto- ja maapolitiikan linjausten ja käytäntöjen päivittämisestä
Kaupungin nykyinen maa- ja asuntopolitiikka maanvuokrasopimusten uusimisen osalta johtaa siihen, että asumisen hinta nousee kaupunkialueella merkittävästi. Monet iäkkäät ja eläköityvät kaupunkilaiset eivät enää kykene selviytymään kohoavista tontinvuokrista, jotka rasittavat taloyhtiöitä ja omakotitaloja sopimusten uusimisen jälkeen, vaan ovat pakotettuja luopumaan asumisesta kaupungin keskusta- tai omakotialueilla, joissa ovat asuneet vuosia, monesti koko työikänsä. Kaupungin tontinvuokrien hurja hinnannousu aiheuttaa monelle kaupunkilaiselle huomattavia taloudellisia ongelmia. Tampereella tontinvuokrien rajut korotukset ovat puhuttaneet jo pitkään. Tontinvuokrien korotukset ovat koskeneet kaikkia tontteja, joiden sopimukset on uusittu. Korotukset ovat olleet pahimmillaan jopa kymmenkertaisia. Tästä on seurannut useiden taloyhtiöiden valituksia ja oikaisuvaatimuksia, jopa korkeimpaan hallinto-oikeuteen.
Vanhojen maanvuokrasopimusten vuokrataso on monesti ollut vuokralaiselle varsin edullinen, koska sitä on korotettu toisinaan vain indeksikorotuksella eikä vuokrataso ole noudattanut esimerkiksi tonttien tai asuntojen myyntihintojen kehitystä. Vanhoissa sopimuksissa vuokrataso on saattanut olla samaa luokkaa kiinteistöveron tason kanssa, joka tuloutuisi kaupungille, jos kyseessä olisi omistustontti. Vuokralainenhan maksaa kiinteistöveroa vain tontilla sijaitsevasta rakennuksesta, mutta ei maapohjasta.
Tampereen kaupunki on määritellyt pitkäaikaisten maanvuokrasopimusten uusimista kaupunginhallituksen (KH 8.1.2018) ja kaupunginvaltuuston hyväksymissä Asunto- ja maapolitiikan linjauksissa. Näissä linjauksissa todetaan, että sopimuksia uusittaessa lähtökohtana on yhdenvertainen kohtelu. Vuokran määrityksessä tavoitteena on markkinahintaa vastaava kohtuullinen käypä hinta. Erikseen todetaan, että tontin pääoma-arvoon ja edelleen vuokraan vaikuttava rakennusoikeuden määrä perustuu asemakaavan mahdollistamaan rakennusoikeuteen eikä siihen, miten suuri osa tontin rakennusoikeudesta on käytetty.
Helsingin kaupunkialueella on tunnetusti varsin korkeat asumiskustannukset, joiden nousua on viime vuosina pyritty hillitsemään erilaisin toimin, mm. säänneltyä asuntotuotantoa lisäämällä. Tonttien maanvuokrasopimusten uusimista sekä vuokrahinnan määräytymistä käsiteltiin Helsingin kaupunginvaltuustossa 10.10.2018.
Päätöksen esittelytekstissä todetaan, että
”Kaupungin vanhoja vuokrasopimuksia uusittaessa käyttämä hintataso on sääntelemättömille tonteille lähellä valtion tukemalle säännellylle asuntotuotannolle ARA:n toimesta asetettua hintatasoa ja vuokrasopimuksia uusittaessa käytetyt rakennusoikeuden yksikköhinnat ovat siten hyvin kohtuullisia. Lisäksi maanvuokraa määritettäessä pyritään aina arvioimaan maanvuokran vaikutus asumiskustannuksiin.
Asuntotonttien sopimuksia uusittaessa Helsingissä ”tonttien laskennallisena pääoma-arvona käytetään aikaisemman käytännön mukaisesti arvoa, joka on noin 60 % käyvästä arvosta. Sopimusten nyt ehdotettavien vuokrausperusteiden mukaiset tonttien rakennusoikeuksien arvot ovat siis vähintään noin 40 % kunkin alueen keskimääräisiä rakennusoikeuksien markkina-arvoja alhaisemmat. Vanhoja vuokrasopimuksia uusittaessa kohtuullisuus korostuu erityisesti siinä, että uusittavien asuntotonttien maanvuokrasopimusten uusi maanvuokra pyritään määrittämään alueellisesti noin 20 % alhaisemmaksi, kuin vastaavan uudisrakennettavan tontin maanvuokra. Pyrkimyksenä on kuitenkin, että kaikilla alueilla käytetään yhdenvertaisesti vuokraa määritettäessä tontin laskennallisena arvona arvoa, joka on noin 60 % käyvästä arvosta. Tonttien laskennallisen arvon määrittelyssä käytettävät rakennusoikeuksien arvot ovat siis erittäin kohtuullisia suhteessa arvioitavissa oleviin tonttien käypiin arvoihin.”
