VALTUUSTOALOITTEITA

Valtuustoaloite omaishoitajien aseman ja hyvinvoinnin parantamiseksi ja kehittämiseksi

Suomessa arvioidaan olevan 700 000 henkilöä, jotka hoitavat iäkästä, sairasta tai vammautunutta läheistään päivätyön ohessa. Lähes puolella miljoonalla työssäkäyvistä on vähintään viikoittain huolenpitovastuita kotitalouden ulkopuolisista aikuisista. Yli satatuhatta huolehtii lähes päivittäin kotitalouden ulkopuolisesta aikuisesta. Omaishoito koskettaa lähes jokaista suomalaista jossain vaiheessa elämää joko hoitajana tai hoidettavana. Hoivan kokonaisuudessa omaishoito on keskeinen osa, jota ilman julkinen sosiaali- ja terveydenhuolto kuormittuisi kestämättömästi. Väestön ikääntyessä ja huoltosuhteen heiketessä omaishoitajien merkitys kasvaa entisestään.

Uuden tutkimuksen mukaan pelkästään sopimusomaishoidon piirissä olevien iäkkäiden henkilöiden hoidon kustannukset olisivat vuodessa yli kolme miljardia euroa nykyistä suuremmat ilman omaisten apua. Monet työssäkäyvät läheistään hoitavat joutuvat luopumaan ansiotyöstä osittain tai kokonaan, koska työelämän joustot eivät toimi tai koska tarjotuista palveluista ei saa riittävästi tukea. Tarvitsemme pikaisesti sekä paikallisia että valtakunnallisia päätöksiä, jotka mahdollistavat työn ja läheisen hoidon parempaa yhdistämistä. Omaishoidon kehittäminen ja resursoiminen tulee olla keskeinen osa hoiva- ja palvelujärjestelmää maakunnissa ja valtakunnallisesti, myös Pirkanmaan hyvinvointialueella.

Omaishoitajaliitto on koonnut muutostarpeita, jotka on tärkeää huomioida ja toteuttaa omaishoitajien aseman ja hyvinvoinnin parantamiseksi ja kehittämiseksi:

Muutostarpeet:

• Omaishoidon toimintapolitiikkaa on kehitettävä määrällisesti ja sisällöllisesti. Ilman omaishoitoa tukevien toimintakäytänteiden uudistusta ja kehittämistä sote- rakenneuudistus ei pääse tavoitteisiinsa.

• Hyvinvointialueilla tulee olla selvä käsitys alueen omaishoidon kokonaistilanteesta ja tuen tarpeista. Hyvinvointialueen tulee osoittaa selkeät kehittämiskohteet, joilla omaishoitajien asemaa parannetaan.

• Sopimusomaishoidon tulkitaan toisinaan edellyttävän ansiotyöstä luopumista. Tällaiset linjaukset tulee poistaa. Työssäkäyvä omaishoitaja tarvitsee tukea ja palveluita hoivaa tarvitsevalle läheiselleen, kuten kuntouttavaa päivätoimintaa ja sijaishoitoa. Palveluilla mahdollistetaan työikäisen hoivaajan työssäkäyntiä.

Tarvittavat toimenpiteet:

• Omaishoitomyönteiset linjaukset omaishoidon kehittämiseen ja palveluiden tarjoamiseen ottaen huomioon myös työssäkäyvät omaishoitajat.

• Omaishoitajien osallisuuden vahvistaminen palveluiden suunnittelussa ja päätöksenteossa.

• Räätälöidyt palvelumallit. Tätä tukemaan tarvitaan perhekohtainen omatyöntekijä, joka huomioi omaishoitajan tai hänen perheensä tilanteen kokonaisvaltaisesti.

• Omaishoitajan vapaan järjestymisen vaihtoehtoja tulee laajentaa ja ottaa huomioon myös sopimusomaishoidon ulkopuolella olevien omaishoitajien tuen tarve.

• Omaishoitajien, ammattilaisten ja omaishoitajayhdistysten yhteistyötä. Hyvinvointialueelle tulee perustaa erillinen omaishoidon kehittämisen toimikunta, jonka tehtävänä on edistää omaishoitomyönteisen kulttuurin kehittymistä, saattaa yhteen alueen toimijoita, edistää eri toimijoiden välistä yhteistyötä ja tiedonkulkua sekä vaikuttaa asioihin, joilla voidaan vahvistaa omaishoitoperheiden hyvinvointia. Toimikunnassa tulee olla mukana järjestöjen edustajat. Järjestöillä tulee olla selkeä rooli palveluketjuissa ja hyvinvoinnin edistämisessä, sillä auttamistoiminnan on pysyttävä lähellä avun tarvitsijaa.

• Resursseja mahdollistamaan omaishoidettavien ja omaishoitajien arjen sujuminen.

Panostamalla omaishoitoon ja omaishoitajien toimintaedellytyksiin voidaan vastata hoivan haasteisiin, jotka ovat seurausta mm. väestön ikääntymisestä, hoitajapulasta, palveluvajeesta ja palveluiden laadun ongelmista.

Tukemalla omaishoitoa edistetään ihmisten mahdollisuutta asua omassa kodissaan mahdollisimman pitkään. Koti on kuitenkin jokaiselle se paras paikka asua. Omaishoito on hyvinvointialueelle edullista verrattuna esim. tehostettuun palveluasumiseen. Siksi on sekä inhimillistä että taloudellista tukea omaishoitoa ja omaishoitajia.

Esitän, että Pirkanmaan hyvinvointialue ryhtyy aloitteessa mainittuihin toimenpiteisiin sekä huomioi ja toteuttaa muutostarpeet omaishoitajien aseman ja hyvinvoinnin parantamiseksi ja kehittämiseksi.

Tampereella 10.2.2025

Aila Dündar- Järvinen, Pirkanmaan aluevaltuutettu (Kok)

Valtuustoaloite: Suositus lasten ja nuorten kotiintuloajoista Tampereella

Useissa Suomen kunnissa on annettu suositus lasten ja nuorten kotiintuloajoista. Kotiintuloaikoja koskevan suosituksen avulla Tampereen kaupunki voi yhdessä eri toimijoiden kanssa tukea tamperelaisten vanhempien ja huoltajien kasvatusvastuuta. Vanhempien tehtävänä on sopia, päättää ja valvoa lasten ja nuorten kotiintuloajat, huolehtia nukkumaanmenoajoista ja riittävästä levosta. Vanhempien tulee olla myös perillä siitä, missä ja miten lapset ja nuoret viettävät vapaa-aikaansa ja kenen kanssa liikkuvat. Lasten ja nuorten menemisten ja tulemisten valvominen ei ole turhaa kyttäämistä, vaan välittämistä, luottamista, neuvottelemista, sopimusten tekemistä ja sopimusten pitämistä. Vanhemman on hyvä asettaa nuorelle rajat, joihin myös kotiintuloajat kuuluvat. Nuoren ikä ja turvallisuus ovat ensisijaisia asioita, jotka tulee huomioida kotiintuloajoissa. Kotiintuloajat voivat olla viikonloppuisin myöhäisemmät kuin arkisin. Vanhempien kasvatusvastuun tukemiseksi tarvitaan eri yhteistyötahoja; ehkäisevän nuorisotyön, vanhempainyhdistysten, koulujen,Tampereen Vanhempien, liikuntaseurojen, seurakunnan, eri järjestöjen, Lasten Parlamentin ja Tampereen nuorisovaltuuston panosta. Tärkeintä on ottaa lapset ja nuoret mukaan keskusteltaessa mm. kotiintuloajoista. Lähtökohtaisesti kotiintuloaikojen tarkoituksena on turvata lapselle ja nuorelle riittävästi aikaa yhdessäoloon perheen kanssa, iltatoimiin sekä lepoon.