Tonttivuokrien määrittämisen apuna käytettiin laskennallisessa pääoma-arvon määrittelyssä sekä Helsingissä että Tampereella ulkopuolista konsulttiyhtiötä (Helsingissä Catella Propertia Oy sekä Realia Management Oy ja Tampereella NewSec), sillä kuntalain mukaan määrittelyssä on käytettävä puolueetonta arvioitsijaa. Tampereella päädyttiin tonttien osalta laskennallisesti korkeampaan pääoma-arvoon, mutta tuotto-odotukset ovat molemmissa kaupungeissa määritelty samalle tasolle, kuntien kiinteistösijoittamisessa monesti käytettyyn 4 %:n tasoon. Tämä johtaa Tampereella Helsinkiä korkeampaan vuokrarasitukseen. Helsingissä vuokraan vaikuttava kerrosala määritettiin käytetystä rakennusoikeudesta, kun Tampereella se määritetään asemakaavaan merkitystä tontin rakennusoikeudesta, vaikka oikeutta ei olisikaan käytetty. Uusien sopimusten osalta Helsingissä korotukset myös porrastettiin tapahtuvaksi 10 vuoden siirtymäajalla, kun Tampereella korotus tulee voimaan heti. Todellinen tuotto asuntotonttien maanvuokrauksessa on Helsingissä VTT:n selvitykseen perustuen enimmillään vain noin 2,4 %, koska tontin laskennallisena arvona käytetään arvoa, joka on vain noin 60 % käyvästä arvosta, kun se Tampereella lienee lähempänä ilmoitettua 4 %:ia.
Tampereella tonttivuokrat perustuvat vyöhykeperusteiseen hinnoitteluun. Hinnoitteluperusteita tarkastellaan määräajoin yksityisen toimijan (esim. aiemmin mainittu NewSec) tekemällä vertailulla. Aiemmin toteutetussa tarkastelussa on käytetty liian yleisiä perusteita, jolloin samankaltaisten (lähes identtisten) rakennusten tonttivuokrat voivat olla hyvin erilaiset. Yhtenä määräytymisperusteena on käytetty etäisyyttä keskustasta ja toisena esim. etäisyyttä raitiotiestä. Vyöhykkeen sisällä nämä mittarit voivat vaihdella merkittävästikin. Mutta myös lähellä toisiaan olevien tonttien vuokrat voivat Tampereella vaihdella. Esimerkiksi Kalevan kaupunginosassa eräiden lähekkäin sijaitsevien identtisten kerrostalojen tonttivuokrien erot ovat huomattavat. Kyseiset määräytymisperusteet ovat parhaillaan korkeimmassa hallinto-oikeudessa tutkittavana. Tonttivuokrat eivät läheskään aina perustu myytyjen tonttien vertailuhintoihin (silloin kuin tontteja on myyty vain vähän), vaan heijastelevat esimerkiksi alueelta myytyjen asuntojen hintoja. Tämä peruste on epäluotettava ja liian suhdanneriippuvainen, kun kyseessä ovat pitkäaikaiset vuokrasopimukset.
Tonttivuokran tulee vyöhyketarkastelun sijasta perustua tasapuoliseen korttelikohtaiseen tai tapauskohtaiseen tarkasteluun, jossa tutkittaisiin katselmukseen perustuen, mitä erityiskysymyksiä tulee ottaa huomioon sopimuksen uusimisen yhteydessä, eikä sisältää yleisiä määräytymisperusteita (koska esim. etäisyys järvestä tai keskustasta voi vaihdella vyöhykkeiden sisälläkin merkittävästi). Mitään epärelevantteja tai vaikeasti mitattavia perusteita tontinvuokran määräytymiseen ei tule käyttää.
Pitkäaikaisen maanvuokrasopimuksen päättyessä ovat vaihtoehtoina joko vuokrasopimuksen uusiminen kaupungin sanelemilla ehdoilla tai sen päättäminen. Jälkimmäiseen vaihtoehtoon on usein liittynyt ns. lunastuslauseke ja lunastusehto, jossa kaupunki on sitoutunut lunastamaan vuokramiehen tontilla sijaitsevan rakennuksen, mikäli vuokrasopimusta ei jatketa.