Osa tamperelaisista lapsista ja nuorista viettää arkisin ja viikonloppuisin vapaa-aikaansa huolestuttavan myöhään ulkona joko yksin tai ystäviensä seurassa tai kaveriporukoissa. Keväällä ja kesällä vapaa-aikaa vietetään yhä enemmän ulkona ja yhä myöhempään. Erityisesti valvominen arki-iltoina vaikuttaa kasvuiässä olevan lapsen ja nuoren jaksamiseen ja koulutyössä edistymiseen negatiivisesti. Myöhään ulkona liikkuminen voi myös lisätä lasten ja nuorten kokemaa turvattomuutta sekä altistaa onnettomuuksille tai nuorten välisille yhteenotoille. Myöhäiset kotiintuloajat voivat lisätä myös riskiä alkoholin, huumeiden tai muiden päihteiden lisääntyvälle käytölle.

Lapsella ja nuorella on oikeuksien lisäksi velvollisuuksia, jotka vaativat jaksamista esim. herääminen aamulla, koulunkäynti ja kotityöt. Vanhemmilla on oikeus lapsen sekä nuoren huoltajana olla tietoisia siitä, missä ympäristössä ja keiden kanssa lapsi ja nuori liikkuu. Huoltajalla on vastuu ylläpitää lapsen tai nuoren terveellistä arkirytmiä. Kehittyvälle lapselle ja nuorelle riittävä unensaanti on sekä terveyden että jaksamisen kannalta tärkeää. Kotien kasvatusvastuun lisäksi tarvitaan myös yhteistyötä koulujen kanssa. Suosituksen tarkoituksena on auttaa vanhempia, mutta rinnalle tarvitaan muitakin toimenpiteitä, esimerkiksi puhelimen käytön pelisääntöjä. Kotiintuloaikojen käyttöönotossa on tärkeää ottaa huoltajat mukaan toiminnan suunnitteluun, koska aihe on hyvin perhekohtainen. On myös huomioitava, että kotiintuloajat saattavat aiheuttaa vastustusta lasten ja nuorten parissa.

Joissakin kunnissa on annettu suosituksia lasten ja nuorten kotiintuloajoiksi. Suositellut kotiintuloajat vaihtelevat lapsen iän ja viikonpäivän mukaan:

Luokat 1- 6

Arkisin ja sunnuntaisin viimeistään kello 19.30

Perjantaisin ja lauantaisin kello 20.30

Luokat 7- 8

Arkisin ja sunnuntaisin viimeistään kello 20.00

Perjantaisin ja lauantaisin kello 21.00

9.-luokkalaiset

Arkisin ja sunnuntaisin viimeistään kello 21.00

Perjantaisin ja lauantaisin kello 23.00

Kesällä 2024 Ilta-Sanomat uutisoi kyselystä, johon oli osallistunut 24 000 vastaajaa

https://www.is.fi/perhe/art-2000010570712.html. Vastaajat antoivat mielipiteensä sopivista kotiintuloajoista. Niitä verrattiin myös poliisin antamiin ehdotuksiin:

Alakouluikäisten suhteen suomalaiset olivat poliisin kanssa samoilla linjoilla. Hieman yli puolet kyselyyn vastanneista linjasi, että ala-asteen viimeistä luokkaa käyvälle 12-vuotiaalle sopiva kotiintuloaika on kello 20.

Yläasteikäisen kotiintuloajasta ilmeni kaksi tasavahvaa mielipidettä. Kello 21 kannalla oli liki puolet. 40 % vastanneista taas piti yläkoululaiselle sopivana kotiintuloaikana kello kymmentä. Tätä kellonaikaa suositteli myös poliisi.

Yli 15-vuotta täyttäneen lapsen kotiintuloaika päätyi kello kymmeneen. Toiseksi suosituin kellonaika oli 23, joka sai kannatusta noin kolmasosalta.

Esimerkiksi Islannissa nuorten hyvinvointia lähdettiin parantamaan virallisilla kotiintuloajoilla, jotka määräävät, että alle 16-vuotiaiden pitäisi olla kotona arkisin iltakymmeneen ja viikonloppuisin puoleen yöhön mennessä. Suomessa valtiovalta ei ole halunnut puuttua nuorten itsemääräämisoikeuteen, vaan vastuu on jätetty vanhemmille. Kotiintuloajat ovat välittämistä. Niillä vanhempi osoittaa, että nuori ja hänen turvallisuutensa ovat hänelle tärkeitä. Kaupungit ja kunnat eivät voi Suomessa, eikä myöskään poliisi, määrätä nuorten kotiintuloajoista, joten minkäänlaisia yhteiskunnallisia seuraamuksia suositusten noudattamatta jättämisestä ei tule. Kyse on keinosta, jolla vanhempia ja muita aikuisia herätellään huolehtimaan lasten ja nuorten hyvinvoinnista sekä tuetaan heitä tässä tärkeässä tehtävässä. Yhteisten kotiintuloaikojen suositteleminen on tapa, jolla helpotetaan vanhempien ja heidän lastensa neuvotteluita kotona. Rajoja on helpompi asettaa, kun samanlaisia rajoja asetetaan muissakin perheissä. On myös tärkeää, että vanhemmat tietävät, miten lapsi ja nuori viettää vapaa-aikaansa ja missä ja keiden kanssa hän liikkuu. Melkein kaikilla lapsilla ja nuorilla on kännykkä. On tärkeää, että heihin saa yhteyden kännykällä, myös viikonloppuisin.

Tampereen kaupunki voisi tehdä sopivista kotiintuloajoista eri ikäryhmiä varten vanhemmille kyselyn ja päättää suosituksesta sen pohjalta. Näin syntyisi suosituksesta ” Tampereen – malli ” vanhempien kasvatusvastuun tueksi.

Esitän, että Tampereen kaupunki yhdessä eri toimijoiden kanssa laatii suosituksen koskien lasten- ja nuorten kotiintuloaikoja. Suositus tulee tehdä yhteistyössä lasten ja nuorten, vanhempien, koulujen, nuorisotoimen, ehkäisevän nuorisotyön, vanhempainyhdistysten, Tampereen Vanhempien, seurakuntien, eri järjestöjen, Lasten Parlamentin ja Tampereen Nuorisovaltuuston kanssa. Suosituksen eli ”Tampereen – mallin” pohjana voi käyttää kyselyä vanhemmille ja huoltajille.