Lunastushinnan määrittelyssä kaupunki sitoutuu maksamaan 60 % rakennuksen teknisestä arvosta. Tämä tarkoittaisi joidenkin rakennusten osalta, että kaupunki voisi saada lunastettua hyvälläkin paikalla sijaitsevan rakennuksen erittäin edullisesti pelkästään päättämällä, että se ei uusi tontinvuokrasopimusta. Lähes kaikkien rakennusten tekninen arvo laskee niiden ikääntyessä. Monet 60- ja 70-luvun elementtitekniikalla tehdyistä rakennuksista tarvitsevat huomattavan kalliita korjauksia, jotta niiden tekninen arvo säilyisi. Tekniseen arvoon perustuva lunastusehto ei ole kohtuullinen ja tasapuolinen sopimuspuolten välisessä suhteessa ja se tulee muuttaa määräytymään käypään arvoon perustuvaksi.
Pitkäaikaisissa vuokrasopimuksissa on vuokra-ajan päättyessä vuokra-aikaa yleensä jatkettu. Tämä on ollut käytäntö useissa kaupungeissa, niin myös Tampereella. Maanomistajan ja vuokramiehen välisen suhteen järjestelyä on aikoinaan koskenut vuokra-alueiden järjestämisestä kaupungeissa ja kauppaloissa annettu laki vuodelta 1962 (218/1962). Sen mukaan vuokranantaja sai valita sen välillä, että jatkaako vuokranantaja vuokrasuhdetta vai antaako vuokranantaja vuokramiehen lunastaa vuokra-alueen omakseen. Tämä käytäntö tulisi ottaa uudelleen käyttöön ja Tampereella tulee tehdä mahdolliseksi pitkäaikaisen vuokrasuhteen päättyessä vuokramiehelle lunastaa maa-alue itselleen kohtuullisella hinnalla.
Koska kaupunginhallituksen ja kaupunginvaltuuston hyväksymät maa- ja asuntopolitiikan linjaukset ovat luoneet perusteet liian korkeille tonttivuokrille ja ovat osaltaan tekemässä asumisesta Tampereen kaupunkialueella yhä kalliimpaa, tulee näitä linjauksia tarkistaa sekä tonttivuokrien määräytymisperusteita uudistaa. Tonttivuokria määriteltäessä tulee Helsingin kaupungin tavoin ottaa huomioon tonttikohtaisia erityiskysymyksiä ennen uusimispäätösten tekemistä. Yhtenä tällaisena erityiskysymyksenä voitaisiin huomioida vuokranmaksajan alentunut maksukyky.
Useiden vanhojen rakennusten saneerauksissa on kyse, paitsi teknisestä toimivuudesta ja arvosta, myös energiateknologian päivityksestä kohti vihreää teknologiaa. Nämä korjausinvestoinnit vaativat kuitenkin asukkailta investointivalmiutta, mitä kaupungin vuokrankorotukset merkittävästi heikentävät. Jo olemassa olevia vuokrasopimuksia tuleekin voida tarkistaa kesken sopimuskauden myös vuokramiehen tehdessä rakennukseen energiankulutusta vähentäviä tai energiaomavaraisuuteen tähtääviä korjausinvestointeja.
Esitän, että Tampereen kaupunki kohtuullistaa tonttivuokria ja tarkistaa asunto- ja maapolitiikan linjauksia ja käytäntöjä siten, että
-
Maanvuokraa määritettäessä pyritään aina arvioimaan maanvuokran vaikutus asumiskustannuksiin.
2 . Vuokran määrityksessä tavoitteena markkinahintaa vastaavaa tasoa kohtuullistetaan Helsingin tavoin siten, että asuntotonttien todellinen tuotto olisi lähempänä kiinteistöveron tuottoa tai enimmillään noin 2,4 %. Tämä tehdään alentamalla tontin laskennallista arvoa tarvittava määrä.
3. Tonttivuokraan vaikuttavana perusteenä käytetään rakennuksen toteutuneen pääkäyttötarkoituksen mukaisen rakennusalan määrää asemakaavoitetun rakennusoikeuden sijasta.
4. Uusien sopimusten osalta korotukset porrastetaan tapahtuvaksi 10 vuoden siirtymäajalla, kuten Helsingissä. Tällä hetkellä Tampereella korotus tulee voimaan heti.
5. Tonttivuokrien vyöhykeperusteisesta hinnoittelusta pyritään kohti kortteli- tai tapauskohtaista tarkastelua, jossa erityiskysymykset otetaan huomioon katselmukseen perustuen. Yhtenä erityiskysymyksenä voidaan ottaa huomioon vuokralaisen alentunut maksukyky.
6. Mikäli maanvuokrasopimukseen liitetään lunastusehto, se sidotaan lunastettavan kohteen käypään arvoon tai siihen soveltuvaan prosenttiosuuteen.
7. Otetaan uudelleen käyttöön mahdollisuus pitkäaikaisen vuokrasuhteen päättyessä vuokramiehelle lunastaa maa-alue itselleen kohtuullisella hinnalla.
8. Sopimuksia voidaan tarkistaa kesken sopimuskauden vuokramiehen tehdessä rakennukseen energiankulutusta vähentäviä tai energiaomavaraisuuteen tähtääviä korjausinvestointeja.
Tampereella 22.3.2021
Aila Dündar - Järvinen
Kaupunginvaltuuston 1.varapuheenjohtaja (sd)
Valtuustoaloite lyhennetyn työajan kokeilusta Tampereen kaupungissa
Sosiologian professori Paavo Seppäsen 1960-luvun lopussa esittämän ajatuksen mukaan tuottavan organisaation tulisi toimia kahdeksan tunnin sijaan 12 tuntia päivässä, ja tämä aika jaettaisiin kahteen kuusituntiseen työvuoroon. Mallin nimeksi tuli 6+6.
Suomessa kokeiltiin lyhyempää työaikaa vuosina 1996-1999. Euroopan sosiaalirahaston pilottiprojekti " Flexibility through 6-hour shifts " eli "Joustavuutta kuusituntisten työvuorojen avulla" testasi 6+6- mallia kuntatasolla Espoossa, Jyväskylässä ja Naantalissa. Hanke laajeni useisiin muihin kuntiin työministeriön omana projektina. Sitä rahoitettiin osittain työllistämistuella. Kaikkiaan 20 kuntaa osallistui työaikakokeiluun. Yhteensä 1 320 työntekijää lyhensi työviikkonsa keston 30 tuntiin. Samalla 580 uutta työntekijää palkattiin paikkaamaan syntynyttä työvoiman tarvetta. Kokeilun myötä useat työntekijät saivat työtä. Mukana oli myös 12 yksityistä yritystä. Niissä työskenteli yhteensä 200 henkilöä, joista 40 oli saanut työajan lyhentämisestä johtuen työpaikan ja sen lisäksi 15 henkilön irtisanomisesta oli voitu luopua. Jotkut yritykset maksoivat kuuden tunnin vuoroa tekeville työntekijöille saman kahdeksan tunnin palkan kuin aiemmin, jotkut taas sopivat maksavansa palkan seitsemältä tunnilta. Kokeiluun osallistuneen Nokian Renkaiden tuottavuus kohosi 33 prosenttia ja putkiyhtiö KWH-Pipe kasvatti tuottavuuttaan 42,2 prosenttia. Kokeilussa työhyvinvoinnin havaittiin parantuneen.
Työelämätutkija ja Jyväskylän yliopiston yliopistolehtori Timo Anttila seurasi kokeilua ja sen tuloksia ja teki niistä vuonna 2005 julkaistun väitöstutkimuksensa. Anttilan mukaan lyhennettyyn työaikaan johti monta eri vaikutinta: kuntapuolella oli laman ja työttömyyden aikana tarve jakaa töitä ja työllistää, yksityisellä puolella lyhentäminen palveli tuotannon uudelleen organisoimista ja tuottavuuden kasvattamista. Jyväskylän yliopiston seurantatutkimuksen ja työministeriön seurannan mukaan vakinainen henkilöstö oli tyytyväinen, koska kokeilu mm. paransi työssä jaksamista ja lisäsi vapaa-aikaa sekä mahdollisti työkyvystä huolehtimisen. Työn ja perhe-elämän yhteensovittaminen parani. Lisäksi kuntien asiakkaat olivat tyytyväisiä niissä kokeiluissa, joissa palveluaikoja lisättiin.
Ruotsissa Göteborgissa vanhainkodeissa on kokeiltu 6 tunnin työvuoroja. Lyhyempää työpäivää tekevien hoitajien sairauspoissaolot olivat vain puolet 8 tunnin työpäivää tekeviin verrattuna, ja he olivat työssään tuotteliaampia. Lyhyempi työaika voi nostaa työn tuottavuutta paremman työhyvinvoinnin kautta.