Tampereella 27.1.2025

Aila Dündar-Järvinen

Kaupunginvaltuutettu ( Kok.)

Valtuustoaloite lasten ja nuorten sähkötupakoinnin kitkemiseksi Tampereen kaikissa kouluissa koko koulupolun ajan

Sähkötupakointi eli vapetus on valtakunnallisesti kasvava ilmiö lasten ja nuorten keskuudessa, joka näkyy enenevästi kouluissa ja vapaa-ajalla. Sähkösavuke eli vape on akulla toimiva laite, jolla höyrystetään säiliöön laitettavaa nestettä sisään hengitettäväksi. Vape voi näyttää erehdyttävästi esimerkiksi huulikiilteeltä tai korostustussilta, joten lapsen tai nuoren on suhteellisen helppo säilyttää sitä huomaamattomasti penaalissa tai taskussa.

Sähkötupakointi on lapsia ja nuoria koukuttava muoti-ilmiö, joka houkuttaa jopa alakouluikäisiä. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) kouluterveyskyselyn vuoden 2023 tuloksissa on nähtävissä voimakas sähkötupakoinnin lisääntyminen.

Kouluterveyskyselyn mukaan on yhä yleisempää, että alaikäiset hankkivat sähkösavukkeita sosiaalisen median kautta. Sähkösavuketta käyttäneistä pojista noin 36 prosenttia ja tytöistä noin 41 prosenttia kertoi kevään kouluterveyskyselyssä hankkineensa vapet tällä tavoin. THL:n mukaan hankintoihin puuttuminen vaatii tarkkaavaisuutta vanhemmilta, nuorten parissa työskenteleviltä, valvontaviranomaisilta sekä sosiaalisen median alustoilta. Koulujen onkin tarpeen huomioida ja päivittää päihdetoimintamallit koskemaan myös vapea.

Tupakkalain määrittelemät myyntirajoitukset ja tupakointikiellot koskevat myös sähkösavukkeita. Sähkösavukkeiden ja nikotiininesteiden markkinointi on kielletty. Lapsille ja nuorille vapea myydään muun muassa sosiaalisen median kautta, kouluissa tai vapaa-ajan ympäristöissä. Vape-kauppaan voi liittyä esimerkiksi velaksi myyntiä, uhkailua tai kiristämistä.

Suomessa myytävät nikotiininesteet eivät saa sisältää kiellettyjä lisäaineita tai makuja, mutta niitä on mahdollista tilata ulkomailta. Vapessa käytettävät nesteet voivat olla nikotiinittomia tai sisältää nikotiinia, ja ne on usein pakattu värikkäisiin lasta ja nuorta houkutteleviin pakkauksiin. Nikotiinittoman vapen käyttö voi madaltaa kynnystä nikotiinia sisältävien tuotteiden käytölle. Vapen neste voi sisältää nikotiinia huomattaviakin määriä, tai siihen on voitu lisätä nikotiinisuolaa. Nikotiinin haittavaikutuksina ovat verisuonien supistuminen, sydämen sykkeen ja verenpaineen nouseminen sekä sydämen rytmihäiriöille altistuminen. Nikotiini aiheuttaa myös riippuvuutta. Nikotiinia sisältävän vapen vakavana haittavaikutuksena voi olla jopa nikotiinimyrkytys. Sekä nikotiinittomasta että nikotiinia sisältävästä vapesta voi aiheutua hengitysteiden ärsytystä, yskää, pahoinvointia ja päänsärkyä. Vapen nesteet voivat myös sisältää tuntemattomia aineyhdisteitä, joiden turvallisuudesta ei ole takeita. Yle selvitti Itä-Suomen yliopiston kanssa nuorilta takavarikoitujen sähkösavukkeiden nesteiden sisältöä. Niistä löytyi myrkyllisiä aineita, jotka muun muassa tuhoavat maksan; höyrystettynä myrkyllistä glyserolia sekä raskasmetalleja, kuten lyijyä. Lyijy on hermomyrkky, joka vaikuttaa myös aivojen kehittymiseen, heikentää niiden kuntoa ja altistaa aivosairauksille. Sähkötupakassa on samoja aineita kuin tupakassa. Glyseroli höyrystettynä ja hengitettynä vahingoittaa keuhkoja. Nikotiinia ja raskasmetalleja sähkötupakassa on monesti savuketta suurempia annoksia.

Vapettamisen vaikutukset ilmenevät nuoressa ja kehittyvässä kehossa nopeammin kuin aikuisella. Nuorilta on löytynyt suu- ja virtsarakon syöpiä, joita tavataan yleensä iäkkäillä. Vanhempien ja opettajien on vaikeampaa havaita lasten ja nuorten sähkötupakointia kuin tavallista tupakointia, koska sähkötupakan haju ei tartu vaatteisiin.

Sähkötupakan käyttö on myös Tampereen kouluissa kasvanut ongelmaksi, joka lisääntyy edelleen. Lasten ja nuorten sähkötupakan käyttöä ilmenee kaikilla kouluasteilla; ala-asteelta lukioon asti. Valitettavasti oppilaat tiedostavat heikosti sähkötupakoinnin haittoja ja monet nuoret mieltävät "vapet" virheellisesti jopa vaarattomiksi. Tarvitsemme tehokkaita toimia, jotta nuoret saavat mahdollisimman realistisen kuvan sähkötupakoinnin haitoista ja että lasten ja nuorten sähkötupakointi pyritään lopettamaan mahdollisimman pian sen alettua. Sähkötupakoinnin aloittamisen ja käytön ennaltaehkäiseminen on tärkeää. Tampereen kouluissa, koko koulupolun ajan, on tehtävä tehokkaita ja monipuolisia toimenpiteitä sähkötupakoinnin käytön torjumiseksi ja ehkäisemiseksi yhteistyössä eri toimijoiden kanssa.

Tiedottamista sähkötupakan haitoista tulee lisätä. Saatavuutta pitää pystyä ehkäisemään lasten ja nuorten kohdalla. Kouluja tulee ohjeistaa tehostettuun välituntivalvontaan säännöllisin väliajoin sähkötupakoitsijoiden ja tupakoitsijoiden tavoittamiseksi koulujen pihoilla ja WC-tiloissa - joissa sähkötupakointia harrastetaan yleisesti, koska siitä ei vapaudu savua. Sähkötupakoinnin ehkäisyssä tulee saada vastauksia: Miten rehtoreita ja koulujen henkilökuntaa koulutetaan? Miten tietoa voidaan levittää haitoista ja markkinoinnista tehokkaammin? Miten välituntivalvontaa voidaan tehostaa paremmin? Miten vanhempia voidaan tiedottaa paremmin?

Kanta-Hämeessä järjestettiin ”VapaaVapesta” - vapen vastainen kampanja, joka pyrkii torjumaan lasten ja nuorten sähkötupakointia. Kampanja kesti 1.-21.4.2024. Kampanjan kohderyhmänä olivat 1.- 9. luokkalaiset sekä 2. asteen opiskelijat ja heidän huoltajansa. Tavoitteena on ollut viestiä nuorille ja heidän läheisilleen sähkötupakan haitoista ja nikotiiniriippuvuuden vaaroista. ”VapaaVapesta” -kampanjan aikana somessa jaettiin tietoa mm. vapen terveys- ja ympäristövaikutuksista, nikotiiniteollisuudesta ja piilomainonnasta sekä pohdittiin, miten vapesta voisi kieltäytyä. Somen lisäksi kampanja näkyi muun muassa harrastuksissa, kouluilla, kirjastoissa ja katukuvassa. Myös vessavapetukseen tartuttiin julistamalla koulujen vessoja vapaaksi vapesta. Tiedon jakamiseen ilmoittautui yli 20 yhteistyötahoa.

Esitän, että Tampereen kaupunki yhdessä eri toimijoiden kanssa ryhtyy kitkemään ja ehkäisemään lasten ja nuorten sähkötupakointia koko koulupolun ajan, ala-asteelta lukioon asti. Yhteistyötä tulee tehdä koulujen, vanhempien, vanhempainyhdistysten, ehkäisevän päihdetyön ammattilaisten ja nuorisovaltuuston kanssa sähkötupakoinnin kitkemiseksi. ”VapaaVapesta” - vapen vastainen kampanja tulee käynnistää myös Tampereella. Koulujen tulee päivittää päihdetoimintamallit koskemaan myös vapea.

Tampereella 10.6.2024

Aila Dündar-järvinen

Kaupunginvaltuutettu (Kok.)

Valtuustoaloite: Koirapuisto Linnainmaan – Leinolan alueelle

Yhdyskuntalautakunta on kokouksessaan 12.6.2012 § 206 hyväksynyt Viherpalveluohjelman Koirapalvelut 2012 - 2025 ohjeellisena noudatettavaksi. Ohjelmassa esitetyt toimenpiteet, kuten investoinnit, hyväksytään erikseen vuosisuunnitelmien yhteydessä.

Viherpalveluohjelmassa on esitetty uusien koirapuistojen rakentamisia, ja niiden sijoituspaikkoja on tutkittu koko kantakaupungin alueella. Viime vuosina investoinnit ovat pääosin menneet olemassa olevien koirapuistojen peruskorjaukseen. Uusia on toteutettu muutamia ja vuonna 2022 rakennettiin uusi koirapuisto Soukkapuistoon, Ranta-Tampellan alueelle. Kaukajärven koirapuisto Isolammenpuistossa kunnostettiin tänä vuonna. Linnainmaa – Leinola - alueella ei ole koirapuistoja.

Ensimmäinen koirapuisto rakennettiin vuonna 1995. Vuonna 2011 Tampereen kaupungissa oli 12 koirapuistoa. Tällä hetkellä Tampereella on 15 koirapuistoa. Kennelliiton arvion mukaan Suomessa joka viidennessä asuntokunnassa on koira. Koirien määrään suhteutettuna 15 koirapuistoa Tampereen kokoisessa kaupungissa ei ole riittävä. Linnainmaalla asui vuonna 2022 6600 asukasta, joten myös koiranomistajia on paljon. Leinolan alueella asuu yli 2000 asukasta. Linnainmaan ja Leinolan koiranomistajat ovat odottaneet pitkään alueelle omaa koirapuistoa.

Koirapuistoihin liittyvät yleiset tavoitteet kirjattiin kaupungin Viheralueohjelmaan vuosille 2005–2014. Ohjelmassa esitettiin koirapuistojen määrän lisäämistä ja laadun parantamista. Laatua parannetaan lisäämällä valaistusta ja aitaamalla erilliset alueet isoja ja pieniä koiria varten.

Tavoitteena uusien koirapuistojen paikkoja suunniteltaessa on ollut koirapuistopalveluiden tasainen ja tarpeen mukainen sijoittuminen kaupungin alueelle. Koirapuistoihin tulee olla hyvät kevyen liikenteen yhteydet sekä helposti järjestettävissä oleva huoltoyhteys. Koirapuiston läheisyydessä pitää olla mahdollisuus paikoituksen järjestämiseen. Etäisyyden asutuksesta on oltava mielellään yli 100 metriä, tiiviimmin asutuilla alueilla yli 50 metriä. Myös liikennemelu vaikuttaa koirapuiston sijoittamiseen. Maaston tulee olla sellainen, että aidan rakentaminen puiston ympärille on helppoa.

Kaupungin koirapalveluiden yleissuunnitelman mukaan koko kaupungin tasolla koirapuistojen määrään vaikuttavat:

Koirapuistojen kattavuus
Koirapuistojen määrä / koirien määrä
Koirapuistojen sijoittuminen tasaisesti ympäri kaupunkia
Asumismuodot eri alueilla
Saavutettavuus kävellen ja autolla
Asukkaiden toivomukset

Koiraharrastajia tulisi rohkaista ja antaa heille mahdollisuus osallistua koirapalveluiden kehittämiseen ja ylläpitoon, sillä se lisää sitoutumista. Alueiden siisteydestä ja rakenteiden kunnosta huolehditaan tavallista paremmin ja niitä pidetään silmällä mm. ilkivallan tekijöiltä. Käytettävien alueiden siisteys vaikuttaa myös muiden kaupunkilaisten asenteisiin. Koiranomistajien, kaupunginosa- ja asukasyhdistysten ja koiraharrastusyhdistysten osallistumista koirapuistojen kunnossapitoon voitaisiin tulevaisuudessa lisätä. Harrastusyhdistysten osallistumisesta koirapuistojen ylläpitoon on hyviä kokemuksia mm. Lahdessa, jossa järjestely on toiminut hyvin jo useiden vuosien ajan. Myös Helsingissä ylläpitotyöt on käytännössä jaettu kaupungin ja koirapuistojen käyttäjien kesken.

Esitän, että Tampereen kaupunki rakentaa mahdollisimman pian koirapuiston Linnainmaan – Leinolan alueelle. Suunnittelutyöhön on hyvä ottaa mukaan koiranomistajien, asukkaiden ja koiraharrastusyhdistysten edustus.

Tampereella 21.10.2024

Aila Dündar-Järvinen

Kaupunginvaltuutettu (Kok.)

Valtuustoaloite uimahallin rakentamiseksi Linnainmaalle

Linnainmaa on noin 6 000 asukkaan kaupunginosa Itä-Tampereella, noin kuuden kilometrin päässä kaupungin keskustasta. Linnainmaan rakennuskanta koostuu lähinnä 1950–1960-luvuilla rakennetuista omakotitaloista sekä uudemmista omakoti-, kerros- ja rivitaloista. Linnainmaan keskuksen muodostaa Koilliskeskus, josta kehitetään Tampereen kolmatta aluekeskusta; se palvelee linnainmaalaisten lisäksi myös muiden itäisten kaupunginosien asukkaita. Linnainmaalla on kaksi päiväkotia, yhtenäiskoulu, terveysasema, nuorisotila ja kirjasto. Linnainmaalla on ympäri vuorokauden avoinna olevia marketteja, joiden yhteydessä toimii niin kaupallisia kuin julkisiakin palveluita. Lisäksi löytyy muutama liikuntakeskus ja kuntosali. Linnainmaan alue on luonnonläheinen, metsäpolut ja ulkoilumahdollisuudet ovat lähellä.

Alueelle on laadittu kaupungin toimesta kehittämissuunnitelma, johon kuuluu tulevaisuudessa raitiotien rakentaminen. Ratikan reitin on suunniteltu kulkevan Taysilta eteenpäin Linnainmaan läpi aina Kangasalan puolella sijaitsevan Lamminrahkan alueelle saakka. Koilliskeskus on vahva painopistealue Tampereen pormestariohjelmassa vuosille 2021-2025. Raitiotien seudullisen yleissuunnitelman yhteydessä laaditun alustavan arvion mukaan Pirkkala- Koilliskeskus -ratahaara on mahdollista rakentaa jo v. 2025-2028. Kaupunki kaavailee myös hyvinvointikeskukselle ja sen palveluille keskeisempää paikkaa Koilliskeskuksen vaihtopysäkin lähiympäristöstä. Koilliskeskuksen aktiivinen keskipiste muodostuisi raitiotien vaihtoterminaalin ympärille. Terminaalin sijoituspaikka olisi K-Citymarketin edessä Mäentakusenkadulla.

Linnainmaalle on noussut vuosien aikana vanhojen omakotitalojen rinnalle kerrostaloasuntoja tuhansille ihmisille. Koilliskeskuksen alueelle tulisi kehittämissuunnitelmaluonnoksen pohjalta arvioiden noin 4000 uutta asukasta. Suunnitelmassa on varaus myös uimahallille, jota alueen pitkäaikaisemmat asukkaat ovat odottaneet innokkaasti jo liki 20 vuotta. Uimahallivaraus on Aitolahdentien ja Heikkilänkadun kulmassa olevalla metsäsaarekkeella, jota monet paikalliset kutsuvatkin uimahallin tontiksi. Uimahalli on tärkeä liikuntapaikka, joka tarjoaa monipuolisia mahdollisuuksia eri-ikäisille ja eri kuntoisille ihmisille. Tampereella on tällä hetkellä useita uimahalleja, mutta Linnainmaan alueella ei ole omaa uimahallia, vieläkään. Linnainmaan asukkaat ovat odottaneet vuosia omaa uimahallia. Alueen kehittyessä ja kasvaessa tulee kaupungin tarjota alueen asukkaille helpompi pääsy liikuntapalveluihin. Uimisen psyykkiseen ja fyysiseen terveyteen liittyvät positiiviset vaikutukset ovat kiistattomat. Linnainmaan uimahallin rakentamisella olisi monia positiivisia vaikutuksia Itä- Tampereen asukkaille. Se lisäisi liikuntamahdollisuuksia ja parantaisi alueen asukkaiden hyvinvointia. Lisäksi se toisi alueelle uusia työpaikkoja ja elvyttäisi alueen taloutta. Uimahallin kaavavaraus on jo olemassa ja sen pohjalta tulee edetä päätös-, suunnittelu-, ja rakentamisvaiheeseen. Olisi hyvä, että asukkaat otetaan mukaan uimahallin suunnitteluun jo varhaisessa vaiheessa. Tapoja on monia, mm. asukaskyselyt, asukastilaisuudet, verkkokeskustelut, asukasraadit ja työpajat.

Uimahallin tulee olla esteetön ja helposti saavutettavissa erityisesti liikuntarajoitteisille henkilöille. Uimahallin sisustus ja tilajärjestelyt tulee suunnitella kestäviksi ja helppohoitoisiksi, jotta tilojen ylläpito on kustannustehokasta. Lisäksi tilan tulee olla energiatehokas ja ympäristöystävällinen. Tämä voidaan toteuttaa esimerkiksi valitsemalla kestäviä rakennusmateriaaleja ja suunnittelemalla energiatehokas ilmanvaihtojärjestelmä. Tilan suunnittelussa on huomioitava myös asiakkaiden turvallisuus ja viihtyvyys. Tilan tulee olla monikäyttöinen ja tarjota erilaisia liikuntamahdollisuuksia eri-ikäisille ja eri kuntoisille ihmisille. Uimahallin suunnittelussa tulee ottaa huomioon myös alueen asukkaiden tarpeet ja toiveet.

On tärkeää, että uimahallin rakentamisen kustannukset arvioidaan realistisesti ja että kaupunki varaa riittävästi varoja hankkeen toteuttamiseen. Uimahallin rakentamiseen tulee varata riittävät määrärahat kaupungin budjetissa. Investointi on merkittävä, mutta se palvelee alueen asukkaita pitkällä aikavälillä. Uimahalli tulee suunnitella energiatehokkaaksi ja ympäristöystävälliseksi, jotta sen ylläpito on kestävää ja ympäristön kannalta mahdollisimman vähän kuormittavaa. Tampereen kaupunki voi myös harkita erilaisia rahoitusratkaisuja yhdessä muiden sidosryhmien kanssa, jotta uimahallin rakentamisen kustannukset saadaan katettua. Uimahallin rakentamisen rahoitusta voidaan myös jakaa useiden eri tahojen kesken. Tampereen kaupunki voi esimerkiksi hakea avustuksia valtiolta tai yksityisiltä sijoittajilta. Lisäksi kaupunki voi hakea yhteistyökumppaneita, kuten yrityksiä tai järjestöjä, jotka voivat osallistua rakentamisen rahoitukseen. Uimahallin yhteyteen voidaan liittää muitakin toimintoja ja palveluja. Tampereen kaupunginhallitus pitää investointiseminaarin 14.8.2023. Uimahallin rakentaminen Linnainmaalle voidaan ottaa tuossa yhteydessä käsittelyyn.

Tampereen vammais- ja terveydenhuollon neuvottelukunta (VATENK) on lähestynyt allekirjoittanutta huolestuneena, että kaikista Tampereen uimahalleista puuttuu lämminvesiallas, joissa vammais- ja potilasjärjestöjen kuntoryhmät voisivat ylläpitää fyysistä työ- ja toimintakykyään. Pyynikin uimahallissa lämminvesiallas on, mutta sinne ei kaupunki pysty osoittamaan yhdistyksille vesijumppavuoroa. Lämminvesiallas on kuitenkin osalle ainoa mahdollisuus käyttää uimahalleja. Sama vetoomus on lähetetty kaupungille, tuloksetta. Uimahalleissa tulee ottaa huomioon erilaisten käyttäjien tarpeet. Etenkin lämpimässä vedessä toteutetusta liikunnasta katsotaan olevan hyötyä monille erityisryhmille. Tampereella on kuitenkin iso joukko ihmisiä, joille normaali uimahallin veden lämpötila on liian alhainen. Monet sairaudet ja vammat ovat sen laatuisia, että ne ärtyvät tai vaivat pahenevat viileässä vedessä. Lämminvesialtaan veden lämpötilan on oltava vähintään +28 /+31 astetta. Lämminvesialtaassa harjoittelu parantaa toimintakykyä turvallisesti eri sairauksien, leikkausten sekä vammojen kuntoutuksessa. Monissa Tampereen ympäristökunnissa lämminvesiallas on myös potilas- ja vammaisyhdistyksien
käytössä, mutta esteettömyyttä ja yhdenvertaisuutta korostavalta Tampereelta vammais- ja potilasjärjestöjen käyttöön soveltuva lämminvesiallas puuttuu kokonaan. Linnainmaan uimahalliin tulisi varata myös lämminvesiallas sitä tarvitseville.

Esitän, että Tampereen kaupunki ryhtyy nopealla aikataululla valmistelemaan päätöstä uimahallin rakentamiseksi Linnainmaalle ja varaa talousarvioon määrärahan. Uimahallin rahoitusmalleja on hyvä selvittää. Uimahallin tulee vastata eri väestöryhmien tarpeita. Kaupunki voi myös avata suunnittelukilpailun uimahallin rakentamiseksi.

Tampereella 20.2.2023

Aila Dündar-Järvinen

Kaupunginvaltuutettu

Tampere

Valtuustoaloite kännyköiden käytöstä Tampereen kaupungin kouluissa

Tietojen mukaan peruskoulujen kännykkäkielto on ollut esillä maan hallitusneuvotteluissa. Älypuhelimien käytön rajoittaminen on noussut esiin myös, kun Helsingin Sanomat kysyi 92 opettajalta, mistä lasten ja nuorten oppimistulosten lasku johtuu. Osa toivoi ”kännykkäparkkia”, jossa koululaisten puhelimet olisivat koulupäivän ajan säilössä, poissa lasten hallusta. Tampereella on joissakin kouluissa jo käytössä laatikot, joihin oppilaat jättävät tunnin alussa puhelimensa ja ottavat ne sieltä tunnin jälkeen. Yleinen havainto on, että puhelinten käyttö oppitunneille häiritsee paljon oppimista ja keskittymistä. Monet aikuiset, nuoret ja lapset ovat addiktoituneita laitteisiin ja niitä seurataan ja luetaan tiiviisti myös työn ja opiskelun ohessa.

Opetushallituksen ohjeistukset puhelimen käytön rajoituksista tällä hetkellä ovat:

• Perusopetuksessa, lukiokoulutuksessa ja ammatillisessa koulutuksessa voidaan

järjestyssäännöissä kieltää puhelimen käyttö oppitunnilla.

• Oppilas voidaan oppitunnin aikana käskeä laittamaan puhelin pois esimerkiksi

omaan taskuun tai reppuun, jossa puhelin ei häiritse.

• Perusopetuksessa opettaja tai rehtori voi ottaa puhelimen häiritsevänä pois, jos

oppilas häiritsee opetusta tai oppimista puhelimella.

• Välitunneilla ei voida kokonaan kieltää puhelimen käyttöä, välttämätön

yhteydenpito on mahdollistettava esimerkiksi huoltajaan.

• Perusopetuksessa, lukiossa ja ammatillisessa koulutuksessa opettaja tai rehtori

voi määrätä oppilaan/opiskelijan poistumaan, jos hän ei kehotuksista huolimatta laita puhelinta pois ja häiritsee sillä.

Opetushallitus pitää keskustelua toimivista pelisäännöistä tarpeellisena.

Näkökulmia kännyköiden käytön rajoittamiseen koulussa:

Oppiminen ja keskittyminen: Kännykän käyttö voi häiritä oppimista ja keskittymistä luokassa. Oppilaat tarkistavat viestejään, selaavat sosiaalista mediaa tai pelaavat pelejä oppitunnin aikana. Tämä voi vaikuttaa negatiivisesti oppimistuloksiin, keskittymiseen, luokan ilmapiiriin ja rauhaan opiskella.
Kiusaaminen ja häirintä: Kännykät voivat tarjota välineen kiusaamiselle ja häirinnälle. Tekstiviestien, sosiaalisen median tai muiden viestintäsovellusten avulla opiskelijat voivat kohdistaa toisiinsa negatiivista käyttäytymistä. Kännykän käytön rajoittaminen voi auttaa ehkäisemään tällaista käytöstä.
Turvallisuus ja epärehellisyys: Kännykän käyttö voi luoda mahdollisuuden epärehelliseen toimintaan, kuten huijaamiseen kokeissa tai luvattomaan tiedonhakuun. Tällainen toiminta voi vääristää oppilaiden oppimistuloksia ja arvosanoja.
Koulun ja opettajan valvonta: Kännykän käytön valvominen voi olla haastavaa opettajille ja koulun henkilökunnalle. Opiskelijat voivat yrittää salakuljettaa kännyköitä luokkiin, mikä lisää koulun järjestyksenvalvonnan taakkaa.
Teknologian hyödyntäminen oppimisessa: Toisaalta kännykät voivat myös tarjota oppilaille pääsyn monipuolisiin oppimateriaaleihin, sovelluksiin ja resursseihin. Ne voivat auttaa oppilaita tutkimaan, luomaan ja kommunikoimaan tehokkaasti. Rajoittamalla kännykän käyttöä koulussa, voidaan menettää myös näitä mahdollisuuksia.

Ehdotuksia:

Kännykän käyttö luokkahuoneessa: Kännykän käyttö olisi kielletty oppituntien aikana, ellei opettaja ole antanut erityistä lupaa sen käyttöön opetus- tai oppimistarkoituksessa. Oppitunneilla oppilaiden tulisi keskittyä opetukseen ja vuorovaikutukseen opettajan ja toistensa kanssa.
Kännykän säilyttäminen: Oppilaat tulisi ohjeistaa säilyttämään kännykkänsä lukituissa kaapeissa tai niille erikseen varatuissa säilytyslokerikoissa, jotka avataan oppituntien jälkeen. Näin varmistetaan, että kännykät eivät aiheuta häiriötä oppitunneilla.
Tiedottamisen lisääminen: Lisätään tiedottamista, jonka tarkoituksena on selittää oppilaille, vanhemmille ja henkilökunnalle yhteisten sääntöjen tarkoitus ja hyödyt. Tiedon lisääminen auttaa kaikkia ymmärtämään, miksi kännykän käyttöä rajoitetaan ja miten se voi parantaa oppimista ja oppimisympäristöä.
Poikkeukset: Otetaan huomioon tilanteet, joissa kännykän käyttö voi olla tarpeellista tai turvallisuuden kannalta tärkeää, kuten hätätilanteissa tai erityistilanteissa, jotka edellyttävät kännykän käyttöä oppimistarkoituksiin. Näissä tapauksissa opettajat voivat harkintansa mukaan myöntää poikkeusluvan kännykän käytölle.
Teknologian hallinta: Tutkitaan ja otetaan käyttöön teknologiset ratkaisut, kuten sovellukset, jotka voivat auttaa opettajia valvomaan ja rajoittamaan kännykän käyttöä luokassa tarpeen mukaan.
Kännykän käyttö vapaa-aikana: Puhelimen käyttö olisi hyvä pitää kurissa myös vapaa-aikana. Opettajat voivat vaikuttaa oppimisrauhaan kouluissa, mutta on tärkeää kiinnittää huomiota lasten puhelimen käyttöön myös vapaa-aikana. Vanhempien rooli on tässä tärkeä.

Kännykän käytön rajoittamisen suhteen tulee huomioida tiivis yhteistyö koulujen, oppilaiden, vanhempien ja vanhempainyhdistysten kesken. Yhteisistä käytännöistä ja pelisäännöistä tulee sopia yhdessä.

Eduskunnan oikeusasiamies antoi kännyköiden poiskeräämisestä ratkaisun 2020. Ratkaisu kiinnittää huomiota perusopetuslain noudattamiseen. Kännykkäparkkia voidaan käyttää, jos se perustuu vapaaehtoisuuteen. Oppilaaseen ei voida kohdistaa kurinpitokeinoja pelkästään siitä syystä, jos hän ei laita kännykkää kännykkäparkkiin. Oppilaalla on oltava myös päivän aikana mahdollisuus pitää tarvittaessa itse yhteyttä huoltajaansa. Jos oppilas ei tuo laitetta parkkiin, se laitetaan esimerkiksi omaan reppuun tai taskuun. Kännykällä ei saa häiritä tunnilla omaa eikä muiden oppimista. Jos oppilas ei kehotuksesta huolimatta laita laitetta pois, opettaja voi sen poistaa. Järjestyssääntöjen kiellon tai opettajan kehotusten vastaisesta toiminnasta voidaan käyttää kasvatuskeskustelua tai kurinpitokeinoja.

Diabetesliitto on ottanut kantaa 25.5.2023 kännyköiden käytön rajoittamiseen kouluissa. Liitto muistuttaa, että lapset ja nuoret käyttävät puhelintaan diabeteksensa hoidossa.

Kannanoton mukaan ”Puhelinkielto opetustilanteessa ja välitunneilla johtaisi hankaliin tilanteisiin diabetesta sairastavilla lapsilla ja heidän perheillään. Moni diabetesta sairastava lapsi ja nuori käyttää verensokerinsa seurannassa glukoosisensorointia. Tällöin lapsi tarkistaa verensokeritasonsa skannaamalla ihoonsa kiinnitetyn sensorin puhelimellaan useita kertoja päivässä. Insuliininpuutosdiabeteksen hoidossa verensokeritason tarkistaminen on välttämätön osa hoidon kokonaisuutta. Lapsilla insuliinipumppuhoito on yleinen hoitomuoto, ja tietyt insuliinipumput toimivat yhdessä älypuhelinten kanssa siten, että insuliinin ateria- ja korjausannoksia annostellaan puhelimella. Vanhemmat voivat puhelimeen liitetyn etäseurannan avulla myös seurata lasten verensokerin tasoa koulupäivän aikana, ja olla tarvittaessa yhteydessä lapsiin tai heitä tukeviin avustajiin.

Diabetesliitto on saanut perheiden huolestuneita yhteydenottoja asiassa. Oppimis- ja työrauha taataan diabetesta sairastaville lapsille vain, kun he saavat toteuttaa omahoitoaan koulupäivän aikana yksilöllisen tarpeensa mukaan. Jos rajoituksia tiukennettaisiin, olisi välttämätöntä lisätä diabetestietoutta kouluissa ja kuntien opetustoimessa sekä vahvistaa aikuisten valmiuksia käsitellä puhelimen hoidollista käyttöä lasten kanssa eriarvoisuuden ennaltaehkäisemiseksi.”

Esitän, että Tampereen kaupungin kouluihin luodaan yhteiset säännöt kännyköiden käytöstä kouluissa, erityisesti oppituntien aikana. Oppilaat, vanhemmat ja vanhempainyhdistykset huomioidaan pelisääntöjä ja järjestyssääntöjä päätettäessä.

Tampereella 12.6.2023

Aila Dündar-Järvinen

Kaupunginvaltuutettu

Valtuustoaloite nuorisorikollisuuden ja -väkivallan selvittämiseksi ja ehkäisemiseksi Tampereella

Nuorisorikollisuus ja nuorten väkivalta ovat paitsi yksilöllisiä tragedioita myös merkkejä laajemmista yhteiskunnallisista ongelmista. Ne heijastavat nuorten kokemaa turvattomuutta, turhautumista, syrjäytymistä ja epätoivoa. Nuorten väkivalta- ja ryöstörikollisuus on sekä lisääntynyt että raaistunut niin pääkaupunkiseudulla kuin sen ulkopuolellakin, kuten Oulussa, Turussa ja Tampereella. Tilastojen mukaan esim. alle 21- vuotiaiden tekemät ryöstörikokset ajanjaksolla tammikuu- kesäkuu (sisältää yritykset) Sisä- Suomessa (mm. Tampere ja Jyväskylä) ovat lisääntyneet alkuvuonna 2023 (128) 212 %:lla verrattuna vuoden 2022 vastaavaan ajanjaksoon (41).

Tampereen kaltaisessa suuressa kaupungissa on tärkeää varmistaa, että jokaisella nuorella on oikeus turvalliseen ja terveelliseen kasvuun, ja yhteiskunnan tehtävänä on tarjota tätä tukea ja ohjausta sekä auttaa nuoria löytämään oma paikkansa yhteiskunnassa. Yhteiskunnan tulee myös samanaikaisesti suojella kuntalaisia väkivallalta ja rikoksilta, olivat niiden aiheuttajina nuoret tai aikuiset. Nuorisorikollisuus ja -väkivalta ovat yhteiskunnallisesti merkittäviä, huolestuttavia ja monimutkaisia ilmiöitä, jotka vaativat monipuolista ja yhteisöllistä lähestymistapaa ja konkreettisia toimenpiteitä, tekoja. Rikollisuuden ja väkivallan ehkäisyssä tarvitaan kaikkia, se on meidän kaikkien yhteinen asia.

1. Syitä nuorisorikollisuuteen ja -väkivaltaan ovat esimerkiksi:

Sosioekonomiset tekijät: Köyhyys, työttömyys ja alhainen koulutustaso voivat altistaa nuoret rikollisuudelle ja väkivallalle.
Hylkäävä, väkivaltainen, välinpitämätön tai laiminlyövä perheympäristö voi altistaa nuoren rikollisuudelle.
Huonoon seuraan joutuminen tai samanmielisten nuorten ryhmässä oleminen voi kannustaa rikolliseen toimintaan.
Päihteiden käyttö: Alkoholi ja huumeet voivat lisätä riskiä syyllistyä rikoksiin.
Yhteiskunnallinen syrjäytyminen: Kun nuori tuntee itsensä ulkopuoliseksi tai syrjäytyneeksi, hän voi kääntyä rikolliseen toimintaan saadakseen hyväksyntää tai tunteakseen yhteenkuuluvuutta.

2. Seuraukset:

Nuorisorikollisuus voi vaikuttaa nuoren elämänkulkuun, koulutukseen, työllistymiseen ja henkilökohtaisiin suhteisiin tuhoisasti, ellei väkivallan kierrettä saada katkaistua ajoissa. Pahimmillaan nuori joutuu vuosien vankila- ja laitoskierteeseen.
Yhteiskunnallisella tasolla: Nuorisorikollisuus voi vaikuttaa yhteisön turvallisuudentunteeseen, lisätä poliisin ja oikeusjärjestelmän resurssitarvetta sekä vaikuttaa kielteisesti yhteisön maineeseen.

3. Ehkäisykeinoja voisivat olla esimerkiksi:

Ennaltaehkäisevä nuorisotyö: Tukemalla nuorten vapaa-ajan toimintaa ja harrastuksia voidaan ehkäistä syrjäytymistä.
Opetuksessa voidaan korostaa sosiaalisia taitoja, ongelmanratkaisua ja empatiaa.
Tiivis yhteistyö kodin ja koulun välillä. Luottamuksellinen ilmapiiri ja säännöllinen yhteys ehkäisevät kiusaamista ja väkivaltaa. Myös tieto kulkee koteihin ajantasaisesti ja sujuvasti.
Perheen tuki: Tukemalla perheitä ja vanhempia voidaan vähentää nuorten rikollisuutta.
Mentorointi ja tuki: Aikuisten mentorien tai tukihenkilöiden avulla nuoret voivat saada tarvitsemaansa ohjausta ja tukea.
Yhteistyö poliisin, järjestöjen ja yhteisöjen kanssa: Moniammatillinen yhteistyö eri tahojen välillä voi vähentää nuorisorikollisuutta.

Ehdotuksia tilanteen parantamiseksi

Resurssit nuorisotyöhön. Investoidaan nuorisotyön resursseihin, erityisesti niille alueille, joilla nuorisorikollisuus on yleistä.
Tiivistetään yhteistyötä koulujen ja muiden nuorten kasvatukseen osallistuvien tahojen kanssa, jotta voidaan varhaisessa vaiheessa tunnistaa riskiryhmiin kuuluvat nuoret ja tarjota heille tukea.
Nuorten osallisuuden edistäminen. Luodaan enemmän matalan kynnyksen toimintaa, jossa nuoret voivat tuntea itsensä arvostetuiksi ja osallistua aktiivisesti yhteisönsä kehittämiseen. Mielekäs tekeminen ja harrastusten tukeminen.
Vapaa-ajan toiminnan kehittäminen. Tarjotaan nuorille monipuolisesti erilaisia harrastus- ja vapaa-ajan mahdollisuuksia, jotta heillä olisi positiivinen ja rakentava tapa käyttää aikaansa.
Perheiden tukeminen. Vahvistetaan perheiden ja vanhempien roolia nuorten kasvattajina. Tarjotaan perheille tukea ja neuvontaa sekä erilaisia koulutuksia kasvatuskysymyksissä.
Mentaliteetin muutos. Tiedotuskampanjoilla ja koulutuksilla pyritään vaikuttamaan yleiseen asennoitumiseen nuorisoon, niin että heidät nähdään voimavarana eikä ongelmana.
Yhteistyö poliisin kanssa. Tiivistetään yhteistyötä poliisin kanssa, erityisesti ennaltaehkäisevässä työssä ja nuorten kanssa tehtävässä yhteistyössä.
Yhteistyö lastensuojelun ja sosiaalityön kanssa. Ehkäisevä lastensuojelutyö ja avohuollon tukitoimet ovat tärkeitä lapsen ja nuoren tukemisessa.
Yhteistyö Tampereen Nuorisovaltuuston, Tampereen Vanhemmat ry:n ja eri järjestöjen kanssa. Tampereen Nuorisovaltuusto ja Tampereen Vanhemmat ry, vanhempainyhdistykset, sekä monet järjestöt tekevät tärkeää työtä lasten ja nuorten tukemiseksi.
Kehitetään ja laajennetaan mentorointiohjelmia, joissa aikuiset voivat toimia nuorille roolimalleina ja tukena.
Koulukiusaamisen ja – väkivallan ehkäisyn ohjelmat ja toimenpiteet. Tampereen kaikissa kouluissa tulee olla selkeät ohjelmat kiusaamisen ja väkivallan ehkäisemiseksi sekä toimenpiteet, joita kaikki noudattavat.
Luodaan teknisiä ratkaisuja kiusaamisen tunnistamiseksi. Lisätään koulujen pihoille aiemman valtuustoaloitteeni mukainen turvatolppa, joka tällä hetkellä on aloitteeseeni perustuen käytössä kahdessa koulussa.
Kodin ja koulun yhteistyö. Koulun tulee entistä paremmin mahdollistaa vanhempien keskinäinen tutustuminen toisiinsa ja opettajiin sekä luoda luottamuksellinen ilmapiiri, jossa vaikeistakin asioista voidaan puhua toisia kunnioittaen. Luodaan myös yhteiset pelisäännöt siitä, miten toimitaan konflikti- ja kiusaamistilanteissa.

Lehtitietojen mukaan nuorten tekemien epäiltyjen rikosten määrä Suomessa on kasvanut kaikissa alle 21-vuotiaiden ikäryhmissä vuoden 2019 jälkeen, lisäksi alle 15-vuotiaiden tekemien vakavien rikosten osuus on kasvanut. Pääministeri Petteri Orpon (kok) hallitusohjelmassa linjataan, että ”Hallitus tunnistaa nuoriso- ja jengirikollisuuden lisääntymisen vakavaksi ongelmaksi. Hallitus on sitoutunut ottamaan käyttöön tarvittavat keinot nuoriso- ja jengirikollisuuden määrätietoiseksi torjumiseksi ja vähentämiseksi”. Oikeusministeriöön on perustettu nuoriso- ja jengirikollisuuden työryhmä, joka tutkii poikkihallinnollisia toimenpiteitä tämän vuoden loppuun mennessä.

Tampereen tulevaisuus riippuu sen nuorista. Investoimalla heidän hyvinvointiinsa, osallisuuteensa ja koulutukseensa rakennamme vahvemman, turvallisemman ja yhtenäisemmän kaupungin kaikille asukkaille. Jokainen syrjäytynyt nuori on inhimillisesti katsottuna liian kallisarvoinen menetettäväksi. Syrjäytyneestä nuoresta tulee helposti syrjäytynyt aikuinen.

Esitän, että Tampereen kaupunki tekee selvityksen nuorisorikollisuudesta ja -väkivallasta, myös kouluissa tapahtuvasta, ja ryhtyy toimenpiteisiin yhdessä eri toimijoiden kanssa niiden ehkäisemiseksi esim. aloitteessa mainituin keinoin.

Tampereella 18.9.2023

Aila Dündar-Järvinen

Kaupunginvaltuutettu