Lyhyempi työviikko on monien työntekijöiden mieleen ja osa työntekijöistä voi neuvotella itselleen lyhyemmän viikon jo nyt. Työmarkkinajärjestö STTK:n teetti muutama vuosi sitten kyselytutkimuksen, jossa 61 prosenttia vastaajista halusi lyhentää työaikaa, jotta työtä voisi jakaa useammille tekijöille. Työajan lyheneminen pidentää vapaa-aikaa, jota voi viettää perheen, ystävien, harrastusten ja vapaaehtoistyön parissa. Siitä olisi siis selkeitä ja suuria hyötyjä. Työajan lyhentämisen voi katsoa myös vahvistavan työllisyyttä ja tuottavuutta. Monissa työpaikoissa pitkän työpäivän tai -viikon aiheuttama fyysinen ja henkinen väsyminen alentaa tuottavuutta työpäivän tai -viikon viimeisillä tunneilla, ja joissain kokeiluissa työajan lyhentäminen on selvästi parantanut tuottavuutta. Työajan lyhentäminen voi tarkoittaa saman työn jakamista useamman ihmisen kesken.
Lyhennetystä työajasta keskusteltaessa tuodaan usein näkökulma, että kukin voi itse valita oman työaikansa. Tulee huomioida, että työehtosopimusten osapuolilla on vain rajalliset mahdollisuudet vaikuttaa työaikoihin. Lyhyemmästä työajasta voi periaatteessa sopia vapaasti riippumatta siitä, mitä laki tai sopimukset määrittävät säännölliseksi työajaksi. Työajan lyhentäminen ei edellytä kollektiivista päätöstä, vaan se voi tapahtua myös yksittäisten ihmisten ratkaisujen kautta. Työmarkkinoilla neuvottelutilanne on usein kuitenkin epätasapainoinen eikä yksilöllinen sopiminen ole aina helppoa tai kaikille käytännössä edes mahdollista. Esimerkiksi vuorotyössä normista poikkeavat työajat voivat olla käytännössä hyvin hankalia toteuttaa. Tämä pätee myös Tampereen kaupungin työntekijöihin. Työpaikoilla on kilpailua ja muita lyhyemmän työajan valitseminen voi johtaa siihen, että haluttu työpaikka tai ylennys menee jollekin, joka ei vaadi/pyydä lyhennettyä työaikaa. Kollektiivinen sopiminen työpaikalla lyhyemmästä työajasta voi siksi olla kaikkien työntekijöiden yhteinen etu ja yhdessä sovitulla säännöllisellä työajalla voi siis olla merkitystä.
Työajan lyhentäminen lisää vapaa-aikaa ja parantaa työhyvinvointia, mutta ensimmäinen asia, joka lyhennetyssä työviikossa kiinnostaa työntekijää, on varmaan se, miten se vaikuttaa toimeentuloon. Tämäkin tulee selvittää. Työajan lyhennys on mahdollista, mutta sen hyödyt ja haitat on punnittava.
Tampereen kaupungin tulee tarttua työelämän murrokseen ja panostaa työntekijöidensä hyvinvointiin kokeilemalla lyhennettyä työaikaa. Kokeilu on hyvä tapa saada tarpeeksi tietoa ja kokemuksia hyödyistä ja haitoista. Työajan lyhentämisen erilaiset vaikutukset eri toimialoilla ja yksiköissä tulee selvittää osana kokeilua. Kokeilu tulee suunnitella yhdessä henkilöstöosaston, työntekijöiden ja henkilöstöjärjestöjen kanssa. Kokeilun on oltava riittävän pitkä ja laaja, jotta saadaan riittävästi informaatiota ja kokemuksia lyhyemmän työajan vaikutuksista. Kokeilu tulisi toteuttaa mielellään useassa yksikössä, jotta kokemuksia tulisi riittävästi työajan lyhentämisestä ja sen vaikutuksista. Kokeilun olisi hyvä koskea kaikkia yksikön työntekijöitä.
Esitän, että Tampereen kaupunki toteuttaa lyhennetyn työajan kokeilun omissa toimintayksiköissään edellä mainituilla perusteluilla.
Tampereella 22.3.2021
Aila Dündar - Järvinen
Kaupunginvaltuuston 1.varapuheenjohtaja (sd